Mä osaan ajatella kyllä asiaa ehkä myös polyamoristen kannalta. Siis, että suhteissa voi ongelmat joissain tapauksissa jopa vähentyä, kun kuvioihin astuu kolmas osapuoli. Jos pariskunta ei viihdy kovin tiiviissä suhteessa, voi kolmannen osapuolen mukaantulo tuoda tilaa ja vaihtelua, ei tule liian tiivis symbioosi yhden kanssa. Ei ehkä tule riideltyä niin paljon kumppanin kanssa, kun ei tarvitse katsella saman ihmisen naamaa koko ajan eikä kellekään tule niin paljon paineita, kun ei tarvitse yksin täyttää toisen romanttisia tai muita tarpeita. Voidaan välttyä pettämiseltä ja erolta, kun on sallittua solmia suhteita muihinkin eikä tarvitse ahdistua ja tukahduttaa tunteitaan. Osuiko edes vähän oikeaan?
Osaan siis kyllä oikeasti ajatella asioita laajasti, mutta haluan myös kyseenalaistaa ja kritisoida kaikkea enkä pidä liiallisesta idealismista ja siitä, että maalataan asioista jokin ihannekuva vaikka käytäntö voi olla monesti kaukana idyllistä.
Se ei tee ihmistä suvaitsemattomaksi, jos kyseenalaistaa asioita ja miettii niitä monista eri näkökulmista. Elämä ei ole ikinä vain vaaleanpunaista hattaraa.
