Millä tapaa polyamorisessa perheessä kasvaminen on haitallisempaa lapsille, kuin uusperheessä kasvaminen?

["a p"]

Niin, eikös tämäkin ole taas yksi ongelma tai huomioitava asia lisää, mitä ei tavalliseen parisuhteeseen kuulu.

Ööö, ei? Kyllähän ihan kahden ihmisen suhteessakin on ensin tapailuvaihe ja sitten jossain vaiheessa on sovittava, milloin seurustellaan jo niinkin sitoutuneesti, ettei enää tapailla muita.

 

["a p"]

No esimerkiksi lapsen hankkiminen. Jos on esimerkiksi kaksi naista ja yksi mies ja kaikki haluavat yhden biologisen lapsen, mutta ei enempää.

Mikäs ongelma tuo on? Sitten yksi hankkii lapsen jonkun muun siittiöillä, tai mies joustaa. Samanlaillahan tuo tilanne voi olla ihan tavallisessa parisuhteessakin; yksi haluaa lapsen ja toinen ei, tai yksi haluaa monta lasta ja toinen vain yhden.

Jos taloon ei yleensäkään haluta kuin yksi lapsi, joustaa toinen naisista. Joustaminenhan kuuluu ihan kaikkiin suhteisiin, mutta jos se ei onnistu, ei suhde varmaan muutenkaan ole k.o. henkilö(i)lle se oikea.

Naimisiinmeno. Kaikki haluavat naimisiin, mutta lain mukaan ei onnistu.

Niin, tulevaisuudessa tuo voi onnistuakin, toivottavasti ainakin. Toki avioliittolainsäädäntö on nykyisellään muutenkin jo niin vanhentunut, että koko instituutio voitaisiin romuttaa ja korvata jollain nykyaikaisemmalla sopimusmuodolla. Polyamoriset harvoin on ihan kovin avioliittoon hinkuvia muuten, kuin järkisyistä ja niitä taas voi vakuutuksilla ja testamenteilla yms jonkunverran korvata.

Parisuhteessa taas ongelmia syntyy samansuuntaisessa tilanteessa, jos yksi haluaa naimisiin ja toinen ei.

Eri mielipiteet. Yksi on eri mieltä kuin kaksi. Milloin pitää toimia demokratian mukaan (enemmistö voittaa) ja milloin taas löydetään kompromissi näiden kahden asian välille. Tavallisessa parisuhteessahan pyritään kompromisseihin.

Tuo taas on monoamorisen jyrkkyyttä ja ennakkoluulosuutta. Polysuhteessakin pyritään yhtälailla kompromisseihin, ellei vähemmistö itse satu haluta joustaa. TämäKÄÄN ei ole pelkästään polysuhteiden ongelma, koska yhtälaillahan monosuhteessa toinen voi olla haluton kompromisseihin.

Asumisjärjestelyt ja suhteesta eroaminen ja siinä pysyminen. Onko ihmisten väliset suhteet sellaiset, että pystytään asumaan yhdessä ja mitä jos kolmijäsenisen polysuhteen kaksi jäsentä tulekaan enää toimeen keskenään, mutta haluavat silti molemmat jatkaa suhdetta sen yhden osapuolen kanssa, miten asiassa edetään. Kuka lähtee vai lähteekö kukaan?

Kaikki voivat asua yhdessä tai vaikka rinnakkaisissa asunnoissa tai sitten ihan erillään. Yhtälailla tämäkin asia on sellainen, josta on sovittava suhdekohtaisesti, ihan kuten tavan parisuhteissakin.

Jos kaikki asuvat yhdessä mutta kahdelle tulee "bänksit", on tilanne kieltämättä ongelmallinen. Toisaalta, erot ovat aina ongelmallisia; kuka muuttaa, milloin, minne, muuttaako ollenkaan jne.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="vieras";26144636]Ja eikö tavallisessa parisuhteessa voi olla sitä ongelmaa että toinen haluaa lapsen ja toinen ei? Toinen haluaa naimisiin ja toinen ei?[/QUOTE]

Voi toki olla, mutta ne ovat eri ongelmia eikä noita, joita luettelin. Nämä ongelmat ovat sitten noiden ongelmien lisäksi.

 

["a p"]

[QUOTE="kiskis";26144513]Milloin tajusit että olet polyamorinen? Miten suhteesi ovat sujuneet, onko ollut hankalaa kohdata samoin ajattelevia kumppaneita? Mitä nykyinen kumppanisi ajattelee polyamoriasta?[/QUOTE]

En oikein tiedä milloin tajusin... Teininä kai tuo alkoi seljetä...?

Nykyisen aviopuolisoni kanssa olen ollut yhdessä jo vuosikymmenen, joten ihan hyvin on ainakin tämä suhde sujunut. Ihmisten tapaaminen ja heihin tutustuminen on ollut minulle aina helppoa, joten ei, ei ole ollut vaikeaa löytää sopivia kumppaneita.

Aviopuolisonikin on poly, muttei yhtä sosiaalinen kuin minä, eikä näinollen tutustu tai ihastu yhtä herkästi kuin minä. Juuri nyt seurustelemme molemmat saman kolmannen osapuolen kanssa.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26144727]Mikäs ongelma tuo on? Sitten yksi hankkii lapsen jonkun muun siittiöillä, tai mies joustaa. Samanlaillahan tuo tilanne voi olla ihan tavallisessa parisuhteessakin; yksi haluaa lapsen ja toinen ei, tai yksi haluaa monta lasta ja toinen vain yhden.

Jos taloon ei yleensäkään haluta kuin yksi lapsi, joustaa toinen naisista. Joustaminenhan kuuluu ihan kaikkiin suhteisiin, mutta jos se ei onnistu, ei suhde varmaan muutenkaan ole k.o. henkilö(i)lle se oikea.



Niin, tulevaisuudessa tuo voi onnistuakin, toivottavasti ainakin. Toki avioliittolainsäädäntö on nykyisellään muutenkin jo niin vanhentunut, että koko instituutio voitaisiin romuttaa ja korvata jollain nykyaikaisemmalla sopimusmuodolla. Polyamoriset harvoin on ihan kovin avioliittoon hinkuvia muuten, kuin järkisyistä ja niitä taas voi vakuutuksilla ja testamenteilla yms jonkunverran korvata.

Parisuhteessa taas ongelmia syntyy samansuuntaisessa tilanteessa, jos yksi haluaa naimisiin ja toinen ei.



Tuo taas on monoamorisen jyrkkyyttä ja ennakkoluulosuutta. Polysuhteessakin pyritään yhtälailla kompromisseihin, ellei vähemmistö itse satu haluta joustaa. TämäKÄÄN ei ole pelkästään polysuhteiden ongelma, koska yhtälaillahan monosuhteessa toinen voi olla haluton kompromisseihin.



Kaikki voivat asua yhdessä tai vaikka rinnakkaisissa asunnoissa tai sitten ihan erillään. Yhtälailla tämäkin asia on sellainen, josta on sovittava suhdekohtaisesti, ihan kuten tavan parisuhteissakin.

Jos kaikki asuvat yhdessä mutta kahdelle tulee "bänksit", on tilanne kieltämättä ongelmallinen. Toisaalta, erot ovat aina ongelmallisia; kuka muuttaa, milloin, minne, muuttaako ollenkaan jne.[/QUOTE]

Niin eli taaskaan en puhunut siitä, onko nämä asiat käytännössä miten isoja ongelmia ja hankalia ratkaista tai miten paljon niitä esiintyy yleensä, mutta ne ovat erilaisia ongelmia ja sellaisia ilmenemismuotoja, joita ei tavallisessa parisuhteessa ole.

 

["a p"]

Niin eli taaskaan en puhunut siitä, onko nämä asiat käytännössä miten isoja ongelmia ja hankalia ratkaista tai miten paljon niitä esiintyy yleensä, mutta ne ovat erilaisia ongelmia ja sellaisia ilmenemismuotoja, joita ei tavallisessa parisuhteessa ole.

Minkään kahden ihmissuhteen ongelmat eivät ole identtisiä, ihmismäärästä viis. Täysin verrattavissa ne kuitenkin ovat. Lapsimäärä, asumismuoto, avioliitto jne, ihan perus parisuhde ongelmia, eikä sen kummempia polysuhteissakaan.

Noin rankka pilkunnussiminen voi aiheuttaa kiputiloja, varo vaan...

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26144798]Minkään kahden ihmissuhteen ongelmat eivät ole identtisiä, ihmismäärästä viis. Täysin verrattavissa ne kuitenkin ovat. Lapsimäärä, asumismuoto, avioliitto jne, ihan perus parisuhde ongelmia, eikä sen kummempia polysuhteissakaan.

Noin rankka pilkunnussiminen voi aiheuttaa kiputiloja, varo vaan...[/QUOTE]

Voi elämä, kun en edelleenkään ole väittämässä vastaan, vaan selittämässä sitä, mitä tuossa olen kymmenien viestien ajan yrittänyt selittää. :headwall: Sinä itse kysyit, millaisia ongelmia polysuhteissa voi olla, joita parisuhteissa ei voi olla ja minä vastasin. Jos et ymmärtänyt vieläkään mikä ero on ongelmilla ja ongelman ilmenemismuodolla, niin en voi mitään.

 

["a p"]

Voi elämä, kun en edelleenkään ole väittämässä vastaan, vaan selittämässä sitä, mitä tuossa olen kymmenien viestien ajan yrittänyt selittää. :headwall:

Sinä itse kysyit, millaisia ongelmia polysuhteissa voi olla, joita parisuhteissa ei voi olla ja minä vastasin.

Jos et ymmärtänyt vieläkään mikä ero on ongelmilla ja ongelman ilmenemismuodolla, niin en voi mitään.

Ja minä olen sitä mieltä, että kaikki nuo mainitsemasi mahdolliset ongelmat, joita "ei" perusparisuhteessa mielestäsi esiinyy, mutta polysuhteissa kyllä, ovat täysin verrattavissa tavan parisuhteen samoihin kiistakapuloihin. Ilmenemismuodoista viis.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26144881]Ja minä olen sitä mieltä, että kaikki nuo mainitsemasi mahdolliset ongelmat, joita "ei" perusparisuhteessa mielestäsi esiinyy, mutta polysuhteissa kyllä, ovat täysin verrattavissa tavan parisuhteen samoihin kiistakapuloihin. Ilmenemismuodoista viis.[/QUOTE]

Niin ovat verrattavissa, mutta ne asiat joihin niitä vertaat, voivat olla ongelmia myös niissä polyamorisissa suhteissa. Eli parisuhde 1, polyamoria 2.

 

["a p"]

Niin ovat verrattavissa, mutta ne asiat joihin niitä vertaat, voivat olla ongelmia myös niissä polyamorisissa suhteissa. Eli parisuhde 1, polyamoria 2.

Voi hyvänen aika sentään, noin hankalan ihmisen kanssa on varmaan mahdotonta olla edes tavan parisuhteessakaan...

Sinä olet päättänyt, että asia on kuten sen esität, etkä suostu muuta uskomaan tai edes huvin ja urheilun vuoksi harkitsemaan. Sinusta polysuhde kuulostaa hankalalta ja voin kertoa, ettei sinusta sellaiseen olisikaan.

Sinun luulosi tai kuvitelmasi eivät kuitenkaan vastaa todellisuutta, muuta kuin omalla kohdallasi. En jaksa inttää kanssasi, koska kuten jo ensimmäisessä sinulle suunnatussa vastauksessani sanoin, olet ihan juuritasolta lähtien ulapalla tässä asiassa. Sama kuin yrittäisi saada vettä inhoavasta kissasta uimaseuraa; ei se edes käsittäisi, miksi joku niin haluaisi tehdä, saatikka että suostuisi kokeilemaan...

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26145032]Voi hyvänen aika sentään, noin hankalan ihmisen kanssa on varmaan mahdotonta olla edes tavan parisuhteessakaan...

Sinä olet päättänyt, että asia on kuten sen esität, etkä suostu muuta uskomaan tai edes huvin ja urheilun vuoksi harkitsemaan. Sinusta polysuhde kuulostaa hankalalta ja voin kertoa, ettei sinusta sellaiseen olisikaan.

Sinun luulosi tai kuvitelmasi eivät kuitenkaan vastaa todellisuutta, muuta kuin omalla kohdallasi. En jaksa inttää kanssasi, koska kuten jo ensimmäisessä sinulle suunnatussa vastauksessani sanoin, olet ihan juuritasolta lähtien ulapalla tässä asiassa. Sama kuin yrittäisi saada vettä inhoavasta kissasta uimaseuraa; ei se edes käsittäisi, miksi joku niin haluaisi tehdä, saatikka että suostuisi kokeilemaan...[/QUOTE]

Mitä luuloa siinä on, että ajattelee erilaisia mahdollisuuksia? En ole puhunut sinun elämästäsi tai kenenkään muunkaan elämästä yhtään mitään, joten en ole myöskään kuvitellut yhtään mitään. Tiesitkö muuten, että teorian ei aina tarvitsekaan vastata todellisuutta, ne vain auttaa ymmärtämään asioita ja niiden välisiä yhteyksiä.

 

["a p"]

Mitä luuloa siinä on, että ajattelee erilaisia mahdollisuuksia? En ole puhunut sinun elämästäsi tai kenenkään muunkaan elämästä yhtään mitään, joten en ole myöskään kuvitellut yhtään mitään. Tiesitkö muuten, että teorian ei aina tarvitsekaan vastata todellisuutta, ne vain auttaa ymmärtämään asioita ja niiden välisiä yhteyksiä.

Niin, teoriassa voi myös ajatella telluksen olevan täysin pyöreä tai vaikka littana, vaikka TIEDÄMME ettei se ole kumpaakaan. Noita teoreettisia ajatuksia ei vaan kannata huudella totuuksina.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26145111]Niin, teoriassa voi myös ajatella telluksen olevan täysin pyöreä tai vaikka littana, vaikka TIEDÄMME ettei se ole kumpaakaan. Noita teoreettisia ajatuksia ei vaan kannata huudella totuuksina.[/QUOTE]

Mutta jos ajatellaan, että maa on täysin pyöreä, on helpompi hahmottaa sen pyörimistä, etäisyyksiä, aikoja jne. Mutta sinusta maata ei voi ajatella pallona, koska se ei sitä oikeasti ole?

 

[Yks mono vaan]

Mulla siis ei ole mitään kokemusta polyamoriasta, mutta en ymmärrä miten esim. joku triadi voi olla kaikille tasa-arvoinen,ja että kaikki saisivat yhtä paljon huomiota ja rakkautta. Siis kun täysin tasa-arvoiseen yhteiseloon ei päästä missään kolmikossa pitkäaikaisesti, ilman että joku välillä kokee itsensä kolmanneksi pyöräksi, kun kahdella muulla synkkaa paremmin. Jossain ystävyyssuhteissa tai työpaikalla tämä on ok ja itsekin siedän sitä aika hyvinkin niissä. Mutta en kyllä haluaisi että olisin altavastaajana omassa kodissani kahden rakkaimpani taholta, edes lievästi, ilman mitään varsinaisia sortamisiakaan. Ja mielestäni olen ihan tavallisella itsetunnolla varustettu.

Siis eihän monosuhteetkaan ole aina niin kukoistavia ja välillä toinen puolisoista viihtyy oikein hyvin jonkun ulkopuolisen,vaikkapa työkaverin seurassa, mutta se on kuitenkin väliaikaista ja illalla palataan sen rakkaimman luo. Ne monosuhteen rajat suojaavat: on vaimona eri asia kilpailla miehen huomiosta jos toisena kilpailijana on joku miehen kalakaveri, mutta jos siihen kodin seinien sisäpuolelle, siihen suhteeseen ujutetaan 3. tai 4. osapuoli niin en usko kyllä millään että ne on jokainen seuraavat 50 vuotta yhtä paljon huomiota saaneita. Jos joku löytää semmoisen kolmikon tai nelikon, jossa kaikille osapuolille kummatkin 2 muuta ovat tasan yhtä rakkaita, niin sanokoot hep. Monosuhteissakin on paljon epätasapainoa, mustasukkaisuutta jne, mutta mun mielestä siihen auttaa se, kun kumpikin kulkee "laput silmillä" muiden suhteen, ei kattele muita vaan keskittyy siihen omaan parisuhteeseen. Mutta polyamoriassa on kilpailuasetelman riski jo valmiina.

Onhan se tietty kivaa jos on paljon lastenhoitajia, mutta mun mielestä sen ratkaisuun ei nyt mitään polyamoreja tarvita. Ihan tavallinen sukulaisten ja ystävien tai palkattujen hoitajien rinki riittää. Jotain yhteisöllisyyttä siis. Ja mulle riittää ystävät ja sukulaiset,jos täytyy parisuhteen kiemuroista tai arkihuolista avautua.

En tiedä, kai polyamoriset on jotain megarentoa porukkaa. Mutta ihmettelen, että onko ne jotenkin tavallista välinpitämättömämpiä oman arvonsa suhteen, tai toisaalta kovanaamaisempia:kuinka he kestävät sellaista elämänmuotoa, jonka itse kokisin halventavaksi ainakin jollekulle suhteen osapuolista.Täällä palstalla taisi joku polyamorikko olla heterosuhteessa tai avioliitossa, ja heidän lisäkseen on joku 3. osapuoli, eli "yhteinen" nainen. Mietin vaan että eikö tällä kolmannella osapuolella ole yhtään itsekunnioitusta? "Hei olen sen pariskunnan x kolmas osapuoli,musta tykkää molemmat ja mä tykkään niistä,mut ne on ne varsinainen ydinkaksikko." Tosi kiva asema.

No nyt ap nauraa partaansa ja ajattelee että siinäpä taas yksi tietämätön monoamoristi, mutta minä taas ajattelen niin kuin laulussa sanotaan "Jokaiselle joku kai on rakkain." Vai miten se laulu nyt meni.

 

["kiskis"]

[QUOTE="a p";26144751]En oikein tiedä milloin tajusin... Teininä kai tuo alkoi seljetä...?

Nykyisen aviopuolisoni kanssa olen ollut yhdessä jo vuosikymmenen, joten ihan hyvin on ainakin tämä suhde sujunut. Ihmisten tapaaminen ja heihin tutustuminen on ollut minulle aina helppoa, joten ei, ei ole ollut vaikeaa löytää sopivia kumppaneita.

Aviopuolisonikin on poly, muttei yhtä sosiaalinen kuin minä, eikä näinollen tutustu tai ihastu yhtä herkästi kuin minä. Juuri nyt seurustelemme molemmat saman kolmannen osapuolen kanssa.[/QUOTE]


Teininä myös. Olin aina ihastunut moneen, mitä kavereiden kanssa naureskeltiin ja ihmeteltiinkin. Vuosia sitten elin hyvin onnellisesti kahden miehen kanssa. Silloin puhuttiin vain kimpassa asumisesta, eikä asumisen tarkemmasta laadusta kannattanut ulkopuolisille huudella.
Monosuhteet ovat aina oleet jotenkin ongelmallisia ja yksioikoisia. Minulle on mm. sanottu et rakasta, koska et ole mustasukkainen! Olen hetken jopa näytellyt mustasukkaista toisen mieliksi!
Nykyinen mieheni on mono, eikä muuksi muutu. Kunnioitan nykyistä miestäni ja hänen monouttaan, enkä ole (kuin kerran) ehdottanut minun tapaani.

 

[Yks mono vaan]

[QUOTE="kiskis";26145357]Teininä myös. Olin aina ihastunut moneen, mitä kavereiden kanssa naureskeltiin ja ihmeteltiinkin. Vuosia sitten elin hyvin onnellisesti kahden miehen kanssa. Silloin puhuttiin vain kimpassa asumisesta, eikä asumisen tarkemmasta laadusta kannattanut ulkopuolisille huudella.
Monosuhteet ovat aina oleet jotenkin ongelmallisia ja yksioikoisia. Minulle on mm. sanottu et rakasta, koska et ole mustasukkainen! Olen hetken jopa näytellyt mustasukkaista toisen mieliksi!
Nykyinen mieheni on mono, eikä muuksi muutu. Kunnioitan nykyistä miestäni ja hänen monouttaan, enkä ole (kuin kerran) ehdottanut minun tapaani.[/QUOTE]

Eikö rakkauteen kuulu omistaminen? Jos joku naisihminen meinais viedä sun rakkaan ukon huomion ja jäisit joka ilta yksin kämpille, niin mitä silloin ajattelisit?

 

["kiskis"]

Eikö rakkauteen kuulu omistaminen? Jos joku naisihminen meinais viedä sun rakkaan ukon huomion ja jäisit joka ilta yksin kämpille, niin mitä silloin ajattelisit?

Kyllä sen huomion yrittää viedä monikin. Minä en omista miestäni ja olen sen hänelle sanonutkin. Jo alussa.
Ei se noin mene kuten kuvittelet. Ei polysuhteissa hypitä jokaisen viehättävän vastaantulijan sänkyyn sen enempää kuin monosuhteissakaan. Tunteet menevät seksin edelle, eikä seksi ole se juttu. En minä ole valmis kaikkien kanssa jotka vähänkin viehättävät. Minua viehättävät vain hyvin harvinaislaatuiset yksilöt. Kunnioitan ihmisiä joiden kanssa olen. Ei polysuhteissa jätetä kumppania tietämättömänä kämpille, kumppani ei tule jätetyksi.
Toista todellista suhdetta ei tarvitse salata kuten monosuhteissa.

Elän monosuhteessa, eikä minua "pakota" niin paljoa mistään, ei päästä eikä kehosta, että yrittäisin muuttaa tilannetta. Viehätyn, mutta olen "uskollinen", nyt ja iankaikkisesti. Amen.

 

[tytsi-89]

Mä en näe mitään järkeä keskustelussa, jossa "saa" ottaa huomioon vain jonkin suhdetyypin hyvät puolet. Aika naiivia olettaa etteikö kaikissa suhdemuodoissa olisi myös niitä ongelmia ja riskejä. Tulihan tuossa jo toi yksi ongelma esille, eli mitä jos kolmen ihmisen suhteesta eroaa vain kaksi osapuolta keskenään. Ärsyttää myös tuo yleistäminen, miten polyamoriset olisivat jotenkin muita ennakkoluulottomampia vaikka moni poly on hyvinkin ennakkoluuloinen ja kritisoiva monosuhteita kohtaan. Kyllä mä väitän, että lähtökohtaisesti esim. uusperheessä on enemmän haasteita kuin ydinperheessä. Niihin kun liittyy usein avioeroja ja sopeutumista uusiin ihmisiin (joiden kaikkien kanssa ei välttämättä synkkaa), ongelmia lasten tasapuolisen kohtelun suhteen (minun, sinun ja meidän lapset) sekä mahd. eripuraa ex-puolisoiden välillä jne. Aika idealistista olettaa, että laajempi perhe tarkoittaisi aina, että lapsilla olisi parempi olla ja kauheasti rakastavia aikuisia ympärillä. Totta kai näin voi olla, mutta mielestäni on pelottavaa, jos ei tiedosta mahd. riskejä. Silloin niitä on helpompi tarkkailla, kun niistä on tietoinen.

 

[säpäle harmaana]

Mä en näe mitään järkeä keskustelussa, jossa "saa" ottaa huomioon vain jonkin suhdetyypin hyvät puolet. Aika naiivia olettaa etteikö kaikissa suhdemuodoissa olisi myös niitä ongelmia ja riskejä. Tulihan tuossa jo toi yksi ongelma esille, eli mitä jos kolmen ihmisen suhteesta eroaa vain kaksi osapuolta keskenään. Ärsyttää myös tuo yleistäminen, miten polyamoriset olisivat jotenkin muita ennakkoluulottomampia vaikka moni poly on hyvinkin ennakkoluuloinen ja kritisoiva monosuhteita kohtaan. Kyllä mä väitän, että lähtökohtaisesti esim. uusperheessä on enemmän haasteita kuin ydinperheessä. Niihin kun liittyy usein avioeroja ja sopeutumista uusiin ihmisiin (joiden kaikkien kanssa ei välttämättä synkkaa), ongelmia lasten tasapuolisen kohtelun suhteen (minun, sinun ja meidän lapset) sekä mahd. eripuraa ex-puolisoiden välillä jne. Aika idealistista olettaa, että laajempi perhe tarkoittaisi aina, että lapsilla olisi parempi olla ja kauheasti rakastavia aikuisia ympärillä. Totta kai näin voi olla, mutta mielestäni on pelottavaa, jos ei tiedosta mahd. riskejä. Silloin niitä on helpompi tarkkailla, kun niistä on tietoinen.

Mutta tätäkään et saa ääneen sanoa, koska silloin leimaat kaikki uusperheet kelvottomiksi ja loukkaat jotakuta.

Ja juuri tuo tietoisuuden "pelko" minuakin ihmetyttää tässä keskustelussa. Minulle on vaan jankutettu, että minä en tiedä asioista mitään, kun en ole itse elänyt tällaisessa suhteessa ja se, että itse omassa päässäni mietin tällaisia ilmiselviä mahdollisuuksia tekee minusta tyhmän pilkunviilaajan.

 

["a p"]

Pakko pätkiä rankasti, ettei tule liian pitkä lainaus...

Mulla siis ei ole mitään kokemusta polyamoriasta, mutta en ymmärrä miten esim. joku triadi voi olla kaikille tasa-arvoinen,ja että kaikki saisivat yhtä paljon huomiota ja rakkautta. Siis kun täysin tasa-arvoiseen yhteiseloon ei päästä missään kolmikossa pitkäaikaisesti, ilman että joku välillä kokee itsensä kolmanneksi pyöräksi, kun kahdella muulla synkkaa paremmin.

Tasa-arvo ei vaadi tasapäistämista. Kaikki eivät kaipaa/tarvitse samoja asioita, eikä monisuhteessa kaikken tarvitsekaan olla täysin "tasoissa" joka asiassa.

Ne monosuhteen rajat suojaavat: on vaimona eri asia kilpailla miehen huomiosta jos toisena kilpailijana on joku miehen kalakaveri, mutta jos siihen kodin seinien sisäpuolelle, siihen suhteeseen ujutetaan 3. tai 4. osapuoli niin en usko kyllä millään että ne on jokainen seuraavat 50 vuotta yhtä paljon huomiota saaneita. .......Mutta polyamoriassa on kilpailuasetelman riski jo valmiina.

Monoamorisen näkökulmasta varmaan voikin vaikuttaa tuolta. Polyt vaan eivät kilpaile kumppaneidensa rakkaudesta, koska eivät koe omistavansa sitä tai kumppaninsa seksualisuuttakaan. Emme vertaile ja mittaile, kuka saa eniten tai vähiten mitäkin, vaan pyrimme siihen, että kaikki suhteen osapuolet olisivat mahdollisiman tyytyväisiä.

Onhan se tietty kivaa jos on paljon lastenhoitajia, mutta mun mielestä sen ratkaisuun ei nyt mitään polyamoreja tarvita. Ihan tavallinen sukulaisten ja ystävien tai palkattujen hoitajien rinki riittää. Jotain yhteisöllisyyttä siis. Ja mulle riittää ystävät ja sukulaiset,jos täytyy parisuhteen kiemuroista tai arkihuolista avautua.

Kysehän ei ole lastenhoidosta, jos vanhempi tai puolivanhempi huolehtii jälkikasvusta. En itse haluaisi päivittäin viedä lastani hoitoon ulkopuoliselle, mutta puolisoni huomaan jätin vauvankin, jos lenkille halusin. En myöskään koe omakseni, että jakaisin pari-/monisuhteeni sisäisiä ongelmia ulkopuolisen kanssa, ainakaan samoissa määrin, kuin kumppanin.

Ehkäpä.

En kyllä usko. En edes ymmärrä miksi noin ajattelisi...

Ei, en naura. En ymmärrä rakkauden rajaamista, mutta en kyllä naurakaan sille.

 

["a p"]

Mutta tätäkään et saa ääneen sanoa, koska silloin leimaat kaikki uusperheet kelvottomiksi ja loukkaat jotakuta.

Ja juuri tuo tietoisuuden "pelko" minuakin ihmetyttää tässä keskustelussa. Minulle on vaan jankutettu, että minä en tiedä asioista mitään, kun en ole itse elänyt tällaisessa suhteessa ja se, että itse omassa päässäni mietin tällaisia ilmiselviä mahdollisuuksia tekee minusta tyhmän pilkunviilaajan.

Sinulle on sanottu, ettet tiedä asiasta koska ET tiedä asiasta, EI siksi, ettet ole sitä itse kokenut. Kääntelet ja vääntelet aihetta omasta näkökulmastasi ja kehittelet hypotettisia ongelmia, joita ei todellisuudessa ole. Koko näkökulmasi on niin vahvasti oman mielipiteesi värittämä, ettet kykene näkemään miten epäloogista on esim projisoida monosuhteen ongelmia sellaisenaan polysuhteisiin. Esimerkeissäsi on kyseessä ilmiselvät ongelmat tilanteessa, jossa monoamorinen joutuisi polysuhteeseen, ei polysuhteiden todellisuus.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26145730]
Monoamorisen näkökulmasta varmaan voikin vaikuttaa tuolta. Polyt vaan eivät kilpaile kumppaneidensa rakkaudesta, koska eivät koe omistavansa sitä tai kumppaninsa seksualisuuttakaan. Emme vertaile ja mittaile, kuka saa eniten tai vähiten mitäkin, vaan pyrimme siihen, että kaikki suhteen osapuolet olisivat mahdollisiman tyytyväisiä.
[/QUOTE]

Tämä on sellainen kohta, mihin tosiaan monoamorisen järki ei riitä. Onhan se toki noloa ja ikävää, jos vertaillaan kuka saa eniten ja vähiten mitäkin, mutta sehän on ihan inhimillinen piirre.

Ja onhan se hienoa, että pyritään pitämään kaikki osapuolet mahdollisimman tyytyväisinä, mutta onko polyamorit valmiita siis pitämään muut osapuolet tyytyväisiä oman etunsa kustannuksella? Siis aina?

Tosiaan tuntuu, että polyamoriset ovat niin kaukana ihmisen ihan normaaleista piirteistä, että ehkä siksi tämän aiheen ymmärtäminen on niin vaikeaa. Toki normaalissa parisuhteessakin yritetään miellyttää toista, mutta kyllä sieltä aina vaaditaan jotain takaisinkin.

 

[tytsi-89]

"Tytsin käsitys siitä, että uusi ihastus veisi aikaa ja energiaa olemassaolevalta suhteelta ja se vaaleanpunasilla pilvillä leijaileminen olisi jollain tapaa pois "vanhalta" suhteelta, on myös typerä"

Siinä ei ole mitään typerää vaan se on realismia. "Helppoahan" se silloin on, jos ensisijaisen suhteen kummallakin osapuolella on suhde johonkuhun, mutta joskus saattaa olla vain toisella, jolloin se yksi voi jäädä vähintäänkin joksikin aikaa "paitsioon". Ihmissuhteissa on myös täysin mahdollista hullaantua toiseen jopa niinkin, että tunteet jotain osapuolta kohtaan laimenevat radikaalisti. Vaikka miten olisi polyamorinen. Lasten kannalta mietityttää se pysyvyys siinä kohtaa, kun triadin kolmas osapuoli haluaakin kokea sellaista rakkautta kuin ensisijaisen parin välillä on ja kyllästyy olemaan se kolmas. Toki joillekin riittää sellainen kolmantena olo, jossa kaksi ihmistä on ensisijaisesti yhdessä ja se yksi on kummallekin "vain" toinen suhde, mutta musta se kuulostaa surulliselta. Se on toki vain oma mielipiteeni ja muilla on oikeus sellaisessa suhteessa viihtyä.

 

["a p"]

Mä en näe mitään järkeä keskustelussa, jossa "saa" ottaa huomioon vain jonkin suhdetyypin hyvät puolet. Aika naiivia olettaa etteikö kaikissa suhdemuodoissa olisi myös niitä ongelmia ja riskejä. Tulihan tuossa jo toi yksi ongelma esille, eli mitä jos kolmen ihmisen suhteesta eroaa vain kaksi osapuolta keskenään. Ärsyttää myös tuo yleistäminen, miten polyamoriset olisivat jotenkin muita ennakkoluulottomampia vaikka moni poly on hyvinkin ennakkoluuloinen ja kritisoiva monosuhteita kohtaan. Kyllä mä väitän, että lähtökohtaisesti esim. uusperheessä on enemmän haasteita kuin ydinperheessä. Niihin kun liittyy usein avioeroja ja sopeutumista uusiin ihmisiin (joiden kaikkien kanssa ei välttämättä synkkaa), ongelmia lasten tasapuolisen kohtelun suhteen (minun, sinun ja meidän lapset) sekä mahd. eripuraa ex-puolisoiden välillä jne. Aika idealistista olettaa, että laajempi perhe tarkoittaisi aina, että lapsilla olisi parempi olla ja kauheasti rakastavia aikuisia ympärillä. Totta kai näin voi olla, mutta mielestäni on pelottavaa, jos ei tiedosta mahd. riskejä. Silloin niitä on helpompi tarkkailla, kun niistä on tietoinen.

KUKAAN ei ole MISSÄÄN sanonut, etteikö kaikissa suhdemuodoissa olisi myös niitä ongelmia ja riskejä.

En kyllä ole kulluut polyamorisen olevan ennakkoluuloinen monosuhdetta kohtaan. Ennakkoluulohan on pelkoa sellaista kohtaan, jota ei tunne. Jokainen poly on varmasti jossain elämänsä vaiheessa ollut tavan parisuhteessakin, edes hetken, jolloin kyllä tietää mitä se on ja miksi se ei itselle sovi. Sen kertominen ei ole muiden tuomitsemista, vaan oman kokemuksen ääneen sanomista.

Jos alkaa valmiiksi kuvittelemaan riskejä ja ongelmia, tulee niitä aivan varmasti. Ongelmat voi ratkaista sitten, jos/kun niitä ilmenee; ei niiden murehtimiseen koko elämää kannata vaan varmuuden vuoksi käyttää.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";26145789]Sinulle on sanottu, ettet tiedä asiasta koska ET tiedä asiasta, EI siksi, ettet ole sitä itse kokenut. Kääntelet ja vääntelet aihetta omasta näkökulmastasi ja kehittelet hypotettisia ongelmia, joita ei todellisuudessa ole. Koko näkökulmasi on niin vahvasti oman mielipiteesi värittämä, ettet kykene näkemään miten epäloogista on esim projisoida monosuhteen ongelmia sellaisenaan polysuhteisiin. Esimerkeissäsi on kyseessä ilmiselvät ongelmat tilanteessa, jossa monoamorinen joutuisi polysuhteeseen, ei polysuhteiden todellisuus.[/QUOTE]

Ai miten niin ei todellisuudessa ole? Ihanko tosissasi väität, että maailmassa ei ole yhtä ainutta polyamorista suhdetta, jossa esiintyy niitä ongelmia joita olen tässä ketjussa maininnut?

Etkö vielä sadannenkaan kerran jälkeen voi uskoa, että en ole puhunut sinun suhteestasi, joten en voi väittääkään tietäväni siitä mitään. Sinä sen sijaan väität kaikenlaista kaikista muista polyamoreista, "polyamoreille asia x ei voi olla ongelma", "polyamorit ajattelevat asioista näin" jne.