Todella inhottava tilanne ja halveksittava on sellainen nainen, joka lähtee kotia rikkomaan. Siinä on tosin edellinen kommentoija oikeassa, että huora ei ole sovelias sana sellaiselle otukselle, koska huora sentään tekee tällaiseen tapaukseen verrattuna rehellistä työtä. Nyt on varmaan todella, todella vaikeaa yrittää tehdä noin vaikeita päätöksiä eikä se varmaan kyllä helpotu kovin nopeasti ajan myötäkään. Onneksi sinulla sentään on suku puolellasi ja lähelläsi, yritä saada voimaa siitä.
Vaikka miehesi on tehnyt todella halpamaisen ja halveksittavan teon, niin hän voi silti olla lapsille rakas. Lapset eivät ymmärrä tilannetta vaan ovat varmasti aika peloissaan ja hämmentyneitä. Sinun ei todellakaan tarvitse hyväksyä, anteeksiantaa tai mitenkään perääntyä siitä, että puolisosi ja "toisen naisen" teko olisi anteeksiannettava tai moraalinen vaan voit selittää lapsille, että isä on nyt tehnyt näin ja se on väärin mutta se kuitenkin rakastaa teitä eikä teitä halua jättää. Selittäkööt itse sitten lapsilleen näiden kasvaessa, mikä tuollaiseen tekoon ajaa. Varmasti suututtaa ja tuntuu pahalta että tuollainen vajaalla moraalilla varustettu vompatti pääsisi lähellekään omia lapsia mutta yritä ajatella, että olet itse niin paljon tuollaisen yläpuolella että oma geeniperimäsi suojaa lapsiasi altistumasta liikaa tuollaisen roskasakin vaikutteille.
Jos tilanne on nyt liian kipeä, niin voit yrittää sopia miehesi kanssa, että pidätte rauhoittumisajan, jonka aikana tämä saa tavata lapsia mutta toista naista ei kuvioihin vielä tuoda, jo lastenkin takia. Kun tilanne alkaa sinulle olla helpompi, niin sitten voi asteittain edetä näihin normaalimpiin erokuvioihin. Jos mies ei siihen suostu, niin sanot että teet eron helvetiksi. Riitauta kaikki, älä laita vapaaehtoisesti nimeä eropapereihin äläkä palauta niitä ennen haastemiehen yhteydenottoa (ei maksa sinulle mitään mutta pitkittää prosessia). Ennen kaikkea, hanki lakimies. Anna vaihtoehdoksi kivuton ero, jossa sinun tunteesikin huomioidaan tai riitaisa ja hankala ero, jossa kestää ja kauan. Ehkä miehenjuntturasikin sitten tajuaa parhaansa vaikka ei mitenkään kovin fiksulta vaikutakaan.
On kyllä sääli, että Suomessa ei tällaisissa tapauksissa todellakaan anneta olosuhteiden vaikuttaa. En itse erottele sitä, lähteekö isä vai äiti toisen matkaan mutta lasten tulisi jäädä "syyttömälle". Ellei omaa elämäänsä kykene edes lasten takia pitämään sen verran kasassa että liittoaan vaalii ja siinä pysyy, niin sitten ei kyllä edes ansaitse lapsiaan. Ja kolmansista naisista ei ole edes sen vertaa hyvää sanottavaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja puolisollesi uusine naikkosineen kaikkea sitä epäonnea ja kurjuutta, mikä elämässä vaan voi tielle osua.