Miten saa parhaiten yksinhuoltajuuden?

Ollaan miehen kanssa aika todennäköisesti eroamassa. Hänellä toinen nainen. Miten ja missä vaiheessa kannattaa laittaa vireille yksinhuoltajuus? Mies kovasti puhuu yhteishuoltajuudesta, mutta siihen olen viivan vetänyt, että huoran takia jos perheen jättä, niin se on sitten morjens myös lapsille.

 

Hmmm. Itse olen eronnut, 11vuoden liitto kaatui siihen kun mieheni ihastui työkaveriinsa, josta sitten tuli hänen mielestään paljon parempi, kuin minusta.
Erottiin ja hän on tuon toisen kanssa yhdessä.

Mutta vaikka meillä oli ero vaikea ja tunteet pinnassa. Niin nyt aikojen kuluessa olen hyväksynyt tämän tilanteen. elämä menee eteenpäin koko ajan.

MUTTA vaikka meillä oli vaikeeta, niin siitä huolimatta hän on ollut aina hyvä isi lapsellemme, rakastaa lasta yli kaiken ja huolehtii ja leikkii hänen kanssaan.
Meillä on yhteishuoltajuus ja hän näkee usein lasta ja lapsi on hänen luonaan jne.

ÄLÄ KOSTA LAPSELLE omaa katkeruuttasi, lapsi tarvitsee molemmat aikuiset. Vaikka tuntuisi todella pahalta, niin älä lapselle sano mitään negatiivista hänen isästään.
Se on vaikeata, mutta ainut oikea tapa lapsen kannalta selvitä erosta.

 

Teillä on todennäköisesti tällä hetkellä automaattisesti yhteishuoltajuus, koska olette yhdessä olleet. Yksinhuoltajuutta on todella vaikea saada. Ellei mies suostu siihen itse, joudut miehn oikeuteen haastamaan ja hyvät perustelut esittämään siitä, miksi sinun pitäisi huoltajuus saada. Toinen nainen ei ikävä kyllä taida ihan perusteluista mennä.

 

Jos mies haluaa yhteishuoltajuuden eikä yksinhuoltajuuteesi suostu ja on suunnilleen normaalijärkinen, lapsistaan huolehtiva isä, niin et saa yksinhuoltajuutta oikein millään. Perusteeksi ei riitä toinen nainen. Ja hyvä niin. Toinen nainen ei miehen isyyteen vaikuta, ainoastaan teidän parisuhteeseen (joo, tiedetään, että väliin uudet puolisot alkavat jotain säätämään)

 

Tiedätkö mikä on huora? Pystyisitkö itte jättämään omat lapset miehelle? Et varmaankaan, joten miksi teet tuon järkyttävän tempun miehellesi? Käytä vähän niitä sun aivojas.

 

[QUOTE="Sanna";26133339]Hmmm. Itse olen eronnut, 11vuoden liitto kaatui siihen kun mieheni ihastui työkaveriinsa, josta sitten tuli hänen mielestään paljon parempi, kuin minusta.
Erottiin ja hän on tuon toisen kanssa yhdessä.

Mutta vaikka meillä oli ero vaikea ja tunteet pinnassa. Niin nyt aikojen kuluessa olen hyväksynyt tämän tilanteen. elämä menee eteenpäin koko ajan.

MUTTA vaikka meillä oli vaikeeta, niin siitä huolimatta hän on ollut aina hyvä isi lapsellemme, rakastaa lasta yli kaiken ja huolehtii ja leikkii hänen kanssaan.
Meillä on yhteishuoltajuus ja hän näkee usein lasta ja lapsi on hänen luonaan jne.

ÄLÄ KOSTA LAPSELLE omaa katkeruuttasi, lapsi tarvitsee molemmat aikuiset. Vaikka tuntuisi todella pahalta, niin älä lapselle sano mitään negatiivista hänen isästään.
Se on vaikeata, mutta ainut oikea tapa lapsen kannalta selvitä erosta.[/QUOTE]

En minä kyllä yksin ole tuon linjauksen kanssa. Miehen vanhemmat ovat myös järkyttyneitä ja anoppini kanssa ollaan sovittu, että heillä ei tuo naikkonen kyläile. Lisäksi lapset oireilevat. Viimeksi tänään illalla poika itki lohduttomasti sylissäni sitä, että isä jättää. En minä siinä rupea tarinoitakaan keksimään. Mies yrittää inttää, että ei jätä, vaan nähdään, mutta kyllä se on kuule tosiasiat jonkun sanottava pienille viattomille, jos isästä ei siihen ole.

 

Teillä on todennäköisesti tällä hetkellä automaattisesti yhteishuoltajuus, koska olette yhdessä olleet. Yksinhuoltajuutta on todella vaikea saada. Ellei mies suostu siihen itse, joudut miehn oikeuteen haastamaan ja hyvät perustelut esittämään siitä, miksi sinun pitäisi huoltajuus saada. Toinen nainen ei ikävä kyllä taida ihan perusteluista mennä.

Herra siunaa! Onko todella noin. Luulisi, että silläkin merkitystä, jos toinen rikkoo valmiin kodin. Mitenkä tapaamiset menevät yhteishuoltajuuden kanssa? Eikai niitä automaattisesti voida 50-50 pakottaa? Lapsetkaan eivät halua tuota naikkosta nähdä. Kai joku heitäkin kuuntelee?

 

Aina vedotaan siihen että lapset tarvitsevat molempaa vanhempaa. Minä en tuota allekirjoita. Mieluummin vain toinen kuin kauhea stressi ja säätö ja lasten pallotteleminen paikasta toiseen. Minusta se jos mikä on kauheaa. Mies ja lasten isä ei ole hyvä esimerkki lapsilleen, jos jättää ÄIDIN toisen naisen takia. Se jos mikä on lapselle traumaattista. Ap:lle kovasti tsemppiä ja toivottavasti saat yksinhuoltajuuden!

 

En minä kyllä yksin ole tuon linjauksen kanssa. Miehen vanhemmat ovat myös järkyttyneitä ja anoppini kanssa ollaan sovittu, että heillä ei tuo naikkonen kyläile. Lisäksi lapset oireilevat. Viimeksi tänään illalla poika itki lohduttomasti sylissäni sitä, että isä jättää. En minä siinä rupea tarinoitakaan keksimään. Mies yrittää inttää, että ei jätä, vaan nähdään, mutta kyllä se on kuule tosiasiat jonkun sanottava pienille viattomille, jos isästä ei siihen ole.

Mistäs hitosta sinä sen vielä tiedät, että ei aio tavata lapsiaan? Sinähän tässä koitat laittaa kapuloita rattaisiin ja estää lapsia tapaamasta isäänsä. Muistathan kertoa myös sen totuuden lapsillesi, vai onko sinusta siihen? Ja tiesitkö, että yksinhuoltajuus ei millään tavalla estä lapsia tapaamasta isäänsä...

 

Herra siunaa! Onko todella noin. Luulisi, että silläkin merkitystä, jos toinen rikkoo valmiin kodin. Mitenkä tapaamiset menevät yhteishuoltajuuden kanssa? Eikai niitä automaattisesti voida 50-50 pakottaa? Lapsetkaan eivät halua tuota naikkosta nähdä. Kai joku heitäkin kuuntelee?

Kun lapsi on syntynyt, te olette yhteishuoltajuuden saaneet jos olette aviossa ja jos ette ole, olette käyneet sopimassa sen lastenvalvojalla. Sillä, että joku toinen nainen kuvioon tulee, ei ole mitään tekemistä lapsen huoltajuuden kanssa. Eli valmiin kodin rikkomisella ei ole todellista merkitystä tässä tapauksessa, ei ole painoarvoa, jos sinua on petetty.

Nyt en muista tarkalleen miten meni, mutta lapsi saa vaikuttaa asuinpaikkaansa, mutta huoltajuuteen ei voi. Vapautusta huoltajuudesta esim. selkeän kiusaamisen perusteella voi hakea ymmärtääksni 15-vuotiaana.

 

En minä kyllä yksin ole tuon linjauksen kanssa. Miehen vanhemmat ovat myös järkyttyneitä ja anoppini kanssa ollaan sovittu, että heillä ei tuo naikkonen kyläile. Lisäksi lapset oireilevat. Viimeksi tänään illalla poika itki lohduttomasti sylissäni sitä, että isä jättää. En minä siinä rupea tarinoitakaan keksimään. Mies yrittää inttää, että ei jätä, vaan nähdään, mutta kyllä se on kuule tosiasiat jonkun sanottava pienille viattomille, jos isästä ei siihen ole.

Älä suutuspäissäsi pilaa lasteni elämää ja mielenterveyttä. Isä ei todellakaan jätä lapsia vaikka sinut jättäisi. Tää on taas provo.

 

Käy sääliksi lapsia, toivon kaikkea hyvää heille, hehän tässä kärsivät eniten.....

 

Et kyllä noilla perustein saa. En minäkään saanut, vaikka syinä oli miehen alkoholismi, kykenemättömyys hoitamaan lapsiaan muutamaa tuntia kauempaa (eivät edes koskaan ole yötä isällään), rikollisuudet joihin lähti mukaan, satunnaiset huumekokeilut... Ehei. Ei onnistunut. Hyvä ettei naurettu päin naamaa.

 

Niin juu ja piti sanomani tapaamisista, eli sekä yksin-että yhteishuoltajuudessa tapaamiset menevät samanlailla. Isällä on oikeus tavata äitiä ja jos äiti sen yrittää estää, se huoltajuuskiistassa saa äidin näyttämään huonommalta osapuolelta. Ties vaikka typeryydessäsi menettäisin koko huoltajuuden.

 

Herra siunaa! Onko todella noin. Luulisi, että silläkin merkitystä, jos toinen rikkoo valmiin kodin. Mitenkä tapaamiset menevät yhteishuoltajuuden kanssa? Eikai niitä automaattisesti voida 50-50 pakottaa? Lapsetkaan eivät halua tuota naikkosta nähdä. Kai joku heitäkin kuuntelee?

Yksinhuoltajuudella/yhteishuoltajuudella ja tapaamissopimuksilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään.

 

Kuules ap, nyt käyttäydyt kuten aikuinen nainen, etkä kuten loukattu teini-ikäinen likka.

Vaikka tuntuu miten pahalta, niin en ymmärrä miten hemmetissä joku nainen ja äiti voi olla niin sydämetön ja laskelmoiva, että laittaa omat lapsensa pelinappuloiksi erosotkuihin.

MITEN SINÄ OLET selittänyt tuon eron lapsille, et kai vain ole mennyt mitään naikkonen juttua sotkottamaan.

HITTO SENTÄÄN kahden aikuisen ihmisen ero ei saa sotkea lasten elämää yhtään enempää kuin on väistämättä tulossa eteen.

Jos sinä rakastat lapsiasi, etkä vain halua käyttää heitä kiristyskeinona ja koston välineinä mieheesi, vaan ihan oikeasti rakastat heitä, niin lopetat tuon marttyyri leikkisi ja teet kaikkesi, jotta lapsilla menee ero hyvin ja luottamus säilyy molempiin vanhempiin ja tapaavat myös MOLEMPIA vanhempiaan paljon.

Nyt kun lapset nukkuvat, itket niin paljon kuin vain ikinä pystyt, sitten haet saikkua työpaikkalääkäriltä, suret ja laitat elämäsi kuntoon lasten kanssa ja pidät tämän tulevan entisen miehesti tiukasti siinä lapsien lähellä.

 

En minä kyllä yksin ole tuon linjauksen kanssa. Miehen vanhemmat ovat myös järkyttyneitä ja anoppini kanssa ollaan sovittu, että heillä ei tuo naikkonen kyläile. Lisäksi lapset oireilevat. Viimeksi tänään illalla poika itki lohduttomasti sylissäni sitä, että isä jättää. En minä siinä rupea tarinoitakaan keksimään. Mies yrittää inttää, että ei jätä, vaan nähdään, mutta kyllä se on kuule tosiasiat jonkun sanottava pienille viattomille, jos isästä ei siihen ole.

Isä jättää sinut, ei lapsia. Sinä taas kostat isälle lasten kautta ja vaurioitat lapsia paljon enemmän kuin pelkkä ero tekisi. Sinun täytyy ottaa vastuu tekosistasi, älä leiki marttyyriä samalla tehden pahaa viattomille.

 

tiedän lähipiiristä tapauksen jossa äiti otti perheen molemmat lapset ja pakeni väkivaltaista isää turvakotiin. isä ei ollut antanut edes neuvolaan viedä lapsia. nämä katsottiin oikeudessa äitiä puoltaviksi tekijöiksi. mutta pelkkä uskottomuus ei riitä yksinhuoltajuuden saamiseksi, jos toinen pystyy vastaamaan lapsen perustarpeisiin. erosin itse kolmen lapseni isästä viitisen vuotta sitten, mutta ei tulisi mieleenkään estää yhteishuoltajuutta, lapsilla on turva jos minulle sattuu jotain niin etten enää kykenisi heistä huolehtimaan

 

Todella inhottava tilanne ja halveksittava on sellainen nainen, joka lähtee kotia rikkomaan. Siinä on tosin edellinen kommentoija oikeassa, että huora ei ole sovelias sana sellaiselle otukselle, koska huora sentään tekee tällaiseen tapaukseen verrattuna rehellistä työtä. Nyt on varmaan todella, todella vaikeaa yrittää tehdä noin vaikeita päätöksiä eikä se varmaan kyllä helpotu kovin nopeasti ajan myötäkään. Onneksi sinulla sentään on suku puolellasi ja lähelläsi, yritä saada voimaa siitä.

Vaikka miehesi on tehnyt todella halpamaisen ja halveksittavan teon, niin hän voi silti olla lapsille rakas. Lapset eivät ymmärrä tilannetta vaan ovat varmasti aika peloissaan ja hämmentyneitä. Sinun ei todellakaan tarvitse hyväksyä, anteeksiantaa tai mitenkään perääntyä siitä, että puolisosi ja "toisen naisen" teko olisi anteeksiannettava tai moraalinen vaan voit selittää lapsille, että isä on nyt tehnyt näin ja se on väärin mutta se kuitenkin rakastaa teitä eikä teitä halua jättää. Selittäkööt itse sitten lapsilleen näiden kasvaessa, mikä tuollaiseen tekoon ajaa. Varmasti suututtaa ja tuntuu pahalta että tuollainen vajaalla moraalilla varustettu vompatti pääsisi lähellekään omia lapsia mutta yritä ajatella, että olet itse niin paljon tuollaisen yläpuolella että oma geeniperimäsi suojaa lapsiasi altistumasta liikaa tuollaisen roskasakin vaikutteille.

Jos tilanne on nyt liian kipeä, niin voit yrittää sopia miehesi kanssa, että pidätte rauhoittumisajan, jonka aikana tämä saa tavata lapsia mutta toista naista ei kuvioihin vielä tuoda, jo lastenkin takia. Kun tilanne alkaa sinulle olla helpompi, niin sitten voi asteittain edetä näihin normaalimpiin erokuvioihin. Jos mies ei siihen suostu, niin sanot että teet eron helvetiksi. Riitauta kaikki, älä laita vapaaehtoisesti nimeä eropapereihin äläkä palauta niitä ennen haastemiehen yhteydenottoa (ei maksa sinulle mitään mutta pitkittää prosessia). Ennen kaikkea, hanki lakimies. Anna vaihtoehdoksi kivuton ero, jossa sinun tunteesikin huomioidaan tai riitaisa ja hankala ero, jossa kestää ja kauan. Ehkä miehenjuntturasikin sitten tajuaa parhaansa vaikka ei mitenkään kovin fiksulta vaikutakaan.

On kyllä sääli, että Suomessa ei tällaisissa tapauksissa todellakaan anneta olosuhteiden vaikuttaa. En itse erottele sitä, lähteekö isä vai äiti toisen matkaan mutta lasten tulisi jäädä "syyttömälle". Ellei omaa elämäänsä kykene edes lasten takia pitämään sen verran kasassa että liittoaan vaalii ja siinä pysyy, niin sitten ei kyllä edes ansaitse lapsiaan. Ja kolmansista naisista ei ole edes sen vertaa hyvää sanottavaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja puolisollesi uusine naikkosineen kaikkea sitä epäonnea ja kurjuutta, mikä elämässä vaan voi tielle osua.

 

Toivon, että saatte yhteishuoltajuuden. Lasten parasta kannattaa ajatella. Onneksi et saa yksinhuoltajuutta noilla perustella.=)

 

Yksinhuoltajuus ei suinkaan tarkoita sitä, että isä ei saisi tavata lapsia. Yhteishuoltajuus ei tarkoita, että lapset viettävät yhtä paljon aikaa kummankin vanhemman kanssa.

Toimit ap yksiselitteisesti väärin jos käytät lapsia pelivälineenä. Väärin LAPSIASI kohtaan. Tuotat heille tuskaa ja pahaa oloa enemmän kuin isänsä toiminnallaan.

 

Aina vedotaan siihen että lapset tarvitsevat molempaa vanhempaa. Minä en tuota allekirjoita. Mieluummin vain toinen kuin kauhea stressi ja säätö ja lasten pallotteleminen paikasta toiseen. Minusta se jos mikä on kauheaa. Mies ja lasten isä ei ole hyvä esimerkki lapsilleen, jos jättää ÄIDIN toisen naisen takia. Se jos mikä on lapselle traumaattista. Ap:lle kovasti tsemppiä ja toivottavasti saat yksinhuoltajuuden!

Kiitos näistä sanoista

 

Yksinhuoltajuus ei suinkaan tarkoita sitä, että isä ei saisi tavata lapsia. Yhteishuoltajuus ei tarkoita, että lapset viettävät yhtä paljon aikaa kummankin vanhemman kanssa.

Toimit ap yksiselitteisesti väärin jos käytät lapsia pelivälineenä. Väärin LAPSIASI kohtaan. Tuotat heille tuskaa ja pahaa oloa enemmän kuin isänsä toiminnallaan.

Minä ihmeen pelivälineenä? Mies on vapaa jättämään perheensä, jos niin parhaaksi katsoo. Mitä tulee lapsiin, niin talo rakennettu anoppilan viereiselle tontille. Kyllä siellä anoppi on lasten kuullen ihan tuota H-sanaa käyttänyt ja sieltä on totuus heillekin valjennut. Ristus sentään, että minun tässä pitäisi jokin teatteri pistää pystyyn, jotta lapsiin ei satu, kun isä jättää. Ei niin ei.

 

Minä ihmeen pelivälineenä? Mies on vapaa jättämään perheensä, jos niin parhaaksi katsoo. Mitä tulee lapsiin, niin talo rakennettu anoppilan viereiselle tontille. Kyllä siellä anoppi on lasten kuullen ihan tuota H-sanaa käyttänyt ja sieltä on totuus heillekin valjennut. Ristus sentään, että minun tässä pitäisi jokin teatteri pistää pystyyn, jotta lapsiin ei satu, kun isä jättää. Ei niin ei.

1. Onko anoppisi aivan terve?
2. Miksi haluat lastesi kokevan vielä lisää tuskaa, eikö vanhempien ero ole jo tarpeeksi kamalaa pienille SYYTTÖMILLE lapsille?
3. Kuvitteletko oikeasti voivasi perusteetta kieltää isän ja lasten tapaamiset? Ilmainen vinkki: se et tule olemaan sinä, joka sen yksinhuoltajuuden saa jos ryhdyt riittävän hankalaksi
4. Miksi mielestäsi lapsilla ei enää ole oikeutta isään jos isä on loukannut sinua? Oliko se lasten syy? Jos oli, niin kuinka he sen aiheuttivat?

 

1. Onko anoppisi aivan terve?
2. Miksi haluat lastesi kokevan vielä lisää tuskaa, eikö vanhempien ero ole jo tarpeeksi kamalaa pienille SYYTTÖMILLE lapsille?
3. Kuvitteletko oikeasti voivasi perusteetta kieltää isän ja lasten tapaamiset? Ilmainen vinkki: se et tule olemaan sinä, joka sen yksinhuoltajuuden saa jos ryhdyt riittävän hankalaksi
4. Miksi mielestäsi lapsilla ei enää ole oikeutta isään jos isä on loukannut sinua? Oliko se lasten syy? Jos oli, niin kuinka he sen aiheuttivat?

1. Lienee terve
2. En myöskään ymmärrä, miksi mieheni tämän lapsilleen tekee
3. Ei taida olla tarvetta kieltää. Ei lapset sinne halua mennä.
4. EN edelleenkään ymmärrä, miksi mies tämän lapsilleen haluaa tehdä. Hän lähtee. Hän jättää lapset.