Tää on muuten aika jännittävä näkökulma kritiikkiin. Eikö kritiikkiä juuri pyydetä siksi, että itse on omille toimilleen usein sokea? Että saa uusia näkemyksiä? Mitä tekee sellaisella kritiikillä, jonka "tietää" aiheelliseksi? Silloinhan ongelmakohdan voi halutessaan huomata ja korjata ilman muiden näkemysten kyselyäkin...
(Ja tää ei nyt siis sinällään liity riepuTARALLAAn blogiasiaan, kunhan pohdin.)
No ajatellaan vaikka, että sanotaan blogin aiheiden olevan epäkiinnostavia. Minä kirjoitan aiheista, jotka itseäni kiinnostavat, sitä en aio muuttaa vaikka kuka mitä sanoisi. Moititaan, että tekstini ovat liian hiottuja. Sille en voi myöskään mitään, koska tämän vähempää tekstejä ei enää voi muokata ja viilata. En ala tekemään tahallisia virheitä siksi, että teksti olisi toisenlaista.
Näkökulmien terävöittämistä ja selkeämpää kannanottoa voin harjoitella. Toisaalta - olen luonteeltani pohdiskelija, joten varmasti se näkyy teksteissäkin.
Otan siis opiksi sellaisia asioita, joihin koen että voin vaikuttaa. Jos rupeaisin kaikkea schaissea märehtimään, en voisi kirjoittaa enää mitään.