Arki on ollut... mielenkiintoista... Eli todellisuudessa helvetin vaikeaa. Joillekin omalaatuisuuksille on löytynyt kyllä ihan syykin. Miehellä todettiin adhd aspipiirteillä aikuisiällä tuossa muutamia vuosia sitten. Ero lääkityksen jälkeen ja sitä ennen on huima. Ei haasta enää riitaa, ei turhautumistaan aja ihmisiä puheistaan pussiin, ärsytyskynnys on huomattavasti korkeampi, enää ei tarvitse pyydellä samalla tavalla, jaksaa keskittyä asioihin, ei uhkapelaa, ei keräile maanisesti asioita, milloin tietoa, milloin keräilyleluja, milloin sarjakuvia. Mutta silti: ei miehestä tule koskaan sellaista "raameihin" sopivaa yhteiskunnassaeläjää, joka etenee pisteestä a pisteeseen b ja sitä kautta arkkuun ja mappiin ö odotusten mukaisesti. Hän tekee edelleen asiat kuten ne itse kokee, näkee, järkeistää, haluaa. Muut saa vikistä kunnes mies järkeistää asian heillekin. Elämä tuon miehen kanssa on neuvottelua ja aina saa olla varuillaan miten puhut, koska muuten sovit jotain mitä et todellakaan alunperin tarkoittanut.
Nöyrtyminen ja nieleminen... Ei taida koskaan käsitteinä kuulua meidän miehen sanavarastoihin. Toisaalta, onneksi mies sai minut. Olen sen verran moniongelmainen, että mies joutuu luovimaan minun kanssa niin se tasapainottaa vähän tilannetta...