Onko täällä muita joilla ns. pimeä puoli elämässä...?

["a p"]

Pimeällä puolella tarkoitan jotain, mikä voi olla esim. huumeidenkäyttö, rikollisuus, sairaus, kaksoiselämää, luurankoja kaapissa tms. Itse olen käynyt pohjalla niin suuressa määrin että jos kuvittelisin siitä vielä matalampaa pohjakosketusta tulee mieleen vain lähinnä kuolema tai vankilaan joutuminen. Asiasta ei tarkalleen tiedä kukaan muu läheisistäni kuin mies ja äiti, enkä voisi siitä koskaan kertoa kenellekään muulle...

 

["äiti"]

Mulla on sellainen mistä ei moni tiedä.

 

["a p"]

Niin lisäyksenä vielä että omaan hyvän ammatin eikä kukaan tuttavistani voisi kuvitella mitä olen käynyt läpi...

 

["äiti"]

on.

 

["hmm"]

olen niin "taitavasti" pitänyt kulisseja yllä että edes mieheni ei tiennyt mitä kaikkea pinnan alla onkaan...nyt asiat on paljastunut muillekkin.

 

["jjj"]

Mutta se on kai nyt mennyttä elämää? Mä ymmärrän pimeällä puolella sellaisen elämän, joka tapahtuu normaalin elämän ohella. Että esim. pullantuoksuinen perheenäiti livahtaa välillä johonkin bordelliin ja palaa sieltä taas niinkuin ei mitään, eikä kukaan tiedä.

 

[maitovara]

:wave: en koe tarpeelliseksi kertoa henkilökohtaisimmista asioistani ihmisille, jotka eivät niitä ymmärrä.

 

["Piika-äiti"]

On mulla ollut vakava sairaus ja siitä toipuminen, veivät yhteensä noin puolitoista vuotta.

Mutta ne ovat kyllä ihan julkisia asioita, joista olen puhunut avoimesti, koska mielestäni se, että olisimme vaienneet sairaudestani olisi aiheuttanut lapsille niin isoja ongelmia enkä muutenkaan ymmärrä vaikenemisen kullttuuria. Lapset olivat silloin 6-10-vuotiaita.

Tosin ymmärrän myös sen, että elämänkaaressa voi olla aikoja, joista ei kaikille kerro.

Ja vasta noin 40-vuotiaana pystyn puhumaan sujuvasti lapsuuden vaikeuiksista, joita vanhempien parisuhdeongelmat, päihdeongelmat, väkivalta ja mt-ongelmat aiheuttivat.

 

[harmaana nyt]

Ulospäin: hyvin koulutettu, nuori, nätti, muodikkaasti pukeutuva, itsevarma, paljon ystäviä omaava, menestyvä ja tasaisesta elämästä nauttiva onnellinen nuori nainen.

Todellisuus: masennusta, syömishäiriötä, pakko-oksentelua sairastava itseään inhoava nuori nainen

 

["a p"]

[QUOTE="jjj";26064943]Mutta se on kai nyt mennyttä elämää? Mä ymmärrän pimeällä puolella sellaisen elämän, joka tapahtuu normaalin elämän ohella. Että esim. pullantuoksuinen perheenäiti livahtaa välillä johonkin bordelliin ja palaa sieltä taas niinkuin ei mitään, eikä kukaan tiedä.[/QUOTE]

Mulla se kokemus mitä tarkoitan on mennyttä elämää, mutta se mikä sen aiheutti liittyy periaatteessa sairauteen mikä ei ole hävinnyt mihinkään...ja mua vaivaa että sairaalan arkistossa on paperit mitkä aina kaivetaan esiin "väärissä yhteyksissä". Kunpa voisi polttaa ne paperit....

 

[Lex]

I´m on a dark side...:xmas:

 

[menneisyydessä]

On paljon mistä en puhuisi kenellekkään.. Huumeidenkäyttö ja siihen tiiviisti liittyvät asiat. Kaikenlaista. Itsensä myymistä jne.
En ole sanonut neuvolassa tai oikeastaan missään mitään asioista, enkä aiokkaan kertoa. Terapiassa olen käynyt mutta paljon jättänyt kertomatta.

 

[Pimeässäkulkija]

On vaikeita asioita.. olen ollut aina niin kiltti ja joutunut sitten ylikävellyksi välillä rankastikin. Olen ollut tarkka siitä, että olen lainkuuliainen kansalainen mutta nyt alkaa napsua sen verran, etten ole enää varma välitänkö tulevaisuudessa, jos menisin tekemään jonkun pienen koston jollekin ja saisin jotain rikosrekisteriä.. (auton naarmuttamista tms pientä siis)

 

[Pimeässäkulkija]

No mä olen sellainen bordelliäiti, kukaan ei uskoisi että lisätienesteinä tarjoan seuralaispalvelua - suomeksi sanottuna siis myyn sitä itseään. Hölmömpää olisi ilmaiseksi jaella..

 

["a p"]

On vaikeita asioita.. olen ollut aina niin kiltti ja joutunut sitten ylikävellyksi välillä rankastikin. Olen ollut tarkka siitä, että olen lainkuuliainen kansalainen mutta nyt alkaa napsua sen verran, etten ole enää varma välitänkö tulevaisuudessa, jos menisin tekemään jonkun pienen koston jollekin ja saisin jotain rikosrekisteriä.. (auton naarmuttamista tms pientä siis)

Mullakin sama kiltteys yms. mutta niinpaljon haittaa ne paperit mistä mainitsin että on oikeasti tullut mieleen mennä hävittämään ne. En tiedä onko rikollista tunkeutua omiin tietoihinsa ja hävittää...kaipa kaikki on nykyään rikollista

 

[mietin]

No mä olen sellainen bordelliäiti, kukaan ei uskoisi että lisätienesteinä tarjoan seuralaispalvelua - suomeksi sanottuna siis myyn sitä itseään. Hölmömpää olisi ilmaiseksi jaella..

Oon myös joskus nuorempana ja kauniimpana myynyt itseäni, rahan ja jännityksen takia.
Nyt 2 lasta, olen yh ja työtön.
Ennen lapsia olis siis töissä käyvä ja elämä ihan jees. Mies kun lähti niin masennuin ja elämä luisui alamäkeen niin, että nyt oon, en nyt vararikossa, mutta melkein.
Jos vaan olis markkinat tälläselle ylipainoiselle, yli kolmekymppiselle niin alkaisin heti hommiin.

 

[kuin ap]

Mulla on "the menneisyys" piilossa.
Olen nyt 40v. yliopistokoulutettu nainen. Yksi lapsi ja ekonomimies. Rivitalonpätkä ja kiva auto. Tykkään laittaa puutarhaa, kotia ja sisustaa. Ulkoisesti olen klassisen kaunis, hoidettu ja tyylikäs. Liikun ja urheilen. En juuri juo ikinä, tupakkia en polta.

"The menneisyys" sitten. Siitä ei tiedä edes mieheni. Minulla on elämän cv:ssä 5 vuoden aukko. Tämä aukko täyttyi viinasta, liimasta, hasiksesta ja pään sekoittavista pillereistä. Muu aika meni pikkurikoksissa, poliisilaitoksella ja käräjäoikeudessa. Rikosreksiteri on monisivuinen. Rahaa hankiin pikkurikoksilla ja kadulla seksipalveluja myymällä. Ulkonäkö oli yksinkertaisesti järkyttävä. Tähän meni elämästäni aika 13v-18v.

Sitten jotain tapahtui. En ole ikinä tajunnut mitä. Kyllästyin vain kaikkeen. Nousin pohjalta. Nykyisen elämän saavuttaminen on vaatinut järjettömän työn. Mutkia oli niin monta. Mutta onnistuin. Nykyisin vaan mietin, että kuinka pelottavan lähellä olin totaalista itsetuhoa. En tullut uskoon tms. Jotenkin vieläkin on epätodellinen olo.

 

[pppp]

Olettepa rohkeita ja inhimillisiä kertoessanne. Itseäni kohtaan, oon kovin ankara ja vastaus kysymykseen: kyllä.

 

[Pimeässäkulkija]

Oon myös joskus nuorempana ja kauniimpana myynyt itseäni, rahan ja jännityksen takia.
Nyt 2 lasta, olen yh ja työtön.
Ennen lapsia olis siis töissä käyvä ja elämä ihan jees. Mies kun lähti niin masennuin ja elämä luisui alamäkeen niin, että nyt oon, en nyt vararikossa, mutta melkein.
Jos vaan olis markkinat tälläselle ylipainoiselle, yli kolmekymppiselle niin alkaisin heti hommiin.

Hei, markkinoita on ylipainoisille yli viisikymppisillekin! Kokeile vaikka, pistät ilmoituksen sinne sivustolle, missä ne muutkin on.. googlettaa voi vaikka seksi treffit niin alkaa löytyä.

 

["a p"]

Mulla on "the menneisyys" piilossa.
Olen nyt 40v. yliopistokoulutettu nainen. Yksi lapsi ja ekonomimies. Rivitalonpätkä ja kiva auto. Tykkään laittaa puutarhaa, kotia ja sisustaa. Ulkoisesti olen klassisen kaunis, hoidettu ja tyylikäs. Liikun ja urheilen. En juuri juo ikinä, tupakkia en polta.

"The menneisyys" sitten. Siitä ei tiedä edes mieheni. Minulla on elämän cv:ssä 5 vuoden aukko. Tämä aukko täyttyi viinasta, liimasta, hasiksesta ja pään sekoittavista pillereistä. Muu aika meni pikkurikoksissa, poliisilaitoksella ja käräjäoikeudessa. Rikosreksiteri on monisivuinen. Rahaa hankiin pikkurikoksilla ja kadulla seksipalveluja myymällä. Ulkonäkö oli yksinkertaisesti järkyttävä. Tähän meni elämästäni aika 13v-18v.

Sitten jotain tapahtui. En ole ikinä tajunnut mitä. Kyllästyin vain kaikkeen. Nousin pohjalta. Nykyisen elämän saavuttaminen on vaatinut järjettömän työn. Mutkia oli niin monta. Mutta onnistuin. Nykyisin vaan mietin, että kuinka pelottavan lähellä olin totaalista itsetuhoa. En tullut uskoon tms. Jotenkin vieläkin on epätodellinen olo.

Mä olen joillekin pystynyt kertomaan opiskeluajan vaarallisista kokemuksista, mm. reippaasta alkon käytöstä ja oman henkensä vaaralle alttiiksi laittamiselle, vieraan miehen hotellihuoneesta heräämisistä, täydellisistä muistinmenetyksistä, tajunnan menetyksistä, loukkaantumisista, vastuuttomista yhden illan jutuista jne. Kenellekään en silti pysty (terapeutteja/lääkäreitä lukuunottamatta) kertomaan siitä pahimmasta kokemuksesta.

 

[mietin]

Hei, markkinoita on ylipainoisille yli viisikymppisillekin! Kokeile vaikka, pistät ilmoituksen sinne sivustolle, missä ne muutkin on.. googlettaa voi vaikka seksi treffit niin alkaa löytyä.

Meinaatko???
Olen tosiaan pitkään jo miettinyt et miten tästä suosta nousta edes sen verran et sais perusraha-asiat kuntoon ja sitten jossain vaiheessa kenties opiskelemaan ja mukaviin töihin.
Opiskelin tuossa, mutta tuntu liian raskaalta kun lapset vasta sen 2, 4 ja 9.

Saanko kysyä et sulta vielä et oliko sulla siis lapsia? Jos niin, ovatko hoidossa kun oot töissä?
Teetkö töitä omassa kodissa vai miesten luona, hotellissa??
Asutko isossa kaupungissa, mä kun tälläsessä 40 000 ihmisen paikassa niin pelottaa et tulis tuttuja vastaan?
Onko sulla vakiasiakkaita vai aina uus?

Ja kerro ihmeessä lisää jos viitsit.
Ja tyhmä kysymys, mutta mitä tänä päivänä tosta maksetaan???

 

[ansarikukka]

En nyt tiedä, että voiko sitä pimeäksi puoleksi sanoa, mutta kyllä mulle on elämässä tapahtunut paljonkin juttuja, joista en ole kertonut kenellekään. Ei mitään isoja, mutta jos jonkinlaista typeryyttä on tullut tehtyä.

 

[Pimeässäkulkija]

Hei "mietin", mun pitää nyt mennä mutta pistä spostia jos haluat vaihtaa ajatuksia enemmän aiheesta positiivarinen@gmail.com, koska mä luulen että modet ei tykkää tästä aiheesta tällä palstalla

 

[gdjogd]

Jep. Menneisyyteni alkoholin- ja huumeidenkäyttöni on kyllä kaikkien läheisten tiedossa, mutta he eivät tiedä etten ole vieläkään 100% kuivilla. Ainoastaan mieheni ja pari parasta ystävääni tietää. Aiemmin on tullut tehtyä myös niin sairaita juttuja, että vihaan itseäni välillä vieläkin niiden takia ja vain miehelleni olen niistä kertonut...

 

[Algoma]

Ma heitin paperisen kahvikupin auton ikkunasta puistoon kerran humalassa.
taa on mun mustuus elamassani.