Onko täällä muita joilla ns. pimeä puoli elämässä...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meinaatko???
Olen tosiaan pitkään jo miettinyt et miten tästä suosta nousta edes sen verran et sais perusraha-asiat kuntoon ja sitten jossain vaiheessa kenties opiskelemaan ja mukaviin töihin.
Opiskelin tuossa, mutta tuntu liian raskaalta kun lapset vasta sen 2, 4 ja 9.

Saanko kysyä et sulta vielä et oliko sulla siis lapsia? Jos niin, ovatko hoidossa kun oot töissä?
Teetkö töitä omassa kodissa vai miesten luona, hotellissa??
Asutko isossa kaupungissa, mä kun tälläsessä 40 000 ihmisen paikassa niin pelottaa et tulis tuttuja vastaan?
Onko sulla vakiasiakkaita vai aina uus?

Ja kerro ihmeessä lisää jos viitsit.
Ja tyhmä kysymys, mutta mitä tänä päivänä tosta maksetaan???

Älä nyt vaan ala! Sulla on lapset! Noin pienellä paikakunnalla sä et voi huorata tulematta ilmi. Sä et varmasti tienaisi niin paljon että riski kannattaisi. Sitten sä vasta suossa olisit!

Raskaalta se elämä välillä tuntuu juu, mutta se on sitä elämää. Huoraminen ei ole.
 
Älä nyt vaan ala! Sulla on lapset! Noin pienellä paikakunnalla sä et voi huorata tulematta ilmi. Sä et varmasti tienaisi niin paljon että riski kannattaisi. Sitten sä vasta suossa olisit!

Raskaalta se elämä välillä tuntuu juu, mutta se on sitä elämää. Huoraminen ei ole.


Toi paikkakunta täs hiukan häiritsee kyllä.
Mutta ei mua muuten tossa hommassa niin hirveesti mikään hätkäytä, olenhan sitä tehnyt ennenkin.
Ja sais just jotain pientä lisää sitten tuohon työttömyyspäivärahaan ja toimeentulotukeen.
Eihän sitä joka päivä tarvi tehdä.
Ja mikä on sun mielestä suurin riski taik riskit?
En nyt varsinaisesti ymmärrä et miten noi lapset tähän liittyy, eihän ne olis silloin paikalla, you know :)
 
Olen nykyään alkoholisti. Menneisyyskin on ollut psyykkisten ongelmien kanssa kamppailua. Nyt kamppailen alkoholin kanssa ja odotan koska saan jonkun kohtauksen ja kuolen siihen, koska en osaa lopettaa juomista, mutta en voi siitä missään kertoakaan, ettei lapsiani oteta pois.
 
Toi paikkakunta täs hiukan häiritsee kyllä.
Mutta ei mua muuten tossa hommassa niin hirveesti mikään hätkäytä, olenhan sitä tehnyt ennenkin.
Ja sais just jotain pientä lisää sitten tuohon työttömyyspäivärahaan ja toimeentulotukeen.
Eihän sitä joka päivä tarvi tehdä.
Ja mikä on sun mielestä suurin riski taik riskit?
En nyt varsinaisesti ymmärrä et miten noi lapset tähän liittyy, eihän ne olis silloin paikalla, you know :)

Ihminen, joka kysyy miten lapset siihen liittyy jos äiti huoraa, tarvitsee kipeästi mielenterveysapua. Hakeudu hoitoon vaikka tk -kautta. Ihan oikeasti.
 
Toi paikkakunta täs hiukan häiritsee kyllä.
Mutta ei mua muuten tossa hommassa niin hirveesti mikään hätkäytä, olenhan sitä tehnyt ennenkin.
Ja sais just jotain pientä lisää sitten tuohon työttömyyspäivärahaan ja toimeentulotukeen.
Eihän sitä joka päivä tarvi tehdä.
Ja mikä on sun mielestä suurin riski taik riskit?
En nyt varsinaisesti ymmärrä et miten noi lapset tähän liittyy, eihän ne olis silloin paikalla, you know :)


Mä en ajattele riskejä sinun kannaltasi, aikuisen pitäisi tietää mitä tekee. Lapset liittyy sen maineen kautta minkä saat kun keikkasi tulee ilmi ja tuleehan ne tuon kokoisella paikkakunnalla you know, aina joku on paikalla? Se mitä siitä seuraa lapsille onkin oma lukunsa. Pahimmassa tapauksessa lasten itsetunto poljetaan nollille toimiesi takia. Pikku juttu? Tai olette pian lastensuojelun piirissä. Joku hoito kertoo kaverilleen joka tekee ilmoituksen.
 
[QUOTE="juoppo";26065468]Olen nykyään alkoholisti. Menneisyyskin on ollut psyykkisten ongelmien kanssa kamppailua. Nyt kamppailen alkoholin kanssa ja odotan koska saan jonkun kohtauksen ja kuolen siihen, koska en osaa lopettaa juomista, mutta en voi siitä missään kertoakaan, ettei lapsiani oteta pois.[/QUOTE]

Miksi et antaisi lapsiasi pois kun et itsekään heistä välitä ilmeisesti tuon taivaallista?? Sinä nyt dokaat ja oikeutat sitä vaikka millä menneisyyden asioilla mutta onko lapsesi syyllisiä? Tajuatko miten herkkiä lapset ovat aistimaan asioita? Tajuatko myös, että lapsuus on ainutkertista ihmisen elämässä? Onko sinulta se riistetty? Onko lapsesi ansainneet saman?
 
Mistä alottais? Aina kun kuvittelen elämäni vihdoin olevan normaaleissa uomissaa, niin elämä näyttää että kuulehan tyttö; sua ei ole pärjääjäksi tarkotettu. Tai no pärjääjäksi kyllä, koska sitä olen tehnyt kokoelämäni. Mutta menestyjäksi, tai helpon tien kulkijaksi. Sekin olis joskus ihan kivaa.
Ja jos pohjana on kuolema - mikä on se seuraava alin aste kuolemasta?

Todella harvat tietää - ja nekin jotka tietää pintapuolisesti jotain, eivät tiedä ihan kaikkea.
 
[QUOTE="kyselijä";26065567]Miksi et antaisi lapsiasi pois kun et itsekään heistä välitä ilmeisesti tuon taivaallista?? Sinä nyt dokaat ja oikeutat sitä vaikka millä menneisyyden asioilla mutta onko lapsesi syyllisiä? Tajuatko miten herkkiä lapset ovat aistimaan asioita? Tajuatko myös, että lapsuus on ainutkertista ihmisen elämässä? Onko sinulta se riistetty? Onko lapsesi ansainneet saman?[/QUOTE]

Niin ja aina ei pysty lopettamaan kylmiltään. Sun TÄYTYY hakea tukea siihen. Ei niitä lapsia automaattisesti pois viedä. Ei ole liian myöhäistä!! Pystyt siihen kyllä. Muutkin ovat pystyneet!
 
[QUOTE="kyselijä";26065567]Miksi et antaisi lapsiasi pois kun et itsekään heistä välitä ilmeisesti tuon taivaallista?? Sinä nyt dokaat ja oikeutat sitä vaikka millä menneisyyden asioilla mutta onko lapsesi syyllisiä? Tajuatko miten herkkiä lapset ovat aistimaan asioita? Tajuatko myös, että lapsuus on ainutkertista ihmisen elämässä? Onko sinulta se riistetty? Onko lapsesi ansainneet saman?[/QUOTE]

Totta kai välitän lapsistani. :(
 
[QUOTE="juoppo";26065468]Olen nykyään alkoholisti. Menneisyyskin on ollut psyykkisten ongelmien kanssa kamppailua. Nyt kamppailen alkoholin kanssa ja odotan koska saan jonkun kohtauksen ja kuolen siihen, koska en osaa lopettaa juomista, mutta en voi siitä missään kertoakaan, ettei lapsiani oteta pois.[/QUOTE]

Tää jäi vaivaamaan mua. Oletko yh? Soita pliis neuvolaan, kriisipuhelimeen tms ihan mihin vaan. Älä anna sen litkun ottaa sua ja pilata sun lasten elämää. Heille sä olet tärkein asia kuitenkin!!

Tiedän mistä puhun.
 
[QUOTE="kyselijä";26065587]Niin ja aina ei pysty lopettamaan kylmiltään. Sun TÄYTYY hakea tukea siihen. Ei niitä lapsia automaattisesti pois viedä. Ei ole liian myöhäistä!! Pystyt siihen kyllä. Muutkin ovat pystyneet![/QUOTE]

Peesailen. Se että hakee apua osoittaa että välittää lapsistaan ja on valmis työskentelemään ongelmien poistamiseksi.
Silloin autetaan. Sun velvollisuus on auttaa itseäsi, jotta voit auttaa lapsiasi!
Mutta mikä on tärkeysjärjestys?
 
Herranjumala sentään mitä juttuja! Äidit huoraa ja ryyppää ja ihmettelee ettei eihän noista lapset kärsi.

Sit ei tarvi ihmetellä miksi tulevaisuudessa yhä enemmissä määrin syödään masennuslääkkeitä, tehdään itsemurhia ja ammutaan koulukavereita!

Jumalauta, alkoi ihan pelottamaan.
 
Onko sairaus "pimeä puoli"? En miellä sairastumista sillä tavalla , kuten esim huumeiden käyttöä tai alkoholismia (no eräänlaisia sairauksia nekin, mutta ymmärrätte , mitä tarkoitan) Jos jollakulla on /on ollut syöpä, niin onko se sitten hänen "pimeä puolensa"...??!!
 
Mä en ajattele riskejä sinun kannaltasi, aikuisen pitäisi tietää mitä tekee. Lapset liittyy sen maineen kautta minkä saat kun keikkasi tulee ilmi ja tuleehan ne tuon kokoisella paikkakunnalla you know, aina joku on paikalla? Se mitä siitä seuraa lapsille onkin oma lukunsa. Pahimmassa tapauksessa lasten itsetunto poljetaan nollille toimiesi takia. Pikku juttu? Tai olette pian lastensuojelun piirissä. Joku hoito kertoo kaverilleen joka tekee ilmoituksen.

Okei. Mitä jos nyt ihan vaan aatellaan näin et ei tulis ilmi mitenkään julkisesti asia.
Niin mikä olis se haitta lapsille sun mielestä?

Ja nyt oikeesti unohtakaa jotkut Jenkkileffojen crack-huorat kaduilla luuhaamassa.
Vaan ihan sellasta, kerta-kaks viikkoon tapahtuvaa huoraamista, mun luona, miesten luona, hotellissa, autossa....
Et meinaatteko oikeesti et sellasella maine menee????? Tai et joku kiinnittäs asiaan edes huomiota????

Odotin jotain muita riskejä et otatte puheeks.
Noh, katsotaan.
Ja sorry mut mulle ei oo niin kauhee asia tää tällänen.
Oon todella muutenkin vapaa seksuaalisesti, joten ei hätkäytä kovin monetkaan miesten pyynnöt uskoisin.
Ja jos siitä sais rahaa niin tähän hetkeen se olis enemmän kuin tervetullutta, jos tosiaan tälläselle ylipainoiselle yli 30veelle on kysyntää ;)
Ja mukavaa päivää kaikille!!
 
Okei. Mitä jos nyt ihan vaan aatellaan näin et ei tulis ilmi mitenkään julkisesti asia.
Niin mikä olis se haitta lapsille sun mielestä?

Ja nyt oikeesti unohtakaa jotkut Jenkkileffojen crack-huorat kaduilla luuhaamassa.
Vaan ihan sellasta, kerta-kaks viikkoon tapahtuvaa huoraamista, mun luona, miesten luona, hotellissa, autossa....
Et meinaatteko oikeesti et sellasella maine menee????? Tai et joku kiinnittäs asiaan edes huomiota????

Odotin jotain muita riskejä et otatte puheeks.
Noh, katsotaan.
Ja sorry mut mulle ei oo niin kauhee asia tää tällänen.
Oon todella muutenkin vapaa seksuaalisesti, joten ei hätkäytä kovin monetkaan miesten pyynnöt uskoisin.
Ja jos siitä sais rahaa niin tähän hetkeen se olis enemmän kuin tervetullutta, jos tosiaan tälläselle ylipainoiselle yli 30veelle on kysyntää ;)
Ja mukavaa päivää kaikille!!

Huoraaminen on julkinen "ammatti". Ei se piilossa pysy, turha kuvitella. Miten sä edes kuvittelet ettei kukaan kiinnittäis asiaan huomiota jos olet maksullinen? Ja joo, maine siitä menee, sun lapsiltasikin. Huoranpenikka on ruma sana, eikä sitä valitettavasti saa haukkumanimistöstä poistettua. Eikä ainakaan lapsen mielestä. :( Se sua tuskin kiinnostaa kun olet seksuaalisesti "vapaa"?
 
Nuoruuden vuosien huumeidenkäyttö vainoaa yhä pimeänä puolena.

Päällisin puolin olen kunnollinen työssä käyvä perheenäiti. Ja sitä olen oikeastikin.

Mutta pimeällä puolella ovat valtavat huumeiden käytöstä johtuvat velat, c-hepatiitti (joka on parantunut, mutta hyppää esiin aina jokaisella lääkärikäynnillä), ikuiset arvet (joiden vuoksi minua harvoin nähdään lyhythihaisessa paidassa), rikosrekisteri yms asiat.

Kukaan ei tiedä, että lapseni isä on ollut vankilassa ja on edelleen metadonihoidossa. Ei siis olla lapsen isän kanssa enää yhdessä. Nykyinen mieheni on kunnollistakin kunnollisempi.

Vanhat tuttavani pimeän puoleni osittain tietävät (kaikkea ei kukaan). Mutta uudet tuttavat eivät ikipäivinä arvaisi mitä pinnan alta löytyy.

Olen tällä hetkellä päällisin puolin niin kaukana narkkarista, kuin kaikki muutkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytönjapoikienmamma;26065665:
Onko sairaus "pimeä puoli"? En miellä sairastumista sillä tavalla , kuten esim huumeiden käyttöä tai alkoholismia (no eräänlaisia sairauksia nekin, mutta ymmärrätte , mitä tarkoitan) Jos jollakulla on /on ollut syöpä, niin onko se sitten hänen "pimeä puolensa"...??!!

En tarkoittanutkaan että syöpä olisi "pimeä puoli", mutta kyllä sairaudenkin voi pimeänä kokea, esim. osa psyykkisistä sairauksista tai alkoholismi yms.
 
[QUOTE="a p";26065911]En tarkoittanutkaan että syöpä olisi "pimeä puoli", mutta kyllä sairaudenkin voi pimeänä kokea, esim. osa psyykkisistä sairauksista tai alkoholismi yms.[/QUOTE]

Mun tuli mieleen et "pimeä puoli" on vaikka parinvaihtoa, saatananpalvontaa tms. :D
 
[QUOTE="a p";26064881]Onko täällä muita joilla ns. pimeä puoli elämässä...?[/QUOTE]

On , vessasta paloi lamppu. Kaksi päivää oli pimeä puoli arkielämässä sitten sain polttimon vaihdettua.
 
Okei. Mitä jos nyt ihan vaan aatellaan näin et ei tulis ilmi mitenkään julkisesti asia.
Niin mikä olis se haitta lapsille sun mielestä?

Ja nyt oikeesti unohtakaa jotkut Jenkkileffojen crack-huorat kaduilla luuhaamassa.
Vaan ihan sellasta, kerta-kaks viikkoon tapahtuvaa huoraamista, mun luona, miesten luona, hotellissa, autossa....
Et meinaatteko oikeesti et sellasella maine menee????? Tai et joku kiinnittäs asiaan edes huomiota????

No onhan siinä riski, jos täysin tuntemattomia tuot lastesi kotiin. Et voi tietää mitä hulluja ne onkaan. Tulee vielä takasin kun lapset on kotona. Muuten en näe tuossa lapsille suurta riskiä, jos et tee töitä kotona.
 
Minulla on hyvin isoja luurankoja kaapissa, joista ei tiedä kuin ne jotka elivät elämää minun kanssani silloin tai eivät hekään kokonaan. Oikeastaan minä itse tiedän vain suurimmat totuudet. Nyt olen "normaali" perheäiti, mitä ei 10 vuotta sitten ois voinut minusta kuvitellakaan tulevan, asun kaukana edellisestä kotipaikastani ja olen aika suosittu äiti kerhoissa yms, tuppereita ja kaikkea. Yritän ehkä olla liiankin normaali
 
No ei kai mul oo. Olen kroonisesti sairas mut ei se pimeää puolta ole, se on sitä paitsi kaikkien tiedossa. No joo.. joskus saan ihan järjettömiä ahmimiskohtauksia. Mut onneksi niitäkään ei esiinny joka kuukausi. Muistan kun tammikuus vetäsin 10 munkkia kerralla.. järkkyä.
 

Yhteistyössä