Oikeasti, miksi elämä on niin vaikeaa?

[ääh]

Ei oo muita kuin mies keneen luottaa.

Oon auttavainen ja sydämellinen, aina sitä käytetään hyväksi. Nyt päätin, että se loppuu ja siitäpä haloo tuli.

Tuntuu niin paskalle saada aina paskaa käteen.

Ja kyllä olen katsonut peiliin, mutta nämä asiat tosiaan eivät ratkea sinne katsomisella.

Oon niin loppu. Ihana perhe, mutta olisi joskus ihanaa jos olisi muitakin jotka välittävät oikeasti ympärillä.

 

[FreezeCat harmaana]

:hug:...been there and done that.

Mulla se elämisen vaikeus loppui siihen, kun vihdoin ymmärsin päästää irti "kiltin tytön"- syndroomastani ja oikeesti ryhdyin kuuntelemaan itseäni - ja ennen kaikkea arvostamaan itseäni. Eli puhdistin aikatavalla elämästäni kaikki ne ihmiset, jotka söivät energiaani ja jättivät jälkeensä vain negatiivista pahaa oloa. Joo, kirpas kyllä mutta aukas myös todellakin silmäni...

Mutta. Et sä yksin ole. Sulla on onneksi mies JA perhe. Voisi olla huonomminkin. Ja - näin haluan itsekin uskoa omalle kohdalle vielä käyvän - se uusi oikea läheinen ihminen on vielä sinua etsimässä. Voimia.

 

[Ellamia]

Mä oikeasti toivotan sulle voimia.

 

[Istafra]

Elämän ei kuulukaan olla helppoa, muuten emme oppisi täällä mitään.

Ja tiedän ap tunteen, samantyyppisiä kokemuksia on minullakin.
Tosin ei juurikaan enää, sillä olen mieluummin yksin kuin p*skassa seurassa.
Ja kas, vähitellen ympärilleni on alkanut kertyä hengenheimolaisia.
Jopa täältä palstalta :wave:

 

["vieras"]

Samaa minä olen miettinyt. Tunnen itseni aina lähes tulkoon hyväksi käytetyksi, ihan varmaan vain johtuu itsestäni, koska olen auttavainen ja sydämellinen muita kohtaan, en vaadi muilta mitään. Mutta silti olen onnellinen siitä että minulla on mies johon voin luottaa 100%:sti kaikessa ja se että mies on paras/rakas ystäväni.<3 Samaa joskus kaipaan minäkin että olisi todella ihanaa kun olisi muitankin kuin perhe joka välittää. *voimia sinulle*

 

["aloittaja"]

Kiitos. Tuli itku, kun on ihmisiä ketkä ymmärtää

Tuntuu pahalta, koska osa näistä ihmisistä ovat läheisiä sukulaisia ja sitä kautta myös lapsille läheisiä. Tuntuu vaan, etten enää jaksa. Jatkuva hyväksi käyttö ja vähättely on jotenkin turruttavaa. Aina tuntee olonsa mitättöäksi vaikka kuinka haluaisi unohtaa, ei ne tunteet hetkessä unohdu. Toisaalta, olen unohtamalla sallinut sen, että minua voi useinkin satuttaa ilman seuraamuksia.

Se, tunne kun joku välittäisi aidosti olisi ihana. Olen monelle se olkapää, se keneen turvaudutaan hädän hetkellä jne. Itsellä ei ole ketään ja jos joskus olen sanonut, että tarvitsen ystävää on selkä käännetty aika reippaasti.
Äh, paskaa. Ehkä tämä tästä.

Tsemppia teille muille jotka olette kokeneet samaa.

 

["aloittaja"]

Mietin tuota, miten niitä hyväntaihtoisia ihmisiä tulisi ympärille. Vai olenko vai ihminen jolla on kyltti otsassa " Kynnysmatto, tervetuloa."?

 

[FreezeCat]

[QUOTE="aloittaja";26028599]Mietin tuota, miten niitä hyväntaihtoisia ihmisiä tulisi ympärille. Vai olenko vai ihminen jolla on kyltti otsassa " Kynnysmatto, tervetuloa."?[/QUOTE]

Mä luulen, ettet sä enää mikään kynnysmatto ole, kun olet aukaissut silmäsi. Sä tunnet nyt itsesi paremmin kuin koskaan, kun repäisit itsesi irti, keskity siis kuuntelemaan sydäntäsi. Ja mä oon sata varma siitä, että tavatessasi sen oikeanlaisen ihmisen, niin sä huomaat sen. Sen aistii kyllä. Toki virhearviointejakin tulee, se on inhimillistä, mutta enää sä et jää siihen makaamaan vaan osaat mennä eteenpäin. Koska olet vahvempi.

Olen pahoillani, että sullakin on sukulaisistasi painolastia. Verikytköksen katkaiseminen kysyy voimia. Mutta - kumpi on parempi; se, että olet läheistesi tallomana vai se, että olet uskollinen itsellesi ja itseäsi rakastava?

Toivon todella kaikkea hyvää sinulle. Arvosta itseäsi, rakasta itseäsi, kuuntele itseäsi. Vain sinä tiedät, mikä on sinulle hyväksi. :hug:

 

["aloittaja"]

Mä luulen, ettet sä enää mikään kynnysmatto ole, kun olet aukaissut silmäsi. Sä tunnet nyt itsesi paremmin kuin koskaan, kun repäisit itsesi irti, keskity siis kuuntelemaan sydäntäsi. Ja mä oon sata varma siitä, että tavatessasi sen oikeanlaisen ihmisen, niin sä huomaat sen. Sen aistii kyllä. Toki virhearviointejakin tulee, se on inhimillistä, mutta enää sä et jää siihen makaamaan vaan osaat mennä eteenpäin. Koska olet vahvempi.

Olen pahoillani, että sullakin on sukulaisistasi painolastia. Verikytköksen katkaiseminen kysyy voimia. Mutta - kumpi on parempi; se, että olet läheistesi tallomana vai se, että olet uskollinen itsellesi ja itseäsi rakastava?

Toivon todella kaikkea hyvää sinulle. Arvosta itseäsi, rakasta itseäsi, kuuntele itseäsi. Vain sinä tiedät, mikä on sinulle hyväksi. :hug:

Kiitos, välillä vaan raskasta toteuttaa. Toisaalta lopputulos palkitsee varmasti.

 

["aloittaja"]

Täällä on yö itketty ja todettu, että vaihdan numeron. Pidän entisen ja katson sitä vain harvemmin. Tarvitsen sellaisen pienen irtioton.