Vastasyntyneen antaminen adoptoitavaksi moraalitonta?

[Keittiönoita]

[QUOTE="antti";26016253]Eivät biologiset vanhemmat ole minunkaan mielestäni yhdentekevä asia vaan erittäin tärkeä asia. Tietysti ihminen haluaa tietää juurensa. Häntä kiinnostaa millaisia hänen biologiset vanhempansa ja sukunsa ovat.

Nyt ei vaakakupissa valittavana ole kuitenkaan biologiset vanhemmat ja adoptiovanhemmat, vaan valittavana on joko abortti, tai se että lapsi saa syntyä ja päätyä adoptoitavaksi. Silloin oma valintani on adoptio, koska en hyväksy aborttia muuten kuin erittäin hyvin perustein.

Jokainen voi itse kokeilla asettua adoptoidun asemaan. Halusisitko elää elämän siitä huolimatta, että et mahdollisesti koskaan saisi tietää ketkä ovat biologiset vanhempasi?[/QUOTE]
En missään tapauksessa. Mulle perhe, suku ja juuret merkitsevät aivan liian paljon. Olisin orpo piru ihmisten joukossa, jos en kenestäkään voisi tietää, onko mussa samaa verta kuin vastaantulijassa. En ikinä uskaltautuisi edes hankkimaan lapsia kenenkään miehen kanssa, koska aina pelkäisin, että kyseinen mies onkin biologisesti veljeni. Mutta joo, mulla on bioperhe ja biosuku. En tiedä, miten ajattelisin, jos ei olisi. Luultavasti mut olisi silloin lapsesta asti kasvatettukin siihen, että suvulla ja juurilla ei ole mitään väliä.

 

["antti"]

Sitten kun olet nainen ja ollut raskaana vakavasti psyykkisesti sairaana, ilman mitään tukiverkkoa ja kuullut pelkkää painostusta, puhu uudelleen. Ai niin, kera jatkuvan sänkyyn lamaavan yrjötyksen.

Itse tiedän, että raskaus voi vaatia voimavaroja ja kaikilla niitä ei ole.

Hyväksyn minäkin abortin joissakin tapauksissa, lähinnä lääketieteellisin perustein.

Seuraavassa tavallisimpia abortin syitä, ja niitä en hyväksy:

- Ei viitsisitty käyttää ehkäisyä
- Ikää on vasta 18 vuotta
- Opinnot ovat kesken
- Lapsen isä on baarihoito
- Taloudelliset ongelmat
- Lapsi rajoittaa elämää
- Lapsiluku on täynnä
- Ei jaksa itse kasvattaa lasta

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="antti";26016273]Hyväksyn minäkin abortin joissakin tapauksissa, lähinnä lääketieteellisin perustein.

Seuraavassa tavallisimpia abortin syitä, ja niitä en hyväksy:

- Ei viitsisitty käyttää ehkäisyä
- Ikää on vasta 18 vuotta
- Opinnot ovat kesken
- Lapsen isä on baarihoito
- Taloudelliset ongelmat
- Lapsi rajoittaa elämää
- Lapsiluku on täynnä
- Ei jaksa itse kasvattaa lasta[/QUOTE]
En minäkään hyväksy aborttia ehkäisykeinona, mutta en kyllä tunne ketään, joka sitä olisi ehkäisykeinona käyttänytkään. Suurin osa tuntemistani abortin tehneistä ovat olleet kovin nuoria ja sinisilmäisesti poikaystäviinsä luottaneita tyttösiä, joille karu todellisuus on iskenyt päin kasvoja. Olen minäkin joskus ollut nuori ja luottanut miehen sanoihin, mutta en enää vuosikymmeniin. Joten myötätuntoni on "anttien" sijasta niissä nuorissa tytöissä, jotka on näihin "antteihin" luottaneet.

 

[lopp]

[QUOTE="antti";26016273]Hyväksyn minäkin abortin joissakin tapauksissa, lähinnä lääketieteellisin perustein.

Seuraavassa tavallisimpia abortin syitä, ja niitä en hyväksy:

- Ei viitsisitty käyttää ehkäisyä
- Ikää on vasta 18 vuotta
- Opinnot ovat kesken
- Lapsen isä on baarihoito
- Taloudelliset ongelmat
- Lapsi rajoittaa elämää
- Lapsiluku on täynnä
- Ei jaksa itse kasvattaa lasta[/QUOTE]

Hyvä, että sentään jotkut syyt hyväksyt. Eipä se abortti ole useinkaan helppo ja kiva asia. Mutta on tapauksia, ettei raskaus ja lapsikaan ole helppo ja kiva asia.

Itse en tuomitse muiden syitä, muiden abortit on muiden asia ja jos joku ei halua lasta baaripanolle (mahd. isätöntä lasta) tai kokee, ettei jaksa raskautta, niin ok... tai ei halua enempää lapsia, niin ok...

Mitä olet siitä mieltä, jos alkion/sikiön isä ei halua lasta, mutta äiti haluaisi?
Pääasiassahan nainen päättää kehostaan, mutta noin muuten.
Pitääkö synnyttää lapsi, ketä isä ei halua? Vai pitäisikö tehdä abortti, niin ei tarvitse lapsen kärsiä isästä kuka häntä vihaa.

Mun mielestä abortti on asia, joka ei ole mitenkään päin mustavalkoinen ja iisi, joten siitä voidaan kääntää ja vääntää hautaan saakka.

On elämäntilanteita, jolloin abortti, kaikessa kamaluudessaan on ns. parhain vaihtoehto, vaikkei ollenkaan kiva vaihtoehto. Se voi kaduttaa koko elämän ajan, eikä siihen kaivata muiden tuomitsemista.

On tietysti heitäkin, keitä abortti ei hetkauta ja se nähdään jonain jälkihoitona...ehkäisy on huono sana... kun ei abortissa ehkäistä raskautta...
Mutta mikä olen tuomitsemaan? Ihmetellä voin.

 

["antti"]

En missään tapauksessa. Mulle perhe, suku ja juuret merkitsevät aivan liian paljon. Olisin orpo piru ihmisten joukossa, jos en kenestäkään voisi tietää, onko mussa samaa verta kuin vastaantulijassa. En ikinä uskaltautuisi edes hankkimaan lapsia kenenkään miehen kanssa, koska aina pelkäisin, että kyseinen mies onkin biologisesti veljeni. Mutta joo, mulla on bioperhe ja biosuku. En tiedä, miten ajattelisin, jos ei olisi. Luultavasti mut olisi silloin lapsesta asti kasvatettukin siihen, että suvulla ja juurilla ei ole mitään väliä.

Aika orpo piru sitä voi tässä maailmassa olla silti vaikka olisi saanut kasvaa biologisten vanhempiensa kanssa. Ei se välttämättä mikään onni ja autuus ole.

Omaan lapsuuteeni mahtuu vanhempien ero kun olin aivan pieni; sitten ankara, väkivaltainen isäpuoli. Myöhemmin suhde varsinkiin isään on mennyt ketuille hänen vaikean alkoholisminsa takia. Äidillä muuten mielenterveysongelmia.

Taustastani huolimatta olen kyennyt kasvattamaan lapseni kunnialla aikuisiksi ja meidän välimmme ovat erittäin hyvät. Tietysti haluaisin elää siitä huolimatta etten tuntisi vanhempiani.

 

["antti"]

En minäkään hyväksy aborttia ehkäisykeinona, mutta en kyllä tunne ketään, joka sitä olisi ehkäisykeinona käyttänytkään. Suurin osa tuntemistani abortin tehneistä ovat olleet kovin nuoria ja sinisilmäisesti poikaystäviinsä luottaneita tyttösiä, joille karu todellisuus on iskenyt päin kasvoja. Olen minäkin joskus ollut nuori ja luottanut miehen sanoihin, mutta en enää vuosikymmeniin. Joten myötätuntoni on "anttien" sijasta niissä nuorissa tytöissä, jotka on näihin "antteihin" luottaneet.

Enhän minä ole tässä myötätuntoa hakemassa vaan puolustamassa lapsen oikeutta elämään. Itse en tunne mitään myötätuntoa niitä naisia kohtaan jotka ovat tehneet abortin vaikkapa siksi, että poikaystävä ei ole halunnut osallistua lapsen kasvatukseen.

 

[lopp]

[QUOTE="antti";26016286]Tietysti haluaisin elää siitä huolimatta etten tuntisi vanhempiani.[/QUOTE]

Maailmaan mahtuu heitäkin, ketkä eivät halua elää.
Olipa vanhempia tai ei, millaisia ovatkaan.
Jotkut ihmiset eivät halua elää ja tekevät itsemurhan. Karu totuus.
Ei me voida kysyä alkioilta ja sikiöiltä asioita, siksi pääasiassa nainen päättää.
Vaikka voitaisiin, me ei voida ennustaa tulevaa. Ei edes raskautta 100%:sti, eikä edes raskaudenkeskeytystä (voi jatkua siitä huolimatta), onnistunutta raskautta, sujunutta synnytystä, toimivaa adoptiota, mahtavaa elämää, onnea adoptioperheessä...

Myös adoptioperheen lapsi, adoptoitu lapsi, voi olla onneton.
Tai onnellinen. Tai jotain väliltä.

Ei me tiedetä ja jossitella voidaan suuntaan sekä toiseen, ikuisuus.

 

[lopp]

[QUOTE="antti";26016291]Enhän minä ole tässä myötätuntoa hakemassa vaan puolustamassa lapsen oikeutta elämään. Itse en tunne mitään myötätuntoa niitä naisia kohtaan jotka ovat tehneet abortin vaikkapa siksi, että poikaystävä ei ole halunnut osallistua lapsen kasvatukseen.[/QUOTE]

Että kun poikakaveri painostaa/pakottaa aborttiin, niin sinulta katoaa empatiakyky kokonaan.

Vaikken mä pidä aborttivastaisista fanaattisista mielipiteistä ja empatiakyvyttömyydestäsi, niin ei mun jonkinasteinen empatia/sympatiakyky mihinkään häviä. Sitä on jopa "painostajaa/pakottajaa" kohtaan, unohtamatta sikiöitä...

Maailma ei oo mustaa ja valkeaa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="antti";26016286]Aika orpo piru sitä voi tässä maailmassa olla silti vaikka olisi saanut kasvaa biologisten vanhempiensa kanssa. Ei se välttämättä mikään onni ja autuus ole.

Omaan lapsuuteeni mahtuu vanhempien ero kun olin aivan pieni; sitten ankara, väkivaltainen isäpuoli. Myöhemmin suhde varsinkiin isään on mennyt ketuille hänen vaikean alkoholisminsa takia. Äidillä muuten mielenterveysongelmia.

Taustastani huolimatta olen kyennyt kasvattamaan lapseni kunnialla aikuisiksi ja meidän välimmme ovat erittäin hyvät. Tietysti haluaisin elää siitä huolimatta etten tuntisi vanhempiani.[/QUOTE]
Mä aiemmin kirjoitinkin, että mielestäni jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus syntyä toivottuna ja rakastettuna. Ihan niille biologisille vanhemmilleen, joilla on sekä kykyä että halua huolehtia jälkeläisistään. Musta on aina surullista, jos näin ei käy. Mä en itse synnyttäisi lasta sellaiseen elämäntilanteeseen, jossa en pystyisi lapsestani hyvää huolta pitämään. En ikinä olisi ottanut uutta miestä, joka olisi esikoiselleni aiheuttanut jotain haittaa. Vaikka yh olen ollutkin, olen silti tarjonnut lapsilleni sekä fyysisesti, psyykkisesti että sosiaalisesti turvallisen lapsuuden. Jos siihen en olisi kyennyt, olisin tehnyt abortin.

 

["antti"]

Hyvä, että sentään jotkut syyt hyväksyt. Eipä se abortti ole useinkaan helppo ja kiva asia. Mutta on tapauksia, ettei raskaus ja lapsikaan ole helppo ja kiva asia.

Itse en tuomitse muiden syitä, muiden abortit on muiden asia ja jos joku ei halua lasta baaripanolle (mahd. isätöntä lasta) tai kokee, ettei jaksa raskautta, niin ok... tai ei halua enempää lapsia, niin ok...

Mitä olet siitä mieltä, jos alkion/sikiön isä ei halua lasta, mutta äiti haluaisi?
Pääasiassahan nainen päättää kehostaan, mutta noin muuten.
Pitääkö synnyttää lapsi, ketä isä ei halua? Vai pitäisikö tehdä abortti, niin ei tarvitse lapsen kärsiä isästä kuka häntä vihaa.

Mun mielestä abortti on asia, joka ei ole mitenkään päin mustavalkoinen ja iisi, joten siitä voidaan kääntää ja vääntää hautaan saakka.

On elämäntilanteita, jolloin abortti, kaikessa kamaluudessaan on ns. parhain vaihtoehto, vaikkei ollenkaan kiva vaihtoehto. Se voi kaduttaa koko elämän ajan, eikä siihen kaivata muiden tuomitsemista.

On tietysti heitäkin, keitä abortti ei hetkauta ja se nähdään jonain jälkihoitona...ehkäisy on huono sana... kun ei abortissa ehkäistä raskautta...
Mutta mikä olen tuomitsemaan? Ihmetellä voin.

Mielestäni isällä ei ole oikeutta vaatia naista tekemään aborttia. Isällä tulisi mielestäni kuitenkin olla oikeus vaatia äitiä olemaan tekemättä aborttia siinä tapauksessa, että isä ei sitä hyväksy, ja varsinkin siinä tapauksessa jos isä on valmis ottamaan lapsen itselleen syntymän jälkeen.

 

[lopp]

[QUOTE="antti";26016298]Mielestäni isällä ei ole oikeutta vaatia naista tekemään aborttia. Isällä tulisi mielestäni kuitenkin olla oikeus vaatia äitiä olemaan tekemättä aborttia siinä tapauksessa, että isä ei sitä hyväksy, ja varsinkin siinä tapauksessa jos isä on valmis ottamaan lapsen itselleen syntymän jälkeen.[/QUOTE]

Mä nyt toivon, että tunnet jonkinlaista myötätuntoa heitä kohtaan, keitä painostetaan/pakotetaan/uhkaillaan isättömällä ja suvuttomalla lapsella.
Jopa joka suunnasta.

Ja ymmärrät edes jotenkin, että tuollaisessa tilanteessa, nainen ei ole välttämättä liian vahva, kyvykäs jne. jatkamaan raskautta.
Vaikka ehkä katuukin.

 

["antti"]

Että kun poikakaveri painostaa/pakottaa aborttiin, niin sinulta katoaa empatiakyky kokonaan.

Vaikken mä pidä aborttivastaisista fanaattisista mielipiteistä ja empatiakyvyttömyydestäsi, niin ei mun jonkinasteinen empatia/sympatiakyky mihinkään häviä. Sitä on jopa "painostajaa/pakottajaa" kohtaan, unohtamatta sikiöitä...

Maailma ei oo mustaa ja valkeaa.

On kauheta, että jotkut miehet painostavat naisen aborttiin. Se on kaikella tavalla niin väärin kuin olla ja voi. Nainen saa usein tuollaista ikuisen trauman.

Silti mielestäni nainen tekee väärin alistuessaan aborttiin jonkun toisen painostuksesta. Minua saisi uhata haulikolla enkä silti milloinkaan suostuisi tekemään lapselleni pahaa, mieluummin kuuolisin itse.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="antti";26016298]Mielestäni isällä ei ole oikeutta vaatia naista tekemään aborttia. Isällä tulisi mielestäni kuitenkin olla oikeus vaatia äitiä olemaan tekemättä aborttia siinä tapauksessa, että isä ei sitä hyväksy, ja varsinkin siinä tapauksessa jos isä on valmis ottamaan lapsen itselleen syntymän jälkeen.[/QUOTE]
Tämä edellyttäisi melkoista asennemuutosta yhteiskunnassa. Jo nyt paheksutaan naisia, jotka ovat avioerossa antaneet lasten lähihuoltajuuden ex-puolisoilleen eli lastensa isille. Jospa ensin koitettaisiin päästä eroon tästä asenneongelmasta ja vasta sitten pohtia solurykelmien asemaa.

 

["antti"]

Mä nyt toivon, että tunnet jonkinlaista myötätuntoa heitä kohtaan, keitä painostetaan/pakotetaan/uhkaillaan isättömällä ja suvuttomalla lapsella.
Jopa joka suunnasta.

Ja ymmärrät edes jotenkin, että tuollaisessa tilanteessa, nainen ei ole välttämättä liian vahva, kyvykäs jne. jatkamaan raskautta.
Vaikka ehkä katuukin.

Tunnen kyllä myötätuntoa niitä naisia kohtaan, jotka ovat ajattelemattomuuttaan tai ympäristön painostuksen takia tehneet abortin. En tiedä ovatko he ansainneet rangaistuksensa vai eivät, mutta usein rangaistus tulee myöhemmin katumuksen kautta, joka sekin on tietysti kauheaa kun tehtyä ei mitenkään saa tekemättömäksi.

 

[lopp]

[QUOTE="antti";26016304]On kauheta, että jotkut miehet painostavat naisen aborttiin. Se on kaikella tavalla niin väärin kuin olla ja voi. Nainen saa usein tuollaista ikuisen trauman.

Silti mielestäni nainen tekee väärin alistuessaan aborttiin jonkun toisen painostuksesta. Minua saisi uhata haulikolla enkä silti milloinkaan suostuisi tekemään lapselleni pahaa, mieluummin kuuolisin itse.[/QUOTE]

Niin, mutta naisella voi olla muitakin "syitä".
Esim. sellaisia terveydellisiä, että vähintäänkin tukiverkkoa kaipailee.
Noh, saattaa kokea, että selviää joten kuten miehensä/suvun avuin, mutta kun kuuleekin pelkkää painostusta, pakotusta, loukkauksia... voi murtua siten, että surumielin päätyy aborttiin... Tässä voi olla kyseessä hatara päätös, mikä traumatisoi entisestään ja aiheuttaa mahd. kroonista surua...

Koska asia on näin laaja, vaikea ja syvä, toivoisin että kaikilla aborttia harkitsevilla ja sen tekevillä olisi riittävää apua.
Apu voisi olla kunnon juttelua tai ihan käytännön juttuja.
Minusta tällainen tuki olisi tarpeen. Se voisi vähentää abortteja, ainakin uusiutuvia (koska jokin mättää, jos joku tekee 5 aborttia siksi ettei käytä ehkäisyä). Joskus ihminen tarvitsee apua, ei saarnaa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="antti";26016309]Tunnen kyllä myötätuntoa niitä naisia kohtaan, jotka ovat ajattelemattomuuttaan tai ympäristön painostuksen takia tehneet abortin. En tiedä ovatko he ansainneet rangaistuksensa vai eivät, mutta usein rangaistus tulee myöhemmin katumuksen kautta, joka sekin on tietysti kauheaa kun tehtyä ei mitenkään saa tekemättömäksi.[/QUOTE]
Ei kannata tehdä aborttia, jos on epävarma. Ei myöskään kannata antaa lastaan adoptoitavaksi, jos on epävarma. Sitten, kun on varma, ei tarvitse katua. Ei aborttia, ei avioeroa, ei työpaikan vaihdosta, ei avioliittoa eikä muutakaan. Tärkeintä on, että tietää ja tuntee tekevänsä parhaimman olemassa olevan ratkaisun.

 

["antti"]

Tämä edellyttäisi melkoista asennemuutosta yhteiskunnassa. Jo nyt paheksutaan naisia, jotka ovat avioerossa antaneet lasten lähihuoltajuuden ex-puolisoilleen eli lastensa isille. Jospa ensin koitettaisiin päästä eroon tästä asenneongelmasta ja vasta sitten pohtia solurykelmien asemaa.

Suhtaudumme ilmeisesti asiaan eri tavalla varsinkin juuri tuon perustavaa laatua olevan näkemyseron vuoksi; aborttia puolustelevat naiset pitävät sikiötä solurykelmänä. Itse olen tosiaan sitä mieltä, että elämä ja yksilö syntyy hedelmöittymishetkellä. Suren niitä lapsia jotka eivät ole saaneet syntyä tähän maailmaan.

Onneksi yhteiskunnassa ollaan menty eteenpäin paljon niistä ajoista kun kirkonkirjoihin kirjoitettiin syntyvän lapsen kohdalle "äpärä". Nykyään on tullut enemmän hyväksytyksi myös se, että isänkin katsotaan oleva kykenevä kasvattamaan lasta.

 

[dkhhd]

[QUOTE="antti";26016291]Enhän minä ole tässä myötätuntoa hakemassa vaan puolustamassa lapsen oikeutta elämään. Itse en tunne mitään myötätuntoa niitä naisia kohtaan jotka ovat tehneet abortin vaikkapa siksi, että poikaystävä ei ole halunnut osallistua lapsen kasvatukseen.[/QUOTE]

Miksi sä et paasaa siitä, että miehet ottais enemmän vastuuta
a.) ehkäisyn käyttämisestä
b.) siitä että kuullessaan vahinkoraskaudesta eivät lähtisi kävelemään
?
Niin, miksiköhän.

 

[aijai]

anttikulta, näinhän asiat ovat jos oikeasti alkio olisi vauva. Mutta kun se ei sitä ole. Eikä alkion oikeuksiin kuulu syntyminen. Oikeasti asian kuuluu olla äidin vallassa, ja yhteisönä meidän kuuluu pitää painetta, että keskeytyksiä ei tehtäisi paljoa, eikä kevyistä syistä, koska abortista on ikäviä seurauksia. Mutta ne asiat jotka tekevät abortista ikävän eivät ole yhtä merkittäviä kuin ne syyt, joiden takia jokin tietty abortti pitäisi tehdä.

Jos tässäkin maassa jätettäisiin mitä, toistakymmentä tuhattako aborttia tekemättä vuosittain ja annettaisiin ne lapset adoptioon, niin se olisi lapsikauppaa ja todella vastenmielinen tilanne. Halullisia ja kykeneviä ottajia ei riittäisi jokaiselle. Tai vaihtoehtoisesti niitä lapsia kasvatettaisiin biologisen äidin voimien äärirajoilla, ja koko ikänsä he tuntisivat olleensa taakka.

Koiraakaan ei herkästi anneta tuntemattomille. Miksi lapsia pitäisi synnyttää nimenomaan siihen tarkoitukseen? En kykenisi.

 

[lopp]

[QUOTE="antti";26016322]Suhtaudumme ilmeisesti asiaan eri tavalla varsinkin juuri tuon perustavaa laatua olevan näkemyseron vuoksi; aborttia puolustelevat naiset pitävät sikiötä solurykelmänä....
.[/QUOTE]

Älä yleistä. Et tiedä mitä olen tehnyt, olenko, miksi, milloin, mitä tunsin/tunnen, mitä aiheutui. Minä mitäkin ja ketäkin pidän.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="antti";26016322]Suhtaudumme ilmeisesti asiaan eri tavalla varsinkin juuri tuon perustavaa laatua olevan näkemyseron vuoksi; aborttia puolustelevat naiset pitävät sikiötä solurykelmänä. Itse olen tosiaan sitä mieltä, että elämä ja yksilö syntyy hedelmöittymishetkellä. Suren niitä lapsia jotka eivät ole saaneet syntyä tähän maailmaan.

Onneksi yhteiskunnassa ollaan menty eteenpäin paljon niistä ajoista kun kirkonkirjoihin kirjoitettiin syntyvän lapsen kohdalle "äpärä". Nykyään on tullut enemmän hyväksytyksi myös se, että isänkin katsotaan oleva kykenevä kasvattamaan lasta.[/QUOTE]
Niin suhtaudutaan. Minä suren niitä lapsia, jotka syntyvät tähän maailmaan ei-toivottuina ja hylättyinä. Mutta meidän näkemyseromme luultavasti johtuu siitä, että oma lapsuutesi on ollut aika paska ja minä taas olen syntynyt rakastaville ja minusta hyvin huolta pitäville biovanhemmilleni. Joten minä toivon, että kaikilla muillakin olisi oikeus syntyä yhtä onnekkaasti kuin minä itse olen syntynyt. Ja arvaa mitä? En näe toiveessani edes mitään väärää.

 

[lopp]

Joo ja jos abortti olisi laiton, niin sitten sitä tehtäisiin laittomasti.
Eikö ole parempi hoitaa siten, ettei tule lisää ruumiita/komplikaatioita.

On meillä muitakin murheita, kuin aborttitilastot ja voihan sitä ajatella niinkin, että luojan kiitos, yksi ymmärsi tilanteensa, eikä synnyttänyt lasta kuka ei selviä.

 

["antti"]

Miksi sä et paasaa siitä, että miehet ottais enemmän vastuuta
a.) ehkäisyn käyttämisestä
b.) siitä että kuullessaan vahinkoraskaudesta eivät lähtisi kävelemään
?
Niin, miksiköhän.

a) Kaikkien tulisi kantaa vastuunsa siitä mitä tekevät. Aborttien suuri määrä kertoo siitä, että ehkäisystä ei huolehtita ollenkaan tarpeeksi.
b) Kenenkään ei tulisi ryhtyä parisuhteeseen siitä syystä että kumppani on raskaana, vaan parisuhteen tulee perustua aivan muihin syihin. Jos mies häippäisee kuultuaan raskaudesta, hän ei rakasta eikä välita ja on ehkä kusipääkin, mutta nainen pystyy kyllä kasvattamaan lapsen yksinkin. Ei miehen häipyminen ole mikään syy aborttiin.

 

[Keittiönoita]

Joo ja jos abortti olisi laiton, niin sitten sitä tehtäisiin laittomasti.
Eikö ole parempi hoitaa siten, ettei tule lisää ruumiita/komplikaatioita.

On meillä muitakin murheita, kuin aborttitilastot ja voihan sitä ajatella niinkin, että luojan kiitos, yksi ymmärsi tilanteensa, eikä synnyttänyt lasta kuka ei selviä.

Jos miehet ihan oikeasti haluaisivat pitää tyttöystäviensä, ex-heilojensa tai yhden yön suhteidensa "rakkauden hedelmät", niin eiköhän insinöörit olisi ensin kehitelleet keinokohdun ja vasta sitten kuuraketin. Kuussa on kuitenkin käyty jo vuosikymmeniä sitten, lapsosiaan hinkuville isukeille ei edelleenkään keinokohtuja. Barrikaadeille äijät siis ja vaatikaa, että alatte kehittämään laitteita, joihin 8 viikkoinen alkio voidaan teitä varteen sijoittaa.

 

[lopp]

Tekisi mieli kertoa oma tarina, mutten viitsi. On se niin henkilökohtainen.
Haluaisin sen kertoa, koska se avaa miten asiat ei todellakaan ole mustavalkoisia, yksinkertaisia ja helppoja kenenkään kannalta. Toisaalta jätän kertomatta siksikin, koska kertomani voisi loukata muita osapuolia, jos vaikka luulevat tunnistavansa itsensä...

Tarinani saisi antinkin ymmärtämään, että joskus sitä ajatteli solu-jonain, muttei kuitenkaan koskaan.
Aina se oli muutakin ja mä toivon, että mulla olisi ollut _aidosti_ toinen vaihtoehto... muttei ollut... vaikka niin luulin jo silloin kun piti ehkäisyä miettiä.