***Maaliskuussa ministyvät***

Chefin innoittamana, päätin kokeilla itsekin omia mekkojani päälle. Ja ne kaksi tavoitemekkoa, mitkä odottaa mua niitä häitä varten meni kumpikin jo päälle! Tosin toinen (oranssi mekko) venyy ja menee melkein aina päälle, mutta että se näyttää tosi hyvältä päällä, niin siihen tarvii vielä vähän töitä. Toinen (petrooli) mekko taas on silkkiä eikä veny sitten tippaakaan. Se ei ole oikeastaan koskaan mahtunut päälle, mutta nyt se meni. Ainoa vain, että mun tissit on vielä liian isot siihen. Eli toukokuun alussa nähdään sitten, kumpi istuu paremmin päälle, mutta ainakin tiedän, että joku menee varmasti! Tavoitehan minulla on pudottaa paino alle 85kg:n siihen mennessä ja tällä vauhdilla uskon sen onnistuvan.

 

[QUOTE="MaMa";25953136]Chefin innoittamana, päätin kokeilla itsekin omia mekkojani päälle. Ja ne kaksi tavoitemekkoa, mitkä odottaa mua niitä häitä varten meni kumpikin jo päälle! Tosin toinen (oranssi mekko) venyy ja menee melkein aina päälle, mutta että se näyttää tosi hyvältä päällä, niin siihen tarvii vielä vähän töitä. Toinen (petrooli) mekko taas on silkkiä eikä veny sitten tippaakaan. Se ei ole oikeastaan koskaan mahtunut päälle, mutta nyt se meni. Ainoa vain, että mun tissit on vielä liian isot siihen. Eli toukokuun alussa nähdään sitten, kumpi istuu paremmin päälle, mutta ainakin tiedän, että joku menee varmasti! Tavoitehan minulla on pudottaa paino alle 85kg:n siihen mennessä ja tällä vauhdilla uskon sen onnistuvan. [/QUOTE]

Wautsi, loistavaa!

Eli pieni tiristys joko tisseistä tai lanteilta ja sulla on toukokuuksi mekko

 

"Äläkä saata minua kiusaukseen..."

Porukkaa palannut talvilomilta ja täällä kahvihuoneessa on 1 kg irtokarkkia, kaksi avonaista sipsipussia sekä kaksi suurta konvehtirasiaa.

Ja mie join vaan tyynesti vettä. Lounaalla tulee jo taas suuri ongelma, niin paljon herkkua sielläkin. Ois kasvispihvejä, sitruunakalaa tai riisipuuroa.

Tää on mullakin IISO ongelma, kun työpaikan kahvihuone on täynnä kaikkia herkkuja... Kun menee järjettömän nälkäisenä tauolle ja pöydällä on pussillinen viinereitä ja rasvaisia pasteijoita, niin on kyllä äärimmäisen vaikea vastustaa. Toistaiseksi olen onnistunut, paitsi silloin ekalla viikolla söin muutaman palan suklaata. :ashamed: Mutta luulen, että pahimman yli on nyt päästy ja alkaa helpottaa tuo makeanhimokin. Nyt on mieletön puhti päällä, kun vaa'assa alkoi näkyä sitä miinustakin, jei!

Tänään taas ennen töitä salille, vuorossa ojentaja-, hauis- ja olkapäätreeni. Vieläkin vähän ärsyttää, kun sen verran hapuilevalta tuntuu tuo touhu. Siis jännitän koko ajan, että teenkö oikein ja pitääkö kaikki mua ihan pellenä ja miettii, että mitä toi oikein touhuaa. :ashamed: Vaikka eiköhän ihmiset keskity ihan omaan treeniinsä... Silti siitä fiiliksestä on vaikea päästä eroon!

Tuli noista mekoista mieleen, että mullakin roikkuu kaapissa yksi ihana silkkimekko, jonka istuvuutta parantaisi huomattavasti muutaman kilon painonpudotus. Tarkoituksena olisi laittaa se siskon yo-juhliin keväällä ja onneksi se mahtuu nytkin, mutta näyttäisi kyllä paremmalta jos saisin perseestä ja lanteilta tiristettyä muutaman sentin pois. Mistä tulikin mieleeni, että pitäisi ostaa mittanauha! Oon jo pitkään miettinyt, mutta aina se unohtuu. Jännittää vaan alkaa mittailla, muistan ne ajat kun vy oli 63cm ja nyt se varmaan huitelee ties missä. Pelkään, että masennun totaalisesti.

 

[QUOTE="Dee";25953269]Tää on mullakin IISO ongelma, kun työpaikan kahvihuone on täynnä kaikkia herkkuja... Kun menee järjettömän nälkäisenä tauolle ja pöydällä on pussillinen viinereitä ja rasvaisia pasteijoita, niin on kyllä äärimmäisen vaikea vastustaa. Toistaiseksi olen onnistunut, paitsi silloin ekalla viikolla söin muutaman palan suklaata. :ashamed: Mutta luulen, että pahimman yli on nyt päästy ja alkaa helpottaa tuo makeanhimokin. Nyt on mieletön puhti päällä, kun vaa'assa alkoi näkyä sitä miinustakin, jei!

Tänään taas ennen töitä salille, vuorossa ojentaja-, hauis- ja olkapäätreeni. Vieläkin vähän ärsyttää, kun sen verran hapuilevalta tuntuu tuo touhu. Siis jännitän koko ajan, että teenkö oikein ja pitääkö kaikki mua ihan pellenä ja miettii, että mitä toi oikein touhuaa. :ashamed: Vaikka eiköhän ihmiset keskity ihan omaan treeniinsä... Silti siitä fiiliksestä on vaikea päästä eroon!

Tuli noista mekoista mieleen, että mullakin roikkuu kaapissa yksi ihana silkkimekko, jonka istuvuutta parantaisi huomattavasti muutaman kilon painonpudotus. Tarkoituksena olisi laittaa se siskon yo-juhliin keväällä ja onneksi se mahtuu nytkin, mutta näyttäisi kyllä paremmalta jos saisin perseestä ja lanteilta tiristettyä muutaman sentin pois. Mistä tulikin mieleeni, että pitäisi ostaa mittanauha! Oon jo pitkään miettinyt, mutta aina se unohtuu. Jännittää vaan alkaa mittailla, muistan ne ajat kun vy oli 63cm ja nyt se varmaan huitelee ties missä. Pelkään, että masennun totaalisesti.[/QUOTE]

Ei kannata pelätä sitä mittanauhaa, sillä se antaa monesti paljon nopeammin tuloksia kuin vaaka. Itsekin otin mitat tammikuun alussa ja järkytyin, kun vyötärönympärykseni oli silloin 97cm! :O Siis ihan tajuttoman suuri! Mutta nyt siitä on lähtenyt jo 10cm vaikka paino ei olekaan laskenut kuin 5kg. Että kyllä on mukavaa omistaa se mittanauha, etenkin niinä päivinä kuin paino jumittaa.

Ja noihin herkkuihin. Mulla ainakin monesti auttaa mielikuvaharjoittelu. Eli oikein kuvittelet mielessäsi sen rasvaisen munkin tirisevän sun suussa kun haukkaat sitä. Sokerit tarttuu pitkin naamaa ja sormia. Mieti minkä näköistä rasva on esim. kun se kelluu vedessä. Joku paistorasva esim. joulukinkusta. Miltä se tuntuu, haisee, näyttää. Mieti kuinka laitat sen saman rasvan just suustas alas ja kuinka se kulkee sun elimistössä ja tarttuu kiinni sun perseeseen. Sit sille tulee paljon kavereita ja lopputulos on kauheet selluliittimuhkurat. Ajattele siis asiaa niin pitkälle, että se alkaa ällöttää sua. Sitten seuraavan kerran kun näet ne munkit, niin on paljon helpompi jättää ne välistä.

 

[QUOTE="MaMa";25953393]Ei kannata pelätä sitä mittanauhaa, sillä se antaa monesti paljon nopeammin tuloksia kuin vaaka. Itsekin otin mitat tammikuun alussa ja järkytyin, kun vyötärönympärykseni oli silloin 97cm! :O Siis ihan tajuttoman suuri! Mutta nyt siitä on lähtenyt jo 10cm vaikka paino ei olekaan laskenut kuin 5kg. Että kyllä on mukavaa omistaa se mittanauha, etenkin niinä päivinä kuin paino jumittaa.

Ja noihin herkkuihin. Mulla ainakin monesti auttaa mielikuvaharjoittelu. Eli oikein kuvittelet mielessäsi sen rasvaisen munkin tirisevän sun suussa kun haukkaat sitä. Sokerit tarttuu pitkin naamaa ja sormia. Mieti minkä näköistä rasva on esim. kun se kelluu vedessä. Joku paistorasva esim. joulukinkusta. Miltä se tuntuu, haisee, näyttää. Mieti kuinka laitat sen saman rasvan just suustas alas ja kuinka se kulkee sun elimistössä ja tarttuu kiinni sun perseeseen. Sit sille tulee paljon kavereita ja lopputulos on kauheet selluliittimuhkurat. Ajattele siis asiaa niin pitkälle, että se alkaa ällöttää sua. Sitten seuraavan kerran kun näet ne munkit, niin on paljon helpompi jättää ne välistä. [/QUOTE]

Voi apua noita sun mielikuvaharjoitteita

 

Ou JEEE!! Vaaka näytti aamulla 59.9kg!!! Vaikka eilen illalla mussutin sipsiä , limpparia ja mustikkapiirakkaa Oli ihan varma että 61kg on kasassa eilen kun mussutin evästä ääntäkohti....

Tästä se on mukava jatkaa ens viikkoon =) Aerobista pitäs kyllä lisätä vaan taas lisää mukaan treeniin.

Onnea! Ja mikä on aerobista ja mikä anaerobista liikuntaa? Mie tyhymä en tiijä niiden eroa.

 

Voi apua noita sun mielikuvaharjoitteita

Mulle niistä oli apua!

Lounaskin pysyi järkevän rajoissa.

 

Mulle niistä oli apua!

Lounaskin pysyi järkevän rajoissa.

Kiva, että pystyin auttamaan Näitä ei saa sit joka ruokaan soveltaa, muuten ällöttää lopulta kaikki syöminen.

 

[QUOTE="MaMa";25953393]Ei kannata pelätä sitä mittanauhaa, sillä se antaa monesti paljon nopeammin tuloksia kuin vaaka. Itsekin otin mitat tammikuun alussa ja järkytyin, kun vyötärönympärykseni oli silloin 97cm! :O Siis ihan tajuttoman suuri! Mutta nyt siitä on lähtenyt jo 10cm vaikka paino ei olekaan laskenut kuin 5kg. Että kyllä on mukavaa omistaa se mittanauha, etenkin niinä päivinä kuin paino jumittaa.

Ja noihin herkkuihin. Mulla ainakin monesti auttaa mielikuvaharjoittelu. Eli oikein kuvittelet mielessäsi sen rasvaisen munkin tirisevän sun suussa kun haukkaat sitä. Sokerit tarttuu pitkin naamaa ja sormia. Mieti minkä näköistä rasva on esim. kun se kelluu vedessä. Joku paistorasva esim. joulukinkusta. Miltä se tuntuu, haisee, näyttää. Mieti kuinka laitat sen saman rasvan just suustas alas ja kuinka se kulkee sun elimistössä ja tarttuu kiinni sun perseeseen. Sit sille tulee paljon kavereita ja lopputulos on kauheet selluliittimuhkurat. Ajattele siis asiaa niin pitkälle, että se alkaa ällöttää sua. Sitten seuraavan kerran kun näet ne munkit, niin on paljon helpompi jättää ne välistä. [/QUOTE]

Hih, ihana! Voisin ottaa tuon käyttöön. Nykyään yritän pyöritellä päässäni thinspiration-kuvia täydellisistä kropista kun himo iskee, siitäkin on kyllä apua. Otan sun mielikuvaharjoitukset siihen rinnalle, kiitos!

Luulen kyllä että se mittanauha olisi ihan kiva juttu, kun saattaa hyvinkin olla, että tällä treenillä ja syömisellä paino ei välttämättä kauheasti putoa, mutta kroppa muokkautuu. Siksi voisi olla motivoivaa nähdä se tulos edes mittanauhan avulla, jos vaa'an lukema alkaa ketuttaa.

 

Niin ja sitä vielä, että MIELETÖNTÄ MaMa tuo 10cm häviäminen vyötäröltä! :O

 

[QUOTE="Dee";25947738]
Tuli muuten eilen mieleen, että onko teillä jotain tavoitteita vaatekoon suhteen?[/QUOTE]

On! Vaatekoko 32 tai 34 (nyt on 36/38), tuumakoko 24-26 (nyt on 28-29). Semmoset on min tavoitteet. Rintojen osalta toivon, että ne vielä pienenis kuppikoosta. Nyt alamitta on 65 cm, joten sen en ehkä oleta pienenevän enää? Mutta 65H on ihan kohtalaisen kookkaat rinnat, yhteensä kuppien vetoisuus n. 1,5 kg (eli suht sama kuin 90C -koossa). Mut jos vaikka 65F? Paidan koko 32 on mahdoton näillä tisseillä vielä.

 

Onko tässä pinossa joku yhteinen punnituspäivä, vai punnitseeko ihmiset itsensä omaa tahtia?
minä ajattelin ottaa maanantain punnituspäiväksi, eli ens maanantaina eka punnitus. toivottavasti saisin vähän nesteitä liikkeelle, niin se ekan viikon tulos voisi innostaa lisää.
Ihania nuo mielikuvaharjoitukset täytyykin itse ottaa ne käyttöön.

Sitten viikonloppuun... oli kahdet syntymäpäivät + yksi kyläilyreissu. Ekoilla synttäreillä oli onneksi tarjolla kevyempiäkin herkkuja, porkkana- ja kurkkutikkuja dipilla ym. mutta toisilla ei muuta kuin kakkuja ym... ja olen niin huono kieltäytymään kun en viitsi pelkkää kahvia ottaa. tai siis tuntuu tyhmältä olla ottamatta mitään kun vaivalla valmistettu vieraille tarjottavia (yritin kuitenkin ottaa mahd. vähän ja syödä hitaasti, että ei koko aikaa tuputettaisi lisää).
no, se tietää vain enemmän treeniä tälle viikolle... koska maanantaina on painon PAKKO olla vähemmän kuin aloituspaino. sen olen päättänyt.

Pitääkö kukaan teistä ruokapäiväkirjaa? Itse en ole koskaabn edes kokeillut, ja nyt pohdinkin olisiko siitä apua/tukea painonpudotukseen?

 

[QUOTE="MaMa";25953393]Ei kannata pelätä sitä mittanauhaa, sillä se antaa monesti paljon nopeammin tuloksia kuin vaaka. Itsekin otin mitat tammikuun alussa ja järkytyin, kun vyötärönympärykseni oli silloin 97cm! :O Siis ihan tajuttoman suuri! Mutta nyt siitä on lähtenyt jo 10cm vaikka paino ei olekaan laskenut kuin 5kg. Että kyllä on mukavaa omistaa se mittanauha, etenkin niinä päivinä kuin paino jumittaa.

Ja noihin herkkuihin. Mulla ainakin monesti auttaa mielikuvaharjoittelu. Eli oikein kuvittelet mielessäsi sen rasvaisen munkin tirisevän sun suussa kun haukkaat sitä. Sokerit tarttuu pitkin naamaa ja sormia. Mieti minkä näköistä rasva on esim. kun se kelluu vedessä. Joku paistorasva esim. joulukinkusta. Miltä se tuntuu, haisee, näyttää. Mieti kuinka laitat sen saman rasvan just suustas alas ja kuinka se kulkee sun elimistössä ja tarttuu kiinni sun perseeseen. Sit sille tulee paljon kavereita ja lopputulos on kauheet selluliittimuhkurat. Ajattele siis asiaa niin pitkälle, että se alkaa ällöttää sua. Sitten seuraavan kerran kun näet ne munkit, niin on paljon helpompi jättää ne välistä. [/QUOTE]

Oliko sun vyötärön ympärys 97 cm silloin kun painoit 96,6 kiloa? Vai missä vaiheessa? Katsoin että olet mua vain 2 cm pidempi. Mä olen siis tällä hetkellä 77,2 kiloa (aamupaino) ja mun vyötärön ympärys on NYT sen 97 cm. En tiedä mitä mun vatsalle on tapahtunut, ja onko 3 raskautta venyttänyt "etureppua". Jos mittaisin vyötärön ylempää siitä "ampiaiskohdasta" vai mikä se hoikin kohta nyt onkaan, luku voisi olla pienempi. Mutta mä mittaan sen tuosta n. sentti navan alapuolelta, kun tiedän että siinä tulee jenkkakahvat samalla mukaan On ainakin seurata, mistä kaventua.

Hienosti sulla lähtenyt 10 cm, siihen minäkin tähtään....

Kävin äsken salilla ja nyt syömään

 

Tunti zumbattu...huh, kyllä jo kahden viikon tauko tekee tehtävänsä, piti ottaa vähän iisimmin.

Vaatekoosta en osaa sanoa, mulla menee osa niistä ennen raskautta käytössäolleistakin. No, housuista vois mennä seuraava koko (nyt 30-31 tuumakoko). Muuten onkin hajontaa, mä olen sellainen reitevä ja persevä pätkä siis päärynä. Koot on m/l ja 38/40/42. Riippuu hirveästi mallista.

Onhan sitä joskus mennyt 28 tuuman farkut ja 34 kokokin, mutta en mä semmonen edes haluis olla, ne oli ennen raskauksia. Kait se tavoite ois 29 tuumakoko ja ettei mitään nelosella alkavaa tarvis ostaa.

 

Onnea! Ja mikä on aerobista ja mikä anaerobista liikuntaa? Mie tyhymä en tiijä niiden eroa.

Aerobinen on sitä juoksemista /kävelyä/ crostreinerillä "vatkaamista"/ jumpat ym. Ja jos en nyt ihan väärässä ole nii´n anaerobinen on esim. salitreeni.

Ja joku höpis jotain mittanauhasta... Mä kun olen tuskaillu kun ei putoo alle 60kg millään... Otin mittanauhan käpälään ja ??? Persiistä on kadonnu 5 cm!!!
Mittasin silloin lokakuussa kun aloitin salilla käymisen (löysin merkinnän vihkosta) Takamus, reidet, vyötärön/makkara(makkaran kohdaltaitse ja terkan mitta on vyötärö navan kohdalta)...Reidet on kaventunu 4 cm ja vyötärö (riippuu kohdasta) Navan kohdalta 6cm ja toi makkara mikä on kulkenut matkassa on kaventunut 5cm. Pitäsköhän sitä mittaa ennemmin tuijottaa kun tota vaakaa... :O Vaaka kun ei ole ollut mulle lainkaan armollinen tänä aikana.

 

Uusimmassa fit-lehdessä lukee näin: "Etsi kyljestäsi alin kylkiluu ja mittaa vyötärön ympäryksesi. Mittaa myös vyötärösi levein kohta alavatsasta. Se kertoo alavatsan rasvan ja jenkkakahvojen sulamisesta. Jos mitat eivät pienene,ruokavaliota pitää vielä viilata".

En nyt yhtään tiedä kumpi on oikea tapa mitata, joten taidan tosiaan alkaa mittaamaan nyt molemmilla tavoilla. Ylävyötärö 88 cm, alavyötärö 97 cm - joten onhan noissa vielä pienenemisen varaa.

Huomenna menen ostamaan kotiin jumppapallon ja kahvakuulan, jippii!=)

 

Tossa kun oli puhetta herkuista kieltäytymistä niin mulla auttaa kun latsoo peiliin Tosin mä olen ollut vaikeesti ylipainonen jo pitkään ja oma olemus ällöttää :ashamed:

Mut onneks nyt on löytynyt oma halu laihtumiseen ja se että painoo on jo tippunut aika paljon auttaa myös :xmas:

Mies ihmetttelee miten mun ei tee mieli vaikka se vetää millon mitäkin ja viikonloppunakin jouduin sille ja pojille hakeen pizzat mutta ite söin vain salaattii eikä tehny ees mieli muuta ja mä olin ainut jolle jäi hyvä olokin sen ruuan jälkeen, muut kun oli ähkyssä

 

Mä en voi enää pitää suutani kiinni. Anteeksi kovasti.
Mutta mä oon koko maaliskuun lukenut ketjunne otsikon "maaliskuussa menehtyvät" ja aina se aiheuttaa samanmoisen puistatuksen. Ajattelin vaan vinkata, että keksikää seuraavalla kerralla joku vähän kivempi otsikko, jooko.
Ei mulla muuta.
Kiitos ja anteeksi.

 

Mä en voi enää pitää suutani kiinni. Anteeksi kovasti.
Mutta mä oon koko maaliskuun lukenut ketjunne otsikon "maaliskuussa menehtyvät" ja aina se aiheuttaa samanmoisen puistatuksen. Ajattelin vaan vinkata, että keksikää seuraavalla kerralla joku vähän kivempi otsikko, jooko.
Ei mulla muuta.
Kiitos ja anteeksi.

Voi ei.....toivottavasti meistä kukaan ei kuitenkaan menehdy laihdutuksen takia. Se ei enää olisi yhtään hauskaa. Miten sä nyt tuolleen luet? Huhtikuussa hoikentuvat ja toukokuussa tiukentuvat voisi olla seuraavia ehdotuksia? Toivottavasti niitä ei luettaisi väärin.... Huhtikuussa hermostuvat ja toukokuussa tuhdintuvat....hyiii. Ei nyt sentään.

 

Miten ois huhtikuussa hyllyvät?

 

Miten ois huhtikuussa hyllyvät?

Tää ois kyllä aika hyvä =D

 

Meni suunnitelmat vähän uusiksi tänään. Tuli viesti, että pakettini saapunut. Mie ahne en maksanut 7 euron postikuluja, kun voi suoraan hakea kaupasta toimituksen. Sitte mie sain kärsiä nahoissani, kun kannoin käsivoimin 80 cm x 200 cm patjaa, jolla painoa 3,5 kg ja toisessa kädessä suurikokoista laatikkoa, joka sekin useamman kilon painoinen. Saliharkkaa kyllikseen, kun oli matkalla myös parit portaat ja 400 m ylämäki.

Siitä selvittyäni kävelin 2,5 km päähän vesijuoksemaan. Olin altaassa ja liikkeessä tasan tunnin. Teki mieli antaa periksin 45 minsan kohdalla, mutta olin tiukkana ittelleni. Ja sitten kävely kotiin.

Tänään tuli syötyä kaloreita aika reippaasti, sellaset 1300 kcal, joka mulle on ihan ähky. Liikkuen kadotin likimain 800-900 kcal, ettei se ihan överiks mennyt kuitenkaan.

Tein huomion, että proteiinipatukat maistuvat siltä itteltään, mutta tarpeeksi nälissään syö mitä vain.

 

Onko tässä pinossa joku yhteinen punnituspäivä, vai punnitseeko ihmiset itsensä omaa tahtia?
- - -
Pitääkö kukaan teistä ruokapäiväkirjaa? Itse en ole koskaabn edes kokeillut, ja nyt pohdinkin olisiko siitä apua/tukea painonpudotukseen?

Jokainen punnitsee kun punnitsee, omaan tahtiin.

Ruokapäiväkirjaa mä kehtasin aikoinani pitää noin kaksi ja puoli tuntia, se riitti kyllä kertomaan, että söin liikaa... :ashamed: Muista ministyjistä en tiedäkään.

Mä lisäsin vatsatreeniin vähän ylimääräisiä liikkeitä ja sain ainakin kyljet turkasen kipeiksi. Kai siinä kylkiluun ja läskin välissäkin siis jokin paperinohut lihansiivu sijaitsee, jota voi ajankulukseen yrittää kiinteyttää.

Jäin miettimään, että mitä mun kropalle on oikein 10 vuodessa käynyt? Kaivoin kaapista housut, joita käytin silloin 10 kg kevyempänä. Silloin mulla oli litteä vatsa, joten housut olivat nätit vyötäröltä, mutta paksut reidet, joten reisistä housut olivat pinnanmyötäiset. Nyt 10 kg painavampana nappia ei saa kiinni kuin varpailla seisten ja hengittämättä, mutta reisissä on väljää. Miten se on mahdollista? Ymmärrän, miksi nappi kiristää (lisäkilot+pari lantiota entisestään leventänyttä raskautta), mutta ne reidet??? Onko ne mun paksut reidet voineet johtua ratsastamisesta eli olivatko ne lihasta vai mitä ihmettä nyt on muuttunut?

 

Hyvä päivä taas tänään. Kävin ennen töihin menoa salilla, tein tunnin treenin ja lopuksi 15min crosstrainerilla. Olisin mielelläni ollut pidempäänkin, mutta tuli vähän kiire.

Päivän syömiset on olleet tällaiset:
Aamulla kaurauuro mansikoilla ja ruokalusikallisella pellavansiemen- ja puolukkarouhetta, 100g raejuustoa ja kananmuna = noin 400kcal
Treenin jälkeen palkkarina dietmix veteen = noin 150kcal
Lounaalla 300g broilerin fileepihvejä (vähempikin olis ehkä riittänyt) ja 300g parsakaali-kukkakaali-porkkanasekoitusta = noin 400kcal
Välipalaksi purkki raejuustoa ja purkki ananasta = noin 250kcal
Iltapalaksi smoothie, jossa purkki maitorahkaa, 2dl mustikoita, 2dl mansikoita ja 1tl hunajaa = noin 250kcal

Kaloreita yhteensä 1462 kalorilaskurin mukaan, kulutuksekseni se laski 2145kcal. Olen oikein tyytyväinen.

 

82,5kg. Ei muuta sanottavaa kuin voihan &%¤#""!#¤¤%#¤..|O Mutta, tästä ei mennä ku alaspäin. En suostu muuhun.