Koittakaa nyt ymmärtää että kaikki ei voi olla kotiäiteinä 3 vuotta!!!

pyristellä vielä sä hävisit jo tän jutun omilla sanoillasi. Ole fiksu tajua jo lopettaa Auts oikeesti sattuu sun tyhmyys.
Tuli mieleen esiksi,että säälin sun syntymätöntä lastasi,mutta en säälikkään. Uskon ja luotan,että sinussakin on jotain hyvää ja et varmaan ole kuitenkaan ihan kaikista lähimmäisillesi paha.

Hävisin tämän jutun? Oliko tää siis joku kilpailu?

Kai mä ihan itse tiedän omasta elämästäni & siitä millaisia suunnitelmia mulla on äitiysloman jälkeiselle ajalle. Ja mun lapsia ei tarvitse sääliä - sääli kannattaa säästää sellaisille, jotka sitä tarvitsevat. Vaikkapa näiden harmaana puskasta huutelevien lapsille.

 

Varmaan ihan vitun hyvin tienaakin, jos saatte sossusta rahaa.

Kyllä vain tienaa ja vannon,että paljon paremmin kuin sä Et vain nyt halua ymmärtää tätä tilannetta. Noi se on toisaalta ihan ymmärrettävää.
Nyt jos mietit niin et näytä koko älyttömyyttäsi seuraavalla kommentillasi.

 

Vaikkapa näiden harmaana puskasta huutelevien lapsille.

Miksi ihmeessä mun lapsia pitäisi sääliä? Koska olen harmaa?

 

Hävisin tämän jutun? Oliko tää siis joku kilpailu?

Kai mä ihan itse tiedän omasta elämästäni & siitä millaisia suunnitelmia mulla on äitiysloman jälkeiselle ajalle. Ja mun lapsia ei tarvitse sääliä - sääli kannattaa säästää sellaisille, jotka sitä tarvitsevat. Vaikkapa näiden harmaana puskasta huutelevien lapsille.

Noh,noh, älä herppaa. Rasakushormonitko on pinnassa noin pahasti

 

Hävisin tämän jutun? Oliko tää siis joku kilpailu?

Kai mä ihan itse tiedän omasta elämästäni & siitä millaisia suunnitelmia mulla on äitiysloman jälkeiselle ajalle. Ja mun lapsia ei tarvitse sääliä - sääli kannattaa säästää sellaisille, jotka sitä tarvitsevat. Vaikkapa näiden harmaana puskasta huutelevien lapsille.

Niin ja joo on kilpailu tai siis oli. Kaikkihan nämä aina on

 

Kyllä vain tienaa ja vannon,että paljon paremmin kuin sä Et vain nyt halua ymmärtää tätä tilannetta. Noi se on toisaalta ihan ymmärrettävää.
Nyt jos mietit niin et näytä koko älyttömyyttäsi seuraavalla kommentillasi.

Okei, sun mies on siis joko pimeänä töissä tai asuu jossain muualla virallisesti?

Mua paremmin hän taatusti tienaa jos on töissä (mä saan opintotukea).

 

Noh,noh, älä herppaa. Rasakushormonitko on pinnassa noin pahasti

Raskaana olevat on tosiaan lievästi sanottuna huvittavia noiden itkupotkuraivariensa kanssa (ja seuraavaksi anatolia tulee selittämään kuinka ei ole saanonut itkupotkuraivareita)

 

Niin ja mieheni on töissä ja tienaa hyvin. Minä en käy koska ei tarvitse Tämäkös teitä ämmiä vituttaa, heh

No eipä mua ainakaan, arvostan itseäni sen verran etten alkaisi toisen siivellä elämään. Siinähän sitten itket jos tuleekin ero ja jäät tyhjän päälle, ei työkokemusta, ei eläkettä jne.

Ja sitten itse aiheeseen... Odotan esikoistani ja juuri tänään työkaverini kysyi aionko olla kotona 3v. Vastaus oli helppo: en todellakaan. Meillä on miehen kanssa sinänsä hyvä tilanne että työvuorojemme vuoksi lapsen ei tarvitse olla pitkiä päiviä hoidossa. Meillä haaveena se kovasti haukuttu omakotitalo, johon haluaisimme päästä muuttamaan mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Mieheni ei ole suomalainen, ja haluamme matkustaa hänen vanhan ja sairaan äidin luokse vähintään kerran vuodessa, ja ne eivät ole mitään halpoja reissuja.. Niin, elämä on valintoja täynnä. Meillä yksi valinnoista on se, että tuleva lapsemme saa tutustua mummuunsa. Jos jäisin kotiäidiksi, ei meillä luultavasti reissuihin olisi varaa.

Kaikkien elämät ja elämäntilanteet ovat erilaisia, ja minusta on törkeää arvostella ihmisten päätöksiä tietämättä heidän tilannettansa.

 

Kyllä vain tienaa ja vannon,että paljon paremmin kuin sä Et vain nyt halua ymmärtää tätä tilannetta. Noi se on toisaalta ihan ymmärrettävää.
Nyt jos mietit niin et näytä koko älyttömyyttäsi seuraavalla kommentillasi.

Kuka tienaa ja mitä? Sun miehesi vai sinä?

 

[QUOTE="vieras";25940970]Raskaana olevat on tosiaan lievästi sanottuna huvittavia noiden itkupotkuraivariensa kanssa (ja seuraavaksi anatolia tulee selittämään kuinka ei ole saanonut itkupotkuraivareita)[/QUOTE]

Jaa, mä luulin että itkupotkuraivarit tulee niille joilla ei ole tulevaisuuden suunnitelmia muuta kuin että mies elättää...

 

[QUOTE="vieras";25940970]Raskaana olevat on tosiaan lievästi sanottuna huvittavia noiden itkupotkuraivariensa kanssa (ja seuraavaksi anatolia tulee selittämään kuinka ei ole saanonut itkupotkuraivareita)[/QUOTE]
Yli 8-vuotisen palstahistoriani aikana en muuten oo saanut yhtään itkupotkuraivareita , usko tai älä.

Enkä raskausaikoina muutenkaan...jotenkin hormonit on vaan niin huono tekosyy sellaiselle.

 

Jaa, mä luulin että itkupotkuraivarit tulee niille joilla ei ole tulevaisuuden suunnitelmia muuta kuin että mies elättää...

Niin, en tiedä kun puhuin juuri tästä ketjusta.

 

Henkilökohtaisesti en ymmärrä millä perusteella kotihoito kolmevuotiaaksi asti olisi lapselle se kaikkein paras ratkaisu? Näissä keskusteluissa aina vedotaan siihen, että lapsi kokisi jonkinlaista suurta kärsimystä olessaan erossa äidistään. Unohdetaan kokonaan se mitä lapsi oppii ollessaan erossa äidistään. Vai väittääkö joku tosissaan pystyvänsä opettamaan lapselleen ihmisen perusluonteeseen kuuluvia sosiaalisia taitoja pelkästään äidinsä helmassa?

Sinänäsä, jos joku haluaa ja pystyy olemaan lapsensa kanssa kotona kolme vuotta ja kenties enemmänkin, ei se häiritse minua tippaakaan. Mutta en kuitenkaan itse tunne suurta syyllisyydentuntoa siitä että nyt 4v. tyttöni meni päiväkotiin 1½ vuotiaana. Päinvastoin, lapseni sai päivähoidosta paljon hyötyä, ja menee sinne aina mielellään. Kotona teemme yhdessä paljon, leikimme ja touhuamme. Utelias tyttö kun on, opetin hänelle kirjaimia ja nyt osaa jo lukea. Tulee toimeen erilaisten lapsien kanssa, pukee itse, vaipoista pääsimme eroon jo ennen päiväkodin aloitusta, piirtää, leikkii ja nauraa paljon. Ja osaa pyytää apua tarvittaessa. Eli täysin normaali neljävuotias.

Äideillä tuntuu olevan vain jokin suuri tarve kuuluttaa omaa erinomaisuuttaan asioissa, joissa uskovat olevansa muita jollakin tasolla parempia. Päivähoidossa tai kotihoidossa, terveitä ja tyytyväisiä lapsia kasvaa kodeissa joissa vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsistaan ja huolehtivat heidän hyvinvoinnistaan. Kotihoito ei tee kenestäkään automaattisesti jotenkin parempia, tai huonompia. Ihmisiä tässä kaikki ollaan.

 

Ja minä yritän ymmärtää,että mitä helvetin väliä sillä on miten toiset asiansa tekee.. jos on itse omaan päätökseensä tyytyväinen niin piruako sitä vatvoo muiden mielipiteitä tai muiden tekemisiä.

 

[QUOTE="vieras";25940970]Raskaana olevat on tosiaan lievästi sanottuna huvittavia noiden itkupotkuraivariensa kanssa (ja seuraavaksi anatolia tulee selittämään kuinka ei ole saanonut itkupotkuraivareita)[/QUOTE]

Mitäköhän sä oikeen fantasioit, ei Anatolia ole mitään riehunut tai itkenyt, päinvastoin pari harmaata vänkääjää niin on tässä ketjussa tehnyt. Miten aikuiset ihmiset ette osaa edes lukea?!

 

Minulla on ollut tapana lopettaa tällainen ajan haaskaus/paskan jauhaminen asiasta, jossa ollaan montaa eri mieltä, puhaltamalla peli poikki. Kukin taaplaa tyylillään! Ihmisten olosuhteet poikkeavat toisistaan, piste!

 

Hohhoijaa. ei täällä kohta voi käydä kun vaan jotai kotiäiti -aloituksia.

Missä teidän elämä on kun kiinnostaa noi paljon toisten nikopetterit tai se onko toiset töissä vai kotona.
Ketä kiinnostaa? Miksi kiinnostaa? Hankkikaa elämä!!! säälittävää miettiä onko toisten jessiinat kotona vai päiväkodissa. Mitä se kenellekään kuuluu.

 

[QUOTE="emmyli";25941027]Henkilökohtaisesti en ymmärrä millä perusteella kotihoito kolmevuotiaaksi asti olisi lapselle se kaikkein paras ratkaisu? [/QUOTE]

Riippuu toki kotioloista (esim. mielenterveyskuntoutujien lapset), mutta jos kotona kaikki on ok, niin tässä syitä: http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2114614-olen-taysin-samaa-mielta-professori-keltinkangas-jarvisen-kanssa-ei-alle-3-vuotiaita-paivahioitoon/sivu4.html#post25936879

 

No eipä mua ainakaan, arvostan itseäni sen verran etten alkaisi toisen siivellä elämään. Siinähän sitten itket jos tuleekin ero ja jäät tyhjän päälle, ei työkokemusta, ei eläkettä jne.

Ja sitten itse aiheeseen... Odotan esikoistani ja juuri tänään työkaverini kysyi aionko olla kotona 3v. Vastaus oli helppo: en todellakaan. Meillä on miehen kanssa sinänsä hyvä tilanne että työvuorojemme vuoksi lapsen ei tarvitse olla pitkiä päiviä hoidossa. Meillä haaveena se kovasti haukuttu omakotitalo, johon haluaisimme päästä muuttamaan mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Mieheni ei ole suomalainen, ja haluamme matkustaa hänen vanhan ja sairaan äidin luokse vähintään kerran vuodessa, ja ne eivät ole mitään halpoja reissuja.. Niin, elämä on valintoja täynnä. Meillä yksi valinnoista on se, että tuleva lapsemme saa tutustua mummuunsa. Jos jäisin kotiäidiksi, ei meillä luultavasti reissuihin olisi varaa.

Kaikkien elämät ja elämäntilanteet ovat erilaisia, ja minusta on törkeää arvostella ihmisten päätöksiä tietämättä heidän tilannettansa.

En elä kenenkään siivellä. Itse saaan sossusta rahaa ihan tarpeeksi, mistä myös säästän.
Miksi tulisi ero? Onko se jotenkin toden näköisempää nyt kuin silloin jos olisin töissä? Minulla on työkokmeusta useammalta vuodelta ja eläkettäkin olen tienannut. Mistä nämä oletukset?

 

Oiskohan tämä tässä.

 

[QUOTE="emmyli";25941027]Henkilökohtaisesti en ymmärrä millä perusteella kotihoito kolmevuotiaaksi asti olisi lapselle se kaikkein paras ratkaisu? Näissä keskusteluissa aina vedotaan siihen, että lapsi kokisi jonkinlaista suurta kärsimystä olessaan erossa äidistään. Unohdetaan kokonaan se mitä lapsi oppii ollessaan erossa äidistään. Vai väittääkö joku tosissaan pystyvänsä opettamaan lapselleen ihmisen perusluonteeseen kuuluvia sosiaalisia taitoja pelkästään äidinsä helmassa?

Sinänäsä, jos joku haluaa ja pystyy olemaan lapsensa kanssa kotona kolme vuotta ja kenties enemmänkin, ei se häiritse minua tippaakaan. Mutta en kuitenkaan itse tunne suurta syyllisyydentuntoa siitä että nyt 4v. tyttöni meni päiväkotiin 1½ vuotiaana. Päinvastoin, lapseni sai päivähoidosta paljon hyötyä, ja menee sinne aina mielellään. Kotona teemme yhdessä paljon, leikimme ja touhuamme. Utelias tyttö kun on, opetin hänelle kirjaimia ja nyt osaa jo lukea. Tulee toimeen erilaisten lapsien kanssa, pukee itse, vaipoista pääsimme eroon jo ennen päiväkodin aloitusta, piirtää, leikkii ja nauraa paljon. Ja osaa pyytää apua tarvittaessa. Eli täysin normaali neljävuotias.

Äideillä tuntuu olevan vain jokin suuri tarve kuuluttaa omaa erinomaisuuttaan asioissa, joissa uskovat olevansa muita jollakin tasolla parempia. Päivähoidossa tai kotihoidossa, terveitä ja tyytyväisiä lapsia kasvaa kodeissa joissa vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsistaan ja huolehtivat heidän hyvinvoinnistaan. Kotihoito ei tee kenestäkään automaattisesti jotenkin parempia, tai huonompia. Ihmisiä tässä kaikki ollaan.[/QUOTE]

Etkö sinä nyt myös tuo esiin omaa "erinomaisuttasi"? Ei kannata arvostella asioista jos itse myös tekee.

 

Ketä kiinnostaa? Miksi kiinnostaa? Hankkikaa elämä!!! säälittävää miettiä onko toisten jessiinat kotona vai päiväkodissa. Mitä se kenellekään kuuluu.

Mua kiinnostaa, koska Jessiina voi joskus olla vaikkapa poikani tyttöystävä, tai jopa vaimo, ja mä toki toivon heille kaikkea hyvää ja sitä, että Jessiina olisi myös saanut muodostaa kiintymyssuhteensa vanhempiinsa turvallisesti (joka vaatii asiantuntijoiden mukaan kotihoitoa), joten siksi pidän kotihoitoa parempana, koska se mahdollistaa hyvän kiintymyssuhteen muodostumisen ja sitä kautta hyvän parisuhteen aikuisena.

 

Mua kiinnostaa, koska Jessiina voi joskus olla vaikkapa poikani tyttöystävä, tai jopa vaimo, ja mä toki toivon heille kaikkea hyvää ja sitä, että Jessiina olisi myös saanut muodostaa kiintymyssuhteensa vanhempiinsa turvallisesti (joka vaatii asiantuntijoiden mukaan kotihoitoa), joten siksi pidän kotihoitoa parempana, koska se mahdollistaa hyvän kiintymyssuhteen muodostumisen ja sitä kautta hyvän parisuhteen aikuisena.

Ei taida olla mitään eroa kersoissa, aivan sama hoitaako niitä tyhmä kouluttamaton kotiäiti kotona, ilkeitä pirulaisia niistä kasvaa samalla tavalla kuin päiväkodin ryhmässä, jossa haetaan kilpaa huomiota ja se kuka on "temperamenttisin" saa eniten. Huoh.
Ihmiskunta nyt on mitä on. Suurin osa on sitä tyhmää massaa ja ei ole mitään väliä viettääkö kuluttamista jumalanaan palvova massa aikansa 1-vuotiaana kodissaan tai päiväkodissa.

 

Mua kiinnostaa, koska Jessiina voi joskus olla vaikkapa poikani tyttöystävä, tai jopa vaimo, ja mä toki toivon heille kaikkea hyvää ja sitä, että Jessiina olisi myös saanut muodostaa kiintymyssuhteensa vanhempiinsa turvallisesti (joka vaatii asiantuntijoiden mukaan kotihoitoa), joten siksi pidän kotihoitoa parempana, koska se mahdollistaa hyvän kiintymyssuhteen muodostumisen ja sitä kautta hyvän parisuhteen aikuisena.

Tai sitten kotihoidetulla Jessiinalla on ollut kotona elämäänsä ja lapsiinsa kyllästynyt äitee, ríitelevät vanhemmat joille mukelot on vaan taakka, ja se heijastuu Jessiinan omaan äitiyteen ja parisuhteeseen. Kun taas jo pienenä hoitoon laitetulla Janicalla on ollut läsnäolevat vanhemmat, hyvä koti, läheiset suhteet vanhempiin ja sisaruksiin, eikä aikuisiässäkään ole ongelmia kiintymyssuhteissa taikka suhteessa omiin lapsiin.

Jokainen kun on kuitenkin yksilö, jokainen perhe on erilainen, vaikka asiantuntijat sanoisivat mitä.

 

Tai sitten kotihoidetulla Jessiinalla on ollut kotona elämäänsä ja lapsiinsa kyllästynyt äitee, ríitelevät vanhemmat joille mukelot on vaan taakka, ja se heijastuu Jessiinan omaan äitiyteen ja parisuhteeseen. Kun taas jo pienenä hoitoon laitetulla Janicalla on ollut läsnäolevat vanhemmat, hyvä koti, läheiset suhteet vanhempiin ja sisaruksiin, eikä aikuisiässäkään ole ongelmia kiintymyssuhteissa taikka suhteessa omiin lapsiin.

Jokainen kun on kuitenkin yksilö, jokainen perhe on erilainen, vaikka asiantuntijat sanoisivat mitä.

Miksi sä jaksat jankata?

Josko sä olisit sujut omien päätöksiesi ja mielipiteidesi kanssa niin eikös sen pitäisi olla ihan sama, mitä muut ajattelee? Mä olen pitänyt sua järkevänä (ja niin tuntuu pitävän hyvin moni muukin täällä palstalla), mutta tää jankkaus kyllä osoittaa jotain ihan muuta.