Kuka tätä kotiäitiyttä voi kestää järjissään?

ymmärrän hyvin sekä kotiäitejä (paitsi en fanaattisia, jotka uskoo, että päivähoito turmelee lapset) ja äitejä jotka kaipaa ja tarvitsee työelämää. Itse olen palannut aikaisin töihin ja lapsien kannalta ei yleisesti ottaen negaa havaittavissa. Oman ITSENI takia joskus kaipaisin olla kotiäitinä, työni on haastavaa ja vastuullista ja taukoa joskus kaipaa. En kuitenkaan liene piinkova uraäiti, laskeskelin, että viime vuonna tein about 180 työpäivää, siihen päälle muutama koulutuspäivä mutta loput lomailua.

 

Tänne kirjoittaminenkin jo helpotti. Mä vaan vissiin kuvittelen, että olen ainoa äiti maailmassa, joka ei jaksa joka sekunti olla lastensa kanssa. Mussa on se vika, että en osaa etukäteen suunnitella asioita ja tekemisiä vaan musta kaikki parhaat jutut tapahtuu ex-tempore. Ja sehän ei lasten kanssa ole kovin toimiva yhtälö..

 

[QUOTE="vieras";25925973]Sinun ei tarvinnut osoittaa sitä mihinkään, ihan se paistoi sinun teksistäsi ja oli hyvin luettavissa.

Mites ne joilla lapset sillä ikäerolla että hoitovapaan päälle alkaa äitiysloma ja sitten taas hoitovapaa, mitä heistä ajattelet?

Minulla itselläni on kaksi lasta ja he ovat 2v4kk:n ikäerolla. Eli syksyyn mennessä olen ollut nyt sitten kotona 5-vuotta. Anteeksi miltei 6-vuotta,koska vanhempaa lasta odottaessa jouduin jäämään sairaslomalle pahan anemian vuoksi.

En siltikään koe itseäni laiskaksi ja miehen rahoilla eläväksi loiseksi.
Nämä on meidän yhteisiä lapsia. Ammattia mulla ei tosi ole, mutta olenkin menossa syksylla kouluun. Ja käyn samaan aikaan myös töissä.
Olen onnellinen, että minulla on ollut mahdollisuus olla lasten kanssa kotona ja nähdä kun ne kasvaa ja ennen kaikkea kasvaa itsekkin ihmisenä. Nyt olen valmis oikeasti kouluttautumaan - aikanaan se ei kiinnostanut. Vaikka töitä olenkin tehnyt viisitoistakesäisestä.[/QUOTE]

No, ehkä ajattelen, että ei ole kovin tavallista tehdä niin. Suurin osa kuitenkin on hankkinut itselleen ammatin ja joutuu osallistumaan perheen elatukseen, ja haluaa kehittää itseään myös siinä ammatissaan. Eihän tuo tavallista ole, suurin osa tekee toisin, sitä nyt vaan tulee ihmeteltyä.

Niin, ja kouluttamaton ja miehen rahoilla elävä ei tosiaan ole sama asia kuin laiska. Itse keksit nyt tuon, minä totesin vain, että fakta on se, että monesti se nainen vaan elää miehen rahoilla siinä vaiheessa, jos on monta vuotta kotona. MIstä se itse sitä rahaa silloin saisi? Ja jos on joku koulutus, niin yleensä sitä halutaan hyödyntää.

Kotiin taas on helpompi jäädä kouluttamattomana, koska töistä ei kouluttamaton saisi välttämättä kummoistakaan palkkaa ja tarjontakaan ei ehkä ole paras mahdollinen. Tottahan tämä on.

 

Miten olis päiväkoti ja sinä töihin, ymmärrän miltä tuntuu. *hali *

Meillä ainakin jokainen on nyt todella onnellinen kun teimme oikeat ratkaisut.

 

[QUOTE="vieras";25926118]Tänne kirjoittaminenkin jo helpotti. Mä vaan vissiin kuvittelen, että olen ainoa äiti maailmassa, joka ei jaksa joka sekunti olla lastensa kanssa. Mussa on se vika, että en osaa etukäteen suunnitella asioita ja tekemisiä vaan musta kaikki parhaat jutut tapahtuu ex-tempore. Ja sehän ei lasten kanssa ole kovin toimiva yhtälö..[/QUOTE]

Miksi ihmeessä pitäisi jaksaa? Ei kotiäitiys tarkoita sitä, että sinä olet lasten kanssa joka päivä aamusta iltaan ja öisinkin vastuussa

Joskus mietin, miten palstalla ei jakseta kotiäitiyttä, kunnes sitten olen lukenut sata ja miljoona ketjua siitä, miten kaikki on äidin vastuulla ja kotiäitiys oli sitä että nainen oli lastenhoitaja ja kodinhoitaja ja suurin piirtein pikku orja omassa kotonaan. Ei sellaista kukaan jaksakaan.

Koti on puolisoiden yhteinen juttu, eikä toisen vastuulla oleva täydellisyysyritys.

 

TERVE ihminen jaksaa kotiäitiyttä. Ja se on niin taivaan tosi, vaikka satuttaa joitakin.

On omista kyvyistä kiinni, osaako asennoitua oikein ja ottaa asita oikealta kannalta. Jotenkin pitäisi olla jonkunlainen kyky tajuta omat rajansa ennen kuin lapsia tekee.

Tää on aivan ihana kommentaari. Entäs sitten kun ei ole ihminen niin terve? Aika moni noilla kriteereillä ei ole, ja silti tarttis elääkin. Vai eikö sitten ole niin väliksikään?

Pitäisi ja pitäisi. Moni niitä kuitenkin tekee ilman ideaa, ja harvempi taitaa tietää täysin mihin on päänsä pistämässä. Haluatkos oikeasti, että puolet meistä jättäisi lisääntymättä?

Miksi armoton moralisointi ja terveyden toitottaminen niin usein löytyy samasta tekstistä? Kun ei se aina niin terveeltä vaikuta.

 

Itselläni on kaksi lasta ja ajattelin aikoinaan, että kotiäitiys on varmaan rentoa jne. Lapset tuli vuoden ikäerolla ja suoraansanottuna oli aika rankkaa! Erottiin vielä miehen kanssa silloin joten tuntui, että kaikki kaatuu päälle. Jaksoin olla kotona 3 vuotta mutta sitten menin töihin. Isompi oli 3 ja pienempi 2. Kaikkia ei ole tarkoitettu kotiäideiksi, ei ainakaan mua

 

Miksi ihmeessä pitäisi jaksaa? Ei kotiäitiys tarkoita sitä, että sinä olet lasten kanssa joka päivä aamusta iltaan ja öisinkin vastuussa

Joskus mietin, miten palstalla ei jakseta kotiäitiyttä, kunnes sitten olen lukenut sata ja miljoona ketjua siitä, miten kaikki on äidin vastuulla ja kotiäitiys oli sitä että nainen oli lastenhoitaja ja kodinhoitaja ja suurin piirtein pikku orja omassa kotonaan. Ei sellaista kukaan jaksakaan.

Koti on puolisoiden yhteinen juttu, eikä toisen vastuulla oleva täydellisyysyritys.

MIES olettaa, että näin toimitaan, kun minä olen kotona.. Kysyinkin vasta, että entä sitten kun minä menen töihin. Sitten kuulemma "työnjako" (hah, mikä jako, minäteen) muuttuu. Vahtii kyllä välillä lapsia, kun on kotona, mutta kaikki kotityöt jää mulle. Eikä miehen mielestä jää, mutta ei kyllä osaa kertoa, että mitä kotitöitä hän tekee

 

[QUOTE="vastaus";25926130]No, ehkä ajattelen, että ei ole kovin tavallista tehdä niin. Suurin osa kuitenkin on hankkinut itselleen ammatin ja joutuu osallistumaan perheen elatukseen, ja haluaa kehittää itseään myös siinä ammatissaan. Eihän tuo tavallista ole, suurin osa tekee toisin, sitä nyt vaan tulee ihmeteltyä.

Niin, ja kouluttamaton ja miehen rahoilla elävä ei tosiaan ole sama asia kuin laiska. Itse keksit nyt tuon, minä totesin vain, että fakta on se, että monesti se nainen vaan elää miehen rahoilla siinä vaiheessa, jos on monta vuotta kotona. MIstä se itse sitä rahaa silloin saisi? Ja jos on joku koulutus, niin yleensä sitä halutaan hyödyntää.

Kotiin taas on helpompi jäädä kouluttamattomana, koska töistä ei kouluttamaton saisi välttämättä kummoistakaan palkkaa ja tarjontakaan ei ehkä ole paras mahdollinen. Tottahan tämä on.[/QUOTE]

Aika monessa ammatissa saa koulutettu ja kouluttamaton ihan tasan samaa palkkaa. Kenties alun "koeaika" on vaan hieman pidempi jona saa sitä pienempää summaa.

Minulla olisi kyllä ollut mahdollisuus lähteä opiskelemaan koska vaan. Ja aluperin olikin ajatus,että kunhan nuorimmainen on sen puolitoista vuotta. Kaikki asiat oli jo sovittu. Vaan asiat menikin niin, että kuopus oli todella huono nukkumaan öisin aina yhteen vuoteen saakka. Kärsi refluksiasta. Sen jälkeen sairasteli vuoden putkeen joten silloinkaan ei paljoa nukuttua ja voimat todella lopussa.
Nyt kun olen saanut nukkua noin puolisen vuotta lähes joka yö kokonaiset yöunet on minulla ollut voimia keskittyä ihan itseeni ja miettiä mitä haluan ja mitä tulen tekemään.

Aina asiat eivät ole ihan niin mustavalkoisia kuin ihmiset ajattelevat ja yleistävät.

 

Eipä nuokaan aktiviteetit oikein taida riittää pitämään normaalia ihmistä järjissään. Suoraan sanottuna aika laiha lohtu. Harvemminpa siitä kotiäitiydestä mitään ihmeellisempää irti saakaan, sellaistahan se on ja siksi normaalit naiset käyvätkin töissä tai opiskelevat. Mut monestihan pitkäaikaiset kotiäidit ovatkin miehen avulla eläviä ja kouluttamattomia.

Mun käsitys normaalista naisesta on kyllä toinen. Normaali nainen kyllä kestää omia lapsiansa enemmän kuin sen kaks tuntia arki-iltaisin. Epänormaalia on se jos hermo menee jo viikonlopun aikana, mun mielestä sillon kannattas miettiä missä mättää.

 

no mun koulutustaso voittaa aika monen palstalaisen tason. huvitti vain taas tuo yleistäminen. eräskin ystäväni joka on korkeammin koulutettu kuin miehensä on ollut nyt kotiäitinä 5v... ja elää omilla varoillaan jotka säästi ennen perheenperustamista, ei miehensä rahoilla.

Tuossa kaiketi kuitenkin puhuttiin siitä, että USEIMMAT pitkäaikaiset kotiäidit ovat huonosti koulutettuja, mikä tilastojen mukaan pitää paikkansa. Totta kai aina löytyy poikkeuksia. Ja onhan tuo ihan selvää, että jos ei ole hyvää ja houkuttelevaa työpaikkaa mihin palata, niin totta kai sitä mielummin jää kotiin, kun johonkin vättävään työhön menee.

 

Eipä nuokaan aktiviteetit oikein taida riittää pitämään normaalia ihmistä järjissään. Suoraan sanottuna aika laiha lohtu. Harvemminpa siitä kotiäitiydestä mitään ihmeellisempää irti saakaan, sellaistahan se on ja siksi normaalit naiset käyvätkin töissä tai opiskelevat. Mut monestihan pitkäaikaiset kotiäidit ovatkin miehen avulla eläviä ja kouluttamattomia.

Järkyttävää soopaa. Ja esim. tuon luettuani olen yhä enemmän sitä mieltä, että lapsia ei pitäisi kaikille suoda.

 

Hmm... Samat jokapäiväset hommat kai niilläki on, joilla lapset on hoidossa? Vähemmissä määrin ehkä, mutta silti. Siis ruokaluja, kotitöitä jne. Kaikki siihen väliin jäävä aikahan on sitten ihan itsestä kiinni.

Oliski varmaan ihan kauheeta, jos jäis neljän seinän sisälle / pelkkään omaan pihaan, yksin nysväis kaikki päivät ja suurin aivojumppa olis aamulehden sudoku.

Mä oon ollu kotiäitinä nyt 4v. Samalla teen satunnaisia töitä, opiskelen itsekseni mitä milloinki (kieliä (espanja, saksa, viro esim), historiaa (sitä ihan muinaista tai sit ihan lähi-), evoluutiopsykologiaa, lasten (kielellisistä)kehityshäiriöistä jne). Mulla on aina kirja mukana, aina muistiinpanovälineet saatavilla ja aina vähintään 10 eri käsityötä ja muutama maalaus työn alla. Kavereita nään kunnolla viikottain, netin välityksellä puhutaan päivittäin. Harrastuksissa käyn kurssiluontosesti ja lasten nukkuessa treenaan maratonia varten. Joten ei, ei todellakaan oo tylsää.

 

no mulla lapset sen verran vanhoja, etten kotihoidontukea enää saa. nyt siis töissä. niin, olin kotiäitinä monen monta vuotta, kun esikoiseni on kohta 17v. ja nuorimmainen 4,5v. nyt olen ollut puolitoista vuotta työelämässä ja täytyy sanoa, että helpommalla kotona pääsee. enkä kyllä mistään hinnasta pieniä lapsiani veisi vieraitten ihmisten hoitoon.

 

[QUOTE="vieras";25926118]Tänne kirjoittaminenkin jo helpotti. Mä vaan vissiin kuvittelen, että olen ainoa äiti maailmassa, joka ei jaksa joka sekunti olla lastensa kanssa. Mussa on se vika, että en osaa etukäteen suunnitella asioita ja tekemisiä vaan musta kaikki parhaat jutut tapahtuu ex-tempore. Ja sehän ei lasten kanssa ole kovin toimiva yhtälö..[/QUOTE]

No et todellakaan ole maailman ainoa . Itseasiassa hollantilaistuttuni aina ihmettelevat kuinka suomalaisnaiset jaksavat olla jopa vuoden kotona lastensa kanssa... Kauhistelevat jos puhun etta joku saattaa olla kolmekin vuotta.

Itselleni kotiaitiys ei myoskaan sovi, paras vaihtoehto minulle on ainakin osa-aikatyo.

 

Mun mielestä tää on ihanaa, parantunut vaan tässä mitä enemmän lapset on kasvaneet

Vauvojen kanssa mä oon aina ollut aika hukassa ja rikki :/

Voi.. Mitä tarkoitat tuolla viimeisellä kirjoituksellasi? Mukava kuulla, että nyt pystyt nauttimaan kotona olosta

 

Hmm... Samat jokapäiväset hommat kai niilläki on, joilla lapset on hoidossa? Vähemmissä määrin ehkä, mutta silti. Siis ruokaluja, kotitöitä jne. Kaikki siihen väliin jäävä aikahan on sitten ihan itsestä kiinni.

Oliski varmaan ihan kauheeta, jos jäis neljän seinän sisälle / pelkkään omaan pihaan, yksin nysväis kaikki päivät ja suurin aivojumppa olis aamulehden sudoku.

Mä oon ollu kotiäitinä nyt 4v. Samalla teen satunnaisia töitä, opiskelen itsekseni mitä milloinki (kieliä (espanja, saksa, viro esim), historiaa (sitä ihan muinaista tai sit ihan lähi-), evoluutiopsykologiaa, lasten (kielellisistä)kehityshäiriöistä jne). Mulla on aina kirja mukana, aina muistiinpanovälineet saatavilla ja aina vähintään 10 eri käsityötä ja muutama maalaus työn alla. Kavereita nään kunnolla viikottain, netin välityksellä puhutaan päivittäin. Harrastuksissa käyn kurssiluontosesti ja lasten nukkuessa treenaan maratonia varten. Joten ei, ei todellakaan oo tylsää.

Onko nyt huikee olo kun pääsit tähän(kin) ketjuun paasaamaan omaa erinomaisuuttasi?

 

Katselin tänään kätevää emäntää (mun lemppari muutenkin), jossa kotiäitiyttä luonnehdittiin jotenkin niin että "se on sitä kun mä huudan ja joku on aina jäähyllä" joinain päiviä se siltä tuntuukin.

Mua ainakin joskus riepoo se, että se oma pinna ei aina kestä niitä lapsen kiukkukohtauksia. Siis pitäishän aikuisen ihmisen, joka siellä kotona vielä omasta halustaan on, jaksaa guidata se tenava sen kiukkunsa ohi. Mut ei, sehän taantuu itsekin viisveeksi..
.. Töissä sentään vois haukkua välillä pomoa ja tyhmiä asiakkaita -kahvitunnilla-.

No joo, kivaa on, mut kyllä mun päällä täällä kutistuukin. Töihin - osa-aikaiseen omasta tahdosta - palaan mielelläni taas syksyllä.

 

[QUOTE="Vieras";25926926]Onko nyt huikee olo kun pääsit tähän(kin) ketjuun paasaamaan omaa erinomaisuuttasi?[/QUOTE]

Eikö ole ihan normaalia, että ihmisillä on omia juttujaan menossa. Käsityöprojekteja, kirjoja, piirustuksia, kirjoituksia, liikunnallisia tavoitteita... ?

Elänkö jossain kuplassa kun minusta nuo kuuluvat normaaliin elämään, eikä vain työssäkäyvien juttuihin?

 

Katselin tänään kätevää emäntää (mun lemppari muutenkin), jossa kotiäitiyttä luonnehdittiin jotenkin niin että "se on sitä kun mä huudan ja joku on aina jäähyllä" joinain päiviä se siltä tuntuukin.

Mua ainakin joskus riepoo se, että se oma pinna ei aina kestä niitä lapsen kiukkukohtauksia. Siis pitäishän aikuisen ihmisen, joka siellä kotona vielä omasta halustaan on, jaksaa guidata se tenava sen kiukkunsa ohi. Mut ei, sehän taantuu itsekin viisveeksi..
.. Töissä sentään vois haukkua välillä pomoa ja tyhmiä asiakkaita -kahvitunnilla-.

No joo, kivaa on, mut kyllä mun päällä täällä kutistuukin. Töihin - osa-aikaiseen omasta tahdosta - palaan mielelläni taas syksyllä.

Kenen kestää? No, moni tietysti tähän vastaa että minun minun minun. Mutta siis juju on siinä, mitä teet kun pinna ei kestä. Ei äiti ole mikään Pyhä Äiti Teresa, joka on koko ajan niin zen että ällöttää.

 

Eikö ole ihan normaalia, että ihmisillä on omia juttujaan menossa. Käsityöprojekteja, kirjoja, piirustuksia, kirjoituksia, liikunnallisia tavoitteita... ?

Elänkö jossain kuplassa kun minusta nuo kuuluvat normaaliin elämään, eikä vain työssäkäyvien juttuihin?

Toki. Se miten asian ilmaisee on oma asiansa. Olen lukenut muitakin ko. henkilön kommentteja ja itsensä ylimmäksi laittaminen vaan paistaa kovasti läpi.

 

no mun koulutustaso voittaa aika monen palstalaisen tason. huvitti vain taas tuo yleistäminen. eräskin ystäväni joka on korkeammin koulutettu kuin miehensä on ollut nyt kotiäitinä 5v... ja elää omilla varoillaan jotka säästi ennen perheenperustamista, ei miehensä rahoilla.

No onpa outo suhde. Meidän mielestä hoitovapaalle jääminen on yhteinen projekti, joten tietenkin mies kustantaa enimmät kun saa normaalin palkan silloin kun itse saan pelkän hoitotuen. Ja itselläkin akateeminen tutkinto ja hyvä työpaikka, mutta yhteinen projektihan lapsi on!

 

[QUOTE="Vieras";25926926]Onko nyt huikee olo kun pääsit tähän(kin) ketjuun paasaamaan omaa erinomaisuuttasi?[/QUOTE]

[QUOTE="Vieras";25927218]Toki. Se miten asian ilmaisee on oma asiansa. Olen lukenut muitakin ko. henkilön kommentteja ja itsensä ylimmäksi laittaminen vaan paistaa kovasti läpi.[/QUOTE]

Voi voi, tuliko paha mieli, osuko arkaan paikkaan? :'(

 

Voi voi, tuliko paha mieli, osuko arkaan paikkaan? :'(

Saatko jotain kiksejä tosta sun vittuilustas muille ihmisille? Jos olisin itse työtön ja kouluttamaton kotiäiti, niin pitäisin suuni supussa ja antaisin fiksumpien hoitaa puhumiset.

 

I love it Olen ollut kaksi vuotta kotona, ja nautin. Töihin paluu odottaa syksyllä, enkä ole innoissani. Siitä huolimatta olen koulutettu ihminen, joka on edennyt johtajaksi. Ehkä siinä onkin yksi syy -sain lapseni vasta päälle 30-vuotiaana, ja olen jo ehtinyt tehdä koulutustani vastaavaa työtä monta vuotta ja edetäkin kivasti.

Mutta mulla onkin vain yksi lapsi, helppo tapaus. Napero on itse aurinko, aina hyvällä tuulella. Mulla on hauskaa hänen kanssaan. Me käydään perhekahviloissa, kaupoissa, pihalla, ystävillä (näin päälle kolmekymppisenä kotona olevia ystäviä riittää), tai sitten löhötään kotona jos ei huvita. Mieskin on vastuuntuntoinen isä, joten mä pääsenkin varmaan älyttömän helpolla.