"Ami"
Itse en oikein jaksaisi työssä käymistä taaperon kanssa. Tolkuton ikävä on lasta töissä koko ajan ja töistä jatkuva stressi. Seuraavan lapsen kanssa olen kyllä kotona ainakin 2 vuotta.
Turhaan hakkaat päätä seinään faktojen edessä, vai siksikö juuri hakkaatkin, kun totuus tekee kipeää?Alkuperäinen kirjoittaja kökköliini;25925892::headwall:
Mulle noi päivästä toiseen samat rutiinit oli just se mikä otti päähän. Samaa settiä päivästä toiseen. Ja kun tuli viikonloppu niin mies oli ihan innoissaan että nyt mennään lasten kanssa puistoon!!! Ihan kun n. 8 kertaa 5 päivän sisällä ei olis mulle ihan riittävästi sitä lajia... Jihuu viikonloppu, mennään puistoon... Huoh!Rutiinit, tarpeeksi ulkoilua.
Aamulla ajoissa ylös, samat kuviot päivittäin: aamupala, ulos, lounas, päiväunet, kotipuuhastelua tai lisää ulkoilua, riippuen vuodenajasta ja säästä. Puistoon tai muualle, missä voi tavata muita lapsia vanhempineen.
Rutiinien lisäksi pari harrastusta viikolle: perhekerhoja, avointa päiväkotia, muskaria, jumppaa, (vauva)uintia. Tai retkiä liikuntapaikkoihin tms.
Auttaa paljon, jos on ystäviä/naapureita samassa tilanteessa. Tai muuten kyläilypaikkoja lähettyvillä.
Kotona olevalle aikuiselle myös ihan omia menoja muutamana iltana viikossa, lenkkeilyä, jumppaa, harrastuksia; sillloin joku muu huolehtii lapsista.
no mun koulutustaso voittaa aika monen palstalaisen tason. huvitti vain taas tuo yleistäminen. eräskin ystäväni joka on korkeammin koulutettu kuin miehensä on ollut nyt kotiäitinä 5v... ja elää omilla varoillaan jotka säästi ennen perheenperustamista, ei miehensä rahoilla.Turhaan hakkaat päätä seinään faktojen edessä, vai siksikö juuri hakkaatkin, kun totuus tekee kipeää?
eipä ole sairaaksi sanottukaan vielä, kiitosAlkuperäinen kirjoittaja nyt järki käteen;25925982:TERVE ihminen jaksaa kotiäitiyttä. Ja se on niin taivaan tosi, vaikka satuttaa joitakin.
On omista kyvyistä kiinni, osaako asennoitua oikein ja ottaa asita oikealta kannalta. Jotenkin pitäisi olla jonkunlainen kyky tajuta omat rajansa ennen kuin lapsia tekee.
Mitä enemmän näen sitä, että aivan pienet laitetaan yhteiskunnan kasvatettavaksi nykyisenmuotoiseen päiväkotiin, sitä suuremmalla syyllä toivon, että ihmiset keskittyisivät hetken aikaa siihen mikä lapselle on tärkeintä:Alkuperäinen kirjoittaja kökköliini;25925992:eipä ole sairaaksi sanottukaan vielä, kiitos
voi voi. no voit sitten tulla soittelemaan meidän ovikelloa kunhan nämä meidän päiväkotikasvatit tulee ja terrorisoi sun maailmas pilalleAlkuperäinen kirjoittaja nyt järki käteen;25926021:Mitä enemmän näen sitä, että aivan pienet laitetaan yhteiskunnan kasvatettavaksi nykyisenmuotoiseen päiväkotiin, sitä suuremmalla syyllä toivon, että ihmiset keskittyisivät hetken aikaa siihen mikä lapselle on tärkeintä:
Omat vanhemmat ja ihmismoinen ja inhimillinen kohtelu.
Mun mielestä on aika usein nimenomaan kyse siitä, että on kykyä ja uskallusta muodostaa päivänsä ja lapsen päivä sellaiseksi kuin itse haluaa ja millaisena sen kokee mielekkääksi. On olemassa paljon keinoja, joilla olonsa saa siedettävämmäksi, kun vaan tietää niistä ja osaa ottaa käyttöön ne. Mutta jos päivästä päivään sietää rutiineja, joita oikeasti inhoaa, eikä ole lainkaan sosiaalista elämää, niin mielestäni on ihan ymmärrettävää, että sitä on vaikea kestää.Alkuperäinen kirjoittaja nyt järki käteen;25925982:TERVE ihminen jaksaa kotiäitiyttä. Ja se on niin taivaan tosi, vaikka satuttaa joitakin.
On omista kyvyistä kiinni, osaako asennoitua oikein ja ottaa asita oikealta kannalta. Jotenkin pitäisi olla jonkunlainen kyky tajuta omat rajansa ennen kuin lapsia tekee.
Juuri näin.Mun mielestä on aika usein nimenomaan kyse siitä, että on kykyä ja uskallusta muodostaa päivänsä ja lapsen päivä sellaiseksi kuin itse haluaa ja millaisena sen kokee mielekkääksi. On olemassa paljon keinoja, joilla olonsa saa siedettävämmäksi, kun vaan tietää niistä ja osaa ottaa käyttöön ne. Mutta jos päivästä päivään sietää rutiineja, joita oikeasti inhoaa, eikä ole lainkaan sosiaalista elämää, niin mielestäni on ihan ymmärrettävää, että sitä on vaikea kestää.
mutta vakavasti.Alkuperäinen kirjoittaja nyt järki käteen;25926021:Mitä enemmän näen sitä, että aivan pienet laitetaan yhteiskunnan kasvatettavaksi nykyisenmuotoiseen päiväkotiin, sitä suuremmalla syyllä toivon, että ihmiset keskittyisivät hetken aikaa siihen mikä lapselle on tärkeintä:
Omat vanhemmat ja ihmismoinen ja inhimillinen kohtelu.
Hienosti sanottuMun mielestä on aika usein nimenomaan kyse siitä, että on kykyä ja uskallusta muodostaa päivänsä ja lapsen päivä sellaiseksi kuin itse haluaa ja millaisena sen kokee mielekkääksi. On olemassa paljon keinoja, joilla olonsa saa siedettävämmäksi, kun vaan tietää niistä ja osaa ottaa käyttöön ne. Mutta jos päivästä päivään sietää rutiineja, joita oikeasti inhoaa, eikä ole lainkaan sosiaalista elämää, niin mielestäni on ihan ymmärrettävää, että sitä on vaikea kestää.
Joo siis olis pitänyt tarkentaa että en ole enää kotiäiti Kyllä mä kovasti yritinkin aina keksiä jotain. Käytiin kotieläinpuistossa jne. Mutta mutta, mulla oli 3v esikoinen ja pienet kaksoset joten aina noiden reissujen jälkeen olin itse aivan puhki. Piti miettiä mistä ruokaa, missä vaihtaa vaippa, missä milloin ja miten päikkärit jne., joten helpompaa oli kuitenkin pysyä kuivissa rutiineissa. Lapset kyllä tykkäs aina puistoilla jne., mutta mulla kyllä alko kyllästyttää ne aina samat iänkaikkiset puistoäitien hysteriat ja haalarit ja flunssat.En mäkään oikein kestänyt sitä että tehdään samaa asiaa päivästä toiseen. Lähetät viikonloppuna isän lapsien kanssa keskenään puistoon vaan ja kannattaa muutenkin koittaa ennemminkin rikkoa sitä rutiinia hiukan. Mulle helpotti hiukan se, kun pääsi käymään puistoissa, missä kävi muitakin, silloin lasten ollessa pieniä oltiin jotenkin niin eri rytmissä kuin muut, että aina siellä oli yksin. Kesä kun tulee niin rupeatte käymään vaikka rannalla tai jossain uimassa, tai menette johonkin ei-niin tuttuun puistoon piknikille, otat itselles kirjan mukaan ja luet samalla kun lapset leikkii Tai otat MP3-soittimen mukaan, kuuntelet hyvää musaa tai vaikka äänikirjaa. Välillä menette kauppakeskukseen ihan vaan vaikka leikkipaikkaan leikkimään ja kahville, joskus vaikka johonkin perhekahvilatouhuun. Jos rutiinit ahdistaa, niin ei niistä mikään pakko ole pitää kiinni.