Voi sinua =(
Mä olen joutunut elämään tuollaista elämää ja alkoholismin lisäksi lasten isä on myös narsisti,on siis ihan ammatti-ihmisten toteama eikä muotisanasairaus.
Mä sain aikanaan paljon täältä palstalta tukea ja neuvoja kun avauduin nimimerkilläni meidän perheen tilanteesta.
Kirjoittelin silloin cliviana,en tiedä olitko silloin palstalla.
Mä viimein palstan kannustuksella ja yhden nettikaverin avustuksella viimein sain revittyä itseni siitä suhteesta.
Lasten isä heitti silloin yhtä muksua videokasetin kannella otsaan niin että veri lensi ja repäisi siltä vesiletkun kädestä kun poika täytti saunan vesipataa ja isänsä mielestä liian hitaasti.Letkun päässä oli metallinen kiristysrengas ja se viilsi pojalta koko sormen auki.Vasta siinä vaiheessa mä tajusin että lähdettävä on kun se kännissä meni muksujen huoneeseen ja repäs yhden pojista joka oli täydessä unessa jaloista lattiaan niin että poika löi päänsä.
Mies ei koskaan ennen ollut väkivaltainen lapsia kohtaan,minut se raiskasi ja koitti kuristaa mutta lapsiin ei ennen sitä käynyt koskaan käsiksi.
Mun nettikaveri kävi katsomassa mulle asunnon,toi kaksi kassillista ruokaa,neuvoi menemään sossuun ja hakemaan diakonissalta apua.Toinen nettituttu lähetti lapsille popparinsiemeniä,raeruohoa ja mulle sisuaskin,yksi täysin tuntematon lähetti 120 euroa rahaa jonka oli itse joskus samassa tilanteessa ollessaan saanut joltain tuntemattomalta.Yksi palstalainen täältä lähetti rahaa kun tiesi miten tiukoilla olin viiden muksun kanssa työttömänä.Mä en saanut lähtiessäni mukaani kun omat cd-levyt,kirjani ja tietokoneen,lastenvaatteet ja omani.
Me nukuttiin pelkillä patjoilla jotka tilasin osamaksulla kun rahaa ei ollut.
Kun ilmoitin exälle että mitta on nyt täynnä,se oli juomatta kolme viikkoa kun ei hänellä ongelmaa ollut ja sanoi lapsillekkin että äidillänne pillu syhyää ja pitää saada vierasta munaa että sen takia te nyt joudutte jättämään kotinne ja minut.
Siitä on vissiin nyt ainakin 8 vuotta,en ole laskenut.Exä teki kaiken mahdollisen kiusan eron jälkeen minkä pystyi.Uhkasi että tappaa lapset kun ne on hänellä viikonlopun,ei maksanut elareita ajallaan.Soitti lasten kouluun ja sanoi että lapset on pois koulusta kun en voinut palauttaa äidille kun oli niin juovuksissa.Soitti jatkuvasti lastensuojeluun jonka johdosta lapset joutui lastensuojeluasiakkaiksi ja lukemattomia asioita joita en kykene enkä halua muistella.
Mun viidestä lapsesta oireilee tämän takia viisi.Loppuelämän traumat jonka kanssa joudun elämään syystä että en tajunnut lähteä aikaisemmin.Yksi sortui kannabikseen ja lääkekoukkuun (on selvinnyt,terve nykyään ja käy töissä ja asiat kunnossa)
Toinen nipinnapin peruskoulu läpi,kaksi keskeytettyä koulua sen jälkeen.Paniikkihäiriö,unettomuus ja todella ahdistunut.Ei kirjoilla työkkärissä,ei saa rahaa mistään,on vaan.Häntä yritän nyt saada jaloilleen.
Kolmas taas tunnollinen,koulussa erittäin hyvä,stressaa joka asiasta,oli yökastelija 12 vuotiaaseen.Kärsii ahdistuksesta,pelkotiloista paniikkihäiriöistä.Neljäs vetäytynyt täysin omaan maailmaansa,on hiljaa ja huomaamaton,änkyttää,ei kavereita.Viides tupakoi,varasteli vuosikaudet,jatkuvat pelkotilat.
Tämän asian kanssa mä joudun painimaan joka ikinen päivä loppuelämäni ajan kuolemaani asti.
Mun lapsista ei koskaan tule tasapainoisia terveitä aikuisia,nyt kun kolme on jo täysi-ikäisiä he ovat sanoneet että isän käytös on pilannut heidän elämänsä.
Pahinta on se että ne on sanoneet mulle että äiti se ei ollut sun vikasi,isä on sairas ja ilkeä ja se on sitä kaikille.
Kyllä se oli mun vikani,mä halusin yrittää viimiseen asti.
Kun mä sitten viimein pääsin exästä eroon,muutin uudelle paikkakunnalle ja tilanne rauhottui,mä istuin kuukauden yöt olohuoneen nurkassa lattialla,sain paniikkikohtauksia,oksensin ja tärisin kun stressi laukes niin sanotusti.
Exän vuosia jatkunut systemaattinen mun kiusaamiseni ja lasten käyttäminen aseena laukas mulle sydänvian,verenpainetaudin,diabeteksen,ahdituksen,unettomuuden ja masennuksen.Mä olin vuosia täysin toimintakyvytön.
Lääkäri totesi että kroppa petti ja ihme etten kuollut sydänkohtaukseen.
Tästäkin on rämmitty ylöspäin ja selvitty.
Sä selviät kyllä,minäkin selvisin.Kirjoitin tämän sinulle rakkaudella,sinua ajatellen ja tunnen syvää myötätuntoa ja toivon että voisin helpottaa oloasi ja päätöksiäsi vaikessa tilanteessasi.Olen kokenut saman itse niin tiedän miltä sinusta tuntuu.
