Olen alkoholistin puoliso. Ihmetelkää päänsisäistä keskusteluani!

Ajattelin vain sitä, että vielä hamassa tulevaisuudessakin tämä asia vedetään esiin ja sillä tölvitään sitten oikein urakalla. Ihan sama mikä aihe, niin joku jäärä heittää sinua kivinavetalla, koskien miehesi alkoholismia. : /

toisaalta taas joku saattaa muistaa asian, tukea ap:tä vaikeina aikoina, ja joskus, vaikka vuoden päästä, ilahduttaa aloittajaa vilpittömällä kysymyksellä; mitä sulle kuuluu..
pelkästään negatiivisia asioita ei siis "omalla pärställä" vaikeistakin asioista puhuminen ei aiheuta.

 

Isäni oli alkoholisti ja kyllä se jätti minuun arvet.En siedä yhtään kännisiä. Päätinkin että jos ei sellaista miestä löydy ettei voi olla juomatta, niin olen mieluummin yksin.Mies seurusteluaikanamme valitsi minut kaljoittelun sijaan.

Jos tuohon tilanteeseen jäät lasten kanssa, niin he kärsivät, kuten myös sinä.Lähteminenkään ei ole helppoa.Voimia oikein paljon:hug:

 

Ajattelin vain sitä, että vielä hamassa tulevaisuudessakin tämä asia vedetään esiin ja sillä tölvitään sitten oikein urakalla. Ihan sama mikä aihe, niin joku jäärä heittää sinua kivinavetalla, koskien miehesi alkoholismia. : /

Onneksi en ole joutunut tuollaisen kohteeksi täällä, vaikka mahdollisuus olisi ollutkin.

 

Kukaan ei voi sinua vakuuttaa miten tuo kaikki loppuisi, sen huomaat joko ihan itse ja muutat elämäsi suuntaa, tai sitten jatkat tuossa suhteessasi. Omat lapset ensin, siinäpä vasta viisaus jota kannattaa miettiä hartaasti. Oma terveys, oma jaksaminen.:hug:

 

Iso :hug: kaikille. Mä aion nyt soitella mielenterveystoimistoon. Aion käydä tuossa alkoholistien läheiset-kokouksessa, josta näin esitteen. Aion hävittää ja myydä tavarani ihan minimiin. Aion hankkia varaston niille tavaroille, joita en myy. Mulla on onneksi kivat ylimääräiset astiastot ja aterimet, ei tarvitse ilman olla tai viedä noita vanhoja. Palailen kyllä lukemaan ja kommentoimaan, en ole tappamassa ketjua.

 

Tee kaikki valmistelut täysin salassa. Myy ne tavaratkin niin, että sanot miehelle, että et tarvitse niitä enää ja sitten laitat rahat visusti mieheltä piiloon. Suojaa selustasi ihan joka asiassa.

 

Mä katselin 10 vuotta tuollaista samanlaista juomista. Se aiheutti mun oman mielenterveyden menetyksen. Sairastuin siis ja aloin hankkimaan avioeroa. Se sai mieheni vihdoin lopettamaan juomisen kokonaan. Kun tajusi, että mä ihan oikeasti jätän sen jos ei juominen lopu. Nyt olllut jo yli 2 vuotta juomatta.

 

Soitin tukihenkilölle (joku ihana mummo). Aloitin puhelun itkulla ja rauhoituin jotenkin mutta tuli ihan hurjat fyysiset oireet- ihan kuin olisi kaadettu kuumaa vahaa korvasta sisään- niska kipeytyi ja jumittui jälleen.

 

The Maiden:
sä tarvitset ystävän! Keksitkö ketään sukulaista tai vanhaa ystävä, vaikkapa naapuria kuka voisi olla tukena? Tosi hyvä kun soitit tukihenkilölle, mutta kun myyt urasunnitelmiin liittyvät haaveet ja eroatte (toivottavasti) miehen kanssa, olisi tosi hyvä jos sulla olisi tukea. Moni ihminen on varmasti valmis auttamaan ja tukemaan.
Voimia!

 

Soitin tukihenkilölle (joku ihana mummo). Aloitin puhelun itkulla ja rauhoituin jotenkin mutta tuli ihan hurjat fyysiset oireet- ihan kuin olisi kaadettu kuumaa vahaa korvasta sisään- niska kipeytyi ja jumittui jälleen.

:hug:

sulla on edessä rankka tie, päänsisällä liikkuu liikaa asioita, käyt läpi surua, pettymystä, vihaa ja tuskaa, mut se helpottaa, ei ehkä nopeasti, mut jonain aamuna sä heräät vahvempana ja onnellisena.Älä pety liikaa itseesi, älä syylistä itseäsi liikaa, sä et ole se joka käyttäytyy väärin. voimia, ja muista et aina joku sua kuuntelee ja tukee, sun pitää vaan pyytää sitä apua.:heart:

 

Soitin tukihenkilölle (joku ihana mummo). Aloitin puhelun itkulla ja rauhoituin jotenkin mutta tuli ihan hurjat fyysiset oireet- ihan kuin olisi kaadettu kuumaa vahaa korvasta sisään- niska kipeytyi ja jumittui jälleen.

Oikein hyvä, kun soitit. Tästä se lähtee :hug:.

 

Harmi, et taida asua tässä lähellä olisin enemmän kuin mielelläni tukena. Ajattele niin, että vaikka tällä palstalla moni kirjoittaa suutuspäissään mitä sattuu niin täällä on myöskin ihmisiä, jotka ihan oikeasti välittävät susta, niitä joita voisit sanoa oikeassa elämässä tosi-ystäviksi.

Tsemppiä!

 

Ongelma on mies, mutta ongelma olet myös sinä, jos suostut jatkamaan tuota elämäntilannetta millään perusteella. Kyllä asioihin löytyy ratkaisut, jos haluat muutosta. Mutta jos katsot, että on tärkeämpää jatkaa asumista tuossa asunnossa, mikä ratkaisu pitää sisällään yhteiselon jatkamisen alkoholistimiehen kanssa, niin... sittenhän teidän yhteiselo jatkuu. Itse keksisin ihan minkä vaan muun ratkaisun. Mutta en voisi elää alkoholistin kanssa.

 

[QUOTE="vieras";25664642]Ongelma on mies, mutta ongelma olet myös sinä, jos suostut jatkamaan tuota elämäntilannetta millään perusteella. Kyllä asioihin löytyy ratkaisut, jos haluat muutosta. Mutta jos katsot, että on tärkeämpää jatkaa asumista tuossa asunnossa, mikä ratkaisu pitää sisällään yhteiselon jatkamisen alkoholistimiehen kanssa, niin... sittenhän teidän yhteiselo jatkuu. Itse keksisin ihan minkä vaan muun ratkaisun. Mutta en voisi elää alkoholistin kanssa.[/QUOTE]
Sinulla laahaa ajatukset jälkijunassa.

 

...ja kuullostaa jollain kierolla tavalla tutulta....been there....:hug:

 

Aha, mun mummo kuulemma kuoli viime yönä. No kai se menee tähän samaan syssyyn. :´(

Ei minulla ole ystäviä, paitsi kaksi niin uutta ja ylityöllistettyä, joita en voi asioillani kuormittaa.

Miten mä saan kerättyä itseni ennen kuin lapsi tulee koulusta? Mä itken nyt ihan ääneen täällä.

 

Voi sentään :hug:. Älä kerää itseäsi,vaan itke vaan. Kyllä lasten lähelläkin saa ja pitääkin surra. Itketään, kun itkettää.

 

Aha, mun mummo kuulemma kuoli viime yönä. No kai se menee tähän samaan syssyyn. :´(

Ei minulla ole ystäviä, paitsi kaksi niin uutta ja ylityöllistettyä, joita en voi asioillani kuormittaa.

Miten mä saan kerättyä itseni ennen kuin lapsi tulee koulusta? Mä itken nyt ihan ääneen täällä.

:hug:

kyllä sä voit lapsenkin aikana itkeä, surra mummoa ja muutakin.Kerrot vain lapselle et sulla on ikävä, ja paha mieli.
ota lapsi syliin ja rutista oikein lujaa, se helpottaa.

 

Aha, mun mummo kuulemma kuoli viime yönä. No kai se menee tähän samaan syssyyn. :´(

Ei minulla ole ystäviä, paitsi kaksi niin uutta ja ylityöllistettyä, joita en voi asioillani kuormittaa.

Miten mä saan kerättyä itseni ennen kuin lapsi tulee koulusta? Mä itken nyt ihan ääneen täällä.

Sä olet päässyt ison askeleen eteenpäin. Jo se, että kirjoitit omalla nimimerkillä tänne aiheesta kertoo sen, että alitajunnassa olet jo päätöksen tehnyt.
Kun pääset vaikeimman yli, sulla ja lapsilla on valtavasti hyviä päiviä, vuosia ja onnellisuutta edessä. Se, että pääset nykytilanteesta eteenpäin on vaan hyvä asia. Toki nyt surettaa, mutta mieti miten hyvä tulevaisuus sulla ja sun lapsilla voi nyt olla edessä.

 

Sinä olet ihan oikealla tiellä nyt kun olet lähtenyt hakemaan apua perhetilanteeseenne! Alkoholismiperheessä kasvaminen jättää vääjäämättä syvät jäljet lapsen sieluun, vaikka siellä kotona ei fyysistä väkivaltaa olekaan. Henkinen väkivalta on yhtä tuhoisaa, joku kokee sen jopa tuhoisampana kuin fyysisen. Voimia, oikein paljon voimia! Alkoholismista voi parantua, mutta halu parantumiseen täytyy lähteä alkoholistista itsestä. Siinä ei vaikuta ulkopuolisen rukoilut ja anomiset, jos hänen oma mielensä ei joko ongelmaa näe tai vaikka näkisikin, halu parantumiseen ei ole vahvana mielenpäällä (ainakaan vielä). Sinut tehtäväksi jää nyt sitten päättää haluatko kasvattaa lapset epäsuotuisessa kasvuolosuhteissa, vai pyritkö tarjoamaan heille mahdollisimman tasapainoiset kasvuolosuhteet. Jos valitset jälkimmäisen, tämän hetkinen perhetilanteenne kertomasi perusteella sitä tuskin on. Asia voi toki muuttua, mutta muista että muuttumisen avaimet ovat alkoholistilla itsellä.

 

Iso :hug: kaikille. Mä aion nyt soitella mielenterveystoimistoon. Aion käydä tuossa alkoholistien läheiset-kokouksessa, josta näin esitteen. Aion hävittää ja myydä tavarani ihan minimiin. Aion hankkia varaston niille tavaroille, joita en myy. Mulla on onneksi kivat ylimääräiset astiastot ja aterimet, ei tarvitse ilman olla tai viedä noita vanhoja. Palailen kyllä lukemaan ja kommentoimaan, en ole tappamassa ketjua.

En sano tätä pahalla, mutta jotenkin tuo tavaroiden "sureminen" ja huomion kiinnittäminen niihin / niiden menettämiseen tai tuhoutumiseen kuulostaa projisoinnilta. Ehkä tilanne on henkisesti sinulle oikeasti paljon kuormittavampi ja loppuun palaminen paljon lähempänä kuin itse uskotkaan. Suret materiaa vaikka elämäsi ja lastesi elämä on valumassa hukkaan alkoholistipuolison kanssa, eikö kuulosta hiukan koomiselta? Elettyjä ja pilattuja vuosiahan ei mikään rahamäärä korvaa, koskaan.

Puhun tietyllä tapaa kokemuksesta, vaikka olinkin todella nuori silloin - elin parikymppisenä vuoden verran avoliitossa poikaystävän kanssa, jolla oli alkoholiongelma. Näin jälkeenpäin tajuan murehtineeni kaikkea toisarvoista - kuten hänen kännissä hajottamiaan tavaroita (esim. astioita joita olin vuosikausia kerännyt). Aina hän korvasi nuo materiavahingot jotenkin, mutta silti. Surin, että jos lähden niin hän hajottaa yhteisen vuokrakotimme ja joudun edesvastuuseen koska nimeni on vuokrasopimuksessa - aiheellisia pelkoja, mutta ei sen arvoista, että olisin elämäni pilannut - tai yhtään enempää siitä.

LÄHDE! Nuo miehen syyt ovat naurettavia; omakotitalossa enemmän tekemistä, no, miksei hän ole sitten remontoinut kotianne jos se siitä tekemisen puutteesta se juominen johtuu?! Hänen selityksensä eivät kestä päivänvaloa.

 

En sano tätä pahalla, mutta jotenkin tuo tavaroiden "sureminen" ja huomion kiinnittäminen niihin / niiden menettämiseen tai tuhoutumiseen kuulostaa projisoinnilta. Ehkä tilanne on henkisesti sinulle oikeasti paljon kuormittavampi ja loppuun palaminen paljon lähempänä kuin itse uskotkaan. Suret materiaa vaikka elämäsi ja lastesi elämä on valumassa hukkaan alkoholistipuolison kanssa, eikö kuulosta hiukan koomiselta? Elettyjä ja pilattuja vuosiahan ei mikään rahamäärä korvaa, koskaan.

Puhun tietyllä tapaa kokemuksesta, vaikka olinkin todella nuori silloin - elin parikymppisenä vuoden verran avoliitossa poikaystävän kanssa, jolla oli alkoholiongelma. Näin jälkeenpäin tajuan murehtineeni kaikkea toisarvoista - kuten hänen kännissä hajottamiaan tavaroita (esim. astioita joita olin vuosikausia kerännyt). Aina hän korvasi nuo materiavahingot jotenkin, mutta silti. Surin, että jos lähden niin hän hajottaa yhteisen vuokrakotimme ja joudun edesvastuuseen koska nimeni on vuokrasopimuksessa - aiheellisia pelkoja, mutta ei sen arvoista, että olisin elämäni pilannut - tai yhtään enempää siitä.

LÄHDE! Nuo miehen syyt ovat naurettavia; omakotitalossa enemmän tekemistä, no, miksei hän ole sitten remontoinut kotianne jos se siitä tekemisen puutteesta se juominen johtuu?! Hänen selityksensä eivät kestä päivänvaloa.

Mä ihan konkreettisesti koen, että nämä tavarat, mitä esim täällä kotona on, sitoo mut tänne ja tähän elämään. Silloin kun "menee yli" mä alan repimään tavaroita vaatehuoneesta ja saan ehkä jätesäkillisen roskikseen saakka. Sitten itken, kun joudun laittamaan ne enimmät tavarat takaisin, koska en raaski heittää niitä menemään. En ole mikään hoarder, olen kova lahjoittelemaan tavaroita pois, mutta esim. ne, mitkä olen itse tehnyt, niitä en raaskikkaan heittää. Möisin ne, mutta esim. huutonetissä tällä hetkellä ei kukaan maksa mistään mitään. Tuo on projisointia.

 

Tavaroiden "sureminen" on aivan normaalia ja hyväksyttävää, niin minäkin surin. En osaa sitä tyhjentävästi selittää mistä se johtuu jne mut mitään epänormaalia siinä ei ole. Samalla tavalla sitä suree esim kodin menetystä, tai jos lapset joutuu vaihtamaan päiväkotia tai koulua.

Ero on ISO asia.

 

Kehtaa mies murjottaa vaan sen takia, kun eilen pyysin illalla puhaltamaan alkometriin, kun kerran lesotteli sillä, ettei ostanut kaljaa. Ihan vaan hymyssäsuin pyysin, että puhallappa tuohon ihan huvinvuoksi. Puhalsi, muttei näyttänyt lukemia. Sen jälkeen ei puhuttu enää mitään.

Tänään on ystävänpäivä ja meidän vuosipäivä. Ja kehtaa murjottaa. Enpä sano mummon kuolemastakaan mitään.

 

No niin, salilta tullessaan ei enää murjottanut (kas kun kävi siellä, nykyään on ollut kaikennäköisiä pipejä jottei ole voinut lähteä). Oli semmoista lässynläätä ja oli eilisen selvinpäin. Itse tunsin hirvittävää syyllisyyttä siitä, että olin tehnyt tämän aloituksen, soittanut sille mummolle ja sähköpostilla kertonut opelle ahdistuksesta ja syynkin siihen. Mieshän oli selvinpäin, eihän se mikään alkkis voi olla, eikö niin? :headwall:
Voi että voi nainen olla tyhmä. No, laitoin lisää kamaa myyntiin huutonettiin.

Tänään on toinen etäpäivä, jolloin en ole saanut tehtäviäni tehtyä. Päivä on kulunut tavaroita penkoessa ja kerätessä lisää ahdistusta. Soitin aa-han ja onnistuin järkyttämään jonkun raittiin alkkispapan tuolla seksi/selvä päivä laskelmoinnilla ja kuukautisaikaan lisääntyneellä arkiläträämis-asialla. Sanoi, että: he "ei voi kehottaa ketään eroamaan mutta, mutta, tuohan on ihan järkyttävää!"