Olen alkoholistin puoliso. Ihmetelkää päänsisäistä keskusteluani!

Mies kävi ruokakaupassa töiden jälkeen. Totesi naureskellen, että enpä ostanut yhtään kaljaa, mutta kalliiksi tuli silti. Illan mittaan haistelin ja katselin, mies oli selvästi taas humalassa. Kurkkasin kaappiin, isännältä saatu Meukow-pullo oli melkein tyhjä (mies on kirvesmies). Olen nyt turhaan vihainen sille isännällekkin, ei tajunnut, minkä murheen taas aiheutti kun mies pääsi taas vahvojen makuun.

Olen aloittanut saliharrastuksen ja ottanut sen ihan tosissaan. Pari päivää sitten niskani jumittui niin, että jouduin lähtemään tunnilta kesken. Menin pukkariin pukemaan ja itkin siellä yksin ihan hysteerisenä. En kivusta, vaan sen taia, että mun täytyisi olla kotona tämä viikko.

En harrasta seksiä miehen kanssa jos on juonut. Mies laskelmui siten, että on päivän tai kaksi viikossa juomatta ja sitten hoitaa hommat. Ei koskaan perättäisinä päivinä.

Kämppä pitäisi rempata, jotta siitä saisi hyvän hinnan, mutta en minä osaa, eikä mies saa aikaiseksi.

Olen sijoittanut vuosien varrella yritystoiminnassa tarvittaviin materiaaleihin, pelkään niiden puolesta, kun en mä niitä saa mahdutettua minnekkään jos muutan ja mies on jossain vaiheessa uhannut polttaa ne.

Yhtälailla lähtemisen ajatus tuntuu hurjalta, kun koen olevani mieheni omaisuutta.

Mies sanoo, että kyllä se juominen vähenee sitten, kun kämppä on myyty ja meillä on omakotitalo ja sen myötä muuta tekemistä kuin juominen. Mä en usko siihen.

Meillä on kaksi lasta. Saavat kummallisen miehenmallin (ja naisen). Ovat iloisia ja reippaita, entäs eron jälkeen?

Molemmat vanhempani ovat alkoholisteja. Äitini ei enää juo. Olen hänen omaishoitajansa. Isä juo, sillä on paha syöpä. Kova antamaan rahaa, mutta kieroutunut päästään, ei väkivaltainen.

Erosivat kun olin 13. Se oli ihan parasta.

 

Oletko hakenut itsellesi apua? Olet raskaassa tilanteessa, mutta usko pois, käytännön asiat ovat aina vain järjestelykysymyksiä. Päihdelinkin keskustelupalstalla on osio alkoholistien läheisille, suosittelen lämpimästi Siellä on huikeita selviytymistarinoita, ja myös monia jotka ovat vasta tiensä alussa kuten sinä.

Paljon voimia, tee kuten tiedät oikeaksi mutta älä moiti itseäsi jos et pysty kerralla kaikkea repäisemään :flower:

 

Oletko hakenut itsellesi apua? Olet raskaassa tilanteessa, mutta usko pois, käytännön asiat ovat aina vain järjestelykysymyksiä. Päihdelinkin keskustelupalstalla on osio alkoholistien läheisille, suosittelen lämpimästi Siellä on huikeita selviytymistarinoita, ja myös monia jotka ovat vasta tiensä alussa kuten sinä.

Paljon voimia, tee kuten tiedät oikeaksi mutta älä moiti itseäsi jos et pysty kerralla kaikkea repäisemään :flower:

Olen joskus pari vuotta sitten jutellut psykologille näistäkin asioista kerran mutta en nyt ole hakenut apua. Ei psykologikaan voi sanoa, että nyt akka ryhdistäydyt ja teet jotain. Omistan tästä kämpästä yli puolet ja mies vihaa tätä. Miksi mun pitäisi lähteä? Mulla ei ole varaa lunastaa tätä itselleni.

 

Ei lapsille ole hyväksi olla tuossa tilanteessa ja se reippaus ja iloisuuskin voi olla osaksi vaan pintaa vaikeassa tilanteessa. Lapsi oppii alkoholistiperheessä olemaan aiheuttamatta enempää huolta, kun sitä on jo tarpeeksi. Ovat varmaan tyytyväisiä erosta, kun se tapahtuu, kuten sinäkin olit. Miten et saisi materiaaleja mahtumaan mihinkään, jos nytkään ette asu omakotitalossa?

 

Mies sanoo, että kyllä se juominen vähenee sitten, kun kämppä on myyty ja meillä on omakotitalo ja sen myötä muuta tekemistä kuin juominen. Mä en usko siihen.

Ei tuota kannatakaan uskoa. Yhtä hyvin mies voisi nyt sitten vähentää sitä juomista, jos siihen oikeasti pystyisi. Ja olisihan miehellä nytkin sitä tekemistä (se remppa) eli tuo selitys ontuu pahasti. Omakotitalossa ne selitykset juomiselle olisi vaan toiset..

Mitä mieltä mies on juomisestaan? Kuinka paljon oikeasti juo?

En oikein osaa mitään järkevää sanoa, ikävältä kuulostaa tuollainen elämä ja toivottavasti siihen jotakin muutosta tulisi..

 

Huh, muuta en osaa sanoa kun tsemppiä ja jaksamista!

 

Miehen selitykset miksei viitsi remppaa tehdä:

Koska tekee sitä työkseen, ei vapaa-ajalla kiinnosta, siitä tulee pölyä ja sotkua, ei muuten vaan kiinnosta.

Mun kamoja on miehen kotitalon varastossa.

 

Olen joskus pari vuotta sitten jutellut psykologille näistäkin asioista kerran mutta en nyt ole hakenut apua. Ei psykologikaan voi sanoa, että nyt akka ryhdistäydyt ja teet jotain. Omistan tästä kämpästä yli puolet ja mies vihaa tätä. Miksi mun pitäisi lähteä? Mulla ei ole varaa lunastaa tätä itselleni.

ei sitä kukaan muu voikaan sinun puolestasi tehdä. Siinä mielessä vertaistuki on parasta, se sysää prosessin käyntiin. Se ei käy silmänräpäyksessä, se vaatii että olet myös itsellesi vähän armollinen.

 

Raha on vain rahaa, materiaa...Mutta se mielenterveys, elämänlaatu, oma sekä lasten...Mietipä näitä!!

 

Se on kyllä niin ettei ketään voi pakottaa lopettaa päihteidenkäyttöä. Usein mennään todella pohjalle ennen kuin se loppuu jos silloinkaan.

Hyvä olisi jos pääsisit tilanteesta eroon. Ei tuollaista arkea jaksa katsoa seuraavaa 30v.

 

Ja mitä tulee miehen selityksiin ja uhkailuhin, älä tuhlaa niiden miettimiseen energiaasi. Tarkoitan sitä, että usein yrittää viimeiseen asti järkeillä ja toimia loogisesti, mutta kun toista osapuolta ohjaa ainoastaan viinanhimo, ovat muiden ponnistelut turhia. Älä yritä ymmärtää. Äläkä luule saavasi hyvitystä, sitä ei tule ja jää turhaan tietyllä tavalla riippuvaiseksi siitä toisesta vaikka eroaisikin. Ja katkeroituu.

 

Asiasta puhuminen auttaa. Kukaan ei tietenkään voi päätöstä puolestasi tehdä mutta kun puhut ja puhut ja puhut asiasta, huomaat itsekkin mikä on paras ja järkevin vaihtoehto. Tiedän tilanteen erittäin hyvin. Tsemppiä!

 

Kiitos kovasti viisaista sanoista

Kysymys "Kuinka paljon mies oikeasti juo?"

En oikeasti osaa sanoa. Ennen mies jätti tölkkinsä tiskipöydälle, joten saatoin laskeskella niitä. Siihen aikaan arkena neljästä kahdeksaan tölkkiä. Nykyään arkena laittaa tölkkinsä muovikassiin. Viikonloppuna jättää pöydälle, ja laittelee niitä erissä pois. Tölkkejä on kuitenkin kolmisenkymmentä pöydällä. Jos ottaa teräviä, niin juo lähestulkoon koko pullon ja saattaa lähteä baariin juomaan lisää.

Meidän parvekkeenlattia on täynnä tölkkikasseja. En kehtaa palauttaa niitä, eikä mieskään. Äitini, joka on tosi köyhä, hakee sillointällöin sieltä pari pussia jos on rahat muuten loppu.

 

Minusta on ihan turha keskittyä yhtään juomiseen, koska mies on muuten luonteeltaan vittumainen olio. Ei juomattomuus teidän suhdettanne pelastaisi.

 

[QUOTE="vieras";25663079]Minusta on ihan turha keskittyä yhtään juomiseen, koska mies on muuten luonteeltaan vittumainen olio. Ei juomattomuus teidän suhdettanne pelastaisi.[/QUOTE]

Totta puoliksi. Oli taannoin lähes kaksi viikkoa juomatta, olin ihan taivaissa ja meilä oli ihanaa. Enää en edes ehdottaisi moista, kun tiedän, että tulisin pilvilinnoistani rytinällä alas.

 

Totta puoliksi. Oli taannoin lähes kaksi viikkoa juomatta, olin ihan taivaissa ja meilä oli ihanaa. Enää en edes ehdottaisi moista, kun tiedän, että tulisin pilvilinnoistani rytinällä alas.

Mutta tiedät varmaan, että tuossa on suuri osa ihan sitä hetken huumaa kuin ihan missä vaan sairaudessa ja häiriössä. Alkoholistin ja/ tai narsistin paranemisvaihe on aina auvoisaa. Se ei vaan kanna sen pidemmälle.

 

[QUOTE="vieras";25663110]Mutta tiedät varmaan, että tuossa on suuri osa ihan sitä hetken huumaa kuin ihan missä vaan sairaudessa ja häiriössä. Alkoholistin ja/ tai narsistin paranemisvaihe on aina auvoisaa. Se ei vaan kanna sen pidemmälle.[/QUOTE]
Siis "paranemisvaihe".

 

Olisi kannattanut avautua harmaana.

 

Noi on kyllä vaikeita juttuja. Mutta ennemmin omaisuuden menetys kuin loppu elämä noin. Ja mähän tavallaan menetinkin, kun lasten kans lähdin oli yhdet haarukat, veitset jne jokaiselle, pari lautasta yms..

 

Mä en pystyis kunnioittamaan tollasta ukkoa, ja en kyllä kattelis muutenkaan, vaan niskapersotteella olisin heivannut jo aikoja sitten. Ja oma äitini oli alkkis. Mä en pysty sanomaan mitään järkevää, koska tiedän että sä tiedät ne faktat kuitenkin. Ja myös sä oot ainoa, joka voit asioille tehdä jotain muutosta!

 

Kyllä vie voimat tuommoinen tilanne.
Itse jaksoin olla noin vuoden alkoholistin kanssa saman katon alla. Siinäkin ajassa miehen käytös muuttui koko ajan pahemmaksi; valehteli kaikesta, alkoi tulla humalassa töistäkin, pulloja oli piilotettu sinne ja tänne. Välillä kyllä pystyi jonkun aikaa olemaan selvin päin, mutta ei kovin kauan.
Kerran aloitti antabus-kuurin ja joutui sairaalaan, kun joi siitä huolimatta. Niin ja tosiaan lupaili aina kaikkea, mutta eihän ne pitänyt.
Harmittaa että tuhlasin omia voimavarojani ihan suotta, itkin kymmeniä kertoja, yritin hyvällä ja pahalla. Lopulta oli jo pakko lähtee oman terveyden takia. Onneksi ei ollut lapsia kärsimässä.

 

Olisi kannattanut avautua harmaana.

Eikä. Kunnioitettavaa puhua asioista omalla nimimerkillä. Voi olla muillekin hyötyä. Omalla nimimerkillä on aina enemmän painoarvoa ja saa fiksumpia vastauksiakin.

 

[QUOTE="vieras";25663131]Eikä. Kunnioitettavaa puhua asioista omalla nimimerkillä. Voi olla muillekin hyötyä. Omalla nimimerkillä on aina enemmän painoarvoa ja saa fiksumpia vastauksiakin.[/QUOTE]

Ja jos nyt on niin, että joku on päätellyt mun henkilöllisyyden näistä kertomistani seikoista, niin ei se nyt maata kaada, jos joku tutkii mun kaikki wanhat tekstit ja seuraa tulevat. En ole kovinkaan kiinnostava tyyppi palstalla tai irl, joten tuskin jaksaa kauaa kaivella

 

Yhtälailla lähtemisen ajatus tuntuu hurjalta, kun koen olevani mieheni omaisuutta.



Erosivat kun olin 13. Se oli ihan parasta.

Miksi koet olevasi miehesi omaisuutta? Tuo kohta tuntuu varsin ikävältä, ja siihen saattaisi olla apua psykologista tai vastaavasta.

Ja itsekin sanoit lopussa miten lapset pärjäävät. Olet itse kärsinyt vanhempien alkoholismista, haluatko saman omille lapsillesi. Tsemppiä isoihin ratkaisuihin. :hug:

 

Selvittele löytyykö sieltä vuokravarastokoppeja (eivät mitään hirveitä maksa) noita yritystavaroitasi varten, ei tarvitse niistä stressata.