Laihduttaneet! Kauanko kestää, että oppii ns. tajuamaan uuden, pienemmän kokonsa?

[chef]

Olen pudottanut painoa n. 19 kg ja vaatekoko on tietenkin siinä samassa sitten pienentynyt.

Olen ostanut kasapäin uusia vaatteita, mutta paljon on tullut tehtyä hutiostoja (en ole sovittanut ennen ostoa) sillä ostan liian suuria vaatteita. Kun otan käsiini pienemmän vaatteen, tuntuu se silmämääräisesti niin pieneltä ja ahtaalta, etten voi siihen millään mahtua.

Kun etsin kaapista päällepantavaa niiden vanhojen, joskus aikoinaan mulle menneiden vaatteiden joukosta, on ne kaikki liian pieniä ja ahtaita...silmämääräisesti. Mutta sitten ne sujahtaakin päälle ja osa on jopa vähän löysiä.

Kun katselen laihdutuskuviani matkan varrelta (mulla on ennen-kuva, kuvia matkan varrelta ja nykytilanne-kuva) en koe olevani niin pieni, kuin mitä tässä viimeisimmässä, eilen otetussa kuvassa olen.
Selitän asiaa hyvällä kuvakulmalla, tuurilla, hoikentavalla valaistuksella tms. En se ole minä, sillä mä olen kyllä paksumpi.

Ihan kiva huomata kuvasta olevansa hoikempi kuin mitä luulee, mutta...en mä kyllä mielestäni ole sen näköinen, kuin mitä siinä kuvassa. Kuva valehtelee.

Kauanko tämä kestää? Aion kyllä vielä pudottaa painoa, eli matkaa on vielä vähän jälellä. Kilot karisee näemmä paljon nopeampaa, kuin mitä aivot pysyy perässä ja kovasti siis kiinnostaa nyt tietää, että kauanko kestää oppia ymmärtämään uusi koko?

Niin lihavaksi en koskaan itseäni tajunnut, kuin mitä oikeasti olin. Ei kai sama tule nyt hoikempanakin vastaan?

 

["vieras"]

kuvaa esille

 

[chef]

[QUOTE="vieras";25857680]kuvaa esille[/QUOTE]

Kiitos tästä äärimmäisen kattavasta vastauksesta. Tämä auttoi kummasti.

 

["mahtisonnitar"]

oon laihtunut nyt 47,5kg(9kk) eikä pää meinaa pysyä vielä mukana, peilistä näkyy samat läskit, mitä aikasemmin oli, toki vieläki on, mut luonnollisesti paljo vähemmän.. vaatekokoa en vieläkää osaa hahmottaa, melkein pakko kokeilla ennen ostoa, mutta kyllä pikku hiljaa alkaa onnistumaan oikeen kokosen vaatteen ostaminen, vieläki tulee hutiostoja, mutta ei läheskään niin usein, kuin vielä hetki sitten.
Juu, se on kyllä jännä, ku ei sitä pidä itteään niin lihavan, kuin oikeesti on. Ennen tiesin, että olen todella lihava, mutta en oikeasti ajatellu, että niin lihava hyi hyi..

hyvin oot myös tiputtanu, onnittelut. Millä keinolla olet laihduttanut?

 

["vieras"]

siitä nähdään oletko oikeesti laihtunut vai ootko plösö joka kuvitelee

 

["vieras"]

Mulla on samanlainen tilanne 70 kilosta laihduin vuodessa 52kiloon ja todellakin tuo koon muuttuminen on vaikeuttanut vaateostoksia. Ja samalla tavalla olen hutiostoksia tehnyt. Vuosi on siis mennyt ja just ajattelin, että nyt voisi mennä ostoksille. Ja ostaa ihan oikeaa kokoa. Vaikeutena on vielä tyyli! Sehän on myös muuttunut löysästä istuvampaan...

 

["Neiti"]

Kannattaa peilailla itseään joka päivä vaatteet päällä ja ilman vaatteit? Kätevää, jos esim. makkarissa olisi useampi peili, mistä katsella itseä pukeutuessa. Ylipainoisena itse ainakin välttelin peiliin katsomista, joten oma koko oli aina vähän yllätys.

 

[chef]

[QUOTE="mahtisonnitar";25857729]oon laihtunut nyt 47,5kg(9kk) eikä pää meinaa pysyä vielä mukana, peilistä näkyy samat läskit, mitä aikasemmin oli, toki vieläki on, mut luonnollisesti paljo vähemmän.. vaatekokoa en vieläkää osaa hahmottaa, melkein pakko kokeilla ennen ostoa, mutta kyllä pikku hiljaa alkaa onnistumaan oikeen kokosen vaatteen ostaminen, vieläki tulee hutiostoja, mutta ei läheskään niin usein, kuin vielä hetki sitten.
Juu, se on kyllä jännä, ku ei sitä pidä itteään niin lihavan, kuin oikeesti on. Ennen tiesin, että olen todella lihava, mutta en oikeasti ajatellu, että niin lihava hyi hyi..

hyvin oot myös tiputtanu, onnittelut. Millä keinolla olet laihduttanut?[/QUOTE]

Sulla on ihan mieletön pudotus takana!!! Onnea

Mä kuvittelen olevani jotakin siltä väliltä, mitä ennen olin ja mitä olen nyt. En totta puhuakseni edes tiedä mikä vaatekokoni ennen oli, koska käytin vain joustavia vaatteita, jotka menee lähes minkäkokoiselle ihmiselle tahansa. Paitsi nyt, kun ne ei enää kertakaikkisesti pysy päällä.
En tosin tiedä aivan varmaksi vaatekokoani tälläkään hetkellä, koska en toisaalta vieläkään halua tietää. Vaikea selittää, mutta tältä tuntuu.

Mä olin kyllä huomannut, että kiloja oli vähän tullut ja vaakalukema oli aika huima, mutta en mä nyt NIIN lihava voinut olla. Paitsi että olin. Näin viime kesältä kaksi kuvaa joiden tiimoilta oli itku aika herkässä. Ja siitä se sitten lähti.

Nyt saan kuulla joka saatanan tuutista (jep, tuntuu että jo ihan liikaa) miten olen niin hoikistunut ja niin laiha ja blaa blaa. Vaan eipä helvetti kukaan voinut sitten tulla aikanaan sanomaan, että hei Chef...huomaatko, että persees on melkolailla levinnyt!

Noh, onneksi ne kilot on nyt lähes kaikki jo taaksejäänyttä aikaa. Mutta olisi kiva saada tosiaan tuo pää samalle tasolle kilojen kanssa.

Olen laihduttanut lähinnä vain syömällä paljon vähemmän, kuin ennen. Ja herkut olen karsinut noin prosenttiin siitä, mitä ennen söin. Kiloni olen kerännyt lähes puhtaasti herkuilla ja loput sitten miehisen kokoisilla annoksilla. Nyt lisänä ja tukena aeroniset ja punttisalitreenit, yksi lepopäivä viikossa.

 

[chef]

[QUOTE="vieras";25857745]siitä nähdään oletko oikeesti laihtunut vai ootko plösö joka kuvitelee[/QUOTE]

Jos vaakaan piirtyy lähes 19 kg pienempi lukema kuin ennen, niin enköhän ole sitten ihan oikeesti laihtunut.

 

[astrolabe]

Ostan suvereenisti jotain XL-L -koon vaatteita, tai kokonumeroa 46. Tosiasiassa 36-38 on tällä hetkellä kokoni ja S-M noissa kirjaimin merkityissä. Peilistä katsoo kyllä edelleen hyvin turpea ja pullea ihminen, mutta nähtyäni eilen muutamaa kaveria parin kk tauon jälkeen, eivät he meinanneet tuntea.

 

[chef]

[QUOTE="vieras";25857752]Mulla on samanlainen tilanne 70 kilosta laihduin vuodessa 52kiloon ja todellakin tuo koon muuttuminen on vaikeuttanut vaateostoksia. Ja samalla tavalla olen hutiostoksia tehnyt. Vuosi on siis mennyt ja just ajattelin, että nyt voisi mennä ostoksille. Ja ostaa ihan oikeaa kokoa. Vaikeutena on vielä tyyli! Sehän on myös muuttunut löysästä istuvampaan...[/QUOTE]

Mä luulin, että siitä olisi apua, että olen joskus ennenkin ollut normaalipainoni. 4v sitten vasta aloin kerämään kiloja, ennen sitä olen aina ollut normaali.

Mutta ei siitä näemmä ole apua ja osittain juurikin siksi, että tyylini on muuttunut. Nykyään käytän ihan erilaisia vaatteita kuin silloin 4v sitten ja toki paljon istuvampia, enkä enää säkkejä, kuten tuon 4v ajan.

 

[marttakerho]

Mulla on nyt mennyt 7-vuotta ja en mä vieläkään osaa ajatella itseäni ihmisen kokoisena. Edelleen häpeän ja piilottelen itseäni, kuten siloin 118-kiloisena.

 

[chef]

[QUOTE="Neiti";25857756]Kannattaa peilailla itseään joka päivä vaatteet päällä ja ilman vaatteit? Kätevää, jos esim. makkarissa olisi useampi peili, mistä katsella itseä pukeutuessa. Ylipainoisena itse ainakin välttelin peiliin katsomista, joten oma koko oli aina vähän yllätys.[/QUOTE]

Mä peilaan itseäni päivittäin Mutta vielä ei ole siltikään se koko iskostunut takaraivoon.

Ihan niin suuria vaatteita en enää osta, kuin ennen piti ostaa, mutta liian suuria kuitenkin tätä nykyhetkeä ajatellen.

 

[chef]

Ostan suvereenisti jotain XL-L -koon vaatteita, tai kokonumeroa 46. Tosiasiassa 36-38 on tällä hetkellä kokoni ja S-M noissa kirjaimin merkityissä. Peilistä katsoo kyllä edelleen hyvin turpea ja pullea ihminen, mutta nähtyäni eilen muutamaa kaveria parin kk tauon jälkeen, eivät he meinanneet tuntea.

Mullekin on nyt jo muutamaan otteeseen käynyt niin, ettei mua olla tunnistettu. Tuntuu ihan käsittämättömältä, sillä osa näistäkin ihmisistä on kuitenkin tuntenut mut myös silloin, kun ennen lihomista olin normaalipainossa.

Mä tosiaan en osta enää niitä jättivaatteita, mutten voi käsittää, miten voisin mitenkään ostaa M-kokoista paitaa, saati S-kokoa. Ne näyttää niin saakelin pieniltä. Mutta silti ne menee päälle. En käsitä.

 

["mahtisonnitar"]

Sulla on ihan mieletön pudotus takana!!! Onnea

Mä kuvittelen olevani jotakin siltä väliltä, mitä ennen olin ja mitä olen nyt. En totta puhuakseni edes tiedä mikä vaatekokoni ennen oli, koska käytin vain joustavia vaatteita, jotka menee lähes minkäkokoiselle ihmiselle tahansa. Paitsi nyt, kun ne ei enää kertakaikkisesti pysy päällä.
En tosin tiedä aivan varmaksi vaatekokoani tälläkään hetkellä, koska en toisaalta vieläkään halua tietää. Vaikea selittää, mutta tältä tuntuu.

Mä olin kyllä huomannut, että kiloja oli vähän tullut ja vaakalukema oli aika huima, mutta en mä nyt NIIN lihava voinut olla. Paitsi että olin. Näin viime kesältä kaksi kuvaa joiden tiimoilta oli itku aika herkässä. Ja siitä se sitten lähti.

Nyt saan kuulla joka saatanan tuutista (jep, tuntuu että jo ihan liikaa) miten olen niin hoikistunut ja niin laiha ja blaa blaa. Vaan eipä helvetti kukaan voinut sitten tulla aikanaan sanomaan, että hei Chef...huomaatko, että persees on melkolailla levinnyt!

Noh, onneksi ne kilot on nyt lähes kaikki jo taaksejäänyttä aikaa. Mutta olisi kiva saada tosiaan tuo pää samalle tasolle kilojen kanssa.

Olen laihduttanut lähinnä vain syömällä paljon vähemmän, kuin ennen. Ja herkut olen karsinut noin prosenttiin siitä, mitä ennen söin. Kiloni olen kerännyt lähes puhtaasti herkuilla ja loput sitten miehisen kokoisilla annoksilla. Nyt lisänä ja tukena aeroniset ja punttisalitreenit, yksi lepopäivä viikossa.

tuo on niin totta, et kyllä kun hoikistuu, porukkaa kehuu jatkuvasti, juu kivaahan se on, mutta joskus tulee jo korvista ulos, mutta eipä kukaan sano suoraan, ku on lihonu mulla aikaki kaverit/ystävät tietää, etten suutu, jos joku sanois, että oon lihonnu, totuushan se vaan on..mut taas toisaalta, ei sitä itsekkää kehtaa mennä sanomaan, et hei Liisa, sä oot vähä lihonu nyt

seuraavan kerran ku meet vaateostoksille, ota aikaa, ja tutkaile sulle uusi tyyli ja vaatteita sovittamalla löydät itsellesi oikean koon. Itse en "tyyliä"ole vaihtanut, aina tottunut pukeutumaan pitkiin ja löysiin paitoihin, tunikoihin. Edelleen ostan tunikoita, millä"peitän"lihat..ehkä sit ajan kanssa menee tiukemmaksi tyyli

 

[chef]

Mulla on nyt mennyt 7-vuotta ja en mä vieläkään osaa ajatella itseäni ihmisen kokoisena. Edelleen häpeän ja piilottelen itseäni, kuten siloin 118-kiloisena.

Tuo piilottelu on tuttua. Viimeksi eilen toivoin, ettei kukaan tuttu menneiltä ajoilta tule vastaan, sillä olen niin lihava että hävettää. Tutuilla tässä kohtaa tarkoitan siis niitä ihmisiä, joita en ole muutamaan vuoteen nähnyt ja jotka eivät ole mua siis isona nähneet.

Koitin sitten pitää mielessäni sen, että moni on sanonut, että näytän kuvissa jo saman kokoiselta, kuin mitä silloin ennen olin. Mutta kun vaakalukema kuitenkin on vielä isompi, niin en sitten tiedä. Jotenkaan en usko. Kuten en usko sitä kuvaakaan.

 

[chef]

[QUOTE="mahtisonnitar";25857919]tuo on niin totta, et kyllä kun hoikistuu, porukkaa kehuu jatkuvasti, juu kivaahan se on, mutta joskus tulee jo korvista ulos, mutta eipä kukaan sano suoraan, ku on lihonu mulla aikaki kaverit/ystävät tietää, etten suutu, jos joku sanois, että oon lihonnu, totuushan se vaan on..mut taas toisaalta, ei sitä itsekkää kehtaa mennä sanomaan, et hei Liisa, sä oot vähä lihonu nyt

seuraavan kerran ku meet vaateostoksille, ota aikaa, ja tutkaile sulle uusi tyyli ja vaatteita sovittamalla löydät itsellesi oikean koon. Itse en "tyyliä"ole vaihtanut, aina tottunut pukeutumaan pitkiin ja löysiin paitoihin, tunikoihin. Edelleen ostan tunikoita, millä"peitän"lihat..ehkä sit ajan kanssa menee tiukemmaksi tyyli [/QUOTE]

Myös mä kuulun niihin, joille voi sanoa, että "kappas keppanaa, on sitten rouvalla vähän pylly pyöristynyt, eikä muuten ihan vähääkään!"...muttei kukaan siltikään sanonut mitään.

Olen tästä ihmisten kanssa jutellut ja osittain se johtui kuulemma siitä, ettei hekään huomanneet sitä lihomista. Tai siis toki huomasivat, mutteivät tajunneet että lihoin niinkin paljon. Taisi heillä tulla samanlainen läskisokeus, kuin mitä itselläni oli.

Ja toinen syy oli se, että hyvin moni luuli (tiesi) ettei mun kiloni ole mulle mikään ongelma. Ja se on siis tietyllä tapaa tottakin. En mä ole koskaan hävennyt niitä ystävieni edessä ja olen voinut puhua itsestäni vaikka minämoisille plussapalleronimityksillä ja nauranut räkäsesti perään. Vain häissäni ne kilot harmittivat, kun en ollut kaunis ja hoikka morsian. Koska ystävien näkemys oli se, että kilojen ilmaantuminen lanteille ei haitannut, niin eivät he sitten katsoneet tarpeellisiksi niistä mainita. Eikä ne tosiaan tietyllä tapaa haitanneetkaan...kun en kerta tajunnut että niitä oli niinkin paljon, kuin mitä sitten lopulta oli.

Mutta onneksi näin ne kuvat. Ne kertoi melko karun totuuden

Kun on hyvistä ystävistä kyse, niin kyllä mä silloin kehtaan sanoa. Kun sen sanomisenkin voi tehdä nätisti...vaikka meillä yleensä aika ronskisti puhutaan näistä asioista

Mä pohdinkin, että pyydän siskon mulle makutuomariksi mukaan. Hällä on kiva silmä pukeutumiselle ja hän osaa pukea vartalon siten, miten sen parhaita puolia korostetaan ja vähän heikompia peitellään...mä osaan pukeutua verskoihin ja siihen se sitten jääkin

 

[LuvLucy]

Pakko nyt kommentoida...

Ettekö te sovittaneet vaatteita silloin isompikokoisina?
Mie ainakin sovitin vaatteita, kun oli 20kg ylipainoa.
Aina sovitin. Samalla pääsi sen kokovartalopeilin eteen.
Näkemään totuuden, kun himas ei sellast ole.
Peili on ainakin miun ystävä nyt ja aina, se ei valehtele.
Nyt 10kk aikana olen saanut tiputettua 10kg.
En vielkää tiedä onko kokoni tippunut ja jos on nii paljon.
En oo ny ostellu uusii vaatteit..
Mut sit ku menen niin tietenkin sovitan.
Eihä siinä ny oo mtn järkeä ostaa vaatetta, mitä et sovita.
Taino miun mielest ei, ku sit joutuu käyrä kaupas taas,
jos ei ookkaa sopiva. :/

 

[chef]

Pakko nyt kommentoida...

Ettekö te sovittaneet vaatteita silloin isompikokoisina?
Mie ainakin sovitin vaatteita, kun oli 20kg ylipainoa.
Aina sovitin. Samalla pääsi sen kokovartalopeilin eteen.
Näkemään totuuden, kun himas ei sellast ole.
Peili on ainakin miun ystävä nyt ja aina, se ei valehtele.
Nyt 10kk aikana olen saanut tiputettua 10kg.
En vielkää tiedä onko kokoni tippunut ja jos on nii paljon.
En oo ny ostellu uusii vaatteit..
Mut sit ku menen niin tietenkin sovitan.
Eihä siinä ny oo mtn järkeä ostaa vaatetta, mitä et sovita.
Taino miun mielest ei, ku sit joutuu käyrä kaupas taas,
jos ei ookkaa sopiva. :/

En juuri sovitellut vaatteita silloin isokokoisenakaan.

Muutamat suorat housut ostin ja niitä sovitin, että siis mahtuvat jalkaan...mutta paitoja en ole varmaan koskaan sovittanut isokokoisena.

Ei mulla niitä vaatteita kovinkaan paljoa edes ollut, sillä tietyllä tapaa aina ajattelin, että ihan kohta mä laihdutan, eikä ole järkeä ostaa isoja vaatteita. Toisaalta ajattelin niinkin, että ihan sama mitä päälleni puen, ei se meikäläisestä paremmannäköistä tee. Ulkonäöstä huolehtiminen jäi kilojen lisääntymisen myötä.

Mulla on kyllä kotona kokovartalopeili ja sitä käytin...mutta siinä peilin edessä tulee kai sitten jotenkin vähän paremmassa asennossa (ryhdikkäänä) seistyä, kuin mitä näkyi kuvissa. Peilin mukaan olin mielestäni hoikempi, kuin mitä kuvat sitten näytti.

Paitoja en sovita vieläkään, mutta housuja sovitan, koska haluan istuvat. Mutten ole vielä käynyt hoikistumisen jälkeen housuostoksilla. Vältän sitä kuin ruttoa, koska olen niin lihava että housujen löytäminen on vaikeaa. Tai ehken enää ole, mutta siltä tuntuu ja sitä pelkään.

Aika paljon on nykyään sellaisia vaatteita, mitkä M-kokoinen voi ostaa koossa S, M tai L. Tunikat esim ja monet paidat. S-kokoinen siskoni käyttää paljon L-kokoisia paitoja, koska tykkää väljemmistä vaatteista. Niihin hän sitten lisäilee vöitä ja muita asusteita, joilla ne saadaan istuviksi.

 

[plm]

Kyllä mä olen tottunut varsin nopeasti tähän nykyiseen painooni. Olen siis laihduttanut 90-kiloisesta 70-kiloiseksi. Johtuu varmaan siitä että olen aina ollut joko hoikka tai normaalipainoinen siis suurimman osan elämääni mutta sitten lihoin noin 10 vuodessa noin ylipainoiseksi ja silloin en jotenkin tottunut siihen että joudun ostamaan jotain koon 46 housuja yms. Se vaan ei tuntunut mun jutulta ja nyt tunnen taas olevani enemmän itsenikokoinen.
Jos kukaan ymmärtää mitä tarkoitan.

 

[plm]

Ja mä sovitan aina jokaikisen vaatteen mitä ostan. Eri valmistajilla on niin eri kokoja että en ole koskaan luottanut niihin.

 

[chef]

Kyllä mä olen tottunut varsin nopeasti tähän nykyiseen painooni. Olen siis laihduttanut 90-kiloisesta 70-kiloiseksi. Johtuu varmaan siitä että olen aina ollut joko hoikka tai normaalipainoinen siis suurimman osan elämääni mutta sitten lihoin noin 10 vuodessa noin ylipainoiseksi ja silloin en jotenkin tottunut siihen että joudun ostamaan jotain koon 46 housuja yms. Se vaan ei tuntunut mun jutulta ja nyt tunnen taas olevani enemmän itsenikokoinen.
Jos kukaan ymmärtää mitä tarkoitan.

Ymmärrän toki.

Mäkään en koe olevani oma itseni 85 kiloisena, sillä olen ns. aina ollut 62-kiloinen. Nyt, kun alan olemaan siinä koossa, en kuitenkaan sitten tajua sitä.

Mun mielestäni mun kuuluu olla noin 60-kiloinen...mutta vaikka alan sitä jo olemaan, en tunne olevani. Tai ehkä sanoisin niin, etten muista

 

[chef]

Ja mä sovitan aina jokaikisen vaatteen mitä ostan. Eri valmistajilla on niin eri kokoja että en ole koskaan luottanut niihin.

Kokoihin ei tosiaan voi luottaa, koska tuntuu että yhdeltä ja samaltakin valmistajalta tulee samaa kokoa erikokoisena

 

[LuvLucy]

Saanko Chef kysyä, et miksi et sovita paitoja jne?

Mäkin oon aina tollei miettiny, et kohta laihdutan ja siks uskalsin ostaa viime talvena ihanan talvitakin. Olin silloin n. 3kg lihavampi kuin nyt, mutta en usko että saan sitä takkia vielä pitkään aikaan mahtumaan... Rasvaa lähtee vyötärönympärykseltä, mutta rinnat pysyy ihtä isoina. Ja juuri noitten meloonien takia ko. takki ei mahdu päälleni... Nyt olen vielä raskaana niin joo ei tuu rintojen koko pienenemään vielä vähään aikaan... Noh oottaa vaatekaapissa sitä päivää, kun lapset ovat maailmassa ja oon saanu painoo lisää pudotettua. Mutta kyllä välillä joo ärsyttää, ku 10kg tippunu jo mut rinnoist ei oo lähteny rasvaakaa peekele.

 

[plm]

Mutta sitä usein ihmettelen kun enhän mä yhäkään ole mikään hoikka vaan lähellä ylipainon rajaa kun olen 171 cm ja ylimääräistä on, että miten iso mä oikeesti olin.
Missä se 40 voipakettia mussa oli. Sitä on vaikea käsittää näin jälkeenpäin.
Tai sitä että miten mä annoin itseni lihoa niin.