V
vierailija
Vieras
Ystävällä kaksuuntainen mielialahäiriö. Olemme olleet hyvin läheisiä ystäviä seitsemän vuotta. Kuvittelin jo oppineeni ymmärtämään niin ylämäet kuin alamäet, mutta en nyt sitten taida ymmärtää.
Hänellä oli viime kesänä vielä hyvä jakso ja kaikki tuntui soljuvan mukavasti. Syksyn edetessä hän aloitti valehtelun ja jäi siitä ikävällä tavalla kiinni. Ei ensimmäinen kerta, mutta taisi olla viimeinen.
Kerroin ehkä turhan suoraan, että hän voi joutua vastuuseen valehtelusta. Kyseinen asia ei koskenut minua, mutta yritin jarrutella hänen sotaretkeään mikä perustui valheisiin joita hän itse levitti.
Hän otti ilmeisesti itseensä ja välit hiljeni. Ennen joulua hän oli sairaslomalla pätkittäin muutamia viikkoja. Vuoden vaihteen jälkeen töissä on kyennyt kulkemaan, mutta silti poissaoloja jo viikko.
Olen samassa työpaikassa, mutta eri osastossa. Hän ei ole ottanut mitään yhteyttä ja töissä onnistuu välttelemään kohtaamisia. Työporukka on kysellyt kuulumisia, mutta olen joutunut vain vaikenemaan. Ilmeisesti sotaretki vaikutti työilmapiiriin hänen osastollansa.
Kauanko kestää saada lääkitys kohdalleen? Vaikuttaa siltä, että hän on vajonnut todella syvälle masennukseen. Yhteiset ystävätkin ilmaisseet huolensa, koska yhteydenpito hiljentynyt lähes olemattomiin.
Kannattako oikeasti enää yrittää ystävää auttaa ylös, saadakseni kuitenkin syyt niskoilleni tästäkin taantumasta. Olen joitakin kertoja ollut syntipukki hänen alamäessä ja pelastava enkeli nostamassa kohti maniavaihetta.
Olen vain todella surullinen ystävyyden vuoksi, mutta toisaalta olen itse voinut paremmin, kun en ole ollut yhteydessä.
Mitä minä teen, etten katuisi loppuelämääni?
Taidan vajota itsesääliin ja nauttia yömyssyn.
Hänellä oli viime kesänä vielä hyvä jakso ja kaikki tuntui soljuvan mukavasti. Syksyn edetessä hän aloitti valehtelun ja jäi siitä ikävällä tavalla kiinni. Ei ensimmäinen kerta, mutta taisi olla viimeinen.
Kerroin ehkä turhan suoraan, että hän voi joutua vastuuseen valehtelusta. Kyseinen asia ei koskenut minua, mutta yritin jarrutella hänen sotaretkeään mikä perustui valheisiin joita hän itse levitti.
Hän otti ilmeisesti itseensä ja välit hiljeni. Ennen joulua hän oli sairaslomalla pätkittäin muutamia viikkoja. Vuoden vaihteen jälkeen töissä on kyennyt kulkemaan, mutta silti poissaoloja jo viikko.
Olen samassa työpaikassa, mutta eri osastossa. Hän ei ole ottanut mitään yhteyttä ja töissä onnistuu välttelemään kohtaamisia. Työporukka on kysellyt kuulumisia, mutta olen joutunut vain vaikenemaan. Ilmeisesti sotaretki vaikutti työilmapiiriin hänen osastollansa.
Kauanko kestää saada lääkitys kohdalleen? Vaikuttaa siltä, että hän on vajonnut todella syvälle masennukseen. Yhteiset ystävätkin ilmaisseet huolensa, koska yhteydenpito hiljentynyt lähes olemattomiin.
Kannattako oikeasti enää yrittää ystävää auttaa ylös, saadakseni kuitenkin syyt niskoilleni tästäkin taantumasta. Olen joitakin kertoja ollut syntipukki hänen alamäessä ja pelastava enkeli nostamassa kohti maniavaihetta.
Olen vain todella surullinen ystävyyden vuoksi, mutta toisaalta olen itse voinut paremmin, kun en ole ollut yhteydessä.
Mitä minä teen, etten katuisi loppuelämääni?
Taidan vajota itsesääliin ja nauttia yömyssyn.