Kun sanotaan,ettei kenellekkään anneta painavampaa taakkaa minkä jaksaa kantaa niin...

tk-lääkärithän on yleensä vasta lääkärikoulutuksessa olevia, joilla on perustiedot kyllä, mutta kaikki vähän erikoisempi ei ehkä niin selkeää vielä... 20 minuuttia aikaa ja ei mitään mahdollisuutta perehtyä kunnolla asioihin.. joten voi arvata, että asenne voi olla juuri tuo "vaivahan on jo hoidettu"...
onko sun hoidossa mukana sos.tt? ainakin sairaalassa sos.tt:t tietävät etuuksista, kuntoutuksesta, erilaisista kuntoutuskiúrsseista ja perhetyöstä... vois tulla jotain ideaa miten edetä...
voitko varata tapaamisajan hänelle?

 

Kyllä sitä iloa on yrittänyt repiä pienistäkin asioista jos saa yöllä nukutta esim yli 3 tuntia heräämättä kipuihin.
Pystyy kävelemään pidemmän matkan kun yleensä vähemmissä kivuissa.
Omat lapset ja niiden touhut,onnistumiset yms..
Oman miehen läsnäolo,vaikeaa tämä on hänellekin..
Läheisiä mulla ei paljoa olekaan,oikeastaan oma perhe ja sisarukset.
Välillä on siis myös yksinäistä...

Minustakin rupesi tuntumaan,että mua pidetään luulosairaana.
Monella eri tk lääkärillä käyneenä ni muutamat oli asenteella "no eihän siellä nyt mitään pitäis olla kun on leikattukin,miten se nyt ei muka ole kunnossa yms yms.."

Sama mullakin,yksi ystävä ja muut ovat perhettä. Mulle eräs tk-lääkäri sanoi,kun valitin oireita "juo lasi vettä ja mene kotia,ei sua mikään vaivaa" siinä pääsi itku,lähdin kotiin ilman mitään hoitoa.
Mulla myöskin selkäsäryt olleet riesana joka päivä vuodesta 2007. Kävely helpottaa,mutta välillä kun se kävelykin ottaa kipeää lonkkaan ja jalkapohjiin,mutta periksi en anna.
Tämä kaikki vain on kestettävä ja haluan uskoa,että vielä mulle urkenee se parempi päivä. Olen monesti kaikille sanonut,että mut on luotu jämäpaloista,kun ei ole ollut enää mitään muutakaan tarjolla
Mutta rakkaan perheen tuki on kaikessa niin helpottava ja se kun tiedän että he tietävät mitä oikeasti tunnen. Kipuja kun aina ei päällepäin näy.

 

Ei minulla ole mitään tietoa tälläisistä.
Tämä tilanne kun on itselle "aivan uusi"ja sitä on luottanut lääkärin sanaan vaikka se niin vaikeaa on välillä ollutkin..

tk-lääkärithän on yleensä vasta lääkärikoulutuksessa olevia, joilla on perustiedot kyllä, mutta kaikki vähän erikoisempi ei ehkä niin selkeää vielä... 20 minuuttia aikaa ja ei mitään mahdollisuutta perehtyä kunnolla asioihin.. joten voi arvata, että asenne voi olla juuri tuo "vaivahan on jo hoidettu"...
onko sun hoidossa mukana sos.tt? ainakin sairaalassa sos.tt:t tietävät etuuksista, kuntoutuksesta, erilaisista kuntoutuskiúrsseista ja perhetyöstä... vois tulla jotain ideaa miten edetä...
voitko varata tapaamisajan hänelle?

 

Voiko nostaa hoitovirhe syytteen tai edes tehdä valitusta?!?!

 

Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

Pmmp: Tässä Elämä On

 

Tuo viimeinen lauseesi on niin osuva "rakkaat oikeasti tietää mitä tunnen"näin se on.
Minullakin on yksi ystävä,mutta olen niin laiskasti pitänyt yhteyttä,mutta se jo tekee hänestä hyvän ystävän,koska hän ymmärtää(on myös kokenut kovia).
Sitten suorastaan ottaa päähän nää puolitutut,naapurit yms.."no siis miten sä vieläki oot saikulla yms,näkee jo ilmeestä että miettivät mun vaan vieroksuvan töitä..."
Joo,nää lääkärien kommentit on välillä niin AAARRRGGGHHH...
Mieleenpainuvimmat:Toivottavasti sulla on lapsiluku täynnä enää se ei olisi järkevää,tässä on nyt kaikki tehty mitään muuta ei ole tehtävissä,mitä apua sä odotat täältä saavas..

Sama mullakin,yksi ystävä ja muut ovat perhettä. Mulle eräs tk-lääkäri sanoi,kun valitin oireita "juo lasi vettä ja mene kotia,ei sua mikään vaivaa" siinä pääsi itku,lähdin kotiin ilman mitään hoitoa.
Mulla myöskin selkäsäryt olleet riesana joka päivä vuodesta 2007. Kävely helpottaa,mutta välillä kun se kävelykin ottaa kipeää lonkkaan ja jalkapohjiin,mutta periksi en anna.
Tämä kaikki vain on kestettävä ja haluan uskoa,että vielä mulle urkenee se parempi päivä. Olen monesti kaikille sanonut,että mut on luotu jämäpaloista,kun ei ole ollut enää mitään muutakaan tarjolla
Mutta rakkaan perheen tuki on kaikessa niin helpottava ja se kun tiedän että he tietävät mitä oikeasti tunnen. Kipuja kun aina ei päällepäin näy.

 

Se mikä mua kans itkun sekaisesti huvittaa...
Mun pitää olla te-toimiston silmissä työkykyinen työnhakija muuten eivät laita myönteistä lausuntoa kelaan peruspäivärahaa varten...

 

[QUOTE="harmaa";25843131]Voiko nostaa hoitovirhe syytteen tai edes tehdä valitusta?!?![/QUOTE]


Ei ole tietoa...

 

Siinä vaiheessa kun uusi kriisi vanhojen päälle ei enää hetkauta, alkavat asiat olla huonosti...

Jaksamista! Kaikille.

 

Kiitos :flower:

Siinä vaiheessa kun uusi kriisi vanhojen päälle ei enää hetkauta, alkavat asiat olla huonosti...

Jaksamista! Kaikille.

 

Ei pidä paikkaansa. Miks meillä muuten olis uupuneita ja loppuun palaneita?

 

Niin ja paljon paljon muuta....

Ei pidä paikkaansa. Miks meillä muuten olis uupuneita ja loppuun palaneita?

 

Mä olen kahden fraasin avulla yrittänyt rimpuilla eteenpäin, kun on satanut pelkkää paskaa kuukausikaupalla. Ensin uskottelin itselleni, että jos edes yksi naurettavan pieni positiivinen murunen pitää jostain kaivaa, se on se, että kun rysähtää kerralla isosti, paska on ohitse nopeammin, kuin jos siinä välissä aina ehtisi muutaman viikon toipua. Eikä putoa niin korkealta uuden vastoinkäymisen tullessa, kun on jo valmiiksi maassa. Ajatus toimi aikansa.

Jossakin vaiheessa korvasin sen paremmalla. "Mikä ei tapa, se vituttaa."

Jos kykenet, mustaa huumoria vain kehiin. Se ehkä naurattaa, tai sitten se itkettää, eikä kumpikaan ole pahasta, kun asiat ovat päin persettä. Jaksamisia!

 

Kiitos :flower:
Huumorilla sitä on yrittänyt toisinaan selvitä.
Pahimpina hetkinä ei mikään helpota..
Tokasinkin tossa yks päivä miehelleni,että helpommalla pääsis ku pistäsivät mut kerralla kilon palasiks ni ei tarttis jatkuvasti leikellä.
Mies tokas,että se olis helpotus..molemmille...naurut ja itkut päälle =)

Mä olen kahden fraasin avulla yrittänyt rimpuilla eteenpäin, kun on satanut pelkkää paskaa kuukausikaupalla. Ensin uskottelin itselleni, että jos edes yksi naurettavan pieni positiivinen murunen pitää jostain kaivaa, se on se, että kun rysähtää kerralla isosti, paska on ohitse nopeammin, kuin jos siinä välissä aina ehtisi muutaman viikon toipua. Eikä putoa niin korkealta uuden vastoinkäymisen tullessa, kun on jo valmiiksi maassa. Ajatus toimi aikansa.

Jossakin vaiheessa korvasin sen paremmalla. "Mikä ei tapa, se vituttaa."

Jos kykenet, mustaa huumoria vain kehiin. Se ehkä naurattaa, tai sitten se itkettää, eikä kumpikaan ole pahasta, kun asiat ovat päin persettä. Jaksamisia!

 

Tänään soitteli sh sairaalalta.
Ensi viikolla jo uusi selkäleikkaus.. :'(

 

Juu, se on todellakin pelkkä sanonta. Kai sillä viitataan siihen, että ihmiselle voi tapahtua ihan hirveitä asioita ilman, että henki lähtee. Toivottavasti uusi leikkaus menee hyvin ja oikea toipuminen voisi alkaa. Voimia tulevaan :hug: Raha-asiat on ahdistavia, mutta ne järjestyy varmasti. Tuo odottaminen on se stressaavin vaihe.

 

Tuo lause saa mut aina yhtä vihaiseksi.

Olen itse ollut nyt kohta 2 vuotta sairaslomalla. Itselläkin siis mennyt sairauspäivärahapäivät jo umpeen. Noh, kelan lääkäri kumosi erikoislääkärin lausunnot ja totesi minut työkykyiseksi, joten kuntoutustukea en saa. Olen nyt siis työttömyyspäivärahalla, saan kuussa käteen 200 euroa.

Eli virallisesti olen muka työtön vaikka lääkäri on määrännyt ensi syksyyn sairaslomaa. Itselläni on leikkaus tulossa (kymmenes tämän saman ongelman tiimoilta).

Olen kärsinyt kovista kivuista ympäri kehoa 5-vuotiaasta saakka. Parikymppisenä vasta otettiin tosissaan ja olen saanut hoitoa. Olen käynyt läpi vakavan masennuksen ja itsemurhayrityksiä.

Voimia sinulle!

 

Voimia sinullekin,ei ole ollut helppo tie...
Miksi saat päivärahaa vain 200e?

Tuo lause saa mut aina yhtä vihaiseksi.

Olen itse ollut nyt kohta 2 vuotta sairaslomalla. Itselläkin siis mennyt sairauspäivärahapäivät jo umpeen. Noh, kelan lääkäri kumosi erikoislääkärin lausunnot ja totesi minut työkykyiseksi, joten kuntoutustukea en saa. Olen nyt siis työttömyyspäivärahalla, saan kuussa käteen 200 euroa.

Eli virallisesti olen muka työtön vaikka lääkäri on määrännyt ensi syksyyn sairaslomaa. Itselläni on leikkaus tulossa (kymmenes tämän saman ongelman tiimoilta).

Olen kärsinyt kovista kivuista ympäri kehoa 5-vuotiaasta saakka. Parikymppisenä vasta otettiin tosissaan ja olen saanut hoitoa. Olen käynyt läpi vakavan masennuksen ja itsemurhayrityksiä.

Voimia sinulle!

 

Toivon,että järjestyy... :|
Kiitokset sanoistasi :flower:

Juu, se on todellakin pelkkä sanonta. Kai sillä viitataan siihen, että ihmiselle voi tapahtua ihan hirveitä asioita ilman, että henki lähtee. Toivottavasti uusi leikkaus menee hyvin ja oikea toipuminen voisi alkaa. Voimia tulevaan :hug: Raha-asiat on ahdistavia, mutta ne järjestyy varmasti. Tuo odottaminen on se stressaavin vaihe.

 

Se on TODELLA tyhmä sanonta.

Pyhien paskapuheiden kolmiyhteys''

Voimia sinulle raastavaan elämäntilanteeseesi.
:hug:

Eikö tuo ole ennemminkin sellainen tsemppaava sanonta? Että vaikka miten huonosti menee, niin kyllä sinä tämän jaksat, kestät ja selviät. Jos et, niin sitten autetaan.

No, tulkintoja on monia.

 

Tänään soitteli sh sairaalalta.
Ensi viikolla jo uusi selkäleikkaus.. :'(

Hui, näin äkkiä! Mä en tiedä onko tämä nyt sitten hyvä vai huono juttu, mutta hirmuisasti voimia kuitenkin!

 

Noin mäkin ajattelin, ennen kuin tein sh-opintojeni käytännönharjoittelun akuuttipsykiatrian suljetulla osastolla...Siellä niitä oli huonekaupalla, niitä joille oli annettu enemmän kuin olivat jaksaneet kantaa

 

Sain sitten ei niin mukavaa postia...
Te-toimisto sitten lähetti mulle kaksi työtarjousta,soitin että en voi hakea paikkoja koska menen leikkaukseen enkä siitä eteenpäin n.6vkon ole työkykyinen.
No haluavat siitä sairaslomatodistuksen.
Kyselin,että miten käy nyt peruspäivärahahakemusken kanssa niin te-toimisto ei muuta omaa lausuntoaan leikkauksen takia(eli olivat laittaneet myönteisen lausunnon)mutta on kuulemma kelasta kiinni maksavatko...
Jos siis muutenkaan päivärahaa myöntäisivät kun siinä on muutama mutta muutenkin...

Siis miten paljon ne jaksaa ihmistä kiusata....:stick:
Osaisiko kukaan ketoa mihin mä ottaisin yhteyttä,kuka mua vois auttaa näissä asioissa?
Eikö jokaisella ihmisellä ole kuitenkin oikeus perus toimeentuloon...

 

Joo,näin äkkiä..yllätys itsellekin..
Mutta toisaalta ymmärrään kun yritetään pelastaa mitä pelastettavissa on ja kun on vitkutettu niin pitkään niin nyt on kiire..
Toivon,että auttaa oireisiin,mutta ennalleen selkä ei enää tule ja kirurgi sanoikin,että alanvaihto tulee varmasti kuvioon...:'(

Hui, näin äkkiä! Mä en tiedä onko tämä nyt sitten hyvä vai huono juttu, mutta hirmuisasti voimia kuitenkin!

 

Niin...mua ei vaan tällä hetkellä tunnu auttavan kukaan sellainen taho mistä apua tarttisin...

Eikö tuo ole ennemminkin sellainen tsemppaava sanonta? Että vaikka miten huonosti menee, niin kyllä sinä tämän jaksat, kestät ja selviät. Jos et, niin sitten autetaan.

No, tulkintoja on monia.