Keskenmenon jälkeen kuumeilevat ***Keväällä***

Malttamaton: kiitos tuosta selkeästä "luettelosta" liittyen pahoinvointiin tai pahoinvoimattomuuteen- mulle jäi kesken menneestä pelko, että koska en silloin voinut yhtään pahoin, niin oli merkki jostain huonosta- ja tää siis vaan mun kohdalla kun vertasin ekaan tiputusraskauteen.

Suerte ei ole kokemusta kun esikoisesta ja sitten keskenmeno rv 5+3- jossa ei mitään oloja. Kun mun ekan raskauden pahoinvointia , hyperemesis gravidadum, hoidettiin sairaalassa, mukava kätilö jolla oli samanlainen tausta kertoi, että on olemassa sellaisia rajun oksentamisen kokeneita äitejä, jotka tulevat raskaaksi, ja viettävät täysin oksentamattoman raskauden. Ja sitten on osa, joille se vaan liittyy tuohon istukkahormonin määrään niinku mulla- eli todennäkösesti laatta lentää , jos vaan raskaudun. Siitä otettiin ihan kokeita sillon, ja tämän hormonin takia ensisynnyttäjänä synnytys kesti 3 tuntia, eli sama hormoni aiheuttaa mysö syösysynnytyksen ominaisuutta. Mutta näistä oli tutkimukset kesken, eli nopeasti synnyttävät myös ne naiset, joilla ei ole raskauspahoinvointia.

Eli jokainen raskaus voi olla ihan omanlaisensa.
 
mulle voi laittaa kp1 :( kuulostaako toverit ihan normaalilta tämmöinen (kun nyt ihan tiiviisti tän kierron seurasin) eli aloittelin testaamisen kp 14 ohjeen mukaan ja meinas usko ja toivo jo mennä,sitte tulikin cb:n testiin hymynaama kp 21. ja sen jälkeen tuli tietysti monenmoisia "raskausoireita" ja nyt kp33 muuttuikin kp1.
mulla on nyt kkm:n jälkeen tullut kaks aikasempaa pidempää kiertoa,kuulostaako/näyttääkö tuo nyt ihan normaalilta? kiitos:)
 
duello Onko vuoto ihan voimakasta? itellä ainaki kierrot hakusessa km.n jälkeen.. ekakierto 36 toka 26 ja jos ei nyt tule plussaa ni en tiiä millon uus kierto alkas ku normisti 30-33.. josko se siulaki heittelee :|


Tässä on virhe.. viime kierto oli 29 ei 26.. pahoittelut
 
Viimeksi muokattu:
kultakimpale, ihanaa! Pidetään peukkuja että viiva on vahvistumaan päin :)

ipna, noi kynsi- ja ripsijutut kuuulostaa kivalta!

rontti :hug: Mä oon itsekin ollut eilisilllan ja tämän aamun jotenkin ärsyttävän pessimistisellä mielellä. Tuli yhtäkkiä semmoinen vahva intuitio, ettei tälläkään kertaa ole onnistunut : / Toivottavasti tämä aavistus ei pidä paikkaansa.
 
Pakko käydä tänään hakemassa pari testiä ja tehdä illalla yksi ja sitten huomenna tai la aamuna toinen.. En halua joutua miettimään raskautta jos se oliskin ollut vain kiinnittymis yritys.. Kun koko ajan pyörii mielessä että voiko tämä olla totta!!
 
Torstai 8.3.2012

HAAVEISSA ESIKOINEN


duello..28v........enkelivauva 2/09, KM 12/11.............KP 2/28-30
Hannahi1..........KM 12/11...................................... .KP 9/28-30
jenksula...37v....TM 10/11...................................... .KP 11/24-28
Scarleth..35v......KM 1/12...................................... .KP 18/28
kodehu..28v.......KM 4/11, 8/11................................KP 21/30-32
Evya..24v..........KM 06/11, 08/11, 10/11...................KP 27/28-30

HAAVEISSA TOINEN

Sanniz..34v.......KU 3/11, KKM 1/12..........................KP 4/28-30
meadow............KM 10/11......................................KP 6/28
Toivotonko.........KKM 11/11, KM 1/12.......................KP 15/27
Lilleri82..30v......KM 11/11......................................KP 16/35
Salasei..............KM 09/09......................................KP 19/30
diiselikissa..33v..KKM 11/11.....................................KP 19/32
Mame31..32v.....KM 12/11.......................................KP 21/26
kultakimpale2....KM 10/08, 3/09, 12/10......................haamuilee
Dyra ................KM 08/11, 09/11, 11/11, 1/12, 2/12...KP 27/25
rontti1..28v.......KM 09/11, 12/11.............................KP 27/30-33
tiiru..................KM 11/11......................................KP 28/?
Fossiili...............KM 9/11, 01/12..............................KP ?
Miinä.................KM 01/12......................................KP ?
Cannes..34v.......KM 11/09, 1/12...............................KP ?
pupu75..36v.......KM 1/12.........................................KP ?

HAAVEISSA KOLMAS

Whisky Peat........KM 07/11....................................KP 18/30-35
malttamaton..31v..KM 08/06, 03/09, 09/11, 01/12......KP 25/?
Filuuri................KKM 1/12....................................KP 32/28
Missa-76............KM 04/11....................................KP 51/28-32

HAAVEISSA NELJÄS

Wandii..32v..KM 12/11.................................................KP 1/32
dyddö.29v.KM 5/05,9/06,1/07,11/09,enkelityttö 1/11,1/12..KP 23/30-33
M1n1..33v...enkelivauva 12/10, KM 09/11........................KP 24/30
Mamiksi monelle..37v..KKM 10/11..................................KP 37/34

HAAVEISSA VIIDES

miss bamse.......KM 11/10.............................................KP 1/28

HAAVEISSA KUUDES

Daizy06.............KU 1/12..............................................KP ?

PLUSSANNEET:

Tammikuu 2012: Koski, adora, Riikka90, _Lumi_, Fantteli
Helmikuu 2012: Unelma kolme, Carolina30+, Neiti -81, Micaela, Johnu, Idylli?
Maaliskuu: Nellielli, Ipna

TAUSTALLA:

Bianca, Tipetsu, Sinderella, Too-ticki, KatieSadie, Alpa, Lara_84, Katie85, Nuunuu78, Mamulis, plug-in-baby, mammuzki, DingeLiDong, Filuuri, miinu92, maikkuliini, *kenguru*, iitu85, beebe010, P12, taraolivia, vaavimasu, Suerte

Linkki odotuspuolelle siirtyneisiin: http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen...-kevat-2012-a/
 
Viimeksi muokattu:
scarleth: sitten meitä on kaksi, siis joilla sellainen olo ettei ole tärpännyt :'(

noista muista intresteistä, niin mulla ne nykyisin pyörii eniten lapsien ja liikunnan piirissä. Tyttöjen kanssa kerhoillaan monta krt viikossa, käydään jumppa ja tanssitunneilla ja ratsastamassa. Iltaisin sitten miehen kanssa yritetään parhaamme mukaan käydä treenaamassa (paitsi viime aikoina en ole tehnyt mitään) :( Mulle treenaaminen enne lapsia oli kropan takia, nyt lapsien jälkeen pään takia. Kun on 24/7 muksujen kanssa ja komentaa niitä, niin on ihan mennä tunnille ja joku muu käskee tehdä jotain eikä tarvi miettiä. Nyt täytyisi vaan ryhdistäytyä ihan tosissaan vaan tuon liikunnan suhteen taas...Olen kauneusalalla, tai molemmat ollaan, joten sitä kautta vaikka en ole töissä tällä hetkellä vaan kotona, minun on "pakko" seurata muotia tosi paljon ja pysyä ajan hermoilla koko ajan. Muuten töihin paluusta voi tulla aika vaikeaa.

).( Silloin edellisellä kierrolla olin niin varma, että oli tärpännyt ja olin oikeassa. Nyt on vaan niin päinvastainen tunne. Illalla mittasin lämmöt ja oli vaan 36.6 eli eipä hyvältä kuulosta, en kyllä edes tiedä milloin ne nousee, tiedän vaan että raskaana mulla on aina sen 37.0. Harmittaa vaan ihan kauheasti, nyt olisi ollut niin täydellinen ajoitus ja muutenkin. Taas tuli sellainen olo, että pitäisikö vaan unohtaa koko kolmas lapsi, kun tuossa on jo kaksi täydellistä. Jätin lugetkin laittamatta illalla, kun niin vahvasti vaan sellainen olo että ihan turhaan. En vaan jaksaisi tätä yrittämistä, kun tälle on aikoinaan "uhrattu" jo niin paljon aikaa.

kultakimpale: laitahan meille sitten kuva uudesta testistä!
 
voi malttamaton :hug: miten meistä nyt yhtäkkiä tuli tällaisia masistelijoita?? Molemmillahan on kuitenkin vielä mahdollisuudet ihan avoinna tähän kiertoon. Muistan, että silloin kun olin raskaana, mulla jossain vaiheessa tuli se olo, että ehkä on tärpännyt, mutta päiväkirjamerkintöjeni mukaan se ei ollut vielä tässä vaiheessa. Päinvastoin olin hyvinkin varma, että ei ole tärpännyt, ja menkat on tulossa. Tuota oloa jatkui johonkin dpo 10 - dpo 11 saakka ainakin, joten yritän vielä elätellä pientä toivon kipinää, että jospa se olotila sieltä vielä tulisi. Älä nyt säkään vielä niitä Lugeja lopeta!! Katso ees sinne sunnuntain testipäivään asti. Mä yritän täällä vakuutella itselleni, että ei kai ne oireet aina edes kahdessa raskaudessa samalla naisellakaan ihan samanlaiset ole, eli ehkä ei tarvitsisi vielä panikoida vaikkei kaikki menis ihan samalla kaavalla kuin viime kerralla...

Lämmöistä muuten sen verran, että mulla on lämpö yleensä aina loppukierrosta kohollaan, oli sitten tärppi käynyt tai ei. Nyt on jonain iltana ollut ja sitten taas jonain aamuna ei (oon mittaillut muutaman kerran satunnaisesti) Eilen illalla iski paleulupuuska ja sängyssä mies sanoi mun hehkuvan kuumuutta, joten veikkaisin että lämpö oli kohollaan. Tällä hetkellä kun mielenkiinnosta mittasin niin 37,0 eli kohollaan. Mutta siis ei siitäkään voi päätellä ainakaan mun tapauksessa yhtään mitään. Valivali, sori tämä kitinä mutta eiköhän mun mieliala tästä taas päivässä-parissa kohoa :)

kultakimpale, täällä kanssa odotellaan kuvaa uudesta testistä!!! :popcorn:
 
Scarleth sun kohdalla mä olen aivan varma että tärppi on käynyt ;-) ja malttamaton veikkaisin että sullekin se plussa tulee, mäkin mietin ennen plussausta kun munkin lämmöt tuli alaspäin, mutta kuitenkin se plussa tuli.

duello eiköhän se kierto siitä normalisoidu kun hormoonitasapaino tasaantuu ja sitten plussa saadaan pärähtämään sullekin :).

).( kääks mulla ei ole enää oireita :(, tai no väsymys ehkä mutta mä en sitä oireeksi oikein osaa laskea. Rinnat ei ole arat ja yöllä olin aivan varma että nyt alan vuotamaan kun alakerrassa tuli jotain kosteaa, no kävin sitten vessassa ja onneksi oli vain valkkaria. Säikähdin kyllä todella paljon... periaatteessa ei mun pitäisi olla huolissaan sillä esikoisen raskauskin oli todella oireeton, mutta mä olen huolissani silti :(
 
ipna, eihän tuosta oireettomuudesta voi eikä tarvi yhtään mitään päätellä! Ymmärrän toki että se huolettaa, mutta en mä usko että on aihetta. :) Olen kuullut tarinoita useammastakin

Ja kiva että sä jaksat noin lujaa uskoa mun plussaan, kun mä itse en usko enää ollenkaan! :LOL: Aluksi mäkin olin "varma", johtuen siitä että kun tuommoinen järeämpi hoito tehtiin niin haluaahan sen onnistumiseen uskoa. Mutta nyt kun kuulostelee olojaan, niin varmuus on kyllä karissut.Parina päivänä oli edes jotain nippaisuja mahassa, mutta nyt alakerrassa on ihan hiljaista, lukuunottamatta "menkkajomotusta" joka tosiaan oletettavasti johtuu siitä, että kohtua / limakalvoa just perjantaina tökittiin.

malttamaton, mä oon yrittänyt olla vähättelemättä niiden ihmisten yritystä, joilla on jo entuudestaan lapsia. Nyt kun itse totesit, että pitäiskö "tyytyä" kahteen, niin aloin taas tuota pohtimaan, että onkohan se sitten helpompaa hyväksyä ettei saa toista tai kolmatta, kuin ettei saa sitä ekaakaan. Uskoisin, että tää ekan yrittäminen on sikäli kurjempaa, että kuitenkin koko ajan on läsnä myös kokonaan lapsettomaksi jäämisen pelko :/
 
scarleth: kyllä siinä on eroa (mun mielestä) kuumeileeko eskoista vai näitä seuraavia. Siis tottakai tuska on kamala nytkin, mutta kyllä se silti helpottaa kun on nuo kaksi. Mähän yritin vuosia entisen miehen kanssa lasta ja lapsettomuuden pelko on ihan kauhea. Kun niitä masuja tuntui olevan joka hemmetin paikassa ja KAIKKI muut tuli raskaaksi helposti paitsi itse. Joka kuukausi vaan uuteen yritykseen ilman tulosta, joka kuukausi lääkärissä sama virsi: kyllä täällä on ovulaatio tulossa, nyt vaan kotiin hommiin. Vuosia... Mä just mietin, että aloitin tämän vauvaprojektin vuonna 2001 eli eikö tämä ikinä lopu?!? Välissä vaihtui tietty mies ja tulostakin alkoi heti syntymään ;) ja kun se vuosia toivottu plussa alkoi sitten vuotamaan pois rv 9, tuntui että koko elämän halu valui sen elämän alun mukana. Tuska vaan paheni, kun oli niin lähellä sitä, että olisi päässyt äidiksi ja sitten se otettiin pois. Tuntui pahemmalta, kun tiesi mitä menettää. Esikoisen jälkeen mietittiin, että jäädään yhteen lapseen, koska ajattelin etten jaksa yritystä, pettymystä ym uudelleen, mutta kummasti mieli muuttui ja onneksi muuttui. Tytöillä on ikäeroa 1,5 vuotta ja ovat toistensa parhaat kaverit ja sen lisäksi niin erilaiset, että kyynel tulee silmään päivittäin kun seurailen heidän touhuja. Kuopuksen raskauden elin ajatellen, että nautin joka ikisestä potkusta joka ikisestä liikkeestä sillä lailla, että koen sen viimeisen kerran elämässäni. Mutta ei se näköjään riittänyt, vielä kerran haluaisin nähdä sen pienen sydämen sykkivän sisälläni, kuulea ne sydämen sykkeet ja nähdä tyttöjen ilmeet kun kuulevat ne, tuntea ne ensimmäiset hentoiset liikeet, vahvat potkut ja lopuksi tuskastua että eikä ikinä saa olla rauhassa :LOL: Päästä synnyttämään ja nähdä minkälainen ihanuus sieltä tulee. Katsoa olisko meidän perhe sitten valmis, kolmen lapsen kanssa, koska nyt tuntuu että se oikein huokuu sitä kaipuuta vielä yhteen perheenjäseneen...Tuskaan esikoisen kaipuusta sekoittuu tuska ja pelko lapsettomuudesta ja jotenkin minusta se tuska on nyt pehmeämpi kun kuumeilen seuraavia. Mutta silti eilen, kun kaverin vauvamasua silittelin pieni ääni pään sisällä kuiskasi: ikinä et saa enää tuntea tuota...ja se tuntui melkein sietämättömältä...
 
Malttamaton: kiitos tuosta selkeästä "luettelosta" liittyen pahoinvointiin tai pahoinvoimattomuuteen- mulle jäi kesken menneestä pelko, että koska en silloin voinut yhtään pahoin, niin oli merkki jostain huonosta- ja tää siis vaan mun kohdalla kun vertasin ekaan tiputusraskauteen.

Suerte ei ole kokemusta kun esikoisesta ja sitten keskenmeno rv 5+3- jossa ei mitään oloja. Kun mun ekan raskauden pahoinvointia , hyperemesis gravidadum, hoidettiin sairaalassa, mukava kätilö jolla oli samanlainen tausta kertoi, että on olemassa sellaisia rajun oksentamisen kokeneita äitejä, jotka tulevat raskaaksi, ja viettävät täysin oksentamattoman raskauden. Ja sitten on osa, joille se vaan liittyy tuohon istukkahormonin määrään niinku mulla- eli todennäkösesti laatta lentää , jos vaan raskaudun. Siitä otettiin ihan kokeita sillon, ja tämän hormonin takia ensisynnyttäjänä synnytys kesti 3 tuntia, eli sama hormoni aiheuttaa mysö syösysynnytyksen ominaisuutta. Mutta näistä oli tutkimukset kesken, eli nopeasti synnyttävät myös ne naiset, joilla ei ole raskauspahoinvointia.

Eli jokainen raskaus voi olla ihan omanlaisensa.
g

Onpa mielenkiintoista, siis tuo yhteys syöksysynnytykseen. Eka synnytys minulla 3 h ja toka 55 min, ja tyttäreni tosiaan syntyi kotona olohuoneen sohvalle :) Tuon perusteella odotan siis jatkossakin runsasta pahoinvointia... :X

*muoks* Lisään vielä, että olen ollut aina siinä uskossa, että raskauspahoinvointi kertoo hyvää kuluvasta raskaudesta, mutta nyt kummittelee outouksia päässä, koska pahoivointi alkoi suoraan kiinnittymisestä ja oli pahimmillaan ennen kuudetta raskausviikkoa (sikön kehitys loppui sitten 6+4, ja sydän pysähtyi 10+1) raskauspahoinvointi loppui kun sikiön kehitys loppui, tai ainakin heikkeni. Nyt olen saanut päähäni että liian aikainen pahoinvointi on merkki huonosta :-( Eli te jotka kipuilette oireettomuuden kanssa ennen testausta, niin ainakin minulle se on tiennyt sujuvaa raskautta (ainoastaan peruslämpö oli koholla)ja oireet alkaneet sitten vasta pari viikkoa plussauksesta. Tsemppiä teille!
 
Viimeksi muokattu:
malttamaton ja scarleth Ollaampa me tosiaan apeita :ashamed: EI sureta ku kaikilla on vielä mahdollisuus.. eihän sitä tiiä et kaikki yllätyttäs POSITIIVISESTI:D
scarleth Olen kanssa sitä mieltä että ekaa yrittäminen on tuskaisempaa ja vielä jos joutuu hoitoja lisäksi ottamaan :hug: käy kyllä tokaa yrittäessä ajatus että entäpä miun ja miehen geenit ei vaan sovi keskenään ja tää yx muksu oli vaan ihmeellinen vahinko joka meille suotiin, mutta jos näin on ni ihana ihmeellinen vahinko hän sitten on :heart:

Täällä juilii välillä tosi kovaa et menkat kertoo tulostaan,, mutta uutta on se että kehoon poksahtelee finnejä,, yllensä ei edes naamaan tule ni nyt on ohta täynnä ja käsiin on tullu myös :| lämmöt seilaa 37-37,5 mutta niin se loppu kierrosta yleensä on.
 
malttamaton, Scarleth ja rontti1 te ootte niin raskaana ja plussia varmasti satelee sunnuntaina teille.

malttamaton sä kirjoitit jotenkin niin liikuttavasti että tippa meinasi tulla linssiin. Esikoisen kuumeileminen on varmasti paljon paljon vaikeampaa kuin näiden seuraavien, mä olen jo kiitollinen yhdestä lapsesta joka on meille suotu mutta jos suodaan lisää niin se on vaan plussaa.

Täytyy kertoa omasta elämästä vähän, mä en ennen esikoisen saamista koskaan ole potenut vauvakuumetta ja raskaaksi tullessani ajattelin että olen puoli vuotta kotona ja palaan töihin ja mies saa jäädä kotiin. No lapsen saatuani kakki ajatukset kyllä muuttui ihan päälaelleen ja olin kotona pidempään ja musta tuli niin äiti ettei tosikaan. Se on ihan uskomatonta kuinka paljon sitä lasta voikaan rakastaa :heart: Esikoista yritettiin enemmän tai vähemmän vakavasti 9kk eikä mulla ollut mikään kiire sai tulla sitten kun tulee. Raskaus aika meni vähän ohi ja mä olin täysin oireeton ja vaivaton (närästystä lukuunottamatta) joten sitä eleli vähän niinkuin ennenkin. Synnytyksen jälkeen kun jouduin leikkaukseen (leikattiin se valtava kysta jat toinen munasarja pois), sitä tietysti alkoi miettimään että saadaanko me koskaan enää toista lasta vaikka toinen munasarja terveeltä vaikuttikin ja se oli jotenkin pysähdyttävää. Toista haaveilessa jätin vain pillerit pois ja sen jälkeen ehti tulla yhdet menkat kunnes tärppäsi mutta se sitten meni kesken, mutta se oli jotenkin lohduttavaa tietää hei mä voin tulla raskaaksi vielä. Varsinkin km jälkeen mulle tuli vauvakuume ja tarve kokea raskaus ja synnytys vielä uudelleen, jotenkin tuntuisi pahalta ajatukselta ettei enää ikinä tai että tämä on nyt viimeinen kerta kun kaiken sen kokee..
 
  • Tykkää
Reactions: Scarleth
g

Onpa mielenkiintoista, siis tuo yhteys syöksysynnytykseen. Eka synnytys minulla 3 h ja toka 55 min, ja tyttäreni tosiaan syntyi kotona olohuoneen sohvalle :) Tuon perusteella odotan siis jatkossakin runsasta pahoinvointia... :X

*muoks* Lisään vielä, että olen ollut aina siinä uskossa, että raskauspahoinvointi kertoo hyvää kuluvasta raskaudesta, mutta nyt kummittelee outouksia päässä, koska pahoivointi alkoi suoraan kiinnittymisestä ja oli pahimmillaan ennen kuudetta raskausviikkoa (sikön kehitys loppui sitten 6+4, ja sydän pysähtyi 10+1) raskauspahoinvointi loppui kun sikiön kehitys loppui, tai ainakin heikkeni. Nyt olen saanut päähäni että liian aikainen pahoinvointi on merkki huonosta :-( Eli te jotka kipuilette oireettomuuden kanssa ennen testausta, niin ainakin minulle se on tiennyt sujuvaa raskautta (ainoastaan peruslämpö oli koholla)ja oireet alkaneet sitten vasta pari viikkoa plussauksesta. Tsemppiä teille!
Itsekin aloin nyt miettimään noita raskauksia ja siis kuopuksesta missä oli paha pahoinvointi, tuli myös syöksysynnytys. Ehdin kyllä sairaalaan, mutta tutkimushuoneeseen ja suoraan ponnistamaan vaan. Kuului rusahdus ja totesin kätilölle, että oli varmaan limatulppa mikä tuli ja kätilö siihen tuumasi, että ööh se oli pää...
 
ipna Mulle kävi juuri samoin, että km:n jälkeen tuli pelko siitä että onnistunko enää koskaan. Sitä ennen ajattelin, että tulee jos on tullakseen.

Tuttavapiirissä on ikäisiäni ekaa kuumeilevia, jotka eivät edes raskaudu. Heidän tuskansa määrää en voi edes kuvitella. Ja täälläkin on paljon vaikeammassa tilanteessa olevia kuin itse, välillä tämä pelko ja suru tuntuu itsekkäältä :-/

malttamaton Syöksysynnytykseni kotona oli kyllä hyvä kokemus, joten mietin tässä, että ehkä sitä jaksaa pahoinvoinnin kärsiä jos sillä saa helpon synnytyksen! Tosin ainahan nuo syöksysynnytykset eivät ole mukavia. Itse tykkäsin kun oli nopeasti ohi. :)
 
Viimeksi muokattu:
Täällä on pikkuhiljaa alkanut olo helpottamaan, kun olen saanut ”synnytettyä esikoisen” uudelleen. Pikkuiseni täytti eilen 2-v ja elin alkuviikon hormonihöyryissäni hänen synnytystään. Muistin sairaalan äänet, tuoksut, hoitajan sanat ja jopa kivun. Tuntui, että mun sydän särkyy siihen paikkaan, kun pelkään, että en pääse kokemaan sitä enää uudestaan. Itku oli silmässä ja pala kurkussa heti, kun ajatukset alkoivat harhailemaan. Töissä pystyin hillitsemään itseni, mutta pari iltaa meni kotona itkiessä välillä esikko sylissä ja välillä miehen sylissä. Tuntui, että mä en selviä siitä henkisestä pahasta olosta ja ahdistuksesta, mutta nyt onneksi on synkät ajatukset hieman hälvenneet.

Tämä toisen lapsen yritys on ollut aivan erilaista kuin esikon. Mitä pidempi aika menee ja eritoten ku & kkm lisäävät tuskaa. Esikoista yritettiin leppoisasti puolisen vuotta, ilman ovistestailuja tai muita kikkailuja. Myös odotusaika meni tosin hyvin, mulla ei ollut mitään krenkkoja enkä osannut pelätä, että mikään menisi pieleen. Nykyään tieto lisää tuskaa.. Esikoista yrittäessä en tosiaan stressannut lainkaan yritystä, jotenkin sitä naiivisesti ajatteli, että totta kai pian tärppää ja kaikki menee hyvin. Nyt musta tuntuu, että mä pakahdun tän lapsen kaipuun kanssa. En kokenut aiemmin näin vahvoja ja välillä jopa liian ylitsevuotavia tunteita. Olen niin onnellinen, että meillä on terve, maailman ihanin tyttö ja toivon todella, että kaikille se tunne suotaisiin, mutta nyt vasta poden toden teolla vauvakuumetta.

Anteeksi pitkä vuodatus ja valitus, eritoten, koska meille on jo yksi lapsi suotu, mutta en voi tunteilleni mitään. Kuten sanottu, toivon todella, että me kaikki tultaisiin kokemaan miltä tuntuu, kun saa pienen ihmeen ensimmäistä kertaa rinnalle tuhisemaan. Taas tulee tippa linssiin..

Jään odottelemaan innolla sunnuntaitestaajien plussia!
 
Ihanaa Naistenpäivää naiset!! :flower:

Onko Neiti-81:stä kuulunut mitään? Toivottavasti kaikki on kunnossa.

kultakimpale2 Paljon onnea haamusta ja viivalle vahvistumista!

Scarleth ja malttamaton eipäs nyt synkistellä. Vielä on kaikki mahdollisuudet plussata tässä kierrossa!

Sanniz ja malttamaton Kirjoititte sydäntäriipaisevasti. Oli pakko mennä työpaikalla vessaan vetistelemään. Sanoin tiputtaneeni silmätippoja...
Omaa tarinaani: Esikoinen tärppäsi toisesta kierrosta sen enempää yrittämättä. Olin huoleton koko raskausajan. Ainut vaiva oli etten voinut kuukautta ennen äippälomaa istua töissä kun oikeaa nivusta juili etukenoasento. Toista sitten yritettiin 8kk. Rv22:sta lähtien oli yhtä jos toista, mutta lekurit olivat toiveikkaita. Makasin siitä lähtien ja lopputuloksena oli että 22.12.10 syntyi enkelityttömme. Sydän oli pysähtynyt sama aamuna kun hän syntyi sitten yöllä. Sen jälkeen minulla oli pakonomainen tarve "saattaa loppuun" raskaus eli raskautua uudelleen ja saada vauva kotiin asti. Kolmatta tehtiin myös 8kk:ta, joka sitten jouduttiin keskeyttämään geneettisen syyn takia eli sikiöllä ei ollut lainkaan aivokuorta. Sen jälkeen ajattelin ettei tämä voi tapahtua meille. Lupasin itselleni yrittää vielä kerran ja tässä sitä ollaan. Piinailemassa joka kierrossa jospa siitä se tärppäisi. Anteeksi pitkä kirjoitus. :ashamed:

Intohimoni on veneily. Nytkin odotan malttamattomana että pääsen taas merelle jossa huolet haihtuvat. Esikoisen kanssa käyn uimassa viikottain. Harrastan puutarhan penkomista, nytkin on tulossa paprikaa ja tomaattia kasvihuoneeseen.

ON: menkkamaiset juilinnat jatkuu ja vähän kuvottaa jos ei syö. Varovaisen toiveikas olo. Pudotaan sitten sunnuntaina tai viimeistään ensi viikolla kovaa korkealta...
 
Heippa taas!

Halusin tulla tsemppaamaan kaikkia ja onnittelemaan plussanneita!
Tulin tuomaan plussapuhureita kaikille ja tartuttamaan omaa raskautta muille.
Ajattelin vain antaa toivoa kaikille kenellä tuntuu et mitään ei tapahdu.
Itse olin tässä pinossa melkein 2 vuotta ja tänään ensimmäisen kerran varhaisultrassa näkyi pompulan nopeasti sykkivä sydän :heart:

Micaela + pompula 5+6 :heart:
 

Yhteistyössä