Mies jätti toisen takia- nyt olen ihan k*sessa lapsen päivähoitomatkan takia :-(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Unohda kaikki parisuhdekommentit tällä palstalla ja muutoinkin. Anna miehesikin puuhata omalla suunnallaan mitä ikinä puuhaakaan. Älä pidä yhteyttä.

Huomenna soitat esimiehelle ja kerrot lapsesi olevan kipeä, joten sinun pitää jäädä ainakin yhdeksi päiväksi kotiin. Ole vaikka koko viikko poissa töistä jollakin verukkeella, jos se on tarpeen. Vie lapsi jo tiistaina hoitoon, jotta saat järjestettyä asiat.

Kartoita:
- asuntotilanne, voitteko jäädä nykyiseen, pitääkö muuttaa
- jos pitää muuttaa, voitko ostaa oman vai vuokraatko (kunnan vuokra-asunnot edullinen vaihtoehto ainakin aluksi); muuta päiväkodin lähelle
- onko sinulla vataa ostaa auto

Yleensä kätevintä on, jos voit asua päiväkodin vieressä. kävelymatkan päässä. Jos työpaikka on hankalan matkan päässä päiväkodista ja uudesta kodista, alat etsiä työoaikkaa läheltä sitten kun muut asiat on järjestetty.
 
[QUOTE="vieras";25799041]Sinulla ei ole tainnut kukaan lähiomainen kuolla koskaan tai olet harvinaisen kylmä ihminen. Muistappa tämä lausuntosi siinä vaiheessa, kun lähiomaisesi kuolee... terveisin äitinsä haudannut.[/QUOTE]

Ilmeisesti äidin kuolema ei ole ainakaan sinusta tehnyt empaattisempaa ihmistä, jos pitää alkaa nettikeskusteluissa heiluttelemaan toisella tavalla ajatteleville kuolemakorttia.

Eiköhän valtaosa meistä joudu saattelemaan äitinsä hautaan. Parempi niin päin kuin että lapsi menisi ensin.
 
[QUOTE="sasa";25799045]Ruma temppu, ei siinä mitään. Mutta ihan liian useasti palstalla neuvotaan paiskaamaan miehen kamat pihalle ja sarjoituttamaan lukot uudelleen. Kun äijän naama vituttaa, niin se on naiselle ilmeisesti riittävä syy jättää mies pulaan ilman kummempia keskusteluja?[/QUOTE]

tällä palstalla: vain ja ainoastaan naisten "totuus" on oikea. Muiden mielipiteet nuijitaan välittömästi.
 
[QUOTE="Äiti";25799192]Unohda kaikki parisuhdekommentit tällä palstalla ja muutoinkin. Anna miehesikin puuhata omalla suunnallaan mitä ikinä puuhaakaan. Älä pidä yhteyttä.

Huomenna soitat esimiehelle ja kerrot lapsesi olevan kipeä, joten sinun pitää jäädä ainakin yhdeksi päiväksi kotiin. Ole vaikka koko viikko poissa töistä jollakin verukkeella, jos se on tarpeen. Vie lapsi jo tiistaina hoitoon, jotta saat järjestettyä asiat.

Kartoita:
- asuntotilanne, voitteko jäädä nykyiseen, pitääkö muuttaa
- jos pitää muuttaa, voitko ostaa oman vai vuokraatko (kunnan vuokra-asunnot edullinen vaihtoehto ainakin aluksi); muuta päiväkodin lähelle
- onko sinulla vataa ostaa auto

Yleensä kätevintä on, jos voit asua päiväkodin vieressä. kävelymatkan päässä. Jos työpaikka on hankalan matkan päässä päiväkodista ja uudesta kodista, alat etsiä työoaikkaa läheltä sitten kun muut asiat on järjestetty.[/QUOTE]

mutta kerro totuus miksi olet poissa töistä. Valehtelu tulee ilmi kuitenkin jossain vaiheessa.
 
[QUOTE="vieras";25799041]Sinulla ei ole tainnut kukaan lähiomainen kuolla koskaan tai olet harvinaisen kylmä ihminen. Muistappa tämä lausuntosi siinä vaiheessa, kun lähiomaisesi kuolee... terveisin äitinsä haudannut.[/QUOTE]

Minä olen kokenut sekä avioeron, että anoppini kuoleman. Molemmat olivat henkisesti raskaita juttuja. Avioeron aikaan purskahtelin itkuun kesken työpäivän, autoa ajaessani jne. , enkä saanut nukutuksi. Anopin kuolema tuotti surua, joka nousi pintaan yllättäen erilaisissa tilanteissa, ja paljon mieheni tukemista. Ja paljon työtä pesän selvittelyssä - aikana jolloin oli vaikeampi jatkaa. Silti minulle huomattavasti vaikeampi asia oli avioero - sillä se vei hetkeksi maton jalkojeni alta - koko elämä oli järjestettävä uudestaan! Ihan kaikki - asuminen, harrastukset, rahan käyttö, lapsen tukeminen.

Eli itse voisit muistaa oman lausuntosi, kun eroat, ja hoidat siinä samalla pientä lasta - poikani oli tuolloin 3-vuotias.
 
[QUOTE="Äiti";25799192]Unohda kaikki parisuhdekommentit tällä palstalla ja muutoinkin. Anna miehesikin puuhata omalla suunnallaan mitä ikinä puuhaakaan. Älä pidä yhteyttä.

Huomenna soitat esimiehelle ja kerrot lapsesi olevan kipeä, joten sinun pitää jäädä ainakin yhdeksi päiväksi kotiin. Ole vaikka koko viikko poissa töistä jollakin verukkeella, jos se on tarpeen. Vie lapsi jo tiistaina hoitoon, jotta saat järjestettyä asiat.

Kartoita:
- asuntotilanne, voitteko jäädä nykyiseen, pitääkö muuttaa
- jos pitää muuttaa, voitko ostaa oman vai vuokraatko (kunnan vuokra-asunnot edullinen vaihtoehto ainakin aluksi); muuta päiväkodin lähelle
- onko sinulla vataa ostaa auto

Yleensä kätevintä on, jos voit asua päiväkodin vieressä. kävelymatkan päässä. Jos työpaikka on hankalan matkan päässä päiväkodista ja uudesta kodista, alat etsiä työoaikkaa läheltä sitten kun muut asiat on järjestetty.[/QUOTE]

Ja edelleen oon sitä mieltä, että tuollaisella verukkeella poissa olossa ei oo järkeä. Miksi pitää valehdella, kun ihan oikeankin syyn vuoksi saa sairaslomaa. Ap itsekin totesi, että hakee huomenna sairaslomaa ihan shokkireaktion vuoksi.
Muuten kirjoituksesi on hyvä.

Ei todellakaan kannata lähteä valehtelemaan, totuus tulee yleensä aina jotenkin julki. Ja muutenkin tällainen tilanne (ero) on mun mielestä ihan hyvä kertoa töissä ainakin pmolle, sillä jos jatkossakin joutuu olemaan poissa töistä ihan oikeasti lapsen sairauden takia ja näin ollen pomo tietää, että ei ole miestä kotona joka lapsesta huolehtisi tai muun vastaavan tilanteen takia.
Saikohan tästä kappaleesta nyt mitään selvää, mitä yritän sanoa...
 
Ilmeisesti äidin kuolema ei ole ainakaan sinusta tehnyt empaattisempaa ihmistä, jos pitää alkaa nettikeskusteluissa heiluttelemaan toisella tavalla ajatteleville kuolemakorttia.

Eiköhän valtaosa meistä joudu saattelemaan äitinsä hautaan. Parempi niin päin kuin että lapsi menisi ensin.
Tässäpä tämä lause mitä kritisoin alunperin:
" Mikä tässä tapauksessa on sairaus, jonka perusteella neuvot "ottamaan" sairaslomaa? Varmaan se sama sairaus, jonka perusteella lähiomaisen kuollessakin saa sairauslomaa."

Mitähän tekemistä tässä jutussa on lapsen kuolema tai vanhemman kuolema, jutun juoni lienee siellä että on toisia ihmisiä jotka eivät surussaan ja shokissaan ole kykeneväisiä työhönsä, ihan oikein on hakea sairaslomaa henkisen "sairauden" takia, johtui se sitten lapsen kuolemasta, lienee se lähiomainen myös tai vaikkapa sen takia että ukko ottaa ja lähtee varoittamatta toisen naisen matkaan.
 
[QUOTE="poikia3";25799240]Minä olen kokenut sekä avioeron, että anoppini kuoleman. Molemmat olivat henkisesti raskaita juttuja. Avioeron aikaan purskahtelin itkuun kesken työpäivän, autoa ajaessani jne. , enkä saanut nukutuksi. Anopin kuolema tuotti surua, joka nousi pintaan yllättäen erilaisissa tilanteissa, ja paljon mieheni tukemista. Ja paljon työtä pesän selvittelyssä - aikana jolloin oli vaikeampi jatkaa. Silti minulle huomattavasti vaikeampi asia oli avioero - sillä se vei hetkeksi maton jalkojeni alta - koko elämä oli järjestettävä uudestaan! Ihan kaikki - asuminen, harrastukset, rahan käyttö, lapsen tukeminen.

Eli itse voisit muistaa oman lausuntosi, kun eroat, ja hoidat siinä samalla pientä lasta - poikani oli tuolloin 3-vuotias.[/QUOTE]

Kannattaa kommentoida vasta sitten kun tietää mitä kommentoi, kommentoin lauseellani ihmistä jonka mielipide oli sellainen että henkinen sairaus ei ole syy hakea sairaslomaa.
"Mikä tässä tapauksessa on sairaus, jonka perusteella neuvot "ottamaan" sairaslomaa?Varmaan se sama sairaus, jonka perusteella lähiomaisen kuollessakin saa sairauslomaa. "
 
Tässä ketjussa on niin paljon jo sanottu, täyttä peetäkin, etten enää lusikkaani tähän soppaa tunge vaan toivottelen vaan ap:lle hurjasti voimia ja rutkasti sympatiaa.

Sinä Selviät!!! :hug:
 
[QUOTE="vieras";25799368]Juu kyllä se on aiheellista mennä ja sieltä kirjoitetaan kyllä sairaslomaa ihan henkiseenkin kipuun. Itse kävin kuolemantapauksessa työterveydessä ja hän passitti sitten lääkärille, että hän ei voi kirjoittaa kuin 3 päivää.[/QUOTE]

Niimpä että rohkeesti vaan AP lääkäriin huomenna!! Sain itseeni viikossa kokoon, vaikka johtui muusta.
 
[QUOTE="vieras";25799039]Väännetäänpä nyt rautalangasta. Sairaslomaa kirjoitetaan, kun ihminen on sairautensa vuoksi kykenemätön tekemään työyään tai siihen läheisesti rinnastettavaa työtä. Se, ettei pysty viemään lasta bussiaikatalujen vuoksi päiväkotiin, ei ole sairasloman syy. Vai löytääkö palstamamma jostain tähänkin diagnoosinumeron? Jos taas on eron vuoksi masentunut, järkyttynyt, itkuinen, uneton tms, se VOI olla sairasloman syy, jotkut voivat siitä huolimatta olla työkykyisiä, riippuu tietysti myös työstä. Esim. asiakaspalvelutyössä, opettajana tms voi olla mahdotonta toimia, mutta jos pinoaa yksin takahuoneessa vanerilevyjä, voi hyvinkin pystyä työhön vaikka välillä itkettääkin. Tätä on kuitenkaan mahdotonta arvioida pelkän nettikirjoittelun perusteella, etenkin kun ap:n ammatti ei kait missään ole tullut esiin.

Ap:lle toivotan tsemppiä, jaksamista mutta myös avoimuutta niin työterveyshuollon kuin esimiehenkin suuntaan jonkun keksityn vatsataudin sijasta.[/QUOTE]

No mäkin väännän sulle sitten rautalangasta: Kukaan ei ole ehdottanut sairasloman syyksi lapsen päivähoitoon kuljettamisen vaikeutta tai edes olettanut (muut kuin sinä) että se olisi se sairaslomaan aiheuttaja. Yksi ainoa ihminen on ehdottanut sairausloman syyn valehtelemista (lapsen mahatauti), mutta muut ovat kehoittaneet kertomaan tilanteesta rehellisesti esimiehelle. Kirjoittajat ovat tietysti olettaneet, että jos puoliso jättää ilman ennakkovaroitusta toisen naisen tähden, pakkaa kamansa saman tein eikä edes vastaa enää yhteydenottoihin ja jättää selviämään yksi arjen ongelmista (joista yksi heti aamulla eteen tuleva on lapsen hoitoon kuljettaminen, minkä mies on tähän asti tehnyt) niin kyllähän se pikkuisen saattaa stressata. Mutta joillekin tällainen asia tuntuu olevan vaikeata ymmärtää ja lukea rivien välistä, jos ei ap siitä erikseen täällä kirjoita. Mitä tulee hoitoon kuljetuksen hankaluuuteen ja sen pohtimiseen, niin akuuteissa stressitilanteissa ihmisen mieli yleensä pyrkii ylläpitämään näitä käytännön tason toimintoja, henkinen lamaannus iskee sitten vasta hetken kuluttua. Mitä tulee töihin menemiseen itkevänä ja akuutissa stressitilanteessa, unettomien öiden jälkeen, niin pidän sitä itsekin täysin järjettömänä, olkoonkin kyse vaikka niiden vaneerien pinoamisesta takahuoneessa. Töihin meneminen akuutissa stressissä ei mitenkään edistä ihmisen toipumista, päinvastoin se saattaa pitkittää stressitilaa...Ja tämän voin kertoa 12 vuoden työkokemuksella, työterveyshoitajana.

AP:lle voimia hankalassa elämäntilanteessa!
 
[QUOTE="vieras";25798657]Tuollaiselle miehelle en antaisi 2,5vuotiasta viikonloppukylään vielä piiiitkään aikaan!!(lue ainakaan vuoteen!). Ei ole pienelle lapsellekaan hyväksi. Ja ilman muuta hoidat itsellesi yksinhuoltajuuden ja hyvät elarit mieheltä![/QUOTE]

No ei se ihan näin mene. Siis että sossu kirjoittaa sellaisen tapaamissopparin kuin äiti haluaa. Ei ei ja ei. Kyllä kuule isä on tasavertainen vanhempi siinä missä äitikin, eli yhteiselle sopimuksella mennään. Äiti ei voi itsekkäästä syystä estää isää tapaamasta lasta. Tapaamissopimus on lapsen oikeus nähdä molempia vanhempia.

2,5 v on jo niin iso, että lähinnä hänelle on haittaa siitä, jos EI NÄE molempia vanhempia. Joten pidä sinä vaan mölyt mahassa. Oma etu sulla menee lapsen edun edelle.

Yksinhuoltajuutta ei noin vain saa. Siihen ei riitä syyksi mulkku mies, petturi, väkivaltaisuus tms. Ja äiti ei niistä elareista päätä. Ne määrätään yhdessä yhteistuumin sen mukaan, mikä on lapsen kulutus, äidin tulot, isän tulot, luonapito jne.

Ap, soita työpaikallesi, jos pystyt niin jo tänään. Selvitä tilanteesi ja kerro että joudut olemaan henkisen pahoinvoinnin vuoksi muutaman päivän saikulla. Lääkäri kyllä määrää tämän vuoksi saikkua, se on ihan selvä. Joku typerys ehdotti työpaikan irtisanomista. Tähän nyt ei tietenkään tarvi lähteä, sillä kunnan on järjestettävä lapsellesi hoitopaikka siten, että pystyt hänet työaikojesi puitteessa sinne viemään. Eli joko yrität löytää uuden hoitopaikan tai sitten muutat hoitopaikkaa lähemmäksi. tsemppistä.
 
[QUOTE="enni";25799423]No mäkin väännän sulle sitten rautalangasta: Kukaan ei ole ehdottanut sairasloman syyksi lapsen päivähoitoon kuljettamisen vaikeutta tai edes olettanut (muut kuin sinä) että se olisi se sairaslomaan aiheuttaja. Yksi ainoa ihminen on ehdottanut sairausloman syyn valehtelemista (lapsen mahatauti), mutta muut ovat kehoittaneet kertomaan tilanteesta rehellisesti esimiehelle. Kirjoittajat ovat tietysti olettaneet, että jos puoliso jättää ilman ennakkovaroitusta toisen naisen tähden, pakkaa kamansa saman tein eikä edes vastaa enää yhteydenottoihin ja jättää selviämään yksi arjen ongelmista (joista yksi heti aamulla eteen tuleva on lapsen hoitoon kuljettaminen, minkä mies on tähän asti tehnyt) niin kyllähän se pikkuisen saattaa stressata. Mutta joillekin tällainen asia tuntuu olevan vaikeata ymmärtää ja lukea rivien välistä, jos ei ap siitä erikseen täällä kirjoita. Mitä tulee hoitoon kuljetuksen hankaluuuteen ja sen pohtimiseen, niin akuuteissa stressitilanteissa ihmisen mieli yleensä pyrkii ylläpitämään näitä käytännön tason toimintoja, henkinen lamaannus iskee sitten vasta hetken kuluttua. Mitä tulee töihin menemiseen itkevänä ja akuutissa stressitilanteessa, unettomien öiden jälkeen, niin pidän sitä itsekin täysin järjettömänä, olkoonkin kyse vaikka niiden vaneerien pinoamisesta takahuoneessa. Töihin meneminen akuutissa stressissä ei mitenkään edistä ihmisen toipumista, päinvastoin se saattaa pitkittää stressitilaa...Ja tämän voin kertoa 12 vuoden työkokemuksella, työterveyshoitajana.

AP:lle voimia hankalassa elämäntilanteessa![/QUOTE]

Harvinaisen fiksua tekstiä. Hattua nostan!
 
[QUOTE="KKK";25799529]No ei se ihan näin mene. Siis että sossu kirjoittaa sellaisen tapaamissopparin kuin äiti haluaa. Ei ei ja ei. Kyllä kuule isä on tasavertainen vanhempi siinä missä äitikin, eli yhteiselle sopimuksella mennään. Äiti ei voi itsekkäästä syystä estää isää tapaamasta lasta. Tapaamissopimus on lapsen oikeus nähdä molempia vanhempia.

2,5 v on jo niin iso, että lähinnä hänelle on haittaa siitä, jos EI NÄE molempia vanhempia. Joten pidä sinä vaan mölyt mahassa. Oma etu sulla menee lapsen edun edelle.

Yksinhuoltajuutta ei noin vain saa. Siihen ei riitä syyksi mulkku mies, petturi, väkivaltaisuus tms. Ja äiti ei niistä elareista päätä. Ne määrätään yhdessä yhteistuumin sen mukaan, mikä on lapsen kulutus, äidin tulot, isän tulot, luonapito jne.

Ap, soita työpaikallesi, jos pystyt niin jo tänään. Selvitä tilanteesi ja kerro että joudut olemaan henkisen pahoinvoinnin vuoksi muutaman päivän saikulla. Lääkäri kyllä määrää tämän vuoksi saikkua, se on ihan selvä. Joku typerys ehdotti työpaikan irtisanomista. Tähän nyt ei tietenkään tarvi lähteä, sillä kunnan on järjestettävä lapsellesi hoitopaikka siten, että pystyt hänet työaikojesi puitteessa sinne viemään. Eli joko yrität löytää uuden hoitopaikan tai sitten muutat hoitopaikkaa lähemmäksi. tsemppistä.[/QUOTE]

tälle.
 
[QUOTE="vieras";25799246]Tässäpä tämä lause mitä kritisoin alunperin:
" Mikä tässä tapauksessa on sairaus, jonka perusteella neuvot "ottamaan" sairaslomaa? Varmaan se sama sairaus, jonka perusteella lähiomaisen kuollessakin saa sairauslomaa."

Mitähän tekemistä tässä jutussa on lapsen kuolema tai vanhemman kuolema, jutun juoni lienee siellä että on toisia ihmisiä jotka eivät surussaan ja shokissaan ole kykeneväisiä työhönsä, ihan oikein on hakea sairaslomaa henkisen "sairauden" takia, johtui se sitten lapsen kuolemasta, lienee se lähiomainen myös tai vaikkapa sen takia että ukko ottaa ja lähtee varoittamatta toisen naisen matkaan.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä. Mutta miten tämä asia liittyy siihen, että taannoin toivoit keskustelukumppanin menettävän lähiomaisensa?
 
[QUOTE="poikia3";25799240]Minä olen kokenut sekä avioeron, että anoppini kuoleman. Molemmat olivat henkisesti raskaita juttuja. Avioeron aikaan purskahtelin itkuun kesken työpäivän, autoa ajaessani jne. , enkä saanut nukutuksi. Anopin kuolema tuotti surua, joka nousi pintaan yllättäen erilaisissa tilanteissa, ja paljon mieheni tukemista. Ja paljon työtä pesän selvittelyssä - aikana jolloin oli vaikeampi jatkaa. Silti minulle huomattavasti vaikeampi asia oli avioero - sillä se vei hetkeksi maton jalkojeni alta - koko elämä oli järjestettävä uudestaan! Ihan kaikki - asuminen, harrastukset, rahan käyttö, lapsen tukeminen.

Eli itse voisit muistaa oman lausuntosi, kun eroat, ja hoidat siinä samalla pientä lasta - poikani oli tuolloin 3-vuotias.[/QUOTE]

En ole tuo jota lainasit mutta laitatko sä viivalle avioeron ja ANOPIN kuoleman? :headwall: Joo, on mullakin kuollut appiukko, hyvin läheinen ystävä, varaisiä ja varaäitejä (enoja ja tätejä) ja on kuollut myös oma äiti ja kukaan noista ei todellakaan vedä vertoja äidin kuolemalla, vähiten appiukon kuolema vaikka raskasta olikin.
 
[QUOTE="sasa";25799045]Ruma temppu, ei siinä mitään. Mutta ihan liian useasti palstalla neuvotaan paiskaamaan miehen kamat pihalle ja sarjoituttamaan lukot uudelleen. Kun äijän naama vituttaa, niin se on naiselle ilmeisesti riittävä syy jättää mies pulaan ilman kummempia keskusteluja?[/QUOTE]
Miten tämä liittyy tähän ketjuun ja tähän tapaukseen? Täytyykö jokaiseen tragediaan tulla mussuttamaan omaa agendaansa?
 
Yritä ottaa talvilomaa, pekkasia, tai sitten ihan palkatonta tai ehkä jopa sairaslomaa voisit saada. Mutta aamulla heti klo 7 soitto esimiehelle ja kerro tosiaan suoraan tilanteesta. Asioilla on tapana järjestyä. Sitten seuraavaksi soitto kunnan päivähoidosta vastaavalle.

En ymmärrä ihmisiä, jotka ensin haluavat lapsia ja sitten noin hylkäävät. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät pysty asettamaan lastaan kaiken muun edelle. Lapsen vika tuo tilannehan ei ole. Kamala mies...
 
Sulla on muuten oikeus myös 6h työpäivään, osittainen hoitovapaa (80%), tosin palkkakin tippuu, mutta kelasta saa 90 euroa...ehkä muutaman kuuakuden pysytisi tekemään, niin että saa asiat taas rullaamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyi mikä mies;25800139:
Yritä ottaa talvilomaa, pekkasia, tai sitten ihan palkatonta tai ehkä jopa sairaslomaa voisit saada. Mutta aamulla heti klo 7 soitto esimiehelle ja kerro tosiaan suoraan tilanteesta. Asioilla on tapana järjestyä. Sitten seuraavaksi soitto kunnan päivähoidosta vastaavalle.

En ymmärrä ihmisiä, jotka ensin haluavat lapsia ja sitten noin hylkäävät. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät pysty asettamaan lastaan kaiken muun edelle. Lapsen vika tuo tilannehan ei ole. Kamala mies...

sitä lasta halusi.
 

Similar threads

Yhteistyössä