Isovanhempien vaatimuksista vauvan suhteen

[QUOTE="Aapee";25723430]No niin, juuri lähtivät. Aika lyhyeksi jäi kyläily ja hyvä niin, nyt keittää ja isosti. Ottivat pian saavuttuaan viikonlopun puheeksi, heillä oli ajatuksena jo tämä tuleva viikonloppu tai sitä seuraava. Mies mutisi pientä vastalausetta ja äitinsä lyttäsi poikansa heti pelkästään puhumalla voimakkaasti päälle. Multa tultiin kädet ojossa hakemaan vauvaa syliin ja kohdistettiin muhun hyvinkin vaativia äänenpainoja ja tiukattiin viikonlopusta. Kieltäydyin ja sain aikamoisen ryöpyn osakseni. Anoppi mesosi, että mun tarkoituksenani on ilmeisesti estää heidän osallistumisensa lapsen elämään (wtf?!) ja appiukko virnuili vittumaisesti taustalla, että mitäs minä sanoin, arvasinhan minä. Poikansa oli vaiti ja tuijotteli sukkiaan. Mä nielin itkua ja koetin pysyä rauhallisena, kun mun kodissani joku pitelee mun vauvaani sylissään ja samalla vittuilee mulle. Anoppi meuhkasi, ettei varmasti tule tarjoamaan "lastenhoitoapua" enää saatuaan näin "kylmää kyytiä" ja joutuu nyt sitten perumaan ystävänsä viikonloppuvierailun, tämä oli tulossa "mummin tyttöä" katsomaan mutta joutuu nyt hänkin sitten pettymään koska tytön äiti ei anna lasta mummille hoitoon.

Lähtivät karmit kaulassa jäätävän hiljaisuuden vallitessa, mä aloin itkeä ja ihan vapisin vihasta tuossa :,(

Että sellainen sessio.[/QUOTE]

Halaus Sinulle, ap. Toivottavasti pidät pintasi jatkossakin. Ymmärrän, että tilanne on kinkkinen, olette aika nuoria ja miestäsi ovat vanhempansa ilmeisesti vieneet aikaisemmin kuin pässiä narussa. Aikaisemmat kirjoittajat ovat vastanneet mieletäni tosi hyvin, mutta itselleni tulee mieleen pari pointtia:

1. Olette ehkä nuoria, mutta kuitenkin aikuisia ihmisiä, joten myös miehesi olisi ehkä aika katkaista se henkinen napanuora äitiinsä. Tämä on ehkä se vaikein kohta. Oman mieheni kanssa siihen meni 20 vuotta
2. Appivanhemmille voi ihan hyvin sanoa ystävällisesti, mutta tiukasti, että teidän talo, teidän vauva, teidän säännöt. Jos ei kelpaa, ovi löytyy eteisestä. Sama pätee jo niinkin pieneen asiaan, kun vauvan sylissä pitämiseen. Anoppi ei voi ilman lupaanne vauvaa syliin ottaa.
3. Anopin on turha rutista jonkun ystävän kyläilyn perumisesta. Et ole missään vaiheessa luvannut vauvaa sinne, jos menee oma-aloitteisesti pyytämään jotain vauvaa katsomaan ja joutuu perumaan, niin oma moka. Voi voi.
4. Missään nimessä 5 viikkoisen etu ei ole mitkään yökyläilyt isovanhemmilla. Ihan pieni vauva ei edes ymmärrä olevansa erillinen ihminen vaan luulee olevansa osa äitiä. Appivanhempien on turha valittaa, että sinä (ja miehesi) teette itsestänne korvaamattomia, koska te OLETTE korvaamattomia vauvalle ihan luonnostaan. Jos ei appivanhemmat hyväksy niin voi voi.
5.Sinuna en pelkäisi (vaan pikemminkin toivoisin...) välien katkeamista kokonaan. Kyllä ne takasin tulee. Tuollaiset ihmiset ovat kuin peräpukamat, vaikea päästä eroon.

Tsemppiä Sinulle ja onnea vauvastasi!

 

Älä _MISSÄÄN_ tapauksessa anna periksi niille!
Todellakin vauvan paikka on vielä teidän luona, eikä isovanhempien!!

 

[QUOTE="Maria";25726575]
5.Sinuna en pelkäisi (vaan pikemminkin toivoisin...) välien katkeamista kokonaan. Kyllä ne takasin tulee. Tuollaiset ihmiset ovat kuin peräpukamat, vaikea päästä eroon.[/QUOTE]

 

eipä yllätys että miehesi on ainut lapsi Minäkin olisin voinut sen jo heti sanoa ketjun alusta lähtien jos tänne aijemmin olisin tullut
Minulla myös kokemusta hullusta anopista ja ainoasta lapsesta.
Jo se kun aloin varttumaan, sai anopin hyppimään seinille kun emme anta´neet hänen kertoa tuosta vielä enellekään.
Anopille oli pakko tunnustaa kun kävi sairautensa takia hoidoissa ja ei saisi olla raskaana olevien naisten lähellä.
Tosin sehän oli kova paikka anopille, jos minä nyt vähän halaan ei se mitään haittaa.
Vaikka minäki luin lääkäriltä tulleen lappusen minkä anoppi sai ettei saa olla edes metriä likempänä ja mielellään silloinkin kauempana (joditapun kävi nielemässä)
Kun vauva syntyi oli anoppi hankkinut aikki mahdolliset vauvan tarvikkeet kotiinsa ja alkoi kin heti painostus että sitten kun lähdette laitokselle niin koukkaatte minun kautta ja minä TULEN mukaan.
Myös nimen kuin kummit oli anoppi päättänyt ja siitähän sota tuli.
Kummit kun piti ottaa anopin puolelta kun onhan vauva nyt heidän sukua (olimme myös naimisissa)
Ja se ja se sen takia kummiksi kun ne ostaa kalliita lahjoja oli peruste.
Myös sain kuulla haukut kun ilmoitin että jos vauva nyt sattuu olemaan anopin toivomaa sukupuolta ei todellakaan saa nimeksi sitä minkä anoppi haluaa, siitähän sota tuli ja poikansa minua jopa ylipuhumaan jos nyt annetaan mummon se kuitenkin päättää :O
Luojan kiitos eri sukupuolta tulikin muksu,ja anoppi oli pettynyt,
tosin pettymys ei kestänyt tarpeeksi kauan vaan noitavaino alkoi taas.
Anoppi kun oli aikanaan ollut itse teiniäiti kun lapsensa sai,ja hänen oma äiti vauvan kasvatti aina 10v asti kunnes lapsi muutti omalle biologiselle äidilleen.
Niin anoppipa keksi että sama kiertokulku tulee jatkua ja minäpä nyt annan lapsen hänelle kun hän ei ole saanut nauttia vauva ajasta yhtään ja me saadaan mieheni kanssa vauva välilä hoitoon.
Minähän tästä tietysti riemun nostin ja anopin heitin pihalle ja taas miniää haukuttiin.
Ja taas nöyränä poikana toteuttaa mieheni anopin suunnitelmaa ja aloittaa ylipuhumaan kuinka me ollaan nuoria (20v) ja kuinka olisi helppoa kun voisimme vaan välillä käydä katsomassa vauvaa ja saada se meille hoitoon ja kuinka pitäsi nyt mummille suoda se menetetty vauva aikakin.
Sanomattakin selvää ettei tuollaista menoa kukaan kauan jaksanut katsella ja niin otin lapsen kainalooni ja lähdin tuosta oravanpyörästä.
Nyt sitten hyljättiin koko lapsi, hyvä jos synttärikortti tulee ja siinäkin vittuilua minua kohtaan
(olisin voinut muutenkin muistaa mutta kuntiedä mitä äitis siihen taas sanoo kun eihän se sille käy, eli tuon tyylistä onnea vaan kortteja tulee)
No nykyään onneksi onnellinen ja kaukana tuosta helvetillisestä juntti suvusta.

Oppirahat maksettu ja IKINÄ en IKINÄ ala olemaan miehen kanssa joka on perheensä ainut lapsi, niin hemmetin lellitty ja niin manipuloiva anoppi että en edes tajua jälkikäteen miten moiseen roskasakkiin hoksahdinkaan

 

Ap hienosti selvisit ja hoidit tilanteen!! Tsemppiä jatkoon..

 

Täällä myös rasittavat appivanhemmat. Esikoinen 2,5 vuotias ja toinen tulossa la 5/12. Jatkuvasti kinuamassa esikoista hoitoon (laittavat "loma-anomuksia"), kyselevät tarkkaa laskettua päivää, jotta voivat sitten ottaa siihen pitkäälomaa ja hoitaa esikoista, vaikka olen sanonut että ei tarvita esikoiselle hoitoa muuta kuin synnytyksen ajaksi, muuten haluan esikoisen pitää miehen kanssa kotona ja kun siraalasta kotiudutaan niin ehdottamasti haluan esikoisen pitää kotona enkä laittaa hoitoon.
Pitävät kaiken lisäksi esikoista vielä ihan vauvana, lässyttävät ja sössöttävät kun puhuvat hänelle ja kun ovat kylässä meillä niin juoksevat melkein koko ajan esikoisen perässä, kun menee vaikka leluja hakemaan "ettei vain satuta itseään". Plääh...
Noin. kuukausi sitten meillä oli ultra ja oltiin sovittu että esikoinen menee hoitoon päiväksi, jotta mieskin pääsee ultraan mukaan ja lähdetään sen jälkeen kahdestaan ostoksille ja syömään. Esikoinen oli ollut vatsa kipeä, joten ulkoillun vielä kielsin. Veimme lapsen hoitoon ja menimme ultraan, jonka jälkeen soitimme että miten menee, kun jäi aamulla itkeskelemään kovasti, sanoivat että on kovasti itkuinen joten voisimmeko hakea esikoisen kotiin. Näin ollen haimme esikoisen kotiin ja peruimme omat suunnitelmamme, koska isovanhemmat eivät pärjänneetkään esikoisemme kanssa tällä kertaa.. Ei paljon innosta viedä esikoista sinne hoitoon, kun ei tiedä että milloin pystyvät hoitamaan ja milloin eivät.

Tulipa pitkät sepustukset, mutta oli pakko avautua, kun mies ei tunnu pittaavan...

Tsemppiä ap:lle! Hienosti hoidit homman!

 

Sinulle "arvasin": ihan mahtavaa että älysit ja uskalsit lähteä!!! Todennäköisesti pelastit lapsesi normaalille elämälle. Liian usein kuulee näitä juttuja, joissa lapsen paras unohtuu kun ei uskalleta laittaa omille/ appivanhemmille vastaan.
AP; hyvältä näyttää mutta jos miehesi ei kerta kaikkiaan pysty perhettään puolustamaan niin sitten ota lapsi ja pakene! Lain mukaan isällä on oikeus lapseen mutta isovanhemmilla ei. Ja mielessäsi kannattaa jo käsitellä se ajatus, että pahimmassa tapauksessa voit joutua itse valintatilanteeseen (siis jo smiehes ei kykene vanhempiaan laittaan järjestykseen): elämä appivanhempien ehdoilla tai elämä ilman miestäsi omilla ehdoillasi.

 

No niin, päivitystä taas täältä kahjojen kylästä :xmas:

Anoppi soitteli tuossa aamulla ja aloitti sovittelevasti, ettei halua riidellä ja että haluaa vain olla mummina läsnä tytön elämässä. Minä siihen tietysti, että tottakai haluan mummin kuuluvan lapsen elämään, mutta että pienen vauvan paikka on äidin ja isän luona, vain lyhyitä aikoja jossakin muualla. Anoppi kysyi sitten, miten olisi kuukauden kuluttua Minä siihen, että pikemminkin aikaisintaan vuoden kuluttua. Pitkä hiljaisuus toisessa päässä ja sitten repesi riemu. Tuli itkua ja volinaa, syyttelyä, vaikka mitä. Ja minä olen itsekäs, kuvittelen lapsen olevan omaisuuttani ja muusta suvusta irrallaan enkä piittaa isovanhempien oikeuksista. Tähän oli pakko todeta lakonisesti, että isovanhemmilla ei muuten ole juridisia oikeuksia lapsenlapseen, että kanssakäyminen on vanhempien harkinnan ja hyväksynnän varassa ja että tätä menoa on kovin kyseenalaista, tuleeko lapsi olemaan isovanhempien hoidossa päivääkään seuraavan kymmenen vuoden aikana. Anoppi muuttui Ilmestyskirjan hevoseksi ja löi lopulta luurin korvaan, nyt paukuttaa miehelleni tekstiviestiä toisensa perään kun reppana on töissä, kehotin sulkemaan puhelimen.

Siis jumalauta Tuolla sakilla ei ole vähään aikaan _mitään_ asiaa meidän kotiin.

 

Onpa appivanhemmat. Ekan tekstin luettuani meinasin ehdottaa, että pyydä heitä teille hoitoavuksi vaikka tunniksi / pariksi, jotta saisit levähtää ja näin appivanhemmat kokevat itsensä tärkeiksi. Mutta eihän noille tunnu kelpaavan mikään normaali. Ihan hyvä vaan, että suuttui anoppi, jospa jättäisi sinut rauhaan. Itsehän hän on välejään lapsenlapseensa pilaamassa (uhkailla nyt noin ettei anna hoitoapua sitten ollenkaan jne), et sinä. Anoppisi tuntuu olevan jonkun 3-vuotiaan tasolla.. Olisiko miehellesi helppoa asettua äitiänsä vastaan tekstiviestin avulla ja tehdä selväksi, että hänkin on saanut tarpeekseen?

 

Voi hyvänen aika sentään! Paljonpa sitä on asemalla junaa odottelemassa ...

Olisikos ihan pakollisen ja välttämättömän välirauhan paikka asian suhteen? Eli olette tekemisissä aikuisina keskenänne mutta - ette enää ota itse tai jatka ko.asian keskustelua, kommentointia. Annatte asian olla ja rauhoitatte tilannetta. Mikäli puhelinkeskustelut menevät tämän asian vatvomiseen, niin sanotte tyynen rauhallisina että ette enää keskustele asiasta. Ja jos miehen puhelimeen - tai sinun - rupee tulemaan anopiltasi puhelinterroria muodossa tahi toisessa asiasta, niin puututte siihen asiallisen napakasti.

Vedätte asiasta jatkossakin yhtä köyttä. Pidätte linjanne, ette lipsu vaikka mitä tulisi. Anopistasi saa sellaisen kuvan, että hän on kykeneväinen vaikka mihin. Jos peli menee likaiseksi, niin lopetatte sen vähäisenkin yhteydenpidon ja kanssakäymisen; ette vastaa puheluihin, ette vastaanota kotiinne.

Huippukökkö tilanne kyllä :hug: ja vaatii teiltä kahdelta niin paljon. Toistaiseksi olette kuitenkin osoittaneet olevanne paljon kypsempiä kuin appivanhempasi, minkä varmasti aikanaan huomaavat itsekin. Toivonmukaan.

 

Ap, järkyttävää luettavaa... Nämä saavat aina mut niin kiitolliseksi, että mulla on ihanat appivanhemmat. Nyt kun lapset ovat isompia, ottavat näitä mielellään luokseen lomilla yms mutta eivät ole KOSKAAN esittäneet vaatimuksia mihinkään suuntaan. Ihan pieniä lapsia anoppi ei ole edes halunnut ottaa pidemmäksi aikaa hoitoon, koska hänellä on vaiva, joka estää jatkuvaa kanniskelua ja nostelua. Oma isäni halusi lapset yökylään oikeastaan vain koska lapset olivat toisten isovanhempien luona, pari kertaa lapset ovat isäni luona olleet eivätkä ole enää puolisonsa kanssa pyydelleet . Hyvä niin. He eivät ole oikein 'isovanhempityyppisiä', vaikka ihan muuten ok ovatkin, heidän kanssaan käymme sitten kerran vuodessa jossain reissussa kaikki yhdessä.

Ja mulle on ihan sama, monesko lapsi on mutta imetetty lapsi ei ole öitä poissa kotoa (nyt tulossa kolmas).

Ap, miten omat vanhempasi suhtautuvat, ovatko he mukana elämässänne? Ja miehistymistä nyt kovasti sille omalle miehellesi, napanuora on vaan katkaistava jo.

 

Hui! Mua oikein pelottaa tollaset ihmiset. Aivan selkeästi on jotain narsistista ongelmaa niillä. Mitäköhän lapselle tekisivät jos sen saisivat? Etteivät vaan alkaisi kostaa sulle jotenkin lapsen kautta, tekemällä sille jotain? Onhan näitten narsistisesta luonnehäiriöstä kärsivien ihmisten teoista saanut lukea lööpeistä... Ei niiden kanssa tule muuten toimeen kuin alistumalla, niin kuin sun miehes on tehnytkin.
Nyt pidätte vain puolenne niin kuin tähänkin asti. ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ LUPAA LASTA ANOPILLESI jonkun tietyn ajan kuluttua!!!!! Parempi kun et antais koskaan ollenkaan. Mutta jos lupaat niin sano aina että katotaan sitten JOSKUS, äläkä täsmennä. Mä olisin kyllä ite niin pelo persuuksissa jos joutusin lapseni noin sairaalle ihmiselle antamaan. Ei hitto!!!
Toivottavasti miehes pystyy pitämään pintansa nyt kun on yksin. TOivottavasti sulki puhelimensa!!!!

 

Huh mitä tarinoita. Asuuko aloittaja mahdollisesti Pohjanmaalla? Tiedän monta tuon tyyppistä ihmistä sieltä.

 

Siis nämä sun appikset kuullostaa niin uskomattomalta porukalta että rupean jo miettimään voiko tää olla provo... Onko tollasia ihmisiä siis ihan aikuisten oikeesti olemassa? Jotka luulee, että pienen vauvan voi ottaa viikonlopuksi yökylään vaikkei vanhemmat haluaisi antaa? Mun on tosi tosi vaikea uskoa että tollasia ihmisiä on.. Onko heillä jotain mielenterveydellisiä ongelmia todettu?? Tai epäiletkö että on? Ei kait kukaan normaali, terve aikuinen ihminen ajattele noin? Aivan käsittämätöntä!

 

En jaksanu tarkkaan koko ketjua lukea mutta kun tuossa ekassa viestissä sanoit kuopuksen olevan 5 vk niin onko isovanhemmat ottanu muita lapsia yökylään? Ja miksi vain tähän kuopukseen haluavat tiiviit suhteet?

 

Hienoa ap että olet pystynyt pitämään omat rajat! Samanlaisessa tilanteessa olen itse ollut ja oppinut, että jos niille antaa vähänkin periksi niin vaatimukset vaan kasvaa. Meillä meni välit hetkeksi poikki, mutta nyt lapsen ollessa 3v on isovanhempien kanssa välit hyvät ja suhde heillä tosi läheinen. Lapsi on oikea mummin kulta. Siitä huolimatta, että yökylässä on lapsi ollut heillä vain 2 kertaa tämän talven aikana, ei ennen sitä.

 

Tuollaisen käytöksen jälkeen en antaisi lapsia hoitoon ikinä,en mistään hinnasta. Olisi luotto kyllä niin totaalisen nollassa.

 

[QUOTE="Hmmm";25727470]En jaksanu tarkkaan koko ketjua lukea mutta kun tuossa ekassa viestissä sanoit kuopuksen olevan 5 vk niin onko isovanhemmat ottanu muita lapsia yökylään? Ja miksi vain tähän kuopukseen haluavat tiiviit suhteet?[/QUOTE]

lue tarkemmin. kyseessä ensimmäinen lapsenlapsi ja tän parin eka lapsi.

 

Ei tämä valitettavasti ole provo En olisi ikimaailmassa vielä pari vuotta sitten, ennen häitä ja lasta uskonut, millaisiksi appivanhemmat voivat muuttua. Eihän niillä kaikki matot suorassa näyttäneet olevan aiemminkaan ja miehen ja vanhempiensa suhde on mulle käynyt selväksi jo varhaisessa vaiheessa seurustelua, mutta en olisi uskonut niiden näin pimeiksi heittäytyvän. Aivan käsittämätöntä...

Oman äitini kanssa olemme paljon yhteydessä, tosin välimatkan vuoksi näemme harvemmin kuin appivanhempia, jotka asuvat samalla kylällä. Pohjanmaa ei ole tapahtumapaikkana, se tästä jotenkin vielä puuttuisikin :xmas:

Sitä odotellessa että pöly laskeutuu ja tähän kaikkeen tulee jokin tolkku. Aivan epätodellinen olotila nyt... Mies saa nyt vihdoin ottaa paikkansa tässä ja kerrankin uskaltaa olla aikuinen ihminen ja perheenisä, oli sitten miten vaikeaa tahansa. Yksin en jaksa tuulimyllyjä vastaan taistella : /

 

[QUOTE="Hmmm";25727470]En jaksanu tarkkaan koko ketjua lukea mutta kun tuossa ekassa viestissä sanoit kuopuksen olevan 5 vk niin onko isovanhemmat ottanu muita lapsia yökylään? Ja miksi vain tähän kuopukseen haluavat tiiviit suhteet?[/QUOTE]

Hetken ihmettelin, että mikä kuopus, sitten luin ekan postaukseni ja näin näyn tosiaan kirjoittaneen Oonkohan ollut jotenkin sekaisin kun tuohduksissani kirjoitin, lapsi on siis esikoisemme...

 

[QUOTE="vieras";25721610]Jos ei mies uskalla pitää puolia, sinun on tehtävä se. Jos välit menee, niin ei voi mitään. Tuollaisiin kohtuuttomiin vaatimuksiin ei tule suostua. Lapsi on teidän, ei isovanhempien.[/QUOTE]

peesi

 

No voi hyvää päivää. Ikävä tilanne, sympatiat sinulle. Asuvatko appivanhempasi lähellä ja ovatko tähän asti olleet paljon yhteyksissä?
Tärkeintä on, että sovitte miehesi kanssa yhdessä linjat, ja pidätte myös niistä kiinni! Omalla miehelläni meni liki 20 vuotta siihen, että sai napanuoran poikki ja välillä meinas usko ja hermo mennä, mutta nyt sentään (40-vuotiaana!) jotenkin pitää puolensa. Vieläkin ennen anoppilavierailuja sovitaan, että jos tietyt asiat tulevat puheeksi, niin sanotaan näin.
Parastahan olisi, jos anoppisi suostuisi kompromisseihin esim. vaunulenkkien muodossa, mutta taitaa olla aika hankala tuollaisen riivinraudan kanssa asioita sopia? Appivanhempasi taitavat olla ilmeisesti myös aika nuoria isovanhempia, ja siksi yrittävät ottaa enemmän varavanhempien kuin sellaisen perinteisen sukkienkutoja- ja pullansyöttäjäisovanhempien roolin?

 

Mä en tässä vaiheessa yrittäisi edes kompromisseja,niin törkeästi kyllä ylittävät oman tonttinsa rajat. Jäähylle muutamaksi kuukaudeksi, ja sitten voi koittaa uudestaan. Toivottavasti sun mies tajuaa kenen joukoissa seisoo.

 

Tsemppi sinulle "ap" Hyvä että olet pitänyt puolesi! Ja että miehesi alkaa kasvamaan aikuiseksi!

Minulla on kans "hieman" kummallinen anoppi, vaati reilu 2kk vanhaa vauvaa heille puoleksi toista VIIKOKSI kun lähimme n. 6 tunnin ajomatkan päähän. Kuulemma parempi olla heillä kun olla niin ajattelemattoman äitin kanssa joka haluaa lähteä "esittelemään vauvaa ympäri Suomea"... Vauva kyllä ihanasti nukkui aina kun autolla ajettiin, tietysti pysähdeltiin parin tunnin välein. Isäni luona käytiin. Siitäpähän sitten sota alkoi...

Muutenkin ihan hulluja juttuja: siellä käydessä ei juuri lasta pitele sylissä eikä juttele tai leikitä. Tekee ruokaa yms. Mutta kuitenkin pitäisi hänelle antaa lapsi viikonlopuksi yökylään (vauva 6kk) sillon sitten hoitaisi ja leikittäisi. Omilla vanhemillani käyn silloin tällöin itsekin yökylässä pojan kanssa, joten omat vanhemmat saavat olla lapsen kanssa kyllä paljon enemmän, saisi kyllä anoppikin olla enempi lapsen kanssa mutta kun käyttäytyminen on haukkumista, arvostelua, jatkuvaa neuvomista, ohjailua. Niin ei viitsi sinne mennä kyläilemään ja kun oikeasti ei vietä aikaa lapsen kanssa sillon. Pitäisi kylmiltään jättää lapsi sinne päiväksi pariksi.. Omilla vanhemmillamme olen kuitenkin itse mukana, joten lapsi ei mene kylmiltään sinne ja jää yksin. Muutenki, aina kun menen vanhempieni luokse niin pitäisi mennä anopille samaksi ajaksi ettei toiset isovanhemmat tule tutummiksi. Suuttuu kun kuulee että olemme olleet Mummilassa.

Hän käy kysymässä neuvoa lastenlääkärilä esim. mitä tehdä kun vauvan nenä vuotaa ja sitten soittaa minulle tai miehelle mitä lääkkeitä pitää antaa... Neuvolassa on käynyt kyselemässä mitä ja milloin vauvan pitäisi syödä ja kirjoittaa asiat muistiin ja soittaa miehelle tai minulle.

Hän "väkisin" kaivaa vauvasta jotain sairauksia esiin, kun esim. poika itkee niin ei voi olla vain nälkä, jano tai huomionkipeä vaan on sitten umppari, skolioosi, keuhkot täynnä limaa, refluksi..... ARGH. Oli varannut ajan yksityiselle lääkärille tähystykseen ilman lupaani (Vaikka tietenkään ei lasta sinne voi viedä ilman suostumustani) ja oli halunnut tulla mukaan että varmasti saa tietää kaikki diagnoosit. Minun olisi pitänyt maksaa kyllä lasku. Ei menty.

Kyselee vauvaa kylään kun olen niiiiin väsynyt hoitamaan "sairasta" lastamme, väsymys on kyllä seuraamusta jostain ihan muusta kuin vauvani hoidosta... Tämän minun "väsymykseni" vuoksi on uhannut useasti tekevänsä lastensuojeluilmoituksen. (Kuin myös uhkasi tehdä Ls-ilmoituksen matkastamme isäni luokse). Todella turhauttavaa kun toinen keksii koko ajan jotain millä saa mielen pahoitettua, kertoo suoranaisia valheita kaikille ketkä suostuu kuuntelemaan. Pahinta tässä on että mies ei ollenkaan laita äitiänsä aisoihin vaan on useimmiten tämän puolella...

"Väsymys", suuttumus ja turhautuminen haihtuisi siliän tien kun ottaisi pojan kainaloon ja muuttaisi vaikka Utsjoelle!

 

No huh huh! Kaikkee se leipä elättää! :O