Valistakaa mua vahan!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Algoma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Algoma

Tunnettu jäsen
22.11.2010
15 879
3 751
113
Onkohan suomalaiset muuttuneet "mekaanisemmiksi" kuin ennne , vai onkohan se niin ,etta ma sen vain huomaan nyt.
Nayttaa niinkuin kakkien tulis olla samanlaisia yhteiskunnassa ja, jos et ole niin olet jotenkin huonompi tai vajaa.
Kotiaitiytta ei enaa arvosteta juuri ollenkaa, lapset laitetaan paivahoitoon ja mihinka muualle jo ihan pienena.
Oma ura on tarkeampi kuin lapsen kasvatus ja hanen onnellisuus ja tulevaisuus.
Ihan niinkuin lapset olisivat yhteiskunnan omaisutta enemmankin kuin perheen jasenia.
Ja sitten se kateus. Siita ei varmaan paasta koskaan eroon.

Mulla tulee jotenkin mieleen , etta vain A-1 luokan ihmiset olisivat tervetulleita suomalaisia ja muut lahetettais Siperiaan tai Ahvenenmaalle.
 
Itse arvostan kotiäitejä tai ainakin niitä, jotka ovat vähintään vuoden lapsen kanssa kotona. Ja arvostan imettämistä. Ja ylipäätään lapsen tarpeiden laittamista omien edelle edes sen ensimmäisen vuoden ajaksi. En näe rahan tekemistä yhtä tärkeänä kuin lapsia. Tosin se voi johtua siitä, että perheessäni ja suvussani kannustetaan imettämiseen ja lapsen väh. vuoden kotona oloon. Meidän suvussa ei ole urahulluja vaan olemme melko perhekeskeisiä.
 
Kotiaitiytta ei enaa arvosteta juuri ollenkaa, lapset laitetaan paivahoitoon ja mihinka muualle jo ihan pienena.
Oma ura on tarkeampi kuin lapsen kasvatus ja hanen onnellisuus ja tulevaisuus.
Ihan niinkuin lapset olisivat yhteiskunnan omaisutta enemmankin kuin perheen jasenia.

Tästä voi olla myös ihan toista mieltä. Yhteisö lynkkaa myös varhaisen hoitoon laittamisen ja sen, jos äiti haluaa tehdä uraa (kärjistys: isähän tekee oikein teki miten tahansa...).

Kateudesta ei pääse eroon, sitä on suuntaan ja toiseen.

Onko tilanne sitten ollut erilainen esim. 80-luvulla, todella? En jotenkin usko. Monessa suhteessa kun kuitenkin yhteiskunta on jotenkin avarampi, sallivampi, avoimempi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;25687104:
Tästä voi olla myös ihan toista mieltä. Yhteisö lynkkaa myös varhaisen hoitoon laittamisen ja sen, jos äiti haluaa tehdä uraa (kärjistys: isähän tekee oikein teki miten tahansa...).

Kateudesta ei pääse eroon, sitä on suuntaan ja toiseen.

Onko tilanne sitten ollut erilainen esim. 80-luvulla, todella? En jotenkin usko. Monessa suhteessa kun kuitenkin yhteiskunta on jotenkin avarampi, sallivampi, avoimempi.
En osaa sanoa onko tilanne ollut erilainen aikaisempina vuosikymmenina. en vain huomannut sita aikaisemmin. Nyt kun olen ollu Suomesta pois niin huomaan sen helpommin.
En yrita sanoa ,etta kaikki tuo olis valttamatta huonoa.Kaikellahan on kaksi puolta.
Mulla ei ehka ole omaa varmaa mielipidetta asiasta . Haluan enemmankin teidan nakemyksia.
 
En osaa sanoa onko tilanne ollut erilainen aikaisempina vuosikymmenina. en vain huomannut sita aikaisemmin. Nyt kun olen ollu Suomesta pois niin huomaan sen helpommin.
En yrita sanoa ,etta kaikki tuo olis valttamatta huonoa.Kaikellahan on kaksi puolta.
Mulla ei ehka ole omaa varmaa mielipidetta asiasta . Haluan enemmankin teidan nakemyksia.

Hyvä pointti. :)
 
Kotiäitiys on vaikea yhtälö. Pitäis olla omakotitalot ja kaikki ja kuitenkin olla varaa olla kotona.

Niinhän se on, että lähes kaikki on vaan raha-asioita vaikkei kai pitäis olla.
 
Suomessa on tämä mielenkiintoinen vittuilukulttuuri. Me vittuilemme kaikille kaikesta ja olemme vittuuntuneita. Tämä on häiritsevää, rentous puuttuu välillä ihan kokonaan. Kaikki otetaan kuolemanvakavasti. Pipo on niin kireällä, että veri ei kierrä päässä.

Olemme pikkuhiljaa menossa vähän rennompaan suuntaan, mutta toivoisi että kehitys olisi nopeampaa.
 
No sinällään on muuttunut, että nythän kaikista pyritään tekemään samanlaisia ja yhteiskunta huolehtii yhä enemmän yksilöistä. Aiemmin yhteisöt huolehtivat ja koska yhteisöt olivat erilaisia, myös tavat toimia olivat erilaisia. Nyt on tärkeää, että kaikki lapset oppivat sosiaalisiksi ja reippaiksi ja jotta näin tapahtuisi, lasten on oltava päivät ammattilaisten hoivissa. Jos huomataan, että joku lapsi onkin ujo ja arka, kootaan moniammatillinen työryhmä pohtimaan, mikä lapsessa on vikana. Kaikkien pitää voida olla kaikkea, koska kaikilla pitää olla samat mahdollisuudet. Jos lapsen luonne ei sovi muottiin, asialle koitetaan tehdä jotain. Mulla on pieni epäilys, että yksi syy lasten ja nuorten pahoinvointiin on, että heidän odotetaan olevan jotain muuta kuin mitä ovat. He voivat yrittää vetää jotain roolia, jolla täyttäisivät odotukset, mutta he eivät saa olla sellaisia kuin oikeasti ovat. Paljon puhutaan erilaisuuden hyväksymisestä, mutta erilaisille ei kuitenkaan ole enää tilaa, jossa viihtyisivät ja voisivat olla omia itsejään. Ongelmia syntyy niin päiväkodissa, koulussa kuin työelämässäkin, jos ei ole samanlainen kuin muut.

Onneksi on kuitenkin paljon niitäkin, jotka eivät tuohon tasapäistämiseen suostu. Ja käsittääkseni heidän määränsä on kasvamassa.
 
Sulle Keittis: Mikahan ja kukahan itse olen arvostelemaan erilaisuuden hyvaksymisen puutetta.
Tietanet mun suhtautumisen homoseksuaalehin.

Kuinka itse naet itsesi? oletko kasvatettu kotona vai kylassa ja mitka ovat kasvatuksesi tulokset? entas Sun omat lapset?
 

Yhteistyössä