Minulla tassa kaksi hyvaa ystavaa ovat nyt taistelleen rintasyovan kanssa viimeisen vuoden ajan. Kumpikin kavi lapi kovat sytostaatti hoidot, ja nytviimeisen 4 viikon sisalla on kummallekin tehty radikaali molemminpuolinen mastektomi. Koitan tassa molempia auttaa ja olla tukena,, toisella 'pienet' lapset (8 ja 12) ja miehen taytoo olla toissa jotta perhe syo. Toinen vahan vanhempi, yksin asuva nainen. Olen tassa valissa sitten lennellyt ja kuskannut, ottanut lapsia, laittanut ruokaa, vienyt hoitoihin ynna muuta ynna muuta. Nyt vaan tuntuu silta etta eiko niita leikkauksia olis voinut tehda heti, jotta olisi jaanyt koko tama pitka sytostaatti hoito kaymatta?? Juu juu,, kylla ne laakarit varmaan tietaa mika on parasta ja niin edelleen,, mutta en voi kylla olla ajattelematta tatakin vaihtoehtoa - samoten kuin molemmat ystavani nyt. Jotenkin vaan niin pitkittyy ja pitkittyy tama homma. Ja pyytelevat anteeksi etta kun jos viela voisit auttaa, ja vieta ja tuoda, jne jne. Ja totta kai autan - ei siita ole tassa kyse. Taidamme kaikki vaan olla vahan kyllastyneita tahan, vaikka ehka loppusuoralla ovatkin nyt hoitojen kanssa. Enaa edessa rekonstruivat leikkaukset,,,
en edes tieda miksi tasta taalla valitan,,, valilla vaan vahan vasyttaa,, vaikka mina en ole edes sairaana,,,,
en edes tieda miksi tasta taalla valitan,,, valilla vaan vahan vasyttaa,, vaikka mina en ole edes sairaana,,,,