2-vuotiaskin jaksaa kohtuullisen kaupunkireissun ilman rattaita. Miksi aikuiset aliarvioivat lapsen jaksamista?

Meillä se on anoppi joka on änkemässä vieläkin nuorempaa poikaa rattaisiin vaikka se on jo neljä.Se on tosi ärsyttävää kun se poika on muutenkin tosi laiska ikinä kävelemään mihinkään ja yks yrittää sitä vielä rattaisiin laittaa.Jopa kilometrin matkasta ipana valittaa,ettei jaksa ihan vain valittamisen ilosta.Ja anoppi on heti laittamassa rattaisiin..
 
"vieras"
Meidän molemmat pojat ovat kovia liikkumaan ja ihan sydämensä kyllyydestä ovat saaneet juosta, kävellä, hyppiä, kiipeillä pienestä pitäen...mutta eivät kyllä kaupunkireissuilla! Molemmat ovat olleet myös aikamoisia jukuripäitä ja juurikin tuossa 2v tienoilla on ollut kova karkaamisvimma molemmilla. Ilman rattaita liikkumista on opeteltu vasta 2,5-vuotiaasta lähtien ja aikas nopeasti on sitten rattaat jätetty kokonaan pois. Mitä järkeä kiusata lasta ja itseään jos homma ei vaan suju. Kyllä sitä liikuntaa voi harrastaa muuallakin kuin kaupunkireissuilla...
 
säpäle harmaana
No mitä väliä sillä sitten on, vaikka sekin olisi puhdasta laiskuutta. Kyllä minun elämässäni on monia asioita, joita varmaan jaksaisin tehdä, mutta teen ne mieluummin helpomman kautta jos mahdollista, eikä siinä ole mitään pahaa. Miksi sitä laiskuutta pitäisi pelätä?
 
"vieras"
Voi kyllä moni kaksi vuotias jaksaa ihan hyvin ilman rattaita.

Mutta äidit eivät jaksa. Eivätkä kanssaihmiset sinne tänne sinkoilevaa taaperoa.

Rattaat ovat ihan vanhemman mukavuuden vuoksi. Eikä siinä ole mitään pahaa.

Me ulkoilemme metsässä, puistossa, kotipihalla, pururadalla, jumppasalissa, mutta emme kaupungilla ostoksilla!
Siis niin samaa mieltä! En itsekään tykkää siitä että muiden lapset törmäilevät kaupassa kärryjeni eteen, tai juoksevat päättömästi niiden pikkukärryjen kanssa sillä välin kun äiti valitsee juustoja! Omani nostan ostoskärryyn (tietysti siihen penkille) tai sitten mennään rattailla, mutta on sietämätöntä yrittää keskittyä ostoksiin jos pitää samalla vahtia ikiliikkujaa! Ei mun lapsi pysy paikallaan odottamassa jos sille sanoo! Toisaalta se jaksoi yks päivä hiihtää 3,5 km (ikää 3v) ja viimekesänä kävellä mökille 3 km. Meillä ei siis ole kyse laiskuudesta vaan päin vastoin liiasta liikkumisesta siellä kaupassa, joka taas ei ole lapsille sopiva liikuntapaikka.

Enkä kyllä ole nähnyt muitakaan lapsia rattaissa ylenmäärin tai yli-ikäisinä.
 
Meillä on lapset saaneet aika pienestä lähtien kävellä itse oikeastaan missä vain.. On meillä silti ollut aina rattaat varmuuden vuoksi mukana jos ollaan käyty tyyliin kaupungilla ym. Riekkuvaan pikkubeiben saa hyvin aisoihin kun laittaa rattaisiin ja ruuhkassa on helpompaa kun ei tarvitse pelätä että joku kävelee sellasen pikku taapertajan yli tai hakkaa vahingossa laukulla päähän..
 
"vieras"
Meillä oli rattaat mukana aina, mutta eipä se lapsi siinä istunut kuin joskus kun alkoi nukuttaa ja halusi rattaisiin nukkumaan pitkällä reissulla. Siis yleensä melkein aina ne rattaat vaan kulki mukana ja näin alkoi jo alle kaksivuotiaana.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";25677593]Siis niin samaa mieltä! En itsekään tykkää siitä että muiden lapset törmäilevät kaupassa kärryjeni eteen, tai juoksevat päättömästi niiden pikkukärryjen kanssa sillä välin kun äiti valitsee juustoja! Omani nostan ostoskärryyn (tietysti siihen penkille) tai sitten mennään rattailla, mutta on sietämätöntä yrittää keskittyä ostoksiin jos pitää samalla vahtia ikiliikkujaa! Ei mun lapsi pysy paikallaan odottamassa jos sille sanoo! Toisaalta se jaksoi yks päivä hiihtää 3,5 km (ikää 3v) ja viimekesänä kävellä mökille 3 km. Meillä ei siis ole kyse laiskuudesta vaan päin vastoin liiasta liikkumisesta siellä kaupassa, joka taas ei ole lapsille sopiva liikuntapaikka.

Enkä kyllä ole nähnyt muitakaan lapsia rattaissa ylenmäärin tai yli-ikäisinä.[/QUOTE]

No kyllä minä itse olen huomannut itse olevani enemmän tiellä kuin lapseni kun minulle valitetaan "painu edestä saatanan läski" kaupassa(pääasiassa sellaiset teinit ja vähän erilaisella tekstillä vanhat mummot). Ketä häiritsee mikäkin asia.
 
"minna"
Kyllä meilläkin jo 2-vuotiaasta jaksavat hyvinkin kävellä ja jopa kävelevät mieluummin kuin istuvat rattaissa. Mutta kyllä joskus on tilanteita, että lapset pääsevät rattaisiin. Ja jos joskus näet kaupungilla meidän lapsista jonkun rattaissa, se on kyllä poikkeustilanne. Sitähän sinä et tietenkään tiedä, vaan kuvittelet minun olevan laiska ja kuljettavan lasta aina rattaissa. Ja kun mä kuljen kaupungilla, kyllä tosi harvoin näkee isoja lapsia rattaissa.

Mun mielestä on silti ihan ok esimerkiksi hakea isompikin lapsi tarhasta rattailla. Jos on 2 kilometrin matka kotiin, lapsilla alkaa olla nälkä ja ehkä väsynytkin tarhapäivästä. Ehkä silloinkin on järkevämpää tuoda rattailla kotiin, syödä ruoka ja levätä, ehkä sitten taas ulkoilla tms. Mä väitän, että harvassa on ne, jotka laiskuuttaan laittavat lapsen rattaisiin, toki niitäkin löytyy.
 
"vieras"
miksei kukaan käytä Suomessa valjaita? Ei tarvii panikoida sinkoilevaa lasta.
Meidän lapsilla ei ainakaan ole toiminut. Ovat inhonneet niitä yli kaiken, heittäytyvät koko painollaan roikkumaan niistä ja huutavat koko ajan kovaan ääneen, että sattuu, sattuu ja repivät pois. Ja varmuudella ei satu, ovat tarpeeksi löysällä kuitenkin, etteivät mitenkään purista. Sama juttu myöskin rannekkeen kanssa, sitäkin on kokeiltu. Rattaiden vöissä ovat sitten olleet ongelmitta.
 
Toisaalta, vaikka se lapsella olisi kaupunkireissulla rattaat mukana ihan vanhemman laiskuutta niin onko se paha asia? Eikö jonkinlainen luova laiskuus ole äitiydessä ihan vaan hyve? Niin ainakin itse sen miellän.

Miksi kaikki pitäisi tehdä aina vaikeimman kaavan mukaan vain siksi että hyvät äidit ei päästä itseään koskaan helpommalla. Luulisi homman olevan kaikille mielekkäämpää ja mukavampaa jos voisi välillä ottaa rennommin ja hoitaa sen kaupunkireissun nopeammin ja miellyttävämmin, minkä jälkeen voisi jäädä paremmin aikaa ja energiaa ulkoilla lapsen kanssa sellaisessa paikassa jossa tämä voi kävellä vapaammin ja turvallisemmin.

Itse olen viikot vienyt esikoisen eskariin tuplarattailla kuopuksen kanssa, kun aiemmin liikuttiin joko yhdistelmällä esikoinen pyörätuolissa, kuopus rattaissa tai kantorepussa/liinassa ja 5v autisti mukana kävellen. Nyt pääsen huomattavasti helpommalla (varsinkin lumessa missä pelkän pyötätuolin liikuttaminen on vaikeaa), silläkin uhalla että 6v rattaissa sitten on monen mielestä naurettava näky.
 
juu...
Mä pidän mun kaksivuotiasta ilman huonoa omaatuntoa rattaissa. Neiti kun sinkoilee suuntaan jos toiseen, ja jos haluaa ne pakolliset asiat suorittaa edes jotenkin järkevässä ajassa, niin ainoa vaihtoehton pistää tyttö rattaisiin. Yleensä kauppamatkat jne laitan kaikki kolme lasta kävelemään, mutta tuon 2-vuotiaan kanssa vajaan 10 minuutin matka venyy helposti yli puoleen tuntiin, kun tutkitaan kaikki roskat ja lumikasat ja kävellään välillä takaisinpäin tutkimaan joku aiemmin huomaamatta jäänyt juttu... Siksi rattaat monesti on se ainoa keino, jolla matkat saadaan suoritettua kohtuullisessa ajassa...
 
"poikia3"
Mulla on 3 vilkasta poikaa, kaikki jo kouluikäisiä. Mutta turvallisuussyystä, vielä 4-vuotiaana on kaupungilla ainakin osin istuttu rattaissa. Ja kaupunki tarkoittaa tässä esim. Helsingin keskustaa tai Tukholman keskustaa, ei pienempiä kaupunkeja eikä kodin ympäristössä liikkumista.

Kun me emme asu ison kaupungin keskustassa, siellä liikuttiin suhteellisen harvoin, lapset eivät olleet tottuneet liikennevaloihin, vilkkaaseen liikenteeseen ja porukan määrään jalkakäytävillä.

Vilkas lapsi saattaa juosta kadulle, tehdä yllättävän liikkeen ja huitaista jalkakäytävällä kävelevää kaveria tai painella karkuun.

Nämä samat lapset ovat viettäneet tunteja kävellen metsässä, pojat kävelevät koulusta kotiin reilun kahden kilometrin matkan ja harrastavat liikuntaa aktiivisesti.

Mulle on ihan sama, miten muut toimivat, mutta omat vilkkaat lapseni tunsin, ja heidän kanssaan olisi ollut täysi painajainen yrittää selvitä kaupungin keskustassa ylipäätään hengissä.
 
"vieras"
No en lähtis pidemmälle ilman rattaita vielä mun vajaan 2- vuotiaan kanssa. Meidän 4- vuotiasta en sentään rattaisiin enää laita, mutta kyllä se seisomalaudalla välillä haluaa vielä olla. Annan kävellä kyllä tuon pienemmänkin jos haluaa. Aika usein meillä tyttöä joutuu sitten kuitenkin kantamaan sylissä, jos ei ole rattaita ja tämä on näin viimeisillään raskaana ollessa melko työlästä.
Liikun tosi paljon kävellen ja pidempiä matkoja, ei tulisi mitään jos ei olisi rattaita mukana.
Esikoinenkin oli vielä tuplarattaissa välillä pienemmän kanssa ollessan 3v, ei se kuitenkaan 10km jaksanu kävellä vielä. Nukahti myös välillä päiväunille rattaisiin.
Tilanteita kun on erilaisia, niin en jaksa kytätä muiden rattaissa istumista tai istumattomuutta. Ehkä sen ainoan mussukan kanssa voi mennä ilman rattaita, mutta kun lapsia sattuu olemaan useampi, niin ei ole välttämättä niin yksinkertaista.
Aion myös vauvan syntymän jälkeen liikkua, joten kyllä ne tuplat tulee olemaan käytössä vielä pitkään.
 
itse otan kyllä ihan suosiolla rattaat mukaan keskustaan, sillä vaikka tuo 3v onkin reipas kävelijä niin parin tunnin keskustassa sahaamisen jälkeen neiti väsähtää. ja ilman rattaita menisi kantohommaksi, mikä näin raskaana & muutenkin selkävaivaisena on rankkaa.. lisäksi rattaat ovat kätevät kauppareissulla, ostokset saa niin nätisti alakoriin & siinä tilanteessa, kun uhmaikäinen kieltäytyy kävelemästä tai yrittää toistuvasti karata jonnekkin..! että senkus katsotte paheksuvasti tuota ikäisekseen pitkää tyttöä rattaissaan, ei ole miun murhe :saint:
 
Viimeksi muokattu:
"vieras"
[QUOTE="poikia3";25677908]Jotta valjaat toimisivat esimerkiksi Helsingin keskustassa, lapsen pitäisi olla ihan kiinni sinussa, ettei joku kävelisi valjaiden väliin ja aiheuttaisi ongelmia.

Muualla, en edes sitten näe tarvetta valjaille.[/QUOTE]

Jollainhan voi olla tarve valjaille. Esim. vilkas kävelytie vilkkaan autotien vieressä esim. Espoossa. Meille olisi valjaat olleet tarpeen jos lapsia enemmän, mutta yhden kanssa se meni käsi kädessä paremmin.
Valjaat kyllä on kaapissa, mutta vain sisällä kokeillut ja jäi käyttämättä kun lapsi näytti lähinnä hevoselta niiden kanssa ja olin tikahtua nauruun kun yritin saada selvää miten niiden käytössä on järkeä. Kenenkään en nähnyt käyttävän noita vaikka kuinka yritin bongata, joten käyttämättä jäi meilläkin.
 
"vieras"
en vois kuvitellakaan lähteväni kaupungille tuon 2,5veen kanssa ilman rattaita. On niin vilkas tapaus että jäisi hetkessä auton alle tai häviäisi ihmisvilinään. Lapsi joutuisi roikkumaan mun kädessä koko reissun ajan, eikä se olis kivaa kummallekaan. Valjaiden kanssa ehkä, mut rattaat on paljon helpommat varsinkin jos sattuu päikkäriaika niin lapsi voi nukkua rattaissa. Kodin lähellä ulkoillaan ja käydään esim. pienet kauppareisut kävellen kun on vähemmän liikennettä ja sellaset matkat että voin tarvittaessa vaikka kantaa lapsen kotiin. Sillonkin kun rattaat on mukana saattaa lapsi kävellä esim. puolet matkasta.
 
Nojuu. Olen AP:n kanssa pitkälti samoilla linjoilla. On varmasti paljon tilanteita, joissa on hektinen aikataulu ja silloin on järkevintkin laittaa se taapero rattaisiin.
Toisaalta jos kaupungilla ei ole mikään "pakko löytää mekko huomisiin häihin" tilanne, niin miksi sielä ei voisi olla vähän pitempään ja antaa lapsen kävellä mahdollisimman paljon. Jos tilanne menee ihan mälyttömäksi, niin sitten hetkeksi rattaisiin. Mä olen kyllä sillä kannalla, että aina kun vaan pystyy, niin muksu itse liikkumaan.

Monissa perheissa ajatellaan, että ollaanpas me urheilullisia ja voi kun nuo naapurin laiskurit eivät urheile. Todellisuudessa ne naapurit voi urheilla enemmän. Karu totuus on se, että monissa perheissä mennään autolla joka paikkaan ja mitään muuta liikuntaa ei harrasteta, kuin 2-3 treenit viikossa. Se on lapselle liian vähän liikuntaan. JA TÄMÄ EI POIS SULJE SITÄ, ETTEIKÖ HARRASTUKSISSA KÄYVÄ PERHE VOISI OLLA AKTIIVINEN MUUTENKIN! Mutta usein ei ole.
Menee mulla nyt ihan ohi ap:n aiheen, mutta mä ja tyttö kyllä mennään harrastamaan autolla! Kun on matkaa liki 40 km.... No, treenit kaksi kertaa viikossa, vaan tuon lisäksi kyllä lenkkeillään ja muutenkin liikutaan! 05/07 tuplat ei oo kovin paljon koskaan rattaissa istuneet, mutta 2-vuotiaina kyllä, jos kauppaan menin! Kun ei muuten olis tarvinnut mitään ostaa, kun aika olis mennyt johonkin ihan muuhun!
 
"tiimarinvihko"
No joo.. kyllä mäkin ihmettelen kun kotiäidit tuovat ja hakevat lapsensa kerhosta autolla. Vaikka kävelykin tekis varmaan ihan hyvää ja kasvattaisi sisua. Itse vien lapseni kerhoon kävellen AINA, mutta samalla hänen 2-vuotias sisaruksensa on rattaissa. Ja on muutenkin yleensä rattaissa kauppareissut jne. KOSKA itse haluan päästä helpolla. Kuopus on erimaata kuin esikoinen. Esikoinen pyrki rattaista pois heti kun oppi liikkumaan ja alkoi varhain kävellä matkoja, koska ei viihtynyt rattaissa. Kuopus taas kävelee muutaman hassun metrin ja haluaa rattaisiin/pulkkaan/tai jos kumpaakaan näistä ei ole valittavissa-> syliin. Tottahan se varmaan oppis kävelemään, jos pakottais vaan, mutta jotenkin tuntuu ettei aika, energia ja kärsivällisyys riitä. Ehkä kesällä sitten, kun se on varmaan lapsellekin mieluisampaa. Kyllä sitä liikuntaa saa tossa pihallakin.
 
Se on se motivaatio, joka saa ihmisen - lapsenkin - jaksamaan:)

Meillä lapset jaksavat kiinnostavissa paikoissa eli vaikka metsässä, matkalla puistoon tai kirjastoon, sopivasti vaihtelevilla reiteillä, kävellä useita kilometrejä narisematta. Kaupungissakin, niin kauan kun pysytään kadulla. Mutta kun sinne kauppaan pitäisi mennä, niin tylsistytään ja aletaan hankaliksi:) En käy usein lasten kanssa kaupoissa(ruokakaupassa kyllä), koska koen, että ne on paikkoja joissa minulla aikuisena on oikeus keskittyä niihin ostoksiini. Minusta on silloin hyvä, jos saan silloin levottoman lapsen rattaisiin rauhoittumaan, ja pääsen täten nopsemmin sieltä kaupoista taas pois ja lapset soveliaampaan paikkaan temmeltämään. Laiskuuttahan se tietenkin on, mutta olkoot sitten:) Minusta nuo meidän harvinaiset kaupunkireissut ei kauheasti vaikuta meidän lasten liikkuvuuteen, koska päivittäisessä käytössä heillä ei ole rataspaikkaa ikinä, vaan kävelevät kaikki puisto- kirjasto, -kerho yms. matkat. Ja noissa kaupunkireissuissakin mun täytyy ottaa huomioon, että meillä on pysäkillekin kilometrin matka, joka on takaisintullessa vielä ylämäkeä, ja että pienten jalkojen olisi jaksettava shoppailureissun jälkeen vielä sekin kävellä(monesti on omatkin jalat väsyneet tuossa vaiheessa).
 

Yhteistyössä