Se on se motivaatio, joka saa ihmisen - lapsenkin - jaksamaan
Meillä lapset jaksavat kiinnostavissa paikoissa eli vaikka metsässä, matkalla puistoon tai kirjastoon, sopivasti vaihtelevilla reiteillä, kävellä useita kilometrejä narisematta. Kaupungissakin, niin kauan kun pysytään kadulla. Mutta kun sinne kauppaan pitäisi mennä, niin tylsistytään ja aletaan hankaliksi
En käy usein lasten kanssa kaupoissa(ruokakaupassa kyllä), koska koen, että ne on paikkoja joissa minulla aikuisena on oikeus keskittyä niihin ostoksiini. Minusta on silloin hyvä, jos saan silloin levottoman lapsen rattaisiin rauhoittumaan, ja pääsen täten nopsemmin sieltä kaupoista taas pois ja lapset soveliaampaan paikkaan temmeltämään. Laiskuuttahan se tietenkin on, mutta olkoot sitten
Minusta nuo meidän harvinaiset kaupunkireissut ei kauheasti vaikuta meidän lasten liikkuvuuteen, koska päivittäisessä käytössä heillä ei ole rataspaikkaa ikinä, vaan kävelevät kaikki puisto- kirjasto, -kerho yms. matkat. Ja noissa kaupunkireissuissakin mun täytyy ottaa huomioon, että meillä on pysäkillekin kilometrin matka, joka on takaisintullessa vielä ylämäkeä, ja että pienten jalkojen olisi jaksettava shoppailureissun jälkeen vielä sekin kävellä(monesti on omatkin jalat väsyneet tuossa vaiheessa).