2-vuotiaskin jaksaa kohtuullisen kaupunkireissun ilman rattaita. Miksi aikuiset aliarvioivat lapsen jaksamista?

[QUOTE="mee";25676289]Mistäköhän tämä luku on vetäisty? Jos nyt mietin yhdistelmää kaupunkiolosuhteet ja 2 vuotias, niin turvallisuus on varmaan aika monella se tärkein syy laittaa lapsi rattaisiin.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Monelle turvallisuus on varmasti tärkeä tekijä, varsinkin jos kyse on oikeasti vilkkaasta paikasta.

 

Juu kyllähän moni lapsi jaksaa varmasti...omanikin kävelee jo pitkälti toista kilometriä kauppaan ja takaisin, vaikka ei ole ikää vasta kun 1v.3kk. Mutta rattaat on kaupungilla vielä mukana,koska menen sinne yleensä hoitamaan asioita ni on toimittava ripeästi tai jos sovitan vaatteita niin en kyllä voi alasti pukukopista singahtaa pikkusen perään,jos se päättää johkin sännätä! Ja mistä ap tiedät onko nämä jotka on sinua rullut vastaan rattaineen tulleet kaupunkiin esim. monen kilometrin päästä ja lapsi jo ne matkat kävellyt ! Ihme kun pitää taas alkaa päteä,jos nyt ap on kerran 2 vuotiasta onnistuneesti kaupungilla kävelyttänyt ;D

 

Sulla on ihan hyvä syy. Mutta näistä "lapsi istuu rattaissa" vanhemmista 80%:lla ei ole hyvää syytä.

Mistä sä voit tietää kenenkin syyt siihen?

Onko esim. sellainen tarpeeksi pätevä syy, että äiti on totaaliyksinhuoltaja ja lapsi kulkee mukana ihan joka paikassa, eikä äiti täten jaksa kävelyttää sitä 2-vuotiastakoska hidasta jne, eikä se 2-vuotiaskaan välttämättä jaksa joka paikkaan kävellä reippaasti ja kitisemättä?

 

Hahhaa!

Ja nyt lynkattiin se iso osa vanhemmista jotka haluavat jossain asiassa päästä vähän helpommalla. Mä kun lähden asiointireissulle lasten kanssa otan tasan tarkkaan kaksivuotiaalle rattaat mukaan. Miksi? No siksi että päästään kaikki helpommalla ja myös turvallisuuden takia.

Taas ahdettiin kaikki maailman kaksivuotiaat samaan muottiin. Poikkeuksia ei ole. Koska jotkut jaksaa kävellä tottelevaisesti äidin vieressä niin toki kaikki muutkin. Poikkeuksia ei ole, vastaväitteet on selittelyä So be it, eipä se mua häiritse. Mä meen mieluusti tässä tapauksessa siitä mistä aita on matalin.

 

Olipas tänne tullut viestejä. Taisin tehdä aloituksen myös vähän huonosti. On kyllä totta, että on ihan hyviä syitä pitää 2v joskus rattaissa ja ei ole kiellettyä, jos äiti haluaa joskus päästä helpommalla.
Mä lähinnä ajoin takaa sitä, että vanhemmat luulevat, ettei lapsi jaksa. Sillä yllättävän moni äiti ei voisi kuuna päivänä uskoa, että 2v jaksaa kävelle 500m.

 

Näppäilen muuten kännykällä. Eli pahoittelen kirjoitusasua.

 

Olipas tänne tullut viestejä. Taisin tehdä aloituksen myös vähän huonosti. On kyllä totta, että on ihan hyviä syitä pitää 2v joskus rattaissa ja ei ole kiellettyä, jos äiti haluaa joskus päästä helpommalla.
Mä lähinnä ajoin takaa sitä, että vanhemmat luulevat, ettei lapsi jaksa. Sillä yllättävän moni äiti ei voisi kuuna päivänä uskoa, että 2v jaksaa kävelle 500m.

Mulla meni sun pointti osin ohi.

Eli en tosiaan käy väittämään etteikö kaksivuotias jaksaisi kävellä suhteellisen pitkiäkin matkoja. Toki tuonikäisissä on hurjia eroja jaksamisessa, koska osalla kävelyharjoittelua on takana jo reilusti yli vuosi, toisilla paljon vähemmän. Kaupunki/asointireissut lasten kanssa ovat hyvin harvoin meillä mitään viihdyttävää ajanvietettä, joten silloin rattaat helpottaa tilannetta erittäin paljon

 

Juu kyllähän ne jaksaa, vähän liiankin hyvin. Äiti vaan ei ehdi sitte mitään ostaa kun vajaa 2v ehtii kirmata liukuportaisiin tai jonnekki muualle siinä ajassa mikä äidillä menee pankkikortin tunnusluvun näpyttelyyn maksutilanteessa. Siksi mä käytän rattaita vaikka lapsi jaksaisikin. Käydään sitte erikseen kävelyllä jossa muksu saa kirmata täyttä häkää eteenpäin, mun mielestä sen treenin paikka ei oo kaupungilla.

 

Niin siis sekö sit jäis ainooks liikunnaks mitä kaupungilla käveltäs..? Mä en ite ainakaan olis jaksanut yli vilkkaan kaks vuotiaan perässä juosta jos pitää asioita hoitaa vaan halusin äkkiä pois kaupungista. Ja kyl meillä on kulkeneet rattaissa vielä 3-4 vuotiaina kun koirat oli pakko lenkittää ja olen sillai huono äiti kun en halunnut löntystää hiljaa lasten kanssa vaan mennä ite reippaan lenkin. Kiva jos jonkun hermot kestää.. Mut mun ei kestäny mut eipä nuot silti vieroksu liikuntaa joten en mä nyt ihan silti niele ap:n väittämää kun noi on jo kuitenkin 7 ja 6 vuotiaat eikä kyl enää kulje rattaissa sentään

 

En puutu muuten koska hyvinkin pitkälti olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Mutta aika harva 5v kuitenkaan hiihtää 5km yhdeltä seisomalta. Aikuiseltakin siihen menee 45min.

 

on se aika kamalaa, kun ihmiseltä menee päivä pilalle, jos näkee jonkun lapsen, joka on vaikka 3 vuotta tai yli istuvan rattaissa. onneksi mulla on muutakin mietittävä ja huolehdittavaa ja katseltavaa kuin rattaissa oleva lapsi, olkoon sitten minkä ikäinen tahansa. mun ei tarvii tollaisilla asioilla päivääni pilata

 

Meidän 2-vuotias jaksaa kyllä pitkiäkin matkoja, yhtään en epäile etteikö jaksaisi kaupungillakin. Mutta minä en vaan jaksa, voin sen myöntää Silloin kun mennään kaupungille niin se on niitä kertoja kun on tarkoitus käydä useammassa paikassa ja löytääkin jotain ja ehkä sovittaakin vaatteita. Ne rattaat on ihan ehdottomasti oltava, olisi liian hidasta käydä kävellen sen 2-vuotiaan vauhdilla enkä itse jaksaisi sitä maanittelua, kantamista ja perässä kiskomista keskellä kaupunkia.

Meidän 2-vuotiaalla on uhma, se juoksee nauraen poispäin, heittäytyy maahan eikä suostu lopulta menemään mihinkään suuntaan. Ollaan käyty lähikaupassa kävellen, mutta enää ei mennä kun en jaksa kantaa sekä sitä venkoilevaa 2-vuotiasta että ostoksia. Välillä rattailla mennessä annan kävellä hetken, mutta aika pian alkaa se väärään suuntaan meno ja sitten nostan taas rattaisiin. Tätä on toistettu lukemattomia kertoja eikä ainakaan vielä ole hoksannut mitä se nätisti käveleminen tarkoittaa.

Kävelemistä/tottelemista harjoitellaan sitten niillä ulkoilukerroilla kun ei mennä minnekään asioille/kauppaan. Silloin on aikaa hakea lapsi uudestaan ja uudestaan sieltä väärästä suunnasta, nostella ja tarvittaessa kantaa kotiin.

 

Ensinnäkin sinne kaupungille on matkaa 5 kilometriä ja rattaiden kanssa sinne pääsee ilmaiseksi bussilla. Toiseksi lapsi saattaa tehdä täyden stopin jossain vaiheessa ja silloin on sitten pakko kantaa. Kanna siinä sitten lasta ja painavaa kirjastokassia ja ostoksia. Kolmanneksi tietyissä paikoissa on paljon turvallisempaa istua siellä rattaissa, kuin kävellä.

Eikä siellä rattaissa ole pakko istua koko ajan, välillä voi kävellä ja lapsi voi työntää niitä itsekin. Kilometrin päässä olevassa marketissa voidaan käydä siten, että lapsi kävelee suurimman osan matkaa, kaupassa lyön sitten vöihin kiinni, ettei pääse katoamaan ja kotiin taas kävelee suurimman osan matkasta. Kulkee ostoksetkin helpommin, kun on ne rattaat mukana.

 

Voi kyllä moni kaksi vuotias jaksaa ihan hyvin ilman rattaita.

Mutta äidit eivät jaksa. Eivätkä kanssaihmiset sinne tänne sinkoilevaa taaperoa.

Rattaat ovat ihan vanhemman mukavuuden vuoksi. Eikä siinä ole mitään pahaa.

Me ulkoilemme metsässä, puistossa, kotipihalla, pururadalla, jumppasalissa, mutta emme kaupungilla ostoksilla!

Just tätä olin tulossa sanomaan.

Kyllähän se hyperaktiivinen 2v jaksa juosta vaikka kuuhun. Minä en.

 

Joidenkin 2vuotiaat ovat saman kokoisia kuin jonkun toisen ekaluokkalainen. otitko sen huomioon, että jotkut kehittyvät nykyään 10 vuodessa täyteen mittaansa ? toisilla se kestää taas noin 20 vuotta.

toisekseen, miten se sun persettä kaivelee mitentoisten pikkupenskat liikkuvat?

paasaatko miehillekin ja vanhuksille ja muille aikuisille? monille vanhuksillekin tekisi hyvää liikua itse enemmän mutta saavat taksikuponkeja ja samoin keski-ikäisille tekisi hyvää liikkua, mutta ihmiset ajavat pienetekin matkat autolla.

Lapsi ei opi liikkumaan siitä että hänelle sanoo, että liiku ja kävele, niin opit liikkumaan. lapsi oppii loppupeleissä esimerkistä. Se että käsket pennun kävellä kouluun joka säässä vaikka voisit viedä, ei kasvata hänestä aikusita,j oka pyöräilee alle 10 km matkat. vaan esimerkki.

samoin kuin vittumaisilla vanhemmilla on vittumaiset penskat jo 1-vuotiaana.

 

ja kyllä meilläkin 2-vuotias olisi jaksanut. Mulla sen sijaan ei ollut määrättömästi aikaa kulkea lapsen tahtiin. Ja olen vain ihminen. Monta tuntia kauppareissuun ei palvele ketään.

 

Öööö, mites kun kaupunkiin pitäis ensin kävellä se 5 kilsaa? Ei mulla 2-vuotias sitä oo vielä jaksanu...

 

Minusta sillä kaupungillakin on merkitystä, tässä jo monien muiden lueteltujen syiden lisäksi.
Minulla on istunut satunnaisesti yhden lomareissun aikana rattaissa myös 4-vuotias. Meillä oli reissussa mukana tuplat, ja pääosin etuosassa matkusti kasseja tms. Mutta keskellä vilkasta Istanbulia vaihtui kassin paikka käteen ja keskimmäisen kyytiin ( ja niin oli siellä siis se kaksivuotiaskin kyydissä). Istanbulin ihmisvilinä ja mieletön liikenne ei vastaa ihan hiljaista kyläkaupunginraittia.

 

Mielestäni kaupoissa seisoskelu ja pienten ajoittaisten välimatkojen kävely ei ole liikuntaa. Itsekin väsyn kaupoilla ollessa jo tunnissa, joten on selvä, että pieni lapsi väsyy myös. Miksi ihmeessä en siis ottaisi rattaita mukaan, jolloin lapsi voi lueskella rattaissa, minä saan tehdä ostokset rauhassa ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Sitten myöhemmin käydään ulkona leikkimässä, hiihtämässä, pyöräilemässä tai muuten hoitamassa se liikuntaosuus. Ei kaupoilla juokseminen kenenkään kuntoa kohota.

 

mulla 1v. ja 2v. istuu rattaissa ja 4v. kävelee, en tahdo että kukaan lapsistani jää auton alle sen vuoksi etten kerkiä kaikkia kolmea kaitsemaan kävellessäni kaupungilla.
liikumme paljon luonnossa jalkaisin, mutta kaupungille otan kyllä rattaat, turvallisuuden, mukavuuden ja kanssaihmisten vuoksi

 

Kaksivuotiaissa on eroja, meidän perheessä normaalia enemmänkin. Esikoinen oppi kävelemään lähempänä 4v ikää ja 2v ikäisenä liikkui ryömimällä. Ehkä ymmärrettävää ettei häntä päästetty kaupungilla maahan?

Kakkonen alkoi kävellä jo 1v9kk iässä mutta harjoittelukuukausia tuossa 2v syntymäpäivän aikaan oli huomattavasti vähemmän kuin noilla onnekkaammilla ikätovereillaan jotka kävelivät jo ennen 1v syntymäpäiviään. Tyttö kyllä käveli tarvittaessa ja ajan salliessa nuo puolen kilometrin päiväkotimatkat mutta ei tullut mieleenkään ottaa häntä kaupungille ilman rattaita, niin epävarmaa meno vielä oli.

Kuopus 1v2kk on kävellyt sen pari kuukautta, milteipä yhtä kauan kun isosiskonsa 2v synttäreillään ja liikkuminen suurinpiirtein samaa tasoa. Vaikka jän ulkoillessakin kävelee, on tuo liikkuminen talvihaalareissa ja paksuissa kengissä sen verran kömpelöä ettei tulisi mieleen lähteä minnekään ilman rattaita/kantoreppua. Toivon mukaan hän jo 2v iässä on reipas kävelijä, mutta en usko että siltikään lähdemme näin ison kaupungin keskustaan harjoittelemaan kävelemistä vaan mielummin sinne ne rattaat ainakin varmuudeksi mukaan ja muuten liikutaan jalan kotiympäristössä, lähimetsissä, leikkikentillä jne.

 

Niin varmasti jaksaakin ja aina välillä saakin kävellä, mut useimmiten mulla ei ole aikaa siihen tallustamiseen mitä tuo 1v8kk harrastaa..

Kävelyillä käydään sitten erikseen.

 

En aliarvioi lapsen jaksamista vaan en ole varma omasta jaksamisestani. 2,5vuotias riuhtoo kädestä ja 10-15minuutin matka muuttuu helposti taaperon kanssa yli30min matkaksi. Plus jos käy vielä jossain shoppailemassa, niin ei siitä tule mitään kun ei voi mitään katsoa. Kaupassa jos vähänkin jotain alkaakin vilkaisemaan niin viimeistään siinä kohtaa tenava käy temppuilemaan ja riuhtomaan ja kiukuttelemaan. Sitten kun pääsee kotiin olisi reissuun mennyt joku pari tuntia ja syömässäkin pitäisi käydä että lapsi jaksaa, meillä on ruoka kotona ja päikkärit siinä pidemmässä ruokailuvälissä, ilman rattaita pitäisi ehtiä kotiin ennen kuin alkaa väsyttää tai nälättää.

 

Kaupassa käydään ilman rattaita tai kärryjä jos mennään käymään ostamassa vain jotain pientä tiettyä. Joskus on satuttu huonolla hetkellä, lapsi on hermostunut kaupassa tai ei ole muuten vain jaksanut olla ja kyllä siinä on ollut käsi koetuksella kun toinen riuhtoo ja makarooneillee ja jos ei muuten niin sitten joutuu kantamaan 15kg:n painoista lasta. Vielä kun sattuu siinäkin huono ja toinen riuhtoo sylissäkin ja potkii ja kiskoo hiuksista ja tökkii naamaan niin kyllä se taisteluinto siitä usein latistuu niin, että seuraavalla kerralla ottaa mukaan rattaat tai kärryt vaikka olisi kuinka hyvä päivä.

 

Meillä on lapsilla ikäeroa 1v8kk, eikä ostettu yhdistelmiä, MUTTA: a. oli talvi, kun kuopus syntyi, ja mentiin leikkikentälle niin, että kuopus vaunuissa, esikoinen pulkassa. b. kauppaan oli puolen kilometrin kävelymatka turvallista tietä, jota esikko käveli keväällä mielellään. c. en kertakaikkiaan sietänyt kaupungilla kiertelyä lasten kanssa, joten en sinne myöskään mennyt kuin yhden kerran, jolloin kuopus rintarepussa ja esikoinen rattaissa.

Kaksivuotias siis kävelee mielellään, olen samaa mieltä, mutta jos perhe liikkuu paljon kaupungilla, on ihan perusteltua käyttää rattaita.