2-vuotiaskin jaksaa kohtuullisen kaupunkireissun ilman rattaita. Miksi aikuiset aliarvioivat lapsen jaksamista?

Minun kaikki lapseni ovat parivuotiaana jo jaksaneet ihan helposti parin tunnin kaupunkireissun ilman rattaita. Mun mielestä 2-vuotias ei tarvitse rattaita enään mihinkään muuhuin, kuin ehkä tarhaan viemiseen ajan säästämiseksi tai silloin, jos vanhempi haluaa itse tehdä pitemmän lenkin.
Ihan järkyttävää, kun 4-vuotiaitakin näkee vielä rattaissa! Varmasti näistä voi olla osa niitä, joilla lapsi on vaikkapa loukannut jalkansa tai muu erikoistapaus.
Ei asia minulle kuulu. Jokainen perhe tehkööt tavallaan. Ja tiedän jo valmiiksi mitä osa teistä aikoo sanoa tähän.

Ihmettelen vaan, miksi lapsista kasvatetaan laiskamatoja jo pienestä. Lapsi jaksaa kävellä yllättävän paljon. TOTTAKAI lapsen voimat pitää ottaa huomioon, eikä mennä liiallisuuksiin.
Peesaten joidenkin toisten avauksia niin: 5-vuotiaalle 5km hiihtolenkki on aivan normaali ja 4 ja vuotiaat jaksavat kyllä kaupunkilomilla kävellä ne päivät, jos välillä käydään syömässä kuitenkin jne.

Lasten annetaan liikkua liian vähän. Monien vanhempien (tämä sama myytti kyllä kulkee ihan aikuistenkin kesken) mielestä liikunta on vaan ohjattua harrastusta. Arkiliikuntaa ei arvosteta yhtään.
Monet liikunnallisissa harrastuksissa käyvät lapset liikkuvat silti liian vähän.
Vanhempi ajattelee, että kun se Sirpa-Leena käy kerran viikossa jumpassa, niin kyllä meidän lapsi liikkuu tarpeeksi..

 

Ei meillä ainakaan ole enään rattaita käytetty, kun lapset ovat tuon 2vee täyttäneet... Joskus satunnaisesti silloin, jos olen itse halunnut tehdä pitkän ja reippaan lenkin ja lapsi ollut mukana.
Enkä mä kyllä 4-vuotiaita oo missään rattaissa nähnyt..

 

Voi kyllä moni kaksi vuotias jaksaa ihan hyvin ilman rattaita.

Mutta äidit eivät jaksa. Eivätkä kanssaihmiset sinne tänne sinkoilevaa taaperoa.

Rattaat ovat ihan vanhemman mukavuuden vuoksi. Eikä siinä ole mitään pahaa.

Me ulkoilemme metsässä, puistossa, kotipihalla, pururadalla, jumppasalissa, mutta emme kaupungilla ostoksilla!

 

Kuopus on 2-vuotias. Emme käytä juurikaan rattaita enään. Lähikauppaan on matkaa noin 1km ja lapsi kyllä jaksaa kauppareissun itse kävelemällä. Tuo on ihan totta, ettei arkiliikuntaa arvosteta. Vanhemmat arvostavat vain ohjattua liikuntaa. Kuitenkin lapsen pitäisi se 2h liikkua päivässä.
Alle kouluikäiselle päiväkotiulkoilutkin ovat liikuntaa kyllä, mutta kyllä me iltaisin vielä liikutaan.
Luistelua, uimahallia, puistoa tai edes kävellen kirjastoon ja takaisin.

 

Minä sain tänää tosta hyvän esimerkin, etten enää rahaa mukanani tuplia vaan otan liikuntarajotteiselle sen pyörätuolin ja annan pienemmän 2v kävellä ei istu tänään kun muutaman minuutin ja lopun ajan käveli eli tuplat myyntiin

 

No kyllä mun mielestä on aivan normaalia että 2-vuotias kulkee rattaissa.
Aika hidastelua ois kaikki reissut jos ei rattaita olis mukana.

Aion kyllä itse kuljettaa 2-vuotiasta rattaissa/liinassa, toki voi välillä kävellä vieressä, mutta mun mielestä olis aika kohtuutonta odottaa, että 2v kävelee joka paikkaan.

 

Voi kyllä moni kaksi vuotias jaksaa ihan hyvin ilman rattaita.

Mutta äidit eivät jaksa. Eivätkä kanssaihmiset sinne tänne sinkoilevaa taaperoa.

Rattaat ovat ihan vanhemman mukavuuden vuoksi. Eikä siinä ole mitään pahaa.

Me ulkoilemme metsässä, puistossa, kotipihalla, pururadalla, jumppasalissa, mutta emme kaupungilla ostoksilla!

Totta tämäkin. Ymmärrän myös AP:n pointin. Ei mun lapset nyt mitenkään tuhottomasti ole sinkoilleet kaupungilla sinne tänne. Jos kaupungille lähdetään lasten kanssa, niin toisaalta ei se myöskään ole mikään aikuisten reissu silloin.
Olet oikeassa ja AP on oikeassa. Toisaalta se, kun vaan pistetään kävelemään kaupungillakin, opettaa siihen että kävellen mennään ja tullaan. Sekin on hyvää liikuntaa lapsille. Jos päivä ollaan kaupungilla rattaissa, niin sen lapsen sen päivän liikunnat voi jäädä hyvin pieneksi. Toisaalta ei se yksi päivä mitään ratkaise.
Ymmärrän siis molempien pointit.

 

Tosi kiva, jos 2v kävelee kauniisti mukana. Meillä ainakin juoksee nauraen karkuun.

 

Jaksaa varmaan, mutta ihmettelen, että mitä ihmettä mä siellä kaupungilla teen sinne tänne sinkoilevan 2-vuotiaan kanssa? Mielummin menen vaikka leikkipuistoon, missä saa rauhassa juosta ja touhuta.

 

Oon kyllä siinä mielessä samaa mieltä sun kanssas, että lasten annetaan liikkua liian vähän vapaammin kaupungeilla ym.
Lapset kuskataan rattailla paikasta toiseen, koska se on nopeampaa ja vaivattomampaa. Ja näin ollen se lapsi vielä 4-vuotiaanakin vaatii sen rataskyydin..

Meillä esikoinen on 2v:stä myös kävellyt itse kaupungilla. Ja hän tosissaankin oli ja on edelleenkin vilkas lapsi. Harjoittelemalla hän kuitenkin sen kävelemisen jalon taidon oppi, ja sen että ostoskeskuksissa ei lähdetä juoksentelemaan eri suuntaan kun minne ollaan menossa. Aikaa ja hermoja se vaati, mutta sitähän se lasten kasvattaminen on.

Tietty käytän itsekkin joskus rattaita isommilla kauppareissuilla. Autoa kun ei ole, ja tälle laumalle kun käydään täydentävät ostokset tekemässä niin rattailla helpointa kuskata tavarat kotiin

Kuopus 1v5kk harjoittelee kävelemistä itse myös. Käydään kävelemässä teillä, jossa ei ole autoteitä vieressä niin uskaltaa lapsen päästääkkin itse kulkemaan tässä harjoittelu vaiheessa. Hyvin jaksaa kävellä jo vajaa kilometrin matkoja.

 

Mä en tosiaankaan ymmärrä mitä se aloittajalle kuuluu jos jonkun hänelle täysin vieraan 2-vuotiaan vanhemmat käyttävät lapsellaan rattaita. Mä käytin omillani. Koska en jaksanut kävellä niin hitaasti, koska pelkäsin että joku jyrää lapsen yli, ja koska mukana oli toinenkin lapsi, jonka mukanaolosta piti huolehtia. Yleensä myös koira. Kävellen tehtyihin kaupunkireissuihin kului usein helposti useita tunteja, jona aikana 2-vuotiaalle iski jo kotimatkalla väsy ja rattaissa on helppo ottaa nokoset. Nyt 5-vuotiaana hän on hyvin reipas ja liikunnallisesti aktiivinen lapsi.

 

Ei munkaan poika enään 2-vuotiaana rattaissa ollut, kuin pitemmillä lenkeillä. Meillä maalla on niin syvällä selkärangassa se, että lapsi kävelee/pyöräilee. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Mennyt liiankin hyvin jakeluun tmä, sillä mä olen kyllä aina (toki lapsen voimavarat huomioiden) laittanut lapsen kävelemään, kun vaan on kynnelle k
kyennyt. Toisaalta en näe mitään pahaa siinä, että joskus huonolla säällä veisin lapsen
autolla kouluun. Myöskin tuolla parivuotiaan äidillä voi olla tilanne, että on pakko löytää yllätysjuhliin mekko/lahja jne ja silloin on helpompaa laittaa lapsi rattaisiin. Ettei se nyt syntikään ole pitää joskus parivuotiasta rattaissa.
4v on jo liian iso rattaisiin, eikä tuon ikäinen varmaan sielä enää viihdy edes.
Mutta on ihan totta, että arkiliikuntaa ei arvosteta.

 

Sirpa-Leena ??? Millä vuosisadalla ap elelee?

 

Nojuu. Olen AP:n kanssa pitkälti samoilla linjoilla. On varmasti paljon tilanteita, joissa on hektinen aikataulu ja silloin on järkevintkin laittaa se taapero rattaisiin.
Toisaalta jos kaupungilla ei ole mikään "pakko löytää mekko huomisiin häihin" tilanne, niin miksi sielä ei voisi olla vähän pitempään ja antaa lapsen kävellä mahdollisimman paljon. Jos tilanne menee ihan mälyttömäksi, niin sitten hetkeksi rattaisiin. Mä olen kyllä sillä kannalla, että aina kun vaan pystyy, niin muksu itse liikkumaan.

Monissa perheissa ajatellaan, että ollaanpas me urheilullisia ja voi kun nuo naapurin laiskurit eivät urheile. Todellisuudessa ne naapurit voi urheilla enemmän. Karu totuus on se, että monissa perheissä mennään autolla joka paikkaan ja mitään muuta liikuntaa ei harrasteta, kuin 2-3 treenit viikossa. Se on lapselle liian vähän liikuntaan. JA TÄMÄ EI POIS SULJE SITÄ, ETTEIKÖ HARRASTUKSISSA KÄYVÄ PERHE VOISI OLLA AKTIIVINEN MUUTENKIN! Mutta usein ei ole.

 

[QUOTE="vieras";25676239]Sirpa-Leena ??? Millä vuosisadalla ap elelee?[/QUOTE]

No millä sä ite elelet? Se oli todennäköisesti nyt vaan hatusta revitty esimerkkinimi. Usein kun tällä palstalla vedetään samassa tarkoituksessa "Jori-Petteri"

 

Ihan pakko kuljettaa meidän ylivilkasta kaksivuotiasta täällä kaupungissa rattaissa. En pysty vannomaan, ettei hän lähtisi karkuun kun yhden hetken laskisin irti kädestä. Monta vaaratilannetta ollut ja ihan vaan kaupassakin kulkeminen ilman kärryjä on hänelle lähes liikaa. Moni tämänikäinen kulkee kauniisti käsi kädessä ja jopa vanhemman rinnalla jalkakäytävällä vilkkaan tien varrella. Meidän lapsi ei -enkä ota riskejä. Ja lapsi liikkuu varmasti tarpeeksi vaikka kaupungissa asioilla pidän hänet aina rattaissa.

Saa arvostella, mutta kannattaa muistaa, että kyllä vanhemmilla yleensä on syynsä miksi toimivat niin kuin toimivat.

 

ASIAA! Kaikki muu on täyttä selitteltyä. Lenkit, tarhareissut ja oikeasti jonkun tulipalokiireen ymmärrän. Kaikki muu on laiskuutta.

 

Ihan pakko kuljettaa meidän ylivilkasta kaksivuotiasta täällä kaupungissa rattaissa. En pysty vannomaan, ettei hän lähtisi karkuun kun yhden hetken laskisin irti kädestä. Monta vaaratilannetta ollut ja ihan vaan kaupassakin kulkeminen ilman kärryjä on hänelle lähes liikaa. Moni tämänikäinen kulkee kauniisti käsi kädessä ja jopa vanhemman rinnalla jalkakäytävällä vilkkaan tien varrella. Meidän lapsi ei -enkä ota riskejä. Ja lapsi liikkuu varmasti tarpeeksi vaikka kaupungissa asioilla pidän hänet aina rattaissa.

Saa arvostella, mutta kannattaa muistaa, että kyllä vanhemmilla yleensä on syynsä miksi toimivat niin kuin toimivat.

Sulla on ihan hyvä syy. Mutta näistä "lapsi istuu rattaissa" vanhemmista 80%:lla ei ole hyvää syytä.

 

Ihan pakko kuljettaa meidän ylivilkasta kaksivuotiasta täällä kaupungissa rattaissa. En pysty vannomaan, ettei hän lähtisi karkuun kun yhden hetken laskisin irti kädestä. Monta vaaratilannetta ollut ja ihan vaan kaupassakin kulkeminen ilman kärryjä on hänelle lähes liikaa. Moni tämänikäinen kulkee kauniisti käsi kädessä ja jopa vanhemman rinnalla jalkakäytävällä vilkkaan tien varrella. Meidän lapsi ei -enkä ota riskejä. Ja lapsi liikkuu varmasti tarpeeksi vaikka kaupungissa asioilla pidän hänet aina rattaissa.

Saa arvostella, mutta kannattaa muistaa, että kyllä vanhemmilla yleensä on syynsä miksi toimivat niin kuin toimivat.

Harjoittelua =)

Mä käytin pojalla joskus valjaita, jos matkan varrella oli autoteitä ja vaarallisia tilanteita. Eipä ainakaan karannut auton alle, mutta sai silti itse kävellä. Ja eipä niitä tarvinnut edes kuukauttakaan varmaan käyttää kun poika oppi jutun juonen. Jos kävelystä ei tullut mitään (lähti juoksee väärään suuntaan tms.) laitettiin rattaisiin vöihin. Ja kun taas halusi kokeilla kävelyä uudestaan, niin käveltiin kävelytiellä tai muuten joutu rattaisiin.
Eipä ne rattaissa istumalla sitä kävelemistä opi.

 

No mulla on 2veellä välillä rattaat mukana kaupungilla. Tykkää istua niissä, saa toki kävellä silloin kun haluaa. Miksei kaupunkireissua voi yhdistää muakavaksi äidille ja lapselle? Meillä yleensä aluksi lapsi kävelee, käydään lelukaupoilla ja niissä liikkeissä missä on lasten leikkipaikkoja yms. Ruoka-aikaan ostan lapselle vaik ranskalaiset ja se istuu rattaissa ja syö niitä ja mä voin rauhassa katella omia vaatteita. Me ulkoillaan ja liikutaan ihan riittävästi vaikkei kaupungilla aina kävelläkkään..

 

AINA kun mä liikun kaksivuotiaan kanssa kaupungilla, kyseessä on poikkeustilanne, jolloin hoidan pakottavia ja/tai kiireellisiä asioita. Ja lapsi todellakin istuu Helsingin kiireessä rattaissaan. En hengaa kaupungilla kaksivuotiaan kanssa koskaan muuten vaan olemme puistoissa ja leikkikentillä. Shoppailuni hoidan niin, että lapsi jää isänsä kanssa kotiin.

Mitään tarvetta en koe sille, että lapsi liikkuu jalkaisin näillä asiointireissuilla, jotka ovat paitsi harvinaisia myös stressaavia.

 

Sulla on ihan hyvä syy. Mutta näistä "lapsi istuu rattaissa" vanhemmista 80%:lla ei ole hyvää syytä.

Mistäköhän tämä luku on vetäisty? Jos nyt mietin yhdistelmää kaupunkiolosuhteet ja 2 vuotias, niin turvallisuus on varmaan aika monella se tärkein syy laittaa lapsi rattaisiin.

 

[QUOTE="mee";25676289]Mistäköhän tämä luku on vetäisty? Jos nyt mietin yhdistelmää kaupunkiolosuhteet ja 2 vuotias, niin turvallisuus on varmaan aika monella se tärkein syy laittaa lapsi rattaisiin.[/QUOTE]

No osalla joo. Mutta se on vaan fakta, että monilla vanhemmilla se syy on se, etteivät usko lapsensa jaksavan ja haluavat tehdä kaiken itselleen mukavammaksi.

 

Harjoittelua =)

Mä käytin pojalla joskus valjaita, jos matkan varrella oli autoteitä ja vaarallisia tilanteita. Eipä ainakaan karannut auton alle, mutta sai silti itse kävellä. Ja eipä niitä tarvinnut edes kuukauttakaan varmaan käyttää kun poika oppi jutun juonen. Jos kävelystä ei tullut mitään (lähti juoksee väärään suuntaan tms.) laitettiin rattaisiin vöihin. Ja kun taas halusi kokeilla kävelyä uudestaan, niin käveltiin kävelytiellä tai muuten joutu rattaisiin.
Eipä ne rattaissa istumalla sitä kävelemistä opi.

Kyllä mun lapsi kävelee, jo hyvin varhaisesta. Hän on aina ollut poikkeuksellisen lahjakas liikunnallisesti ja me ollaan tuettu sitä täysillä. Itsekin kun olemme liikunnallisia. Mä luulen, että ihmisillä menee nyt vähän sekaisin se, mitä on kaupungilla liikkuminen. On aika eri juttu liikkua väljästi asutussa lähiössä kuin Helsingin keskustassa.

Ja ihan varmasti lapseni oppii kulkemaan turvallisesti kaduilla ilman mitään riskejä. Valjaita hän toistaiseksi inhoaa, tietenkin, mutta kyllä me niitä treenataan. En ota paineita tästä asiasta, pääasia että mun lapsi liikkuu -paljon.

 

ASIAA! Kaikki muu on täyttä selitteltyä. Lenkit, tarhareissut ja oikeasti jonkun tulipalokiireen ymmärrän. Kaikki muu on laiskuutta.

Kaikki muu on laiskuutta?

Arvaas mitä mä teen? Työnnän 3,5-vuotiasta rattaissa harvase päivä! Lapsi on reipas ja jaksaisi varmasti kävellä kaikki nekin matkat jotka työnnän kärryissä.
Minä en kuitenkaan tee sitä laiskuuttani, vaan lähinnä lasten turvallisuutta ajatellen.

Miten sinä kulkisit 3- 4- ja 5-vuotiaiden kanssa ilman rattaita? Me joudutaan kulkemaan paljon kadun vartta, jossa on paljon liikennettä (mm. kuorma-autot ajavat tauotta edes takaisin) ja erittäin kapeaksi aurattu jalkakäytävä.
En kertakaikkiaan pysty noiden kanssa kävelemään turvallisesti muuten kuin että yksi istuu kärryssä ja ne kaksi muuta pitää kärrystä kiinni.

Mitä sinä sanoisit, jos lapsesi jäisi hoitopäivän aikana kuorma-auton alle sen takia, ettei hoitaja halunnut työntää yhtä lasta rattaissa ettei tee lapsesta laiskaa. Tai anna laiskaa kuvaa itsestään.
Pari askelta liian sivuun ja lapsi on jo ajokaistalla.

Tietysti voisi sanoa että älä kulje sitä katua. Se nyt vaan sattuu olemaan se ainoa katu mitä pitkin meiltä pääsee ylipäätään yhtään mihinkään. En viitsisi olla niin laiska etten veisi lapsia edes puistoon leikkimään.