* NELJÄTTÄ kuumeilevat tam/hel 2012 *

Hei! Ilmottauduin joulukuussa mukaan kuumeilemaan ja kierrosta ei ollut mitään selvyyttä. Nyt huomasinkin että minut on tiputettu pois listalta. Säännöllisesti olen käynyt lukemassa, mutta yrittänyt olla antamatta kauheasti kuumeilulle valtaa ajatuksissa. Edellistä odottaessa kuume oli aivan kauhea ja se meni jo ovistestailuun ja muuhun. Nyt kuitenkin tammikuussa vihdoin 2 kk pillereiden lopetuksen jälkeen alkoi menkat ja tänään sitten tein positiivisen raskaustestin. Missään vaiheessa en antanut valtaa ressille ja kuumeelle vaan mentiin pupuilut ihan halujen mukaan. Testejä ehdin kyllä ennen nuiden menkkojen alkua tehdä varmaan parikymmentä. Nyt siirryn odottajiin. Mutta sellaista haluan kertoa että esikoista aikoinaan yritin eksän kanssa vuoden, kakkosta yli 2 vuotta, miehen vaihdon jälkeen kolmas tärppäs 1,5 kk kierukan poistosta ja tämä neljäs salaisuus vaati 2,5 kk pillereitten lopetuksesta.

Plussatuulia kaikille, tuonne lokakuisiin mahtuu mukaan. =)

Hellunmartta ja salaisuus 3+5

 

onnea hellun martta :wave:

se on niiiiin totta, että heti kun lakkaa stressaamasta, jo helppaa... en mä kans jaksa miettiä joka päivä et nyt ois sen ja sen aika, nyt ois sitä ja nyt ois tätä. tää arki saa nyt viedä meitä päivän kerrallaan eteenpäin. neljäs otetaan avosylin vastaan mutta jos ei heti lykästä niin niin kauan sitä toivotaan kunnes tulosta tulee

mä en ole ainuttakaan ovistestiäkään koskaan tehnyt, saati ostanutkaa... enkä osta. raskaustestinkin ostan yleensä vast kun menkat on jo sen maagiset kaks viikkoa myöhässä...

 

Onnea Hellun Martta

Mulla ainakin kuuluu jo ihan vaan luonteenpiirteeseen, et jännitän ja "stressaan". Se on mussa, eikä sitä ihan niin vaan saa kytkettyä pois. Niin on noi kolmekkin "tehty" ja tehdään neljäskin jos niikseen on

Ihanaa kun toi pakkanen laski, kauhean tuulen kyllä jätti, mutta silti. Tämmönen -6 on ihan jees. Juur tultiin kirjastosta, haettiin keskimmäinen kerhosta ja samalla poikettiin kauppaan, ihanaa kun jokapaikkaan pääsee kävellen . Nyt vähän lepoa ennen iltaruokaa. Imuroida täytys ja tietty lastenhuone raivata. Siinähän se ilta sitten meneekin. Miehen kanssa viel illalla saunaan kun tulee töistä. Kp 5 ja tädin vierailu ohi.

 

Onnea Hellun Martta

 

Onnea Hellun martta! :flower:
Mulla sama juttu kuin Äiti Maalla, mussa on vaan on ja off. Joko se lapsi tekemällä tehdään tai sitten ei lainkaan. Olen onneksi helposti raskautunut, joten en usko, että tässä nyt kovin montaa kuukautta roikutaan...

Meillä on kerran viikossa karkkipäivä vanhemmilla lapsilla (pojat 7 ja 9). Mutta he saavat karkin sijasta siivouspalkkion (oma huone siivottuna) kaksi euroa. Saavat ostaa karkkia tai säästää tai mitä vain. Usein säästävät ainakin osan, joskus kokonaankin. :heart:
Itse herkuttelen illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen säännöllisesti karkilla ja suklaalla. Onneksi ei näy painossa. Mies ei niin välitä herkuista.

Minä olen syöksysynnyttäjä ja synnärille matkaa se vajaa 200 kilsaa. Se aiheuttaa aina pientä jännitystä loppuraskauteen. Vanhinta pidättelin tunnin verran ambulanssissa, muuten olisi tullut ambulanssisynnytys. Tunnin matkan jälkeen tuli nimittäin ponnistustarve. Onneksi olin lukenut luonnonmukaisen synnytyksen kirjasta miten viivyttää ponnistustarvetta (pylly pystyssä eli painovoima avuksi!). Se pelasti. Toinen synnytys kesti aika täsmälleen tunnin verran. Näihin kahteen en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä. Kolmas käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi. Ja kun ei meinannut alkaa avautumaan kunnolla, niin pyysin kalvojen puhkaisua. 20 minuuttia kolmesta sentistä täyteen avautumiseen. Onneksi sain spinaalin. Mullekkin lääkäri suositteli: synnytät nauraen, ja niin totisesti kävi. Otan viimeisellekin sen, kiitos. Mies ei ehtinyt kuin tähän viimeiseen mukaan.

 

200km ja syöksysynnytys, kuulostaa jotenkin extremeltä! Ai kauheeta

Ehkäpä mä lakkaan vinkumasta siitä, kun täältä joutuu nykyään viikonloppusin lähtemään 60km päähän sairaalaan. Viikolla saa synnyttää tossa mein aluesairaalassa mihin on reilu 10km. Jotenkin ei tuo 60km kuulosta enää miltään 200km:n rinnalla..:ashamed:

 

Huomenta!

Koska teille on tullut ekat raskausoireet? Semmoiset oireet, että tiedätte niiden olevan raskausoireita. kaikillehan ei ees tule alussa mitään oireita, tai ollenkaan. Minä muistan kuopuksesta vain sen, että ennen kun menkkojen piti alkaa mun selkään tuli ihan miljoonia pieniä näppyjä, tosikosta heräilin yöllä niin kovaan nälkään, että tuntui vatsa kääntyvän nurinpäin,esikosta en tiennyt olevan raskaana,mutta jälkeenpäin tajusin, että nukahtelin ihan mihin vain nanosekunneissa Mietin tässä koska oireita voi tulla? Juu nyt se alkaa se itsensä kyttääminen Mulla ei oo kokonaan mahasärky ja nipailut loppuneet?? ja on muka hiukan huonoa oloa...tiedän ettei voi mitenkään olla raskausoireita,mutta näin se pääkoppa vaan alkaa toimiin ) Onneksi on teidät!!

 

WANDII Sä oot mahtavan positiivinen raskautumisen suhteen, hyvä! Mä en vaan pystyisi olee mutta perus pessimisti oon noin muutenkin

SYNNYTYKSISTÄ niin EKA. syntyi 39+1, alkoi vedenmenolla kotona ja 1,5h ponnistusvaiheen jälkeen syntyi, 15h30min. TOKA 41+1, alkoi supistuksilla, 30min ponnistusta, 35h. Itse meinasin tähän synnytykseen menehtyä, vauvalle onneksi ei ollut hätäät missään vaiheessa. KOLMAS käynnistettiin 40+5 (vauvan sydänäänet 200+) kalvojen puhkaisulla, ponnistin 1h kunnes imukupilla sitten syntyi, yhteenä 9,5h.

Onko teidän lapset ollu terveitä syntyessään? Meidän eka oli täysin terve, pientä keltaisuutta mutta sallittujen arvojen alapuolella. Toisella epäiltiin sydänvikaa + lonkkavikaa mutta kaikki oli ok. Kolmas vietiin lastenosastolle alle 1vrk ikäisenä ja oli siellä viikon IVantibioottien tiputuksessa.

Korvapuusti

 

OIREISTA vielä niin kahden ekan (tytöt) kanssa eka oire oli kun maha alkoi näkyi siinä rv 25 tuntumassa Pojan kanssa pientä pahoinvointia aamuisin ja iltaisin muutama viikko mutta en muista milloin alkoi, olin kyllä ++ eka.

Korvapuusti

 

N. rv 6 alkaa oireilu mulla. (joten tyhmänä niitä muka oireitani olenkin ihmetellyt) esikoisesta en oksentanut, pahaa oloa kyllä oli vaikka muille jakaa. Pojasta tuli linea negra ja kaulaan kauheita näppyjä. Tytöistä tuli oksenneltua, ei viivoja eikä näppyjä. Kuopusta odottaessa mun hiukset ei rasvottunu millään, se oli ihanaa.
Meillä on kaikki ollu terveitä, esikoisella oli pieni napatyra mutta se hävisi itsellään. Pieniä kirppujahan nuo on kaikki ollu, mutta terveitä

38+6 3120g, 49cm
38+6 2880g, 46cm
39+5 3060g, 50cm

Keijulle peukut pystyyn piinailuun! :heart:

 

Kiitos Äiti maa

Meillä esikko syntyi rv 33+ joten oli teholla hetken ja sitten valvontayksikössä mistä siirrettiin kättärille kasvamaan. Painoi 2kg ja siitä paino toki tippui. Uniapneaa ja voimakasta pulauttelua hoidettiin lääkkein. Tosikko syntyi rv 39+0 ja oli 3kg ja terve 10pisteen tyttönen Kuopus syntyi rv 38+0 ja painoi 2,2kg ja oltiin hiukan kauemmin sairaalassa kun sokrut ei oikein pysyneet ja oli aikasta sininen ja kylmänen koko ajan. Raskausaikakin jo rampattiin sairaalassa ultrissa, kun tyttö ei tahtonut kasvaa.

 

APUAAAA!!! mikähän mulla on? vessassa käydessäni huomasin et vuodan ja vuoto on rusehtavaa ja paksua..pyyhkiessäkin tulee..anteeksi ällö kuvaus :ashamed: nyt mulla on kuitenki vasta kp 18 niin eikai tässä vielä tätikään pitäis tulla..?? oviksesta ei mitään tietoo onko ollu vai ei, mulla ei siis koskaan mitään ovistuntemuksia.. onko kellään tällaisesta kokemusta?

Palaan kertoon synntytyksistäni myöhemmin mut meidän lapset on syntyny

1. 39+5 3790g 49cm (tyttö) käynnistetty
2. 40+0 4000g 52cm (poika) käynnistetty
3. 39+0 3330g 48cm (tyttö) käynnistetty

 

stressi voi saada kiertoa sekoilemaan, ja siks voi tulla erilaista vuotoakin.. tää on kaverille lääkärin sanoma juttu...

tekemällä tehty niin kaikki lapsethan ne jollain tapaa TEHDÄÄN, mutta itellä aina jollain tapaa särähtää korvaan tuo termi...
ite oon aina SAANUT jokaisen lapsen. siis jokainen toki käyttää mitä tapaa sanoa tykkääkin... miten mä tämän selittäisin...

no aivan sama

mä kyllä arvostan puolisossani sitä, että vaikkei meillä makkarissa niin kovin viriiliä olekaan, läheisyyttä ja hellyyttä ei puutu!! ihanaa käpertyä toisen kainaloon illalla viimeiseksi... on kyllä kova halimaan ja pussaamaankin, spontaanisti itsekin. tämä onkin piirre mikä vetosi mun sydämeen jo ekoilla treffeillä.

lasten terveys on olleet syntyessään terveitä kaikki. kolmas oli kovin huono verenkierroltaan, ja hänellä olikin villapukua sun muuta lämmikettä vaikka kuinka kauan syntymän jälkeen. sinertävät jalkapohjat sun muuta.

jotenkin haikeaa muistellakaan synnytyksiä, vaikkakin pelottava tilanne se aina silti on. siinä on niin sen asian vietävissä, ja mitään ei itse voi tehdä, kuin ottaa tilanne vastaan sellasena kun tulee........

meilläkin matkaa vain 60km, joka ei kyllä sairaalaan lähdettyä ole tuntunut lainkaan niin pitkältä. johtuen varmaan varmasta kuskista joka on luotsannut mut reipasta ylinopeutta vetän nopsasti paikan päälle

 

APUAAAA!!! mikähän mulla on? vessassa käydessäni huomasin et vuodan ja vuoto on rusehtavaa ja paksua..pyyhkiessäkin tulee..anteeksi ällö kuvaus :ashamed: nyt mulla on kuitenki vasta kp 18 niin eikai tässä vielä tätikään pitäis tulla..?? oviksesta ei mitään tietoo onko ollu vai ei, mulla ei siis koskaan mitään ovistuntemuksia.. onko kellään tällaisesta kokemusta?

Kuulostaapi kiinnittymisvuodolta... Peukut pystyssä. Netti on täynnä tarinoita pikkuvuodosta kierrosta, josta se plussa on sitten tullutkin.

Ja jos ei me oltais lapsia tehty, ei oltais niitä myöskään saatu. Ehkäpä se lipsahtaa puheisiin sen vuoksi, että pitkässä suhteessa se voi ollakin melkoista tekemistä , saaminen (noin niinkuin verbinä) kuulostaa jotenkin turhan iisiltä siihen työhön nähden, mitä joihinkin naperoihin on upotettu noin niinkuin makuuhuoneen puolella. Mut tehään kompromissi, tekeminen voi olla siel alkupäässä ja loppupäässä se saaminen, siis raskautta tarkoitan. Ja toki kesken tekemisenkin voi saada, mutta se on vähän eri asia...

 

mä oon kans syöksysynnyttäjä, elikkä toiveissa ehtiä sairaalaan johon noin puolentunnin matka..

siis eka syntyi käynnistettynä (raskausmyrkytys) se oli hidas (12tuntia, ei meinannu lähteä käyntiin), silloin epiduraali (en tykänny). poika siis syntyi viikkolla 36 tasan 2660g/46cm

toka syntyi 1,5tuntia vedenmenon jälkeen. luomuna, tykkäsin.. syntyi viikolla 37+5 2500 ja 47.5 cm

kolmas syntyi 45 minuuttia vedenmenon jälkeen (vesi meni sairaalan pihassa, onneksi!) luomuna kanssa neiti syntyi, mikä siis on mun juttu.. tyttö syntyi rv 37+5 2440g /47 cm

kaikki ollu ihan terveitä huolimatta pienistä viikoista, ja pienistä painoista; ei keltasuutta eikä muita ongelmia..

supistuksista en edes laske, kun mulla ne alkaa jo viikolla 32, mitkä pikku pikku hiljaa valmistaa tilannetta..

ja siis nelosen tahti tulee olemaan?? toivottavasti sairaalaan päästään, tosin mulla on häiriintynyt mielikuva että syntyy meille kotiin (suunnittelemattomasti siis).. kolmosen jälkeen olen todennut että jos joskus tulee neljä, muutan telttaan sairaalan taakse odottamaan (mikäli mua ei suostuta ottamaan osastolle hyvissä ajoin)..

 

ja meillä mies JÄLLEEN totesi ettei tulot sais nyt tästä tippua. Mitä ihmettä taas? ensin ollaan et joo, sit ku jutellaan ni et ei, ja sit TAAS ku jutellaan ni ei...

mä en kestä tätä jännitystä

nyt mä en enää ressaa tollakaan, jos tulee ni tulkoon, ja jos ei ni ei sitten

ja todellakin jos tässä äitiyslomalle jää niin varmana tulot tippuu, puolella... nou hyvä... hahhaa katotaas vaan kui tän mamman käy, ovis lähenee ja viikonloppu myös.... ja kenties kahden keskistä aikaa... voi elämä tätä mun elämää

 

Meillä taas ihan päinvastainen tilanne että jos tuun raskaaksi ja jään ä-lomalle niin tulot NOUSEE! Hoitorahaan verrattuna paljonkin.. Me ei olla koskaan oltu molemmat samaan aikaan töissä eli saatu 2 palkkaa tähän taloon ja hyvin pärjätään kuitenkin. Ei reissata, rempata eikä omisteta 2 autoa mutta meillä on kyllä kaikki mikä tarvitaan <3

Korvapuusti

 

Mä jotenkin ajattelen kans enemmän, et lapset tehdään, toki ne saadaankin..Jos saadaan. Ja toinen sanonta: Lapset on vain lainaa. Ei, se ei vaan mene kun kuuppaani. Noi on mun lapsiani vielä vanhoina pappoina ja mummuinakin, noi on mun lapsiani vielä haudassakin. Mä en osaa ajatella, että sitten kun eläisivät omaa elämäänsä tai kun poistuvat tästä maailmasta, että ne jotenkin pois pyyhkisi meidän vanhemmuuden.. Mut mä ajattelen näin, se harvemmin on mikään the ainoa totuus

Voi äly kun mua väsyttää, se mitä mä viimeksi ajattelin, et olisko se ollut merkki raskaudesta (ketut!) on siis edelleen. Mä oon koko ajan ihan silmät ristissä. En tajua.. Ja se siis ei todellakaan voi olla mikään raskausoire tällä hetkellä. Kuitenkin vitskuja vedän ja nukun vallan mainiosti. En tiiä, ei oo vanhaks tulemista.

Muutenkin vähän huono mieli.. Sain eilen kuulla th:lta, että voipi olla, et on edessä ammatinvaihto. Noi mun polveni on niin sököt, et ne tuskin kestää tätä konttailua, kyykkimistä jne. Mut mikä ihme se sitten olis, semmonen et saa kävellä ja istua sopivissa määrin.. Ei muuten pienintäkään havaintoa. Ja sitten itsekseni pelästyin, et kestääköhän ne raskauttakaan? :O Mutta se äippäloman rauhaisa elo kyllä tekis varmasti ihan terää
Juu, tuo tulopuoli kans vähän mietityttää, ne menis nyt sit niinku 2010 vuoden verotuksen mukaanko? Kun kuopuskin ehtii (piru vie) sen 3v täyttään..

Noo, mä sitten taas uskon, et elämä kantaa. On se tähänkin asti niin tehnyt.

 

Korvapuusti: Sama meillä, tai no nyt ollaan samaanaikaan töissä mut mun palkkani on NIIN minimaalinen ettei sitä oikeastaan edes voi laskea. 1 auto, ei remppaa, turha edes haaveilla ulkomaanmatkoista, kylpylöistä sun muistakaan ykkös kuteista mut so what. Meidän onni koostuu jostain ihan muusta.
Tokikaan en väitä etteikö olis ihan hienoa ettei tarvis aina katsoa mihin sen rahan laittaa, mutta pienemmälläkin pärjää.

 

meillä taas on sitä talon laittoa vielä... toinen auto pistettiin hiljattain pois. menoeriä on vaan kiitettävästi, sille ei mitään voi. mutta elämä kantaa, se oli hienosti sanottu, niinhän se tekee... tavalla tai toisella

 

Täälä yksi ketä väsyttää...ihan kamalaa. Tulen pienillä unilla toimeen ja liikun päivän aikana paljon ja iltaisinkin valvon miehen kanssa, ja silti olen energinen ja pirteä. Nyt olen vain väsynyt, tuntuu ettei jaksa edes lenkkeillä Minä uskon, että se on tämä vuodeaika ja kaipa mä alan jo vanheta

Pienellä tulee toimeen ja se onni tulee jostain ihan muusta kuin rahasta. Minä olen saanut kunnon opetuksen siitä, tai siis nähnyt ihan vierestä mitä se elämä voi olla kun on rahaa yms...koskaan en valitsisi sitä onnen edelle. Toki rahaa tarvitsee ja se kiristää pinnaa ja suhdetta välillä,mutta silti se on vain rahaa. Tämä aihe on oikeastaan minun ja mieheni ainut kunnon keskustelu aihe

Pitäisi alkaa miettimään ruokapuolta kohta, pää vain raksuttaa ihan tyhjää. Mitä teillä syödään/ on syöty tällä viikolla??

 

Kuka puhuu rahanmenosta. Minä oon kodinhoidontuella ja miehellä ihan PASKA palkka. Ja tosiaan siis, me rakennetaan omakotitaloa. Juu, meidän rahavarat neljännen äitiysloman ajaksi kasvaa huikeasti, sit pitää varmaan kituuttaa taas hetki kun oon varmaan hiukan pidempään kotona kun äippäloman ja sit mies varmaan jää taas ja silloin taas tulot nousee himpun verran (koska mulla on parempi palkka).
Ja joo, ihan reipasta lainaa maksellaan koko ajan...
Ei meilläkään ikuna oo uusia vaatteita, kirpparilta joskus lapsille jotain, kengät kerjätään isovanhemmilta. Mutta ei tämä oo mikään ikuinen tilanne. Sit kun molemmat on töissä niin onhan se eri juttu. Me ollaan tehty se kuuluisa arvovalinta. Ollaan mieluusti pienten kanssa kotona sinne kolmeen vuoteen asti ja se maksaa. Mutta pottuja saa pellosta ja marjoja ja sieniä metsästä, leipoa voi itse ja einekset nyt jää terveyssyistäkin kauppaan. Mun mielestä vähillä rahoilla kituuttelu on aika ajoin ihan hauskaakin, kunhan on se olemassa piste, jolloin ei enää tarvi niin kovasti nuukailla.

Ps. Me ollaan syöty tällä viikolla mummolassa, koska se on vahtinut nuorinta, kun äippä on paklannut raksalla seiniä. Säästökeino sekin.

 

Sama meillä, hoidan mieluummin lapseni itse kun annan pitkiksi päiviksi vieraalle. Ja sitten tässä samalla autan niitä jotka tekee valinnan, että menee töihin. Eihän tää pph:n homma leiville lyö näin pienellä ryhmällä, mutta saampa pitää omani kotona. Ja joka iikalle tekee ihan hyvää huomata, ettei maailma pyöri oman navan ympärillä, niin omille muksuille kuin näille hoidettavillekkin Ja mä tykkään kun on puuhaa koko ajan.

Mitä hittoa!:O Mä tosiaan luulin, et täti olis menny jo. Elämän karut kävyt, kun vieläkin tiputtaa.. 8 pvää! Ikinä oo näin kauaa kestäny. Tommosta ihme runsaampaa tuhrua. Mitä kummaa..? :kieh: Ei hitto.

 

Keiju-81: - ma: Kinkkukiusaus, punajuurisalaatti
ti: Hernekeittoa
ke: Broileri kastike, riisi, kurkkuraaste.
to: Jauhellihaperunasoselaatikko, porkkanaraaste
pe: paistin perunat ja uunimakkara, salaatti

Siinä meidän viikon ruokalista. Iltaruokaa teen sitten erikseen myös koska jommasta kummasta ruuasta tarvis jäädä miehelle evääksi asti.

 

Äiti maa täällä, halloo, haluaisin tilata taksin ja pakkopaidan. Hullujen huoneelle tack..

Koska siis, nythän tämä vasta hauskaksi meneekin..:headwall: Tein äsken *tyhmä kun olen* ovistestin ja raskaustestin.. O-testiin pamahti täydet viivat (kp8) ja raskaustestiin ihan rehellinen haamu. Sittenhän mä oikein innostuin ja tein sen digi ovistestinkin ja se antoi pelkän O:n.. Et mitä *ittua tää nyt sitten on. Joko mun kroppani on ihan dingelidong, pää ainakin jo pikku hiljaa rupee olemaan. :ashamed:

Heti piti digi raskaustestikin tilata, eiköhän se viimeistään palauta maanpinnalle. Koska raskaana mä en kyllä ole. Mitään oireita ei ole, tota ikiväsymystä lukuunottamatta..