Et paheksu mutta kuitenkin puhut henkisestä pahoinpitelystä,sairaalloisesta symbioosista,lapsista äidin leluina.. Ei noi sun jutut nyt kyllä ihan sieltä terveimmästä päästäkään ole.En usko, että kukaan tervejärkinen paheksuu - kumpaankaan suuntaan.
Enkä paheksu minäkään, vaikka tämän ketjun tiimoilta moni jo ilmaissut järkeni terveyttä epäilevänsä.
Ihmisillä selvästi erilaisia käsityksiä pahoinpitelystä.
Kuulostaa hyvälle.Minä kyllä ajelen ihan mielelläni 200km kipatakseni lapset lomalle mummolaan. Harmikseni sitä tapahtuu vaan niin harvoin (2-4krt vuodessa). Lapset tarttis todellakin vähän useammin lomaa vanhemmista mumman ja paapan kanssa keskenään.. Mutta ei se mitään, ehkä kun ovat isompia ei tartte kuin laittaa bussilla menemään lomalle.
Montako tämmöistä perhettä sä tunnet jossa ei olla hetkeäkään erossa? Mun tuntemilla ihmisillä on työpaikat ja koulut,kaverit ja harrastukset.Miksi ihmeessä jonkun lapset olisivat "jatkuvasti" tai "tiistaista torstaihin" naapurissa ellei kyseessä ole hoitopaikka vanhempien ollessa töissä?
Ja miksi Anatolian lapset olisivat pahoinpideltyjä siksi että toiset isovanhemmat asuvat Turkissa? Tosin, jos oikein muistan niin lapsensa kyllä niin isoja jo, että jos A mainostaisi etteivät he halua olla hetkeäkään erossa äidistään eikä hän heistä, koska äiti rakastaa heitä niin hirrrmuisesti, miettisin kyllä jo mielessäni, että missä mättää...
Sinäkin taisit diagnosoida narsisteiksi ja traumatisoituneiksi lapsiaan henkisesti pahoinpiteleviksi tietynlaiset äidit...En usko, että kukaan tervejärkinen paheksuu - kumpaankaan suuntaan.
Enkä paheksu minäkään, vaikka tämän ketjun tiimoilta moni jo ilmaissut järkeni terveyttä epäilevänsä.
Niin mikä sun mielestä nyt olikaan sitä henkistä pahoinpitelyä? Se että lapset eivät ole muualla hoidossa?Ihmisillä selvästi erilaisia käsityksiä pahoinpitelystä.
On niitä joiden mielestä fyysinen ja henkinen pahoinpitely on aina väärin.
On niitä jotka hyväksyvät näistä jomman kumman jossain muodossa. Ja monia muitakin. Minä kuulun ensimmäiseen kategoriaan enkä koe sitä typeräksi.
Niin sä meinaat että kun mä en lähtenyt viikoksi San Fransiscoon meidän muksun ollessa 3-vuotias niin mä olen henkisesti epävakaa vai mitä tuo sun tämän ketjun ensimmäinen viesti tarkoittaa? Mä pahoinpitelin lastani henkisesti jäämällä Suomeen?Ihmisillä selvästi erilaisia käsityksiä pahoinpitelystä.
On niitä joiden mielestä fyysinen ja henkinen pahoinpitely on aina väärin.
On niitä jotka hyväksyvät näistä jomman kumman jossain muodossa. Ja monia muitakin. Minä kuulun ensimmäiseen kategoriaan enkä koe sitä typeräksi.
No et.
ja toisaalta en koe edes että lapsi olis hoidossa kun on isänsä kanssa kotona, ollut 1 kerran vaarilassa yötä elinaikanaan. (ens viikolla muuten menee toisen kerran) Lähinnä olisin toivonut selvennystä noihin sun erittäin ristiriitaisiin kommentteihin.Moni on varmasti kanssasi samaa mieltä siitä asiasta.
Ja tää asia liittyi aiheeseen siksi että..? Onko joku kertonut toimivansa näin :O Vai oliko tää sun oma johtopäätös siitä että kaikki ihmiset eivät laita lapsiaan usein hoitoon ja viettävät suurimman osan ajastaan perheen kesken?
Pahoinpitely on henkilön toiseen kohdistama fyysinen väkivallanteko kun taas henkinen väkivalta on lapsen emotionaalista kaltoinkohtelua.Ihmisillä selvästi erilaisia käsityksiä pahoinpitelystä.
On niitä joiden mielestä fyysinen ja henkinen pahoinpitely on aina väärin.
On niitä jotka hyväksyvät näistä jomman kumman jossain muodossa. Ja monia muitakin. Minä kuulun ensimmäiseen kategoriaan enkä koe sitä typeräksi.
Minkä tyyppisiä traumoja ajattelet hoidettavan hankkimalla lapsia leluiksi, ihan mielenkiintoista olisi lukea ajatuksia aiheesta. Harmi, että meni taas kauheaksi eipäs-juupasteluksi tämäkin ketju.
Kiitos vastauksesta, vaikka tuo trauma-asia jäikin vähän auki, minulla ei oikein ole mitään käsitystä syistä, siksi kysyinkinJuuh. Niin on ja minä taidan olla ollut vähän turhankin provokatiivinen , mutta "puolustaudun" sillä että minulla on hirvittävän pitkästyttävää ja toisaalta kyllä olen muutenkin ajattelussani jonkinlaisella ristiretkellä lasten kunnioittamisen puolesta.
Nykyään useimpien suomalaisten lasten perushoiva on jotakuinkin hyvä ja vanhemmat ponnistelevat antaakseen kasvatusta, koulutusta, mahdollisuuksia jne. Se, mikä mielestäni pätkii pahiten on kunnioituksen puute. Kun lasten elämässä ollaan enemmän aktiivisesti läsnä kuin aiemmat sukupolvet, tuppaa osalta unohtumaan että lapsi on ihan oma persoonansa, ei vanhemman minän jatke eikä "lelu."
Yksi oire tuosta "lelu"-ajattelusta on se, että lapsen ei katsota tarvitsevan muita läheisiä ihmissuhteita kuin äidin/vanhempansa. Toinen on sellainen "ylisuojelu" joka rajoittaa lapsen omien siipien kasvattamista. Kolmas... jne.
Se taas millaiset tarumat johtaa siihen, että joku tekee lapsesta oman tarumanhoitolelun itselleen, on vaikeampi asia. Jotain aavisteluja minulla on (samantapaisesta syntymekanismista joka luo mm. mustasukkaisuutta) mutta ne vain aavisteluja ja joku psyykkeenhoidon ammattilainen voisi varmasti selittää asian paremmin.
missä menee sitten se raja, että kuka traumatisoi lastaan hoitoon viemisellä tai viemättämättömyydellä?Juuh. Niin on ja minä taidan olla ollut vähän turhankin provokatiivinen , mutta "puolustaudun" sillä että minulla on hirvittävän pitkästyttävää ja toisaalta kyllä olen muutenkin ajattelussani jonkinlaisella ristiretkellä lasten kunnioittamisen puolesta.
Nykyään useimpien suomalaisten lasten perushoiva on jotakuinkin hyvä ja vanhemmat ponnistelevat antaakseen kasvatusta, koulutusta, mahdollisuuksia jne. Se, mikä mielestäni pätkii pahiten on kunnioituksen puute. Kun lasten elämässä ollaan enemmän aktiivisesti läsnä kuin aiemmat sukupolvet, tuppaa osalta unohtumaan että lapsi on ihan oma persoonansa, ei vanhemman minän jatke eikä "lelu."
Yksi oire tuosta "lelu"-ajattelusta on se, että lapsen ei katsota tarvitsevan muita läheisiä ihmissuhteita kuin äidin/vanhempansa. Toinen on sellainen "ylisuojelu" joka rajoittaa lapsen omien siipien kasvattamista. Kolmas... jne.
Se taas millaiset tarumat johtaa siihen, että joku tekee lapsesta oman tarumanhoitolelun itselleen, on vaikeampi asia. Jotain aavisteluja minulla on (samantapaisesta syntymekanismista joka luo mm. mustasukkaisuutta) mutta ne vain aavisteluja ja joku psyykkeenhoidon ammattilainen voisi varmasti selittää asian paremmin.
En osaa määritellä aikoja tai kertoja.Alkuperäinen kirjoittaja missä menee raja?;25582720:
