Juuh. Niin on ja minä taidan olla ollut vähän turhankin provokatiivinen , mutta "puolustaudun" sillä että minulla on hirvittävän pitkästyttävää ja toisaalta kyllä olen muutenkin ajattelussani jonkinlaisella ristiretkellä lasten kunnioittamisen puolesta.
Nykyään useimpien suomalaisten lasten perushoiva on jotakuinkin hyvä ja vanhemmat ponnistelevat antaakseen kasvatusta, koulutusta, mahdollisuuksia jne. Se, mikä mielestäni pätkii pahiten on kunnioituksen puute. Kun lasten elämässä ollaan enemmän aktiivisesti läsnä kuin aiemmat sukupolvet, tuppaa osalta unohtumaan että lapsi on ihan oma persoonansa, ei vanhemman minän jatke eikä "lelu."
Yksi oire tuosta "lelu"-ajattelusta on se, että lapsen ei katsota tarvitsevan muita läheisiä ihmissuhteita kuin äidin/vanhempansa. Toinen on sellainen "ylisuojelu" joka rajoittaa lapsen omien siipien kasvattamista. Kolmas... jne.
Se taas millaiset tarumat johtaa siihen, että joku tekee lapsesta oman tarumanhoitolelun itselleen, on vaikeampi asia. Jotain aavisteluja minulla on (samantapaisesta syntymekanismista joka luo mm. mustasukkaisuutta) mutta ne vain aavisteluja ja joku psyykkeenhoidon ammattilainen voisi varmasti selittää asian paremmin.