~Elokuun Epelit 2012~ *TAMMIKUU*
- Viestiketjun aloittaja Jenny90
- Ensimmäinen viesti
Mä mietin tuota influenssarokotusta, kun terkkari sanoi että sen voisi vielä ottaa tässä kuussakin. Mut tän viikkoisella käynnillä unohdin kysyä sitä, ja nyt mulla alkaa harjoittelu 8-16 (eli samaan aikaan kun neuvola auki..) ja tosiaan just ala-asteella (nyt tuli paniikki..). Omalta koulultakin sen kyllä saisi, mutta sielläkin terkkari on paikalla vaan kerran viikossa. Pitää huomenna kysästä jos voisin lähteä harjoittelusta joku päivä sen verta aikaisemmin, että ehtisin hakea piikin ennen neuvolan sulkeutumista. 
Tosin eihän se rokote heti vaikuta ja sit parhaimman tehon kohdalla on jo puolet harjoittelusta ohi, mutta olispahan otettu.
Mulla on nyt aivan kamala päänsärky ja pakko siirtyä tästä koneen ääreltä suihkun kautta nukkumaan. Jänskättää jo huominen harjoittelukin :s Eli oli aika omanapailua tää viesti.
Pampulainen & Pikku-Pampulainen 13+1
Tosin eihän se rokote heti vaikuta ja sit parhaimman tehon kohdalla on jo puolet harjoittelusta ohi, mutta olispahan otettu.Mulla on nyt aivan kamala päänsärky ja pakko siirtyä tästä koneen ääreltä suihkun kautta nukkumaan. Jänskättää jo huominen harjoittelukin :s Eli oli aika omanapailua tää viesti.
Pampulainen & Pikku-Pampulainen 13+1
Maygory: Mä en tiedä miksi sitä tuli odoteltua niinkin kauan ennenkuin ajatteli että terapiassa ei ole mitään hävittävääkään..(Mies kyllä alkuun sitä vältteli ja sain vähän ehkä ylipuhua).
Oli (ja on edelleen) palkitsevaa huomata miten itse oppii reagoimaan asioihin uusin tavoin, se on se suurin voitto!! Ja kun molemmat tulee vastaan omissa jutuissaan niin positiivinen "yhteistyö" kommunikoinnissa tuo hedelmää pariskuntana. Meni siinä meilläkin aikaa että esimerkiksi vilpitön halu ajatella toisen parasta taas heräsi eloon, samoin pyyteetön lämmin läheisyys palasi kuvioihin.
Nyt kun katsoo asioita taaksenpäin niin oli kertakaikkisen loistava päätös rohkeasti hakea apua!! Nyt ollaankin sitten onnellisesti naimisissa ja vauva tulollansa. Eikä ole kyllä paluuta vanhoihin tapoihin, sen tietää sydämessään molemmat
Eli rohkeasti vaan ainakin kokeilemaan jos siltä tuntuu!!
Penni ja pikkunen 12+1
Oli (ja on edelleen) palkitsevaa huomata miten itse oppii reagoimaan asioihin uusin tavoin, se on se suurin voitto!! Ja kun molemmat tulee vastaan omissa jutuissaan niin positiivinen "yhteistyö" kommunikoinnissa tuo hedelmää pariskuntana. Meni siinä meilläkin aikaa että esimerkiksi vilpitön halu ajatella toisen parasta taas heräsi eloon, samoin pyyteetön lämmin läheisyys palasi kuvioihin.
Nyt kun katsoo asioita taaksenpäin niin oli kertakaikkisen loistava päätös rohkeasti hakea apua!! Nyt ollaankin sitten onnellisesti naimisissa ja vauva tulollansa. Eikä ole kyllä paluuta vanhoihin tapoihin, sen tietää sydämessään molemmat
Eli rohkeasti vaan ainakin kokeilemaan jos siltä tuntuu!!
Penni ja pikkunen 12+1
Heips, minäkin ennen nukkumaanmenoa kävin lukaisemassa kuulumisia
eehh. Parisuhde, mikä se on? Kahden pienen lapsen vanhempina meillä se on kyllä aika nollissa. Asiat sujuu arkisesti ja vähän ehditään mitään oikeen juttelemaankaan, kun kaikki elämässä pyörii muksujen, kodin ja miehen työn ympärillä. Ja tietty mies harrastaa, minä vähemmän kun taas sitten opiskelen ja olen vielä töistä poissa. Mutta ei nyt pahemmin riidellä mut ei pahemmin mitään muutakaan Kaipa se sitten muutamien vuosien kuluttua paranee, kun alkaa olemaan aikaakin enemmän.
Rokote: en ota, silloin kun esikoista odotin niin kyselin siitä rokotteesta ja tuolloin lääkärit sanoivat ettei yhtään ainoata rokotetta raskaana ollessa, se on aina riski. No, nykyään riskit arvioidaan kaiketi jotenkin eri tavoin, että onko se tauti vai se rokote riski - kumpi sitten on isompi. Mutta meillä siis ei ota kukaan sitä, ja toivotaan että influenssat pyyhältäis tämän meidän perheen ohitse.
Nyt iltapalalle, vatsaa kurnii
runttis ja toukka 12+ jotain
eehh. Parisuhde, mikä se on? Kahden pienen lapsen vanhempina meillä se on kyllä aika nollissa. Asiat sujuu arkisesti ja vähän ehditään mitään oikeen juttelemaankaan, kun kaikki elämässä pyörii muksujen, kodin ja miehen työn ympärillä. Ja tietty mies harrastaa, minä vähemmän kun taas sitten opiskelen ja olen vielä töistä poissa. Mutta ei nyt pahemmin riidellä mut ei pahemmin mitään muutakaan
Kaipa se sitten muutamien vuosien kuluttua paranee, kun alkaa olemaan aikaakin enemmän. Rokote: en ota, silloin kun esikoista odotin niin kyselin siitä rokotteesta ja tuolloin lääkärit sanoivat ettei yhtään ainoata rokotetta raskaana ollessa, se on aina riski. No, nykyään riskit arvioidaan kaiketi jotenkin eri tavoin, että onko se tauti vai se rokote riski - kumpi sitten on isompi. Mutta meillä siis ei ota kukaan sitä, ja toivotaan että influenssat pyyhältäis tämän meidän perheen ohitse.
Nyt iltapalalle, vatsaa kurnii
runttis ja toukka 12+ jotain
Pampulalle onnea harjoitteluun!
Parisuhteesta on paljon keskusteltu. Meillä kumpikin on oppinut aiempien parisuhteiden ongelmista ja nyt kaikki asiat, jotka mieltä hiertävät, otetaan esille kaikessa rauhassa ja keskustellaan läpi. Se on meillä toiminut tähän mennessä. Kumpikaan ei ole tempperamenttinen tyyppi, joten en usko, että raivoisia riitoja tulee tulevaisuudessakaan, mutta tiedämme kyllä, että kun väsyttää tai toista jokin muu asia stressaa, niin ei oteta mitään juttuja esille, vaan tuetaan ja jutellaan toiste. Olen oppinut, ettei ole järkeä nostaa hälyä ihan pikkujutuista; on paljon helpompi juttu korjata esim. olkkarin pöydälle jäänyt lautanen tai hakea rulla vessapaperia, kun se on loppumassa, eikä toinen ole muistanut hakea uutta.
Olen kyllä sen verran realisti, että vaikka meitä on yhteisen aikamme aikana jo muutamassa liemessä testattu, vauva testaa meitä hyvin tehokkaasti ja mikä toimii nyt, ei välttämättä toimi silloin. Enkä usko, että on mahdollistakaan edes täysin varautua siihen, mitä on edessä, koska ei voi tietää varmasti, että millaisen vauvan saa. Minä en nukkunut vauvana kovinkaan hyvin, joten jos vauvamme tulee siinä minuun, niin tulen olemaan hyvin väsynyt ja varmasti ärtyneempi kuin normaalisti.
Ultra on tänään! Muutama tunti ja olen matkalla sinne. Nyt JO jännittää ja sitten varmaan hieman pelottaakin... Mieskin taisi jännittää, sillä hän heräsi reippaasti ennen herätyskelloa ja lähti töihin jo 6.20 (normaali lähtöaika olisi siinä lähempänä kahdeksaa). Mitenköhän sitä jaksaisi keskittyä ekan tunnin asiaan...?
Kaikille ihanaa päivää & uutta viikkoa toivovat
Luckygirl & Vintiö 11+3
Parisuhteesta on paljon keskusteltu. Meillä kumpikin on oppinut aiempien parisuhteiden ongelmista ja nyt kaikki asiat, jotka mieltä hiertävät, otetaan esille kaikessa rauhassa ja keskustellaan läpi. Se on meillä toiminut tähän mennessä. Kumpikaan ei ole tempperamenttinen tyyppi, joten en usko, että raivoisia riitoja tulee tulevaisuudessakaan, mutta tiedämme kyllä, että kun väsyttää tai toista jokin muu asia stressaa, niin ei oteta mitään juttuja esille, vaan tuetaan ja jutellaan toiste. Olen oppinut, ettei ole järkeä nostaa hälyä ihan pikkujutuista; on paljon helpompi juttu korjata esim. olkkarin pöydälle jäänyt lautanen tai hakea rulla vessapaperia, kun se on loppumassa, eikä toinen ole muistanut hakea uutta.
Olen kyllä sen verran realisti, että vaikka meitä on yhteisen aikamme aikana jo muutamassa liemessä testattu, vauva testaa meitä hyvin tehokkaasti ja mikä toimii nyt, ei välttämättä toimi silloin. Enkä usko, että on mahdollistakaan edes täysin varautua siihen, mitä on edessä, koska ei voi tietää varmasti, että millaisen vauvan saa. Minä en nukkunut vauvana kovinkaan hyvin, joten jos vauvamme tulee siinä minuun, niin tulen olemaan hyvin väsynyt ja varmasti ärtyneempi kuin normaalisti.
Ultra on tänään! Muutama tunti ja olen matkalla sinne. Nyt JO jännittää ja sitten varmaan hieman pelottaakin... Mieskin taisi jännittää, sillä hän heräsi reippaasti ennen herätyskelloa ja lähti töihin jo 6.20 (normaali lähtöaika olisi siinä lähempänä kahdeksaa). Mitenköhän sitä jaksaisi keskittyä ekan tunnin asiaan...?
Kaikille ihanaa päivää & uutta viikkoa toivovat
Luckygirl & Vintiö 11+3
Unohdin kommentoida miehen menoja: meillä mies pelaa lautapelejä säännöllisesti ystäviensä kanssa ja pari kertaa vuodessa isompi joukko tulee meille pelaamaan koko päiväksi. Tämän lisäksi mies käy kerran viikossa pelaamassa sählyä ja harrastaa pari kertaa kuussa muuta toimintaa. Minulle kaikki tämä on ok, koska silloin kun peli-ilta menee meidän menojemme päälle, niin me menemme pelien ohitse. Kun koko päivän pelisettiä suunnitellaan, minulta kysytään ekana, että käykö ja kävisivätkö nämä päivät. Jos sanon, ettei käy, on muuta menoa, pelit järjestetään toiste.
Minusta on tärkeää, että kummallakin on omia menoja ja olenkin tavannut omia ystäviäni samana iltana, kun mieheni on pelaamassa omiensa kanssa. Mieheni on jo vähentänyt muita menojaan, mutta minäkin tahdon, että hän käy pelaamassa sitä sählyä oman kuntonsa ja jaksamisensa vuoksi. Yhtä lailla minä olen joogannut ja harrastanut pilatesta omalla tavallani.
Yhteistä aikaa olemme aina arvostaneet. Meillä on joka viikko yksi arki-ilta, joka on varattu meille. Olemme silloin esim. keilanneet, pelanneet biljardia, käyneet leffassa, käyneet syömässä, viettäneet kivaa iltaa kotona ilman muita häiriöitä, milloin mitäkin. Ideana on kuitenkin se, että tekeminen ei ole tärkeämpi kuin yhteinen aika ja toisen seurasta nauttiminen. Yhteistä aikaa on viikonloppuisinkin, siitä pidämme huolen, vaikka muita menoja tuleekin.
Kun vauva tulee, asiat muuttuvat, mutta niin ne aina silloin tällöin muuttuvat. Me muutumme sen mukana, mutta en usko sen muuttuvan, että me aidosti arvostamme toisiamme ja tahdomme, että toisella on kaikki hyvin.
Näin meillä.
Minusta on tärkeää, että kummallakin on omia menoja ja olenkin tavannut omia ystäviäni samana iltana, kun mieheni on pelaamassa omiensa kanssa. Mieheni on jo vähentänyt muita menojaan, mutta minäkin tahdon, että hän käy pelaamassa sitä sählyä oman kuntonsa ja jaksamisensa vuoksi. Yhtä lailla minä olen joogannut ja harrastanut pilatesta omalla tavallani.
Yhteistä aikaa olemme aina arvostaneet. Meillä on joka viikko yksi arki-ilta, joka on varattu meille. Olemme silloin esim. keilanneet, pelanneet biljardia, käyneet leffassa, käyneet syömässä, viettäneet kivaa iltaa kotona ilman muita häiriöitä, milloin mitäkin. Ideana on kuitenkin se, että tekeminen ei ole tärkeämpi kuin yhteinen aika ja toisen seurasta nauttiminen. Yhteistä aikaa on viikonloppuisinkin, siitä pidämme huolen, vaikka muita menoja tuleekin.
Kun vauva tulee, asiat muuttuvat, mutta niin ne aina silloin tällöin muuttuvat. Me muutumme sen mukana, mutta en usko sen muuttuvan, että me aidosti arvostamme toisiamme ja tahdomme, että toisella on kaikki hyvin.
Näin meillä.
huomenta !
Tänne on tullut taas vaikka mitä, katsotaan muistanko vastata kaikkeen !
Eilen oli tosiaan esikon synttärit, hienosti meni, kaikilla oli kivaa, ja poika sai hienoja paketteja, ja oli koko illan kumisetänsä lumoissa
Ummetukseen olen käyttänyt ihan levolacia, toimii, eikä maistukkaan niin kamalalta kun sekoittaa sitä mehun sekaan. Tai aamukahvin. ( jos sitä pystyy juomaan)
Miehen menoista: Mun mies on bändissä rumpali, joten bändiharkat vie siltä pari-iltaa viikossa, sitten ehkä kerran kkdessa on bändi-iltoja, ja sitten tietty keikat, ja nyt tulossa oleva musavideon premier ilta (missä tietty taas juodaan..) Miehen työpäivät on aina väh. sen 12h koska työmatkaan menee 3h päivässä, joten arkisin ei tuntia, paria, (jos sitäkään) enempää nähdä. Viikonloput se yleensä käy pojan kanssa laskemassa mäkea tms. Yhteistä kaksinkeskistä aikaa meillä on tooodella harvoin, koska ei poikaa oikeein hoitoon saada vietyä, kun ei kummallakaan tosiaan ole autoa. Eikä sitä tässä elämäntilanteessa olekkaan rahaa tehdä yhtään mitään. juuri ja juuri riittää rahat ruokaan.
Riidellään aina silloin tällöin, yleensä miehen alkoholin käytöstä. En voi sille mitään että en tykkään yhtään siitä että se ottaa. Viime viikonloppunakin tuli kaamee riita siitä kun se joi 5 tölkkiä. Mä syytin kyllä hormoneita ! Noh, mekin ollaan oltu melkein 8vuotta yhdessä, niin pieni riitely tuntuu vaan puhdistavan ilmaa nykyisin.
Vaunuista olette kanssa puhuneet, me löydettiin vaunut eskoista odottaessa kirpparilta. maksoi 50e, oli joku tuttu merkkikin mutta en muista nyt millään.. kumminkin siinä oli tosiaan se kaukalo vauvalle, ja sitten sai vaihdettua rattaat rungon päälle, kun lapsi kasvaa. ja hoitolaukkukin oli mukana. Sama vaunuhässäkkä menee kyllä nyt sitten uudellekkin tulokkaalle, on ihan mainio peli ! Yhteensä meiltä meni varmaan pari sataa, silloin aikoinaan vauvan tavaroihin. Ostettiin niin paljon käytettyna, ja osa saatiinkin. Pinnasänkykin on sama missä itse aikoinaan vauvana nukuin. uusi maalipinta vain, niin hyvin toimii
Täällä alkaa olo pikkuhiljaa helpottaa, mutta päänsärky ei katoa sitten millään. Keskiviikkonen ulta jännittää ihan hurjasti, mutta kun kaikille on niin hyviä uutisia tullut (onnea niistä!!) niin se levottoman mieltä pikkasen rauhoittaa
Oletteko yhtään muuten miettineet kummi-asiaa? Monta kummia, ja ketä? vaikka aikaistahan se saattaa vielä olla, mutta kivahan näitä on miettiä
Nyt mä alan syömään eilistä voileipäkakkua, ja keitän kaffet !
Onnea kaikille tuleviin ultriin !!
-pauliina ja pallo 11+4-
Tänne on tullut taas vaikka mitä, katsotaan muistanko vastata kaikkeen !
Eilen oli tosiaan esikon synttärit, hienosti meni, kaikilla oli kivaa, ja poika sai hienoja paketteja, ja oli koko illan kumisetänsä lumoissa
Ummetukseen olen käyttänyt ihan levolacia, toimii, eikä maistukkaan niin kamalalta kun sekoittaa sitä mehun sekaan. Tai aamukahvin. ( jos sitä pystyy juomaan)
Miehen menoista: Mun mies on bändissä rumpali, joten bändiharkat vie siltä pari-iltaa viikossa, sitten ehkä kerran kkdessa on bändi-iltoja, ja sitten tietty keikat, ja nyt tulossa oleva musavideon premier ilta (missä tietty taas juodaan..) Miehen työpäivät on aina väh. sen 12h koska työmatkaan menee 3h päivässä, joten arkisin ei tuntia, paria, (jos sitäkään) enempää nähdä. Viikonloput se yleensä käy pojan kanssa laskemassa mäkea tms. Yhteistä kaksinkeskistä aikaa meillä on tooodella harvoin, koska ei poikaa oikeein hoitoon saada vietyä, kun ei kummallakaan tosiaan ole autoa. Eikä sitä tässä elämäntilanteessa olekkaan rahaa tehdä yhtään mitään. juuri ja juuri riittää rahat ruokaan.
Riidellään aina silloin tällöin, yleensä miehen alkoholin käytöstä. En voi sille mitään että en tykkään yhtään siitä että se ottaa. Viime viikonloppunakin tuli kaamee riita siitä kun se joi 5 tölkkiä. Mä syytin kyllä hormoneita ! Noh, mekin ollaan oltu melkein 8vuotta yhdessä, niin pieni riitely tuntuu vaan puhdistavan ilmaa nykyisin.
Vaunuista olette kanssa puhuneet, me löydettiin vaunut eskoista odottaessa kirpparilta. maksoi 50e, oli joku tuttu merkkikin mutta en muista nyt millään.. kumminkin siinä oli tosiaan se kaukalo vauvalle, ja sitten sai vaihdettua rattaat rungon päälle, kun lapsi kasvaa. ja hoitolaukkukin oli mukana. Sama vaunuhässäkkä menee kyllä nyt sitten uudellekkin tulokkaalle, on ihan mainio peli ! Yhteensä meiltä meni varmaan pari sataa, silloin aikoinaan vauvan tavaroihin. Ostettiin niin paljon käytettyna, ja osa saatiinkin. Pinnasänkykin on sama missä itse aikoinaan vauvana nukuin. uusi maalipinta vain, niin hyvin toimii
Täällä alkaa olo pikkuhiljaa helpottaa, mutta päänsärky ei katoa sitten millään. Keskiviikkonen ulta jännittää ihan hurjasti, mutta kun kaikille on niin hyviä uutisia tullut (onnea niistä!!) niin se levottoman mieltä pikkasen rauhoittaa
Oletteko yhtään muuten miettineet kummi-asiaa? Monta kummia, ja ketä? vaikka aikaistahan se saattaa vielä olla, mutta kivahan näitä on miettiä
Nyt mä alan syömään eilistä voileipäkakkua, ja keitän kaffet !
Onnea kaikille tuleviin ultriin !!
-pauliina ja pallo 11+4-
Riitelystä ja parisuhteesta vielä
Maygory voi ei tosi inhottavaa varmasti tollanen, että riidan jälkeen toinen lähtee kävelemään :/ mä en yhtään kestäis tollasta, vaan riita pitää sopia saman tien tai on ihan kauhea olo. Meilläkin on parisuhdeterapia ollut mielessä jo pitempään ja itseä on välillä käynyt ärsyttämään kun mies ottaa sen aina riidan aikana esille, mut sit ei koskaan kuitenkaan saa oikeesti tehtyä asialle mitään. Kerran oli citydealissa lahjakortti parisuhdeterapeutille ja silloin sanoin, että no nyt otetaan tämä jos aiotaan mut silloin mies oli sitä mieltä, että meillähän menee nyt ihan hyvin. Ja sit taas seuraavan riidan yhteydessä se oli mielessä, arrggh! Mut nyt on jo oltu yhteydessä yhteen terapeuttiin
penni kiva kuulla että teillä on ollu parisuhdeterapiasta apua! just tuollaista apua toivon että saadaan mitä säkin kuvailit.
scarlett just toi on varmasti nimenomaan mulla heikkous, että en osaa antaa pienten, turhanpäiväisten asioiden vaan olla. Vaan jos mua joku asia häiritsee niin se on pakko käsitellä läpi. Muuten tulee vaan itku ja on paha mieli. Paljon helpompi ois itsellä olla jos osais olla välittämättä pikkuasioista.
ummetus mulla toimii vatsa normaalisti hyvin, nyt raskauden aikana meinaa välillä mennä kovallekin. Mulla auttaa kahvi. Oon siirtynyt juomaan taas 2 kuppia päivässä ihan vatsan takia (raskauden alussa vähensin 4 kupista yhteen päivittäin). Espresso on huomattavasti tehokkaampaa kuin suodatinkahvi Sinänsähän ei ole kovin "tervettä" jos vatsa toimii kahvin avulla, vaan pitäisi syödä niin paljon kuitua jne että vatsa toimisi ilmankin.
Paljonko teille muille on tähän mennessä tullut painoa lisää? Ja onko kellään muulla vielä valas-oloa? :ashamed: Tuntuu että mä syön ihan hirveesti ja on sellanen pieni turvotus päällä koko ajan ja sit tulee ihan läski-olo. Vaikka mun ei tosiaan pitäis olla huolissaan, kun painoa tullut vasta parisen kiloa lisää. Mut ihan normiruokailunkin jälkeen on tosi ähky monta tuntia, ja sit kun laskee onkin taas kauhea nälkä ja pitää syödä lisää ja herkkuja tulee syötyä ihan liikaa...
Vanella ja pikkuinen 13+5
Maygory voi ei tosi inhottavaa varmasti tollanen, että riidan jälkeen toinen lähtee kävelemään :/ mä en yhtään kestäis tollasta, vaan riita pitää sopia saman tien tai on ihan kauhea olo. Meilläkin on parisuhdeterapia ollut mielessä jo pitempään ja itseä on välillä käynyt ärsyttämään kun mies ottaa sen aina riidan aikana esille, mut sit ei koskaan kuitenkaan saa oikeesti tehtyä asialle mitään. Kerran oli citydealissa lahjakortti parisuhdeterapeutille ja silloin sanoin, että no nyt otetaan tämä jos aiotaan mut silloin mies oli sitä mieltä, että meillähän menee nyt ihan hyvin. Ja sit taas seuraavan riidan yhteydessä se oli mielessä, arrggh! Mut nyt on jo oltu yhteydessä yhteen terapeuttiin
penni kiva kuulla että teillä on ollu parisuhdeterapiasta apua! just tuollaista apua toivon että saadaan mitä säkin kuvailit.
scarlett just toi on varmasti nimenomaan mulla heikkous, että en osaa antaa pienten, turhanpäiväisten asioiden vaan olla. Vaan jos mua joku asia häiritsee niin se on pakko käsitellä läpi. Muuten tulee vaan itku ja on paha mieli. Paljon helpompi ois itsellä olla jos osais olla välittämättä pikkuasioista.
ummetus mulla toimii vatsa normaalisti hyvin, nyt raskauden aikana meinaa välillä mennä kovallekin. Mulla auttaa kahvi. Oon siirtynyt juomaan taas 2 kuppia päivässä ihan vatsan takia (raskauden alussa vähensin 4 kupista yhteen päivittäin). Espresso on huomattavasti tehokkaampaa kuin suodatinkahvi
Sinänsähän ei ole kovin "tervettä" jos vatsa toimii kahvin avulla, vaan pitäisi syödä niin paljon kuitua jne että vatsa toimisi ilmankin.Paljonko teille muille on tähän mennessä tullut painoa lisää? Ja onko kellään muulla vielä valas-oloa? :ashamed: Tuntuu että mä syön ihan hirveesti ja on sellanen pieni turvotus päällä koko ajan ja sit tulee ihan läski-olo. Vaikka mun ei tosiaan pitäis olla huolissaan, kun painoa tullut vasta parisen kiloa lisää. Mut ihan normiruokailunkin jälkeen on tosi ähky monta tuntia, ja sit kun laskee onkin taas kauhea nälkä ja pitää syödä lisää
ja herkkuja tulee syötyä ihan liikaa...Vanella ja pikkuinen 13+5
Me käytiin miehen kanssa parisuhdeterapiassa esikoisen syntymän jälkeen siinä kaikkein pahimmassa "kumpi tekee enemmän kun toinen" vaiheessa ja se autto tosi hyvin. Mä en ollu koskaan tajunnu, et mies ei sen takia esim. tehny niin paljon kotitöitä, koska sen isä on paaponu sitä aina! Siis edelleen se kuorii pojalleen mandariinit jne. Ja mies tajus sielä terapiassa miltä musta tuntuu kun saatiin keskusteltua rauhallisesti. Suosittelen kokeilemaan, jos on aiheita joista ei saada puhuttua tappelematta.
Ummetusta on täälläkin. Muutaman päivän välein käyn isommalla asialla ja se on niin tahmeaa tavaraa, että joudun puol tuntia puristelemaan Mutta kuituja ehdottomasta. Tosi paljon kuituja on kuivatuissa hedelmissä, varsinkin luumuhan on se paras. Yks luumupiltti aamulla ja illalla muutama kuivattu luumu ni johan pitäis toimia. En vaan oikeen tykkää luumujen mausta :S Ja sitte vatsaystävälliset maitohappojogustit on kanssa hyviä.
Eipä taas muuta
Jenny ja Papu 13+6
Ummetusta on täälläkin. Muutaman päivän välein käyn isommalla asialla ja se on niin tahmeaa tavaraa, että joudun puol tuntia puristelemaan
Mutta kuituja ehdottomasta. Tosi paljon kuituja on kuivatuissa hedelmissä, varsinkin luumuhan on se paras. Yks luumupiltti aamulla ja illalla muutama kuivattu luumu ni johan pitäis toimia. En vaan oikeen tykkää luumujen mausta :S Ja sitte vatsaystävälliset maitohappojogustit on kanssa hyviä.Eipä taas muuta
Jenny ja Papu 13+6
Kiitos Nippe noista vinkeistä, harmittaa vaan kun nyt olis myynnissä yks semmonen unelmarivari, missä ei hintakaan päätä huimais, mutta tosiaan mitenkähän me päästään tästä asunnosta eroon.. Nähtäväksi nyt jää pistetäänkö asuntoasia muutenkin toistaiseksi jäihin, tuntuu että liikaa isoja juttuja nyt yhtäaikaa.. Ja kyllä me täällä pärjätään, naapurissa on myös samankokoinen kämppä ja vauva, eikä niillä tunnu vaikeuksia olevan. 42neliötä ei kyllä anna paljoa anteeksi, pinnasänky mahtuu hyvin, mutta muista en sitten tiiä. Onneks ei pieni vauva paljoa tilaa tarvitse.. Toivottavasti?
Tulipa äsken ilmoittauduttua perhevalmennukseenkin, ettei unohdu.. Meinaatteko muut mennä?
Tosta influenssarokotteesta, mulle myös tarjottiin, mutta en huolinut. En oo koskaan elämässäni tietääkseni mitään influenssaa sairastanut, normiflunssakin tulee sen verran harvoin ja nyt kun oon työttömänä kotona, riskit on aika minimissä(verrattuna jos olis taas töissä sairaalassa/päiväkodissa, missä pöpöt liikkuu).
Mulla on alkanu pahoinvointi jo vähän helpottamaan, tai sitten oon vaan osannu syödä sopivan säännöllisesti. Ainoa mikä nyt on isompana riesana, on toi nenän tukkoisuus. Muutenkin vielä kuiva ilma, niin on ihan kuivat limakalvot nokassa ja ei tuo keittosuolasuihkekaan auta yhtään mitään.. :kieh:
Tulipa äsken ilmoittauduttua perhevalmennukseenkin, ettei unohdu.. Meinaatteko muut mennä?
Tosta influenssarokotteesta, mulle myös tarjottiin, mutta en huolinut. En oo koskaan elämässäni tietääkseni mitään influenssaa sairastanut, normiflunssakin tulee sen verran harvoin ja nyt kun oon työttömänä kotona, riskit on aika minimissä(verrattuna jos olis taas töissä sairaalassa/päiväkodissa, missä pöpöt liikkuu).
Mulla on alkanu pahoinvointi jo vähän helpottamaan, tai sitten oon vaan osannu syödä sopivan säännöllisesti. Ainoa mikä nyt on isompana riesana, on toi nenän tukkoisuus. Muutenkin vielä kuiva ilma, niin on ihan kuivat limakalvot nokassa ja ei tuo keittosuolasuihkekaan auta yhtään mitään.. :kieh:
Se onkin taas kohta pinon vaihto..siis seuraavaan kuukauteen
Täällä itsellä aika leppoinen olo nuista kauheista pakkasista huolimatta. Urakalla olen ulos vienyt petivaatteita ja muita. Pessyt vanhan turvakaukalon, jonka aion nettikaupassa myydä pois. Ostan tuliterän ja uuden hienon turvakaukalon vauvalle sitten.
Parisuhde meillä tuo viime vuosi on oikeastaan ollut rankin vuosi parisuhteessa. Eroa ei olla mietitty, mutta kun itse väsyin kotona olemiseen ja sairastuin masennukseen. Taitaa olla peruja mun anoreksiasta, jonka nuoruudessa "sairastin". Viime vuoden lopulla aloitin opiskelut ja se todellakin on vaikuttanut mun mielialaani. Aikaisemmin vänkkäsin juuri pienistäkin asioista miehelle. Kontrolloin vähän liikaakin hänen menojansa. Olin mustasukkainen ties kuinka monesta asiasta. Oikein kumpikaan meistä ei voinut hyvin. Asiaa pahensi sekin että ei oikein ollut yhteistä aikaa kuitenkaan. Nyt ymmärtää tuon yhteisenajan ja omanajan merkityksen. Ei sitä tule juteltuakaan, jos aina on toinen menossa jonnekin. Ollaan lähdössä ensi kuun puolella kahdestaan viikonlopuksi lomalle :heart:
Nippe87 Yhdesti olen ottanut tuon influenssarokotteen ja en oikein huomannut eroa entiseen. Eipä meillä lapset paljoa sairastele, eikä korvatulehduskierteitäkään ole ollut. En ole kokenut sitä tarpeelliseksi edes itsellekään. Enemmän luotan monipuoliseen ruokaan ja D3-vitamiiniin.
Ummetus Mulla on muutamia kertoja ollut..siis ei mitään pitkäaikaista. Juon silloin normaalia enemmän..itselläni pehmentänyt hieman. Kuullut tuostakin että toisella auttaa toinen kuin jollain toisella...Ei kait siinä auta kuin kokeilla.
ihanaa!!!! Pahoinvointia ei ole ollut viikkoon. Mikä ihana tunne! Nyt oon alkanut oikein nauttimaan koko pyöristymisestä. Mulla nyt jo näkyy selvästi vauvamahaa, että eipä tarvi kenenkään enää arvailla. Mulla on aina ollut kohta eteenpäin kallistuneena ja olen itsekin pieni ja lyhytselkäinen, että siksikin tuo maha tulee heti esiin.
petite 10+3
Täällä itsellä aika leppoinen olo nuista kauheista pakkasista huolimatta. Urakalla olen ulos vienyt petivaatteita ja muita. Pessyt vanhan turvakaukalon, jonka aion nettikaupassa myydä pois. Ostan tuliterän ja uuden hienon turvakaukalon vauvalle sitten.
Parisuhde meillä tuo viime vuosi on oikeastaan ollut rankin vuosi parisuhteessa. Eroa ei olla mietitty, mutta kun itse väsyin kotona olemiseen ja sairastuin masennukseen. Taitaa olla peruja mun anoreksiasta, jonka nuoruudessa "sairastin". Viime vuoden lopulla aloitin opiskelut ja se todellakin on vaikuttanut mun mielialaani. Aikaisemmin vänkkäsin juuri pienistäkin asioista miehelle. Kontrolloin vähän liikaakin hänen menojansa. Olin mustasukkainen ties kuinka monesta asiasta. Oikein kumpikaan meistä ei voinut hyvin. Asiaa pahensi sekin että ei oikein ollut yhteistä aikaa kuitenkaan. Nyt ymmärtää tuon yhteisenajan ja omanajan merkityksen. Ei sitä tule juteltuakaan, jos aina on toinen menossa jonnekin. Ollaan lähdössä ensi kuun puolella kahdestaan viikonlopuksi lomalle :heart:
Nippe87 Yhdesti olen ottanut tuon influenssarokotteen ja en oikein huomannut eroa entiseen. Eipä meillä lapset paljoa sairastele, eikä korvatulehduskierteitäkään ole ollut. En ole kokenut sitä tarpeelliseksi edes itsellekään. Enemmän luotan monipuoliseen ruokaan ja D3-vitamiiniin.
Ummetus Mulla on muutamia kertoja ollut..siis ei mitään pitkäaikaista. Juon silloin normaalia enemmän..itselläni pehmentänyt hieman. Kuullut tuostakin että toisella auttaa toinen kuin jollain toisella...Ei kait siinä auta kuin kokeilla.
ihanaa!!!! Pahoinvointia ei ole ollut viikkoon. Mikä ihana tunne! Nyt oon alkanut oikein nauttimaan koko pyöristymisestä. Mulla nyt jo näkyy selvästi vauvamahaa, että eipä tarvi kenenkään enää arvailla. Mulla on aina ollut kohta eteenpäin kallistuneena ja olen itsekin pieni ja lyhytselkäinen, että siksikin tuo maha tulee heti esiin.
petite 10+3
Heippa mammat!
Tää on ollu koko viikonlopun mahataudissa ja vieläkin syöminen takkuaa, mutta olo alkaa olla jo vähän parempi. Käytiin tuossa parin päivän reissulla Helsingissä ja kotimatkalla bussissa rupesi niin vietävästi vatsaa kourimaan että huhhuh! Onneksi oksennus tuli vasta aika viime kilometreillä kotoa ja sai omasta autosta rynnätä lumipenkkaan. Mikä lie tauti iski, toivottavasti pikkuinen ei siitä hirveästi kärsinyt, kun lähes syömättömänä pari päivää ollut : / Nestettä on kyllä mennyt koko ajan.
Taas oli hyviä kuulumisia ultrista! Hienoa Nyt vain rakenneultraa odottelemaan Mutta mitä ihaninta, luultavasti jokainen on sitä ennen jo tuntenut pieniä potkuja ja myllerrystä vatsanpohjassa :heart:
Parisuhdeasiasta: Meillä on niin mukavasti, että nähdään päivittäin vain iltaisin muutama tunti ennen nukkumaan menoa. Viikonloppuisin käy yleensä päivällä kotona nukkumassa ja olemassa ennen 15.00 töihin palaamista. Mies kun on siis yrittäjä ja aamu 5.00 ilta n.19.-20.00 töissä, ja minä sitten päivät töissä ja kotona yksinäin koiran kanssa. Riitoja ei siis pahemmin pääse kehittymään, eikä meille varsinkaan harrastuksista tai muista menoista tule eripuraa koskaan, sillä kumpikaan ei kerkeä töiltään harrastamaan yhtään mitään! Itse odotan nyt innolla, että vauva syntyy ja kun on vähän isompi, voi mummu hoitaa pikkuista silloin tällöin, jotta pääsen koiran kanssa oikeasti harrastamaan jotain muutakin kuin lenkkeilyä. Yleensä sitten jos jotain riitaa tulee, on se luultavasti minusta johtuvaa ärtyisyyttä; jokainen pienikin asia mitä mies ei osaa omaaloitteisesti tehdä tai minusta kyselee ihan typeriä, ni riitahan siitä syntyy. Kuitenkin lähes aina nykyisin päästään asiasta yli vain muutamalla ristiin lauotulla ikävällä kommentilla, mutta kumpikaan ei enää ota niistä niin itseensä kuin oli tapana alkuvuosina tehdä. Asia on hyvin äkkiä unohdettu eikä niitä ole alettu enää toistekaan vatvomaan.
Influenssarokotetta en yksinkertaisesti aio ottaa. En usko niihin, koska olen muutenkin hyvin harvoin flunssassa, korkeintaan kerran vuodessa. Parhaiten niiltä taudeilta välttyy ihan siedättymällä, eli jos ottaisi joka kerta jonkun rokotteen pikku lunssaan, ni se seuraava olisi aina pahempi ja vaikeampi taltuttaa ja silloin kierre on valmis! Jos olet perusterve, pitäisi terveen kehon pystyä itsekin puolustautumaan ikäviltä tunkeutujilta! Tämä on minun kantani. Toiseksi luulen, että asuinpaikkani ja suljettu elinpiirini takaa aika pitkälle sen ettei isommatkaan influenssat pääse yllättämään. Toki jos käyn useammin tuolla maailmalla, voi kaikenlaiset pöpöt tarttua mukaan helpostikin.
Mulla on POIKAOLO! Ollut nt-ultrasta lähtien ehkä juuri siksi että vastasi täysin päivälleen sitä mitä pitikin ja niin. Kiinalainenkalenterikin sen ennustaa Ja muutenkin vain niin varma siitä, mutta sittenhän se rakenneultrassa toivottavasti selviää
Ja POKS vaan! Keskiviikkona lääkärineuvola.
-pansku- ja bubu 13+0!
Tää on ollu koko viikonlopun mahataudissa ja vieläkin syöminen takkuaa, mutta olo alkaa olla jo vähän parempi. Käytiin tuossa parin päivän reissulla Helsingissä ja kotimatkalla bussissa rupesi niin vietävästi vatsaa kourimaan että huhhuh! Onneksi oksennus tuli vasta aika viime kilometreillä kotoa ja sai omasta autosta rynnätä lumipenkkaan. Mikä lie tauti iski, toivottavasti pikkuinen ei siitä hirveästi kärsinyt, kun lähes syömättömänä pari päivää ollut : / Nestettä on kyllä mennyt koko ajan.
Taas oli hyviä kuulumisia ultrista! Hienoa
Nyt vain rakenneultraa odottelemaan Mutta mitä ihaninta, luultavasti jokainen on sitä ennen jo tuntenut pieniä potkuja ja myllerrystä vatsanpohjassa :heart:Parisuhdeasiasta: Meillä on niin mukavasti, että nähdään päivittäin vain iltaisin muutama tunti ennen nukkumaan menoa. Viikonloppuisin käy yleensä päivällä kotona nukkumassa ja olemassa ennen 15.00 töihin palaamista. Mies kun on siis yrittäjä ja aamu 5.00 ilta n.19.-20.00 töissä, ja minä sitten päivät töissä ja kotona yksinäin koiran kanssa. Riitoja ei siis pahemmin pääse kehittymään, eikä meille varsinkaan harrastuksista tai muista menoista tule eripuraa koskaan, sillä kumpikaan ei kerkeä töiltään harrastamaan yhtään mitään! Itse odotan nyt innolla, että vauva syntyy ja kun on vähän isompi, voi mummu hoitaa pikkuista silloin tällöin, jotta pääsen koiran kanssa oikeasti harrastamaan jotain muutakin kuin lenkkeilyä. Yleensä sitten jos jotain riitaa tulee, on se luultavasti minusta johtuvaa ärtyisyyttä; jokainen pienikin asia mitä mies ei osaa omaaloitteisesti tehdä tai minusta kyselee ihan typeriä, ni riitahan siitä syntyy. Kuitenkin lähes aina nykyisin päästään asiasta yli vain muutamalla ristiin lauotulla ikävällä kommentilla, mutta kumpikaan ei enää ota niistä niin itseensä kuin oli tapana alkuvuosina tehdä. Asia on hyvin äkkiä unohdettu eikä niitä ole alettu enää toistekaan vatvomaan.
Influenssarokotetta en yksinkertaisesti aio ottaa. En usko niihin, koska olen muutenkin hyvin harvoin flunssassa, korkeintaan kerran vuodessa. Parhaiten niiltä taudeilta välttyy ihan siedättymällä, eli jos ottaisi joka kerta jonkun rokotteen pikku lunssaan, ni se seuraava olisi aina pahempi ja vaikeampi taltuttaa ja silloin kierre on valmis! Jos olet perusterve, pitäisi terveen kehon pystyä itsekin puolustautumaan ikäviltä tunkeutujilta! Tämä on minun kantani. Toiseksi luulen, että asuinpaikkani ja suljettu elinpiirini takaa aika pitkälle sen ettei isommatkaan influenssat pääse yllättämään. Toki jos käyn useammin tuolla maailmalla, voi kaikenlaiset pöpöt tarttua mukaan helpostikin.
Mulla on POIKAOLO!
Ollut nt-ultrasta lähtien ehkä juuri siksi että vastasi täysin päivälleen sitä mitä pitikin ja niin. Kiinalainenkalenterikin sen ennustaa Ja muutenkin vain niin varma siitä, mutta sittenhän se rakenneultrassa toivottavasti selviää Ja POKS vaan! Keskiviikkona lääkärineuvola.
-pansku- ja bubu 13+0!
Anskü
Täällä odotellaan myös ultraa jännittyneenä.. Kohta pitäis jo lähteä.
Jotenki nii helpottavaa päästä kurkkaamaa mitä siellä on vai onko mitää..
Km:n jälkeen en oo ollu aina niin toiveikas tän raskauden suhteen, mutta
pikkuhiljaa tässä alkaa ehkä nauttimaan jo raskaudesta onhan viikkoja
jo 14+0.. tai tänään selviää varsinaiset viikot ultrassa, koska km:n jälkeen
ei tullut menkkoja ollenkaan ja plussasin parin kuukauden jälkeen.
Niin ja Vanella minuakin on alkanu mietityttää jatkuva nälkä ja syöminen,
vaikka painoa ei ole tullut muutamaa kiloa enempää, mutta silti tuntuu että
tässähä alkaa tulla iha ylimäärästä samalla. hirvittää ihan välillä..
Minun piti vastata myös tuosta riitelystä jotain, mutta ihan unohtu.. ja tässä
ollaan nii täpinöissää lähössä ultraa ettei osaa aatella muuta. Toivotaan et kaikki ois ok.
Muuten, näin unta että vattassa oleskeli kaks pikkuista. mutta kohta se selviää. :heart:
anskü ja toukka 14+0
Jotenki nii helpottavaa päästä kurkkaamaa mitä siellä on vai onko mitää..
Km:n jälkeen en oo ollu aina niin toiveikas tän raskauden suhteen, mutta
pikkuhiljaa tässä alkaa ehkä nauttimaan jo raskaudesta onhan viikkoja
jo 14+0.. tai tänään selviää varsinaiset viikot ultrassa, koska km:n jälkeen
ei tullut menkkoja ollenkaan ja plussasin parin kuukauden jälkeen.
Niin ja Vanella minuakin on alkanu mietityttää jatkuva nälkä ja syöminen,
vaikka painoa ei ole tullut muutamaa kiloa enempää, mutta silti tuntuu että
tässähä alkaa tulla iha ylimäärästä samalla. hirvittää ihan välillä..
Minun piti vastata myös tuosta riitelystä jotain, mutta ihan unohtu..
ja tässä ollaan nii täpinöissää lähössä ultraa ettei osaa aatella muuta. Toivotaan et kaikki ois ok.
Muuten, näin unta että vattassa oleskeli kaks pikkuista. mutta kohta se selviää. :heart:
anskü ja toukka 14+0
Meillä saatiin riidat sovittua fiksusti. Itse oon kyllä jossain määrin hankala ihminen,mut siitä oon ylpee etten oo koskaan kaivellu vanhoja asioita, sentään yks hyvä puoli Kyllähän se kuuluu parisuhteeseen että on riitoja ja kriisejäkin välillä,ei se ois normaalia jos ei mitään olis... Tai kummallista ainakin Ja ihanaa kun on molemmilla omia harrastuksia niin sit on ihana nähdä aina yhteisellä ajalla.
Painonnoususta mulle ei oo tullu yhtään kiloa lisää vieläkään, -1kg punnittiin neuvolassa ja samassa ollaan pysytty. Just ihmettelin itekki tätä mut sit luin että yleensä ekalla kolmanneksella ei painon kuuluiskaan nousta juuri lainkaan, max. muutaman kilon jos syö normaalisti ja tasapainoisesti. Ehkä tää munkin paino lähtee pikkuhiljaa nousemaan Sekin on niin yksilöllistä!
Olipas kiva iltapäivä, olin kaverin luona ja syötiin ja herkuteltiin ja katsottiin ihan ensimmäisiä sinkkuelämää-jaksoja! Meillä oli lääkelaskun tentti tänään niin piti vähän ottaa rennosti että jaksaa taas huomenna lukea anatomiaa...
Toivottavasti tulee kaikilta hyviä ultrakuulumisia,innolla odotan!
Minea ja maha-asukki 13+1
Itse oon kyllä jossain määrin hankala ihminen,mut siitä oon ylpee etten oo koskaan kaivellu vanhoja asioita, sentään yks hyvä puoli Kyllähän se kuuluu parisuhteeseen että on riitoja ja kriisejäkin välillä,ei se ois normaalia jos ei mitään olis... Tai kummallista ainakin Ja ihanaa kun on molemmilla omia harrastuksia niin sit on ihana nähdä aina yhteisellä ajalla. Painonnoususta mulle ei oo tullu yhtään kiloa lisää vieläkään, -1kg punnittiin neuvolassa ja samassa ollaan pysytty. Just ihmettelin itekki tätä mut sit luin että yleensä ekalla kolmanneksella ei painon kuuluiskaan nousta juuri lainkaan, max. muutaman kilon jos syö normaalisti ja tasapainoisesti. Ehkä tää munkin paino lähtee pikkuhiljaa nousemaan
Sekin on niin yksilöllistä! Olipas kiva iltapäivä, olin kaverin luona ja syötiin ja herkuteltiin ja katsottiin ihan ensimmäisiä sinkkuelämää-jaksoja! Meillä oli lääkelaskun tentti tänään niin piti vähän ottaa rennosti että jaksaa taas huomenna lukea anatomiaa...
Toivottavasti tulee kaikilta hyviä ultrakuulumisia,innolla odotan!
Minea ja maha-asukki 13+1
Moikka moi!
Vanella: Kyllä muakin ärsyttää se että luikkii tuolla jossain, varsinkin kun viime viikonloppuna jätti tulematta. Kyllä se sit kotiin tuli illalla työhuoneeltansa ja oli hädissään kun ei heti löytänyt mua. Olin kylvyssä niin hiljaa.Otin puheeksi pariterapian ja mies oli heti suostuvainen. Eihän sinne terapiaan varmaan tuu mentyä jos hommat rullaa, mut meillä ollaan hakattu päätä seinään riittävän kauan.
Soitin aamulla seurakunnan perheneuvojalle. Mies ei kuulu kirkkoon, enkä mäkään mikään himouskovainen ole, mut mennään silti sinne kun on ilmainen. Tää nainen kuulosti ihan mukavalta ja kyseli vähän taustoja et miks oltais tulossa ja saatiin aika jo keskiviikko aamuksi! Saa nähdä, jos homma menee ihan jeesusteluksi niin ei kyl toistamiseen mennä, mut ihan asialliselta tyypiltä hän tosiaan kuulosti ja oli kiva et saatiin aika näinkin pian.
Jenny Meilläkin äijän perheessä niiden äiti on tehnyt ja tekee edelleen poikiensa eteen ja puolesta kaiken mitä pojat ikinä pyytääkiin ja vähän vielä päälle. Ja ne perunat kuoritaan edelleen! Ei muuten mut näist jätkistä vanhin lähes 40 ja nuorin kohta 23.. Ja poikien äiti myönskin että on tainnut vähän liikaa hyysätä. En siis ihmettele, ettei yhdessä siivoamista tai siivoamista ollenkaan arvosteta.
Oon huomannut mun omassa äidissä samoja piirteitä, on kasvattunut mun veljen ihan eri tavalla kun meidät tytöt. Vielä pari vuotta sitten äiti soitteli mulle, että menisinkö veljeni luokse siivoamaan, jotta veljeni luona olisi siistiä, jos joku nainen sinne menee? Isoveli nyt 41. En mennyt.
Kiitos vaan kaikille kommenteista on antanut paljon ajattelemisen aihetta ja on ymmärtänyt tän tilanteen paljon paremmin, eikä oo enää läheskään niin paha mieli.
Näin ajatellaan lohikäärmeen vuonna syntyvistä lapsista Aasiassa. Löysin eilen tän Vau.fi-sivuilta.
Lohikäärmeen vuosi tuo vauvabuumin
Jenny: kiitos kun olet hoitanut pinoa!
Vanella: Kyllä muakin ärsyttää se että luikkii tuolla jossain, varsinkin kun viime viikonloppuna jätti tulematta. Kyllä se sit kotiin tuli illalla työhuoneeltansa ja oli hädissään kun ei heti löytänyt mua. Olin kylvyssä niin hiljaa.Otin puheeksi pariterapian ja mies oli heti suostuvainen. Eihän sinne terapiaan varmaan tuu mentyä jos hommat rullaa, mut meillä ollaan hakattu päätä seinään riittävän kauan.
Soitin aamulla seurakunnan perheneuvojalle. Mies ei kuulu kirkkoon, enkä mäkään mikään himouskovainen ole, mut mennään silti sinne kun on ilmainen. Tää nainen kuulosti ihan mukavalta ja kyseli vähän taustoja et miks oltais tulossa ja saatiin aika jo keskiviikko aamuksi! Saa nähdä, jos homma menee ihan jeesusteluksi niin ei kyl toistamiseen mennä, mut ihan asialliselta tyypiltä hän tosiaan kuulosti ja oli kiva et saatiin aika näinkin pian.
Jenny Meilläkin äijän perheessä niiden äiti on tehnyt ja tekee edelleen poikiensa eteen ja puolesta kaiken mitä pojat ikinä pyytääkiin ja vähän vielä päälle. Ja ne perunat kuoritaan edelleen! Ei muuten mut näist jätkistä vanhin lähes 40 ja nuorin kohta 23.. Ja poikien äiti myönskin että on tainnut vähän liikaa hyysätä. En siis ihmettele, ettei yhdessä siivoamista tai siivoamista ollenkaan arvosteta.
Oon huomannut mun omassa äidissä samoja piirteitä, on kasvattunut mun veljen ihan eri tavalla kun meidät tytöt. Vielä pari vuotta sitten äiti soitteli mulle, että menisinkö veljeni luokse siivoamaan, jotta veljeni luona olisi siistiä, jos joku nainen sinne menee? Isoveli nyt 41. En mennyt.
Kiitos vaan kaikille kommenteista on antanut paljon ajattelemisen aihetta ja on ymmärtänyt tän tilanteen paljon paremmin, eikä oo enää läheskään niin paha mieli.
Näin ajatellaan lohikäärmeen vuonna syntyvistä lapsista Aasiassa. Löysin eilen tän Vau.fi-sivuilta.
Lohikäärmeen vuosi tuo vauvabuumin
Jenny: kiitos kun olet hoitanut pinoa!
Viimeksi muokattu:
No johan on tekstiä taas tullu.. Jos tässä nyt yrittäis osallistua keskusteluun
Ummetus vaivaa täälläkin ja pahasti vaivaakin! Levolac ei oikein tepsi, pitäis lisätä vielä lisää kuituja ruokavalioon joka-aamuisen 4viljan puuron lisäksi.. :/ Isännälle oon kiukutellu muutaman päivän kun ei vaan tuu ni ei tuu Onneks huomenna on se lääkäri niin voi purkaa tästä aiheesta ja samalla jatkuvasti vaivaavasta nuhasta ja nenän tukkoisuudesta! :O Muuta vaivaa ei (thank god) vielä oo ilmaantunu
Paino on täälläkin noussu jo (hitto soikoon) 2,5kg :O Mä oon aina painanu aikalailla tarkalleen 50kg ni nyt jo 52,6kg eikä loppua näy.. Oon nyt liikkunu vähän enemmän ja yritän syödä vähemmän herkkuja, mut kai se paino vaan nousee jos on noustakseen.
(.)Täälläkin riideltiin kuningas alkoholista viikonloppuna.. Olin vapaaehtoisesti kuskina miehelle ja meidän yhteisille kavereille ja tarkoitus oli että menen baariin mukaan ainakin hetkeksi. Vointi ei sitä sitten sallinutkaan ja menin kotiin, vannotin lähtiessä miestä että tulee hiljaa ja ajoissa kotiin. Aamulla sitten herään kun herra kolistelee tuulikaapissa kello 4.35 :kieh: "Mä toin sulle juustohampurilaisen grilliltä" Olihan se suloinen ajatus mutta ei mulla kyllä siihen aikaan yöstä paljon mitkään hampparit pyörineet mielessä.. Siinä sitten poltin proppuni ihan totaalisesti kun ärsytti herran humalainen käytös. Ja naapuritkin varmaan kuuli :ashamed: Mutta se siitä, mies ei oo pahemmin viime aikoina ottanut keittoa, vaikka en ole pahemmin kieltänytkään. Joten ehkä hormonit+öinen herätys ei ollut vaan hyvä yhdistelmä
Ummetus vaivaa täälläkin ja pahasti vaivaakin! Levolac ei oikein tepsi, pitäis lisätä vielä lisää kuituja ruokavalioon joka-aamuisen 4viljan puuron lisäksi.. :/ Isännälle oon kiukutellu muutaman päivän kun ei vaan tuu ni ei tuu
Onneks huomenna on se lääkäri niin voi purkaa tästä aiheesta ja samalla jatkuvasti vaivaavasta nuhasta ja nenän tukkoisuudesta! :O Muuta vaivaa ei (thank god) vielä oo ilmaantunu Paino on täälläkin noussu jo (hitto soikoon) 2,5kg :O Mä oon aina painanu aikalailla tarkalleen 50kg ni nyt jo 52,6kg eikä loppua näy.. Oon nyt liikkunu vähän enemmän ja yritän syödä vähemmän herkkuja, mut kai se paino vaan nousee jos on noustakseen.
(.)Täälläkin riideltiin kuningas alkoholista viikonloppuna.. Olin vapaaehtoisesti kuskina miehelle ja meidän yhteisille kavereille ja tarkoitus oli että menen baariin mukaan ainakin hetkeksi. Vointi ei sitä sitten sallinutkaan ja menin kotiin, vannotin lähtiessä miestä että tulee hiljaa ja ajoissa kotiin. Aamulla sitten herään kun herra kolistelee tuulikaapissa kello 4.35 :kieh: "Mä toin sulle juustohampurilaisen grilliltä" Olihan se suloinen ajatus mutta ei mulla kyllä siihen aikaan yöstä paljon mitkään hampparit pyörineet mielessä.. Siinä sitten poltin proppuni ihan totaalisesti kun ärsytti herran humalainen käytös. Ja naapuritkin varmaan kuuli :ashamed: Mutta se siitä, mies ei oo pahemmin viime aikoina ottanut keittoa, vaikka en ole pahemmin kieltänytkään. Joten ehkä hormonit+öinen herätys ei ollut vaan hyvä yhdistelmä
Moikka! En oo aikoihin kirjottanukkaa! Joka päivä oon lukenu ja aloittanutkin kirjoittamaan, mutta ei siitä oikein oo mitää tullu.
Riidoista ollaan just sopivasti puhuttu, meil oli eilen ihan järkyttävä riita, ja nyt jos ihan suoraan sanon niin en edes muista mistä koko homma lähti. Eilen aloin sitten iteki ihan tosissaan miettimään sitä parisuhdeterapiaa. Ei me usein riidellä, mut sit ku riidellään niin riidellään oikeen kunnolla! Yleensä se olen mä joka sen riidan alottaa. :ashamed: Toi ukko vaan osaa välillä olla niiiin ärsyttävä! Yleensä meillä riidat alkaa ihan pikkuasioista, ja sitten siihen tulee muitakin asioita samaan riitaan. Toi eilinen johtu kyllä ainakin osittain hormoneista, ei ole ollut tapana normaalisti tollee riehua. Mulla oli hermo niin kkireällä, että oli pakko viedä tyttö pariksi tunniksi mummolaan. Sitten tulin kotiin ja sit olikin jo sota pystyssä. Loppujen lopuksi kun olin sille naama punasena huutanut, purskahdin itkuun ja makasin ihan voimattomana sängyssä. Sitten me sovittiin ja nyt kaikki on taas hyvin. Jotenkin kun on ollut kunnon riita päällä, niin sen jälkeen on jotenkin puhdistunut ja kaikin puolin parempi olo. Tänään ollaankin sit oltu niiin rakastuneita ja vaan halailtu koko ilta.
Miäs muuta..
Painonnousu: Mulla paino on noussut nyt tasan kilon, ja se on ihan ok.
Mulla on pää jotenkin ihan jumissa. Ei ole oikeen mitään ihmeellistä sanottavaakaan nyt. Mutta kuitenkin tosi mielellään käyn täällä lukemassa muiden juttuja, ja olen ns hengessä mukana, vaikken joka päivä saakkaan mitään kirjoitettua.
Mukavaa viikkoa!
Nepo ja pirpana 13+3
Riidoista ollaan just sopivasti puhuttu, meil oli eilen ihan järkyttävä riita, ja nyt jos ihan suoraan sanon niin en edes muista mistä koko homma lähti. Eilen aloin sitten iteki ihan tosissaan miettimään sitä parisuhdeterapiaa. Ei me usein riidellä, mut sit ku riidellään niin riidellään oikeen kunnolla! Yleensä se olen mä joka sen riidan alottaa. :ashamed: Toi ukko vaan osaa välillä olla niiiin ärsyttävä! Yleensä meillä riidat alkaa ihan pikkuasioista, ja sitten siihen tulee muitakin asioita samaan riitaan. Toi eilinen johtu kyllä ainakin osittain hormoneista, ei ole ollut tapana normaalisti tollee riehua. Mulla oli hermo niin kkireällä, että oli pakko viedä tyttö pariksi tunniksi mummolaan. Sitten tulin kotiin ja sit olikin jo sota pystyssä. Loppujen lopuksi kun olin sille naama punasena huutanut, purskahdin itkuun ja makasin ihan voimattomana sängyssä. Sitten me sovittiin ja nyt kaikki on taas hyvin. Jotenkin kun on ollut kunnon riita päällä, niin sen jälkeen on jotenkin puhdistunut ja kaikin puolin parempi olo.
Tänään ollaankin sit oltu niiin rakastuneita ja vaan halailtu koko ilta. Miäs muuta..
Painonnousu: Mulla paino on noussut nyt tasan kilon, ja se on ihan ok.
Mulla on pää jotenkin ihan jumissa. Ei ole oikeen mitään ihmeellistä sanottavaakaan nyt. Mutta kuitenkin tosi mielellään käyn täällä lukemassa muiden juttuja, ja olen ns hengessä mukana, vaikken joka päivä saakkaan mitään kirjoitettua.
Mukavaa viikkoa!
Nepo ja pirpana 13+3
Eka päivä sujui mukavasti tuolla ala-asteella, turhaan jännittelin
Painonnoususta: Mulla tuo paino on laskenut -3kg lähtöpainosta. Nyt alkanut hiukan nousemaan jo, kun on ruokakin alkanut taas maistua
Influenssarokotteesta: meinasin huomenna soitella neuvolaan, josko tuo ehtisi joku päivä ennen sulkemista tuikata tuon rokotteen. Kyllä se kuitenkin olisi ihan hyvä kai ottaa, kun tuolla harjoittelukoulullakin on semmoiset 400 oppilasta (plus meille kuuluu pari pikkukoulua, joissa n. 100oppilasta/koulu).
Rakenneultra mulla on 21.3. Huomasin että noita oli päivitelty tuonne etusivulle.
Miksi muuten joka kuukaudelle tarvii tehdä uuden pinon? Onko se jotenkin pakollista?
Nyt kyllä marssin suihkuun ja sitten vois vaan löhötä ja yrittää tänään ajoissa nukkumaan Väsytti aika kivasti aamulla, kun näin jotain ihme unia koko yön... ei nyt muistu mieleen enää mitä, mutta kamalia ne taas oli.
Painonnoususta: Mulla tuo paino on laskenut -3kg lähtöpainosta. Nyt alkanut hiukan nousemaan jo, kun on ruokakin alkanut taas maistua
Influenssarokotteesta: meinasin huomenna soitella neuvolaan, josko tuo ehtisi joku päivä ennen sulkemista tuikata tuon rokotteen. Kyllä se kuitenkin olisi ihan hyvä kai ottaa, kun tuolla harjoittelukoulullakin on semmoiset 400 oppilasta (plus meille kuuluu pari pikkukoulua, joissa n. 100oppilasta/koulu).
Rakenneultra mulla on 21.3. Huomasin että noita oli päivitelty tuonne etusivulle.
Miksi muuten joka kuukaudelle tarvii tehdä uuden pinon? Onko se jotenkin pakollista?
Nyt kyllä marssin suihkuun ja sitten vois vaan löhötä ja yrittää tänään ajoissa nukkumaan
Väsytti aika kivasti aamulla, kun näin jotain ihme unia koko yön... ei nyt muistu mieleen enää mitä, mutta kamalia ne taas oli.Terveisiä ultrasta!
Meidän pikkuisella on kaikki hyvin!
Ultraamassa oli kätilö ja kätilöopiskelija, joten koin kaksi tapaa ultrata; hellän (opiskelija) ja kovemman (kokenut kätilö). Kerroin heti alussa perjantain säikähdysvuodosta ja siitä todettiin, että se oli vain jotakin normaalia vuotoa, sillä meille on tulossa reipas vauva. Niskaturvotuksen mittaamisessa kesti, sillä vintiö ei millään halunnut näyttää juuri sitä kohtaa. Opiskelijan hellä tyyli sai vintiön kyllä vaihtamaan asentoa, mutta vasta kovempi tekniikka toi juuri sen oikean asennon, jotta luku saatiin. Jos oikein korttia luen, niin se on 0,7. Mutta sen saaminen kävi vintiön hermoille, sillä pikkuinen heristi kätilölle nyrkkiä! Se näkyi hyvin selvästi. Ajattelin mielessäni, että jep, minun lapseni! Minäkään en tykännyt kovemmasta käsittelystä, vaikka siis vatsan päältä koko ajan ultrattiinkin.
Saimme muistoksi 5 kuvaa, joista yhdessä vintiö köllöttelee tyytyväisenä, toisessa vilkuttaa. Niitä on katseltu pariin otteeseen näin illan mittaan. Tulevat isovanhemmat näkevät ne viikonloppuna. Tänään mies soitti äidilleen ja kertoi ilouutiset. Saimme onnelliset onnittelut.
Vintiöllä oli meille myös pieni yllätys: vintiö onkin isompi ja vastaa viikkoja 12+2! Samalla LA vaihtui, se on tästä lähtien 11.8.
Oli siis niin suuri helpotus ja ilon hetki, kun kuuli, että kaikki on hyvin. Onneksi kätilö sanoi heti, että täällä on yksi elävä sikiö, niin pystyin heti ottamaan iisisti. Miehen mukaan hymyilin kuin "hangon keksi" koko ultran ajan siitä alkaen.
Samalla varattiin rakenneultra, se on tässä vaiheessa 26.3.
Onnesta sykkyrällä oleva
Luckygirl & Vintiö 12+2
Meidän pikkuisella on kaikki hyvin!
Ultraamassa oli kätilö ja kätilöopiskelija, joten koin kaksi tapaa ultrata; hellän (opiskelija) ja kovemman (kokenut kätilö). Kerroin heti alussa perjantain säikähdysvuodosta ja siitä todettiin, että se oli vain jotakin normaalia vuotoa, sillä meille on tulossa reipas vauva. Niskaturvotuksen mittaamisessa kesti, sillä vintiö ei millään halunnut näyttää juuri sitä kohtaa. Opiskelijan hellä tyyli sai vintiön kyllä vaihtamaan asentoa, mutta vasta kovempi tekniikka toi juuri sen oikean asennon, jotta luku saatiin. Jos oikein korttia luen, niin se on 0,7. Mutta sen saaminen kävi vintiön hermoille, sillä pikkuinen heristi kätilölle nyrkkiä!
Se näkyi hyvin selvästi. Ajattelin mielessäni, että jep, minun lapseni! Minäkään en tykännyt kovemmasta käsittelystä, vaikka siis vatsan päältä koko ajan ultrattiinkin.Saimme muistoksi 5 kuvaa, joista yhdessä vintiö köllöttelee tyytyväisenä, toisessa vilkuttaa. Niitä on katseltu pariin otteeseen näin illan mittaan.
Tulevat isovanhemmat näkevät ne viikonloppuna. Tänään mies soitti äidilleen ja kertoi ilouutiset. Saimme onnelliset onnittelut.Vintiöllä oli meille myös pieni yllätys: vintiö onkin isompi ja vastaa viikkoja 12+2! Samalla LA vaihtui, se on tästä lähtien 11.8.
Oli siis niin suuri helpotus ja ilon hetki, kun kuuli, että kaikki on hyvin. Onneksi kätilö sanoi heti, että täällä on yksi elävä sikiö, niin pystyin heti ottamaan iisisti. Miehen mukaan hymyilin kuin "hangon keksi" koko ultran ajan siitä alkaen.
Samalla varattiin rakenneultra, se on tässä vaiheessa 26.3.
Onnesta sykkyrällä oleva
Luckygirl & Vintiö 12+2