en pidä lapsestani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuntematon x
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tuntematon x

Vieras
tällä hetkellä, rakastan häntä,mutta en pidä hänen käytöksestään,siinä ei ole mitään järkeä.

esim. Hän leikki sisaruksensa kanssa ennen ruokaa ja he sopivat että jatkavat leikkiään ruuan jälkeen(kerrottakoon että isompi on 7,5v ja pienenpi nippanappa 3v ja isompi on se huonosti käyttäytyvä).

ruuan jälkeen pikkunen alkoi leikkii itsekseen ja tuli mulle tuomaan leluja, isompi jankkasi että pienemmän on pakko leikkiä hänen kanssaan(jotain ninja tappelu riehumisleikkiä,mitä muuten oli aika tavalla jouduttu suitsimaan kun koko ajan meinas mennä yli touhu).

Isompi sitten tempas leikkimiekalla meitä päin ihan yhtäkkiä(osui minuun ja jälki siitä tuli) ja tämä oli muka pienemmän syytä eikä hänen!

Siis anteeksi mutta alkaa tuntuu siltä että tolta lapselta puuttuu järki!

Tää on ollut koko viikonlopun tällästä helvetin älytöntä touhua, joo ei oo uutta sinänsä,mutta rasittavaa. Jotenkin kuvitteli kun viime viikonloppu meni kokonaisuudessaan hyvin(mikä olikin eka kokonaan hyvinmennyt viikonloppu varmaan useampaan vuoteen).

Hänellä on mm.adhd. Mutta en voi silti uskoa että se olisi syynä päättömyyksiin,täytyyhän adhd lapsellakin olla järki ja joskus toimia sen mukaan.
 
On varmasti aika raskas tilanne tuo ja helppo meidän muiden ulkopuolisina neuvoa, mutta omien lasten perusteella ymmärrän ehkä jotain siitä miksi isompaa taisi tuo kuvaamasi tilanne kenkuttaa. Hänen näkökulmastaan oli luvattu että leikki jatkuu ja sitten toiset eivät pitäneetkään sanaansa vaan alkoivat touhuta keskenään ilman häntä.

Toisesta näkökulmasta taas ajatellen ei voi olettaa että 3v osaisi olla niin pitkäjänteinen tai ajatella asiaa aina isommankin kannalta. On todella tärkeää että isompi oppii tekemään eroa sen suhteen mikä on ok reaktio ja mikä ei. Siis väkivalta ei ole ok, mutta pettymys ja sen ilmaiseminen on.

Voipi olla että tuo isompi lapsi kokee jäävänsä pienemmän varjoon. Usein pienemmät saavat enemmän vanhempien huomiota jo siitä yksinkertaisesta syystä etteivät ole yhtä omatoimisia vielä kuin isommat ja jo tämän isompi lapsi tulkitsee mielessä suosimisena. Meillä on vähän tätä ollut havaittavissa 13v ja 5v lasten kesken, isompaa ärsyttää kun pienempi saa erilaista kohtelua kuin hän, vaikka ei 5v voi vielä osata kaikkea mitä 13v osaa ja tästä syystä on pakko sopeutua toisinaan. Toisaalta on hyvä joskus korostaa sitä mitä kaikkea etua on siitä että on isompi lapsi, mitä kaikkea saa tehdä sen ansiosta mitä pienempi ei vielä voi.

Todella raskas kuvio varmasti tuo teillä, mutta on tärkeää että isompi kokee itsensä hyväksytyksi ja tärkeäksi sekä tasa-arvoiseksi suhteessa pienempään lapseen. Osa käytöksestä voi varmaan johtua siitä että hän kokee jäävänsä pienemmän varjoon tai että hän ei ole yhtä tärkeä. On aika vaikeaa kun isompi käytöksellään protestoi, niin miten siinä sitten näytät että kumpikin on yhtä tärkeä ja mukava vanhemman mielestä. Se käytöksellä protestointi ja siihen puuttuminen helposti ruokkivat toisiaan. Komentaminen lisää protestointia. Tosin ei huonoa käytöstä voi jättää käsittelemättä.
 
tuli mieleen että olisko isompi mustasukkanen pienemmälle. en halua syyllistää. itsekin huomaan syyllistyväni joskus siihe että meillä pienempi saa enemmän syliä ja helpommin periksi asioissa. ja tähän täytyy kyllä itsekin muutos tehdä ennen kuin esikoinen alkaa tähän oireilemaan.
meillä esikoinen yrittää pakottaa pienemmän leikkimään jotain mitä kuopus ei halua, mutta silloin vana tehdään selväksi että ketää ei voi pakottaa mihinkään.
 
[QUOTE="Myy";25550020]On varmasti aika raskas tilanne tuo ja helppo meidän muiden ulkopuolisina neuvoa, mutta omien lasten perusteella ymmärrän ehkä jotain siitä miksi isompaa taisi tuo kuvaamasi tilanne kenkuttaa. Hänen näkökulmastaan oli luvattu että leikki jatkuu ja sitten toiset eivät pitäneetkään sanaansa vaan alkoivat touhuta keskenään ilman häntä.

Toisesta näkökulmasta taas ajatellen ei voi olettaa että 3v osaisi olla niin pitkäjänteinen tai ajatella asiaa aina isommankin kannalta. On todella tärkeää että isompi oppii tekemään eroa sen suhteen mikä on ok reaktio ja mikä ei. Siis väkivalta ei ole ok, mutta pettymys ja sen ilmaiseminen on.

Voipi olla että tuo isompi lapsi kokee jäävänsä pienemmän varjoon. Usein pienemmät saavat enemmän vanhempien huomiota jo siitä yksinkertaisesta syystä etteivät ole yhtä omatoimisia vielä kuin isommat ja jo tämän isompi lapsi tulkitsee mielessä suosimisena. Meillä on vähän tätä ollut havaittavissa 13v ja 5v lasten kesken, isompaa ärsyttää kun pienempi saa erilaista kohtelua kuin hän, vaikka ei 5v voi vielä osata kaikkea mitä 13v osaa ja tästä syystä on pakko sopeutua toisinaan. Toisaalta on hyvä joskus korostaa sitä mitä kaikkea etua on siitä että on isompi lapsi, mitä kaikkea saa tehdä sen ansiosta mitä pienempi ei vielä voi.

Todella raskas kuvio varmasti tuo teillä, mutta on tärkeää että isompi kokee itsensä hyväksytyksi ja tärkeäksi sekä tasa-arvoiseksi suhteessa pienempään lapseen. Osa käytöksestä voi varmaan johtua siitä että hän kokee jäävänsä pienemmän varjoon tai että hän ei ole yhtä tärkeä. On aika vaikeaa kun isompi käytöksellään protestoi, niin miten siinä sitten näytät että kumpikin on yhtä tärkeä ja mukava vanhemman mielestä. Se käytöksellä protestointi ja siihen puuttuminen helposti ruokkivat toisiaan. Komentaminen lisää protestointia. Tosin ei huonoa käytöstä voi jättää käsittelemättä.[/QUOTE]

Juu kyllä on huomattu että seuraamukset huonosta käytöksestä esim.tämän päiväinen kotiaresti ja pelikielto(nämä ansaitsi eilen) aiheuttavat protestointia. Mutta kuten itsekkin sanoit että väkivalta ei ole ok. Joten pakko puuttua.

Tiedän kyllä että Isomman itsetunnolle yms on tärkeää että hän kokee itsensä rakastetuksi ja saman-arvoiseksi sisarusten kanssa. Ja olenkin pyrkinyt tietoisesti siihen että tuen isomman minäkuvan kehitystä myönteiseksi. Mutta alkaa olemaan välillä melko vaikeaa kun tekis mieli huutaa että mene perkele omaan huoneeseesi ja leiki siellä loppipäivä. En siis huuda niin,mutta mielessä on käynyt ja joskus tulee kiroiltua kun ärsyttää niin paljon.

Mutta en usko että tämä on sisaruskateutta juuri yhtään(vaikka kaikilla sitä joskus on) nimittäin tämä käytös pienempää kohtaan alkoi kun pienempi lähti konttaamaan(pääsi siis isomman lapsen reviirille "häiritsemään",vaikka siis mehän yllä pyrittiin pitämään asiat niin että pienempi ei päässyt sotkemaan isomman leikkejä) sillon kun pienempi oli sylivauva isompi ei ikinä satuttanut vauvaa,oli oikein mukava.

Ja tätä ennen ongelmat oli tullut ilmi jo päiväkodissa, ennenku niitä oli tässä mittakaavassa kotona(mutta tämähän on ihan loogista koska siellä joutui siihen tilanteeseen että on muita lapsia).

Aikuisen kanssa kahdestaan kotona on yleensä ihan ok. Niinku nytkin touhuu tyytyväisenä omiaan.

hän saattaa lyödä pienempäänsä esim.siksi että tämä väittää vastaan jossain asiassa,ei siis yhtään kykene ymmärtämään sitä että 3v on 3v ja koululainen koululainen, minusta ei oo mitään järkee alkaa tappelee jostain tyyliin onko sininen sininen vai vihreä.

Plaah onneksi lapsella on aika neurokongitiiviselle päivä-osastolle. Mut sitäkin odotettiin 9kuukautta, ja saatin vasta kun vaadittiin.

Jo on ollut kiva kuulla että me toimimme oikein,mutta ois ollut kivempi kuulla että johtuu vaan kasvatuksesta kun sitten me olisimme voineet muuttaa tämän tilanteen toimimalla itse toisin. Nyt ei oo mitään tietoo kauanko tää on tällästä.
 
katkesi näköjään ajatus, sisi mä kuvittelin viime viikonlopun tiimoilta että vihdoinkin on tapahtunut se edistys että hän käyttäytyy hyvin.

Tiedän itsestäni, että jos joku kamala asia korjaantuu edes hetkeksi, ja sitten palaa takaisin alkuperäiseen tilaan, niin pettymys osaa olla hirveä, kun on antautunut kuvittelemaan tai edes toivomaan, että muutos on mahdollinen.

Mahdollinenhan se on nytkin, mutta eihän se nyt kertaheitolla voi korjaantua.

Ei pidä antaa periksi huonolle käytökselle, mutta pitää hyväksyä syyt joista se nousee. Jos et ymmärrä lasta, niin keskity miettimään maailmaa hänen näkökulmastaan. Ota vaikka mietiskelytuokio joka ilta, ja mieti miten lapsi tilanteen näki niissä ongelmakohdissa joita päivän aikana on ollut. Eiköhän harjoitus muutu sitä helpommaksi, mitä enemmän sitä teet.

Ja sitten on se vaikeus, että miten pitää riittävän tiukkaa kuria ilman, että pitää sitä väärissä asioissa. Eli se myötätunnon ja rajoittamisen yhdistelmä pitäisi löytää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mitenköhän;25550188:
Tiedän itsestäni, että jos joku kamala asia korjaantuu edes hetkeksi, ja sitten palaa takaisin alkuperäiseen tilaan, niin pettymys osaa olla hirveä, kun on antautunut kuvittelemaan tai edes toivomaan, että muutos on mahdollinen.

Mahdollinenhan se on nytkin, mutta eihän se nyt kertaheitolla voi korjaantua.

Ei pidä antaa periksi huonolle käytökselle, mutta pitää hyväksyä syyt joista se nousee. Jos et ymmärrä lasta, niin keskity miettimään maailmaa hänen näkökulmastaan. Ota vaikka mietiskelytuokio joka ilta, ja mieti miten lapsi tilanteen näki niissä ongelmakohdissa joita päivän aikana on ollut. Eiköhän harjoitus muutu sitä helpommaksi, mitä enemmän sitä teet.

Ja sitten on se vaikeus, että miten pitää riittävän tiukkaa kuria ilman, että pitää sitä väärissä asioissa. Eli se myötätunnon ja rajoittamisen yhdistelmä pitäisi löytää.


Väärissä asioissa ootko ollenkaan lukenut näitä asioita,jos on kyse siitä että suuttuessaan tuo pieksee pikkuista aivan syyttä,niin eiköhän joka ikinen äiti siihen puuttuisi,vai onko se sinusta väärä asia?

Hyvä esimerkki tänä aamuna pikkunen halus kastella kukkaa haki vaan vähän vettä, isompi meni vessaan perässä(ja minä hänen perässä).

isompi: ota enemmän vettä(kiukkuisesti)
pienempi:en ota
isompi ota ja potkasi samalla pienempää vatsaan(tässä vaiheessä mä tulin ovelle ja sain kiskastua pienempää niin että potku osui vain vähän,tämän jälkee isompi hyökkäsi pienemmän kimppuun jolloin minä otin isommasta kiinni ja totesin että nyt loppuu heti. hän alkoi potkii minua ja vein hänet sit omaan huoneeseen ja oven kii,yritti viel hyökkää kimppuuni mut sain oven kii välistämme, sit hän potki ja hakkasi ovea,jolloin mies kävi sanomassa että nyt loppuu tai tulee kotiarestia,sinun täytyy rauhoittua nyt hetki ja lapsi rauhoittui tämän jälkeen asia käytiin läpi ja lapsi lupasi olla nätisti,mutta seuravaan ongelma tilanteen eteen tullessa ei ollut).

sinäkö et puuttuisi tälläseen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja mitenköhän;25550188:
Tiedän itsestäni, että jos joku kamala asia korjaantuu edes hetkeksi, ja sitten palaa takaisin alkuperäiseen tilaan, niin pettymys osaa olla hirveä, kun on antautunut kuvittelemaan tai edes toivomaan, että muutos on mahdollinen.

Mahdollinenhan se on nytkin, mutta eihän se nyt kertaheitolla voi korjaantua.

Ei pidä antaa periksi huonolle käytökselle, mutta pitää hyväksyä syyt joista se nousee. Jos et ymmärrä lasta, niin keskity miettimään maailmaa hänen näkökulmastaan. Ota vaikka mietiskelytuokio joka ilta, ja mieti miten lapsi tilanteen näki niissä ongelmakohdissa joita päivän aikana on ollut. Eiköhän harjoitus muutu sitä helpommaksi, mitä enemmän sitä teet.

Ja sitten on se vaikeus, että miten pitää riittävän tiukkaa kuria ilman, että pitää sitä väärissä asioissa. Eli se myötätunnon ja rajoittamisen yhdistelmä pitäisi löytää.

piti vielä lisätä että en kyllä ymmärrä sitä jos joku satuttaa toisia tietoisesti(vahingot asia erikseen) enkä halua ymmärtää. toki ymmärrän että hänellä ei ole aivojentoiminta täysin normaalia,mutta silti pitäis oppia elämään toisten ihmisten kanssa ja minusta hän on sen ikäinen että jotakin pitäis jo ymmärtää.
 
[QUOTE="tuntematon";25550299]Väärissä asioissa ootko ollenkaan lukenut näitä asioita,jos on kyse siitä että suuttuessaan tuo pieksee pikkuista aivan syyttä,niin eiköhän joka ikinen äiti siihen puuttuisi,vai onko se sinusta väärä asia?

Hyvä esimerkki tänä aamuna pikkunen halus kastella kukkaa haki vaan vähän vettä, isompi meni vessaan perässä(ja minä hänen perässä).

isompi: ota enemmän vettä(kiukkuisesti)
pienempi:en ota
isompi ota ja potkasi samalla pienempää vatsaan(tässä vaiheessä mä tulin ovelle ja sain kiskastua pienempää niin että potku osui vain vähän,tämän jälkee isompi hyökkäsi pienemmän kimppuun jolloin minä otin isommasta kiinni ja totesin että nyt loppuu heti. hän alkoi potkii minua ja vein hänet sit omaan huoneeseen ja oven kii,yritti viel hyökkää kimppuuni mut sain oven kii välistämme, sit hän potki ja hakkasi ovea,jolloin mies kävi sanomassa että nyt loppuu tai tulee kotiarestia,sinun täytyy rauhoittua nyt hetki ja lapsi rauhoittui tämän jälkeen asia käytiin läpi ja lapsi lupasi olla nätisti,mutta seuravaan ongelma tilanteen eteen tullessa ei ollut).

sinäkö et puuttuisi tälläseen?[/QUOTE]

Tilanne on selkeesti vaikea, mutta me ei voida täällä palstalla tietää asiasta muuta kuin se mitä kirjoitat ja kommentoidaan sen perusteella. Ei ensimmäisestä kirjoituksestasi vielä käy ilmi kaikki taustat ja millaista isomman lapsen käytös on ollut aiemmin.

Toivottavasti saatte apua asiaan tulevilla käynneillä asiantuntijoiden puheilla :(
 
[QUOTE="Myy";25550339]Tilanne on selkeesti vaikea, mutta me ei voida täällä palstalla tietää asiasta muuta kuin se mitä kirjoitat ja kommentoidaan sen perusteella. Ei ensimmäisestä kirjoituksestasi vielä käy ilmi kaikki taustat ja millaista isomman lapsen käytös on ollut aiemmin.

Toivottavasti saatte apua asiaan tulevilla käynneillä asiantuntijoiden puheilla :([/QUOTE]

no pakko saada, eihän tää näinkään voi pitkään jatkua. Mulle ois riittänyt sekin että jos suurin ongelma elämässä ois kuukautiskivut, en ois tarttenntu tällästä,mut näillä nyt täytyy mennä. Mä meen nyt sen riiviön kanssa pelailee :)
 

Yhteistyössä