V
Vierailija
Vieras
Vanhempi on lapsensa edunvalvoja. Lapsi ei pidä asiasta meteliä, mutta vanhemman pitää niin tehdä. Hän voi ja hänen täytyy vaatia varhaiskasvatukseen laatua ja sopivia ryhmiä.
Anna ääni lapselle
Kuntavaaleissa 9.4.2017 päätetään suurista asioista: sinun ja lastesi asioista. Monet lasten ja lapsiperheiden kannalta keskeiset palvelut, kuten varhaiskasvatus ja peruskoulu, jäävät sote-uudistuksen jälkeenkin nimenomaan kuntiin. Vaikka taloudellinen tilanne on tiukka, meidän aikuisten on juuri nyt turvattava lapsen hyvä arki. Se on ainoa mahdollisuus varmistaa hyvä tulevaisuus meille kaikille.
Tällaisia esimerkkejä päiväkotien aikuiset kertoivat
"Kovasti sanottuna, yritämme pitää lapset hengissä, perustarpeet."
"Huvittavinta on, että odotetaan laadukasta varhaiskasvatusta ja erilaisia toimintatuokioita silloinkin, kun itsestä tuntuu, että hyvä kun kaikki selvisi päivän hengissä."
"On toisten lasten kiusaamista, johon aikuiset eivät ehdi puuttua tai jota he eivät näe."
"Pihalla oli yksi aikuinen ja 30 lasta, pieni kaatui ja löi päänsä, eikä kukaan tullut auttamaan."
"Ulkona saattaa olla 20 lasta ja yksi aikuinen. Silloin on sattunut esimerkiksi karkauyrityksiä."
"Ulkona lapsi kaatui rappusissa, kolautti päänsä ja tajunta hämärtyi. Aikuisella oli lapsia tilanteessa 13, kaikki alle kolmevuotiaita. Jos lapsia olisi ollut sallitut neljä, olen varma ettei tätä olisi päässyt tapahtumaan."
Pahimpia ovat sosiaaliset tilanteet, kun aikuinen ei ehdi tukemaan tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua lasten leikeissä. Vahvat jyräävät."
"Lapset karkasivat eteisestä pihalle, kun kaksi henkilökunnan jäsentä oli pukemassa muita lapsia."
"Lapsia on kadonnut ja karannut, koska valvonta on pettänyt alimiehityksen vuoksi. On kauheaa huomata yhtäkkiä kaksivuotiaan kadonneen."
"Kiusaamistilanteisiin puuttuminen jää joskus, kun kaikkea ei kerkeä huomata."
Näitä tilanteita tulee jatkuvasti. Lapset hermostuvat ja käyvät levottomiksi, kun emme voi toteuttaa pienryhmätoimintaa yhden aikuisen puuttuessa ja lapsia on samassa tilassa liikaa. Odotusajat siirtymätilanteissa venyvät kohtuuttoman pitkiksi. On lyömistä, potkimista ja tönimistä. Pahimmillaan isompi lapsi on suuttuessaan tönäissyt pienemmän korkealta tuolilta alas, kaatanut maahan ja hyppinyt pienemmän päällä. Tämä on arkipäivää."
"Pienten kanssa myös se tärkein, eli turvallisuuden tunne, särkyy jos omahoitaja
paikkaa koko ajan muiden poissaoloja ja sijaisjärjestely ei toimi. Kiintymyssuhde ei kehity."
"Lapsia siirrellään ryhmistä toiseen, mihin toiset lapset reagoivat todella rajusti. Aikuiset uupuvat ylitäysissä ryhmissä ja pedagoginen toiminta jää haaveeksi. Varsinkin siinä ryhmässä, jossa on vajausta, vaaditaan rautaisia hermoja, että päivä sujuu."
"Jos kolmen kasvattajan ryhmässä yksi on poissa, jaetaan "hänen lapsensa" muiden pienryhmiin, eli kaksi muuta ryhmää ovat ylisuuria, jopa kymmenen lasta per kasvattaja. Päivälle suunniteltu askartelu jää tekemättä, ja toiminnan tavoite sille päivälle on tarjota lapselle perushoitoa ja välttää tapaturmia. Ei voida puhua laadusta eikä kehittävästä toiminnasta."
"Hetkellisenkin suhdeluvun ylitys nostaa vaaratilanteiden riskiä merkittävästi. Esimerkiksi tapaturmia on vaikeampi estää, koska ennakointi on vaikeampaa suuremman ryhmän kanssa. Laadukkaan varhaiskasvatuksen ei kuuluisi olla hengissä selviämistä!"
"Suhdeluvut eiväy tietenkään pidä. Jos lapsia hoidossa esim 22 ja joku työntekijä sairastuu, lapsethan ovat silti hoidossa. Silloin tingitään toiminnasta: ohjattu toiminta kärsii tai perutaan ja retket perutaan. Vaikka lapset ovat yli 3-vuotiaita, ovat he silti vielä pieniä, syliä, halia ja huomiota tarvitaan enemmän kuin mihin aika ja aikuiset riittävät. Siirtymätilanteet ovat kaaosta ja hermot kiristyvät niin henkilökunnalla ja lapsillakin."
"Kaikki rukoilee ettei tulisi kipeäksi. Vedetään sillä porukalla, mikä on paikalla. Pomo kiertää sijaisena tarvittaessa. Toiminnasta tingitään. Lapset ovat ikään kuin parkkipaikalla. Toimintaa ei edes ehdi suunnittelemaan."
http://www.vauva.fi/avainsana/meidan-perhe-selvitti-tallaista-lasten-arki-paivakodeissa
Anna ääni lapselle
Kuntavaaleissa 9.4.2017 päätetään suurista asioista: sinun ja lastesi asioista. Monet lasten ja lapsiperheiden kannalta keskeiset palvelut, kuten varhaiskasvatus ja peruskoulu, jäävät sote-uudistuksen jälkeenkin nimenomaan kuntiin. Vaikka taloudellinen tilanne on tiukka, meidän aikuisten on juuri nyt turvattava lapsen hyvä arki. Se on ainoa mahdollisuus varmistaa hyvä tulevaisuus meille kaikille.
Tällaisia esimerkkejä päiväkotien aikuiset kertoivat
"Kovasti sanottuna, yritämme pitää lapset hengissä, perustarpeet."
"Huvittavinta on, että odotetaan laadukasta varhaiskasvatusta ja erilaisia toimintatuokioita silloinkin, kun itsestä tuntuu, että hyvä kun kaikki selvisi päivän hengissä."
"On toisten lasten kiusaamista, johon aikuiset eivät ehdi puuttua tai jota he eivät näe."
"Pihalla oli yksi aikuinen ja 30 lasta, pieni kaatui ja löi päänsä, eikä kukaan tullut auttamaan."
"Ulkona saattaa olla 20 lasta ja yksi aikuinen. Silloin on sattunut esimerkiksi karkauyrityksiä."
"Ulkona lapsi kaatui rappusissa, kolautti päänsä ja tajunta hämärtyi. Aikuisella oli lapsia tilanteessa 13, kaikki alle kolmevuotiaita. Jos lapsia olisi ollut sallitut neljä, olen varma ettei tätä olisi päässyt tapahtumaan."
Pahimpia ovat sosiaaliset tilanteet, kun aikuinen ei ehdi tukemaan tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua lasten leikeissä. Vahvat jyräävät."
"Lapset karkasivat eteisestä pihalle, kun kaksi henkilökunnan jäsentä oli pukemassa muita lapsia."
"Lapsia on kadonnut ja karannut, koska valvonta on pettänyt alimiehityksen vuoksi. On kauheaa huomata yhtäkkiä kaksivuotiaan kadonneen."
"Kiusaamistilanteisiin puuttuminen jää joskus, kun kaikkea ei kerkeä huomata."
Näitä tilanteita tulee jatkuvasti. Lapset hermostuvat ja käyvät levottomiksi, kun emme voi toteuttaa pienryhmätoimintaa yhden aikuisen puuttuessa ja lapsia on samassa tilassa liikaa. Odotusajat siirtymätilanteissa venyvät kohtuuttoman pitkiksi. On lyömistä, potkimista ja tönimistä. Pahimmillaan isompi lapsi on suuttuessaan tönäissyt pienemmän korkealta tuolilta alas, kaatanut maahan ja hyppinyt pienemmän päällä. Tämä on arkipäivää."
"Pienten kanssa myös se tärkein, eli turvallisuuden tunne, särkyy jos omahoitaja
paikkaa koko ajan muiden poissaoloja ja sijaisjärjestely ei toimi. Kiintymyssuhde ei kehity."
"Lapsia siirrellään ryhmistä toiseen, mihin toiset lapset reagoivat todella rajusti. Aikuiset uupuvat ylitäysissä ryhmissä ja pedagoginen toiminta jää haaveeksi. Varsinkin siinä ryhmässä, jossa on vajausta, vaaditaan rautaisia hermoja, että päivä sujuu."
"Jos kolmen kasvattajan ryhmässä yksi on poissa, jaetaan "hänen lapsensa" muiden pienryhmiin, eli kaksi muuta ryhmää ovat ylisuuria, jopa kymmenen lasta per kasvattaja. Päivälle suunniteltu askartelu jää tekemättä, ja toiminnan tavoite sille päivälle on tarjota lapselle perushoitoa ja välttää tapaturmia. Ei voida puhua laadusta eikä kehittävästä toiminnasta."
"Hetkellisenkin suhdeluvun ylitys nostaa vaaratilanteiden riskiä merkittävästi. Esimerkiksi tapaturmia on vaikeampi estää, koska ennakointi on vaikeampaa suuremman ryhmän kanssa. Laadukkaan varhaiskasvatuksen ei kuuluisi olla hengissä selviämistä!"
"Suhdeluvut eiväy tietenkään pidä. Jos lapsia hoidossa esim 22 ja joku työntekijä sairastuu, lapsethan ovat silti hoidossa. Silloin tingitään toiminnasta: ohjattu toiminta kärsii tai perutaan ja retket perutaan. Vaikka lapset ovat yli 3-vuotiaita, ovat he silti vielä pieniä, syliä, halia ja huomiota tarvitaan enemmän kuin mihin aika ja aikuiset riittävät. Siirtymätilanteet ovat kaaosta ja hermot kiristyvät niin henkilökunnalla ja lapsillakin."
"Kaikki rukoilee ettei tulisi kipeäksi. Vedetään sillä porukalla, mikä on paikalla. Pomo kiertää sijaisena tarvittaessa. Toiminnasta tingitään. Lapset ovat ikään kuin parkkipaikalla. Toimintaa ei edes ehdi suunnittelemaan."
http://www.vauva.fi/avainsana/meidan-perhe-selvitti-tallaista-lasten-arki-paivakodeissa
