IVF-hoitoja syksyllä/talvella aloittelevat

Rödluvan onnea!

Itse olen täysin oireeton, ja se vetää "vähän" mieltä maahan, mutta Pieni askel kyllä helpotti vähän oloa muistuttamalla että oireettomiakin raskauden alkuja voi olla.

Noh, katsellaan, ja yritetään vielä pitää pää kasassa seuraavaa mahdollista siirtoa varten, tai edes testaamispäivään asti .

 

Rödluvan onnea!

Itse olen täysin oireeton, ja se vetää "vähän" mieltä maahan, mutta Pieni askel kyllä helpotti vähän oloa muistuttamalla että oireettomiakin raskauden alkuja voi olla.

Noh, katsellaan, ja yritetään vielä pitää pää kasassa seuraavaa mahdollista siirtoa varten, tai edes testaamispäivään asti .

Millon sulla on testaamispäivä Susirouva? Mulla on vasta 3.2 eli yli viikko pitäis jaksaa vielä tätä epätietoisuutta! Toisaalta on ehkä mukavampi, kun on olemassa pieni toivon kipinä

 

Millon sulla on testaamispäivä Susirouva? Mulla on vasta 3.2 eli yli viikko pitäis jaksaa vielä tätä epätietoisuutta! Toisaalta on ehkä mukavampi, kun on olemassa pieni toivon kipinä

Mulla on "jo" 31.1. Minkälaisia tuntemuksia sulla on nyt? Itselläni kun ei juuri mitään, ja laitan loputkin kuvittelun piikkiin, niin enpä kasvata ainakaan tietoisesti pettymyksen maljaa . Mutta oikeasti, ei ole mitään muuta kuin satunnaista tunnetta alavatsassa. Luulisi että olisi jotain jos raskaus olisi alkanut. Miten siis sulla ?

 

Mulla on "jo" 31.1. Minkälaisia tuntemuksia sulla on nyt? Itselläni kun ei juuri mitään, ja laitan loputkin kuvittelun piikkiin, niin enpä kasvata ainakaan tietoisesti pettymyksen maljaa . Mutta oikeasti, ei ole mitään muuta kuin satunnaista tunnetta alavatsassa. Luulisi että olisi jotain jos raskaus olisi alkanut. Miten siis sulla ?

Eipä mullakaan kyllä mitään mainittavia oireita oo. Muutamia vihlaisuja oli alkuviikosta alavatsassa ja oikean munasarjan kohdillla, mutta nekin voi olla Lutinuksen aiheuttamia. Sen verran monenlaista mömmöä on muutenkin pumpattu kroppaan viime viikkoina, ettei pitäis vetää mitään johtopäätöksiä, mutta mielen malttaminen ei oo helppoa

 

Nollla ultra takana ensimmäinen satsi Puregonia vattanahkassa. Annostus 200iu. Limis oli ohkanen kuten asiaan kuuluu ja munarakkulan aihioita oli näkyvissä, et kaikki sinänsä ok. Tuli vaan sellainen olo, et kannaattaako tämä koko homma.. meinaan mulla on kymmenisen kiloa ylipainoa, siis ei mikään merkittävä obesiteetti (ainakaan omasta mielestä), mut on kumminki. Lääkäri vähän meinasi että tuo voi vaikeuttaa koko hommaa. Toki mä itsekin sen tiedän, mut silti suorastaan alkoi veetuttaa, Kun se nyt vaan on niin että tähän hätään en näitä läskejä saa veks ja kaikesta huolimatta haluamme hoitoon. Tällainen mä olen ollut koko taipaleen ajan, eli olis voinut tuonki tokasta jo pikkasen aikasemmassa vaiheessa. Tää lääkäri on kumminki ihana ja tosi asiantunteva, mut kieltämättä tuli sellainen olo, et mikäpä minulla on oikeus hoitoon haluta, pullukalla akkaparalla. Siis en tosiaan kiistä ettenkö tietäis näitä juttuja teoriassa, mut ei maha mitään et vihlas sydämestä. No ei se auta, katotaan mitä hoidot tuo tullessaan. Noh, eipähän ainakaan korkealta putoa jos hoito epäonnistuu. Voipi sitten se pikkupiru tossa olalla kuiskia korvaan, et "ähäkutti läski, mitä sä muka luulit saavuttavas?" Tosi positiiviset on fiilikset ja nää hormoonit ei tilannetta ainakaan helpota.

Kuis nuppuska, oliko sulla hyvä käynti?

 

Onnea plussanneille. Sitä täällä itsekin metsästetään

ON: Siirto oli tänään ja kaikki ne 4, jotka olivat hedelmöittyneet, olivat edelleen mukana. Biologin ja lääkärin mukaan todella harvinaista, ettei katoa käy blastokysti-vaiheeseen mennessä. Mutta mää oon vaan tyytyväinen.
3 meni pakkaseen ja yks kulkee nyt mukana Pitää vaan jännittää vielä 8.2 saakka pysyykö matkassa.

 

Hautomo76: pakko kommentoida, että ei se jännitys vielä siihen mahdolliseen plussaankaan lopu. Nyt jännitetään about 14 päivää, kohta ehkä 9 kk! Pitää selvitä koko raskausaika läpi ja vielä synnyttääkin turvallisesti. Ei ole liian helppoa tämä homma... ja odottavan aika on aina pitkä.

Pitääköhän sitä itsekin tehdä joku testi tässä etukäteen vai odottelisko suosiolla sinne viralliseen päivään (1.2.)? Olis kyllä hienoa, jos saatais joku plussa-aalto päälle, kun niin moni on samoissa vaiheissa! Oliskohan ne prosentit kerrankin meidän puolella eikä vastaan?

 

Täällä odotetaan tätiä kylään että päästäisiin aloittamaan ensimmäinen pas, mutta luulen että tulee menemään ainakin helmikuun puoleen välin yli ennen kuin kyseinen tapahtuma tapahtuu.

 

Jepelis, nyt unohdat tuollaiset! Tiedätkö, voi meistä jokainen miettiä että jos olisin elänyt eri tavalla, niin olisiko tätä lapsettomuusongelmaa sitten ollenkaan. Kyllä nämä hoidot kuuluu meidän kaikkien saada, eikä millään hyvyysmitaleilla ansaita. Nämä ovat muutenkin niin raskaita, että mihinkään tuollaiseen ylimääräiseen syyttelyyn ei kannata lähteä.

Kyllä meilläkin vaikeuttaa ikä, ja yksi hoitaja minulle kerran sanoikin tiuskivaan sävyyn, että miksi et tullut aikaisempaa näihin hoitoihin. No kun en tullut niin en tullut. Syitä on ja hyviä, eikä minun niitä tarvitse selittää. Ei lapsettomuusklinikka mikään tuomion temppeli ole, jossa on oikeus ja tarkoitus tuomita ja rangaista meitä. Heidän velvollisuus on hoitaa meitä nyt tässä tilanteessa. Se, että ikä ja ehkä ylipainokin, plus jotkut muut tekijät alentavat onnistumisprosenttia, mutta näillä mennään.

Laihduttaminen ei todellakaan ole helppoa. Kyllä minunkin pitäisi kai yrittää kaikkea mitkä voisi parantaa raskautumis prosenttia: vyöhyketerapiaa, karkin syönnin lopettamista, lisätä liikuntaa...mutta en vaan saa tehtyä tuota kaikkea. (Mangu, onnistuitko muuten siinä makean syönnin lopettamisessa?).

Itse ainakin uskon että pienilläkin teoilla voi olla jo positiivista merkitystä, eli vaikka et sitä painoa jaksa nyt pudottaa, niin entä jos yrität tehdä pari pientä muutosta ruokatottumuksiisi? Ainoastaan pitkän aikavälin vaikutusta ajatellen siis. Esim jogurtti sisältää valtavasti sokeria, kouralisen, eikä siis söisi sitä enää ollenkaan, tms. Tai joisit ison lasillisen vettä ennen jokaista ateriaa, niin tulee nopeammin kylläiseksi (En nyt tiedä yhtään tapojasi tai tottumuksiasi). Ja jos et nyt pysty tai halua, niin et pysty. Ei sinulla edes tosiaan ole merkittävää ylipainoa, ja hoitoihin olet yhtä oikeutettu kuin kaikki muutkin!

 

Jepelis: Ei helkutti voi olla noin pimee lääkäri. Siis mulla on yli 20kg ylipainoa ja olen silti hoidoissa. Olen saanut nyt toki tänän talven aikana 6kg pois mutta silti ylipainoa on vaikka muille jakaa. Minulle minun painosta on sanottu että jos puotan 10% asia voi korjaantua, mutta hoitoja ei missään nimessä ole sanottu epäonnistuvan painon vuoksi. Joten en usko että sinun 10kg vaikuttavat mihinkään. Unohda siis tykkönään tuollaiset ajatukset sillä ylipainoisia äitejä on maailma pullollaan. Ei pyöreys ole rikos. Ja esiintyy lapsettomuutta myös ihanne painoisten ihmistekin parissa, vaikke he kuinka liikuvat ja elävät terveellisesti. Lapsettomuus on kortti jonka osumista pakasta omalle kohdalle ei voi valita, eikä sitä voi myöskään estää.

 

Sekin on aika jännä juttu, että vaikka tekisikin kaiken, mitä neuvotaan just niinkuin neuvotaan, niin silti ei näytä onnistuvan. Laihdutin itse ylimäräisen reilun 10 kiloa pois tuossa toista vuotta sitten, korkean rasvaprosentin eteen olen yrittänyt liikkua enemmän ja tehdä lihasvoimaharjoitteita, että selviäisi sitten siitä raskaudesta paremmin. Ruoasta olen jättänyt pois teen, inkiväärin, savukalat ja graavilohet ja sinihomejuustot yms. jo valmiiksi, että jos alkio nyt sattuisi istahtamaan paikalleen, niin ei sitten mikään mihin itse voin vaikuttaa ole esteenä.
Ikävin on se, kun aiemmin kävin vapaaehtoistyössä eläintalolla ja nyt en sinne uskalla mennä tautivaaran vuoksi (amebiaasia toistuvasti, joka aiheuttaa keskenmenon). Että onhan tämä projekti aika rajoittava.

Mutta kun ei alkiot näytä istahtavan, vaikka suurinpiirtein kävelisin käsilläni, jos sitä suositeltaisiin Että ties mistä se sitten onkin kiinni, ketkä meistä on onnekkaita ja missä vaiheessa.

Mutta silti minua on jotenkin helpottanut tähän saakka se, että on ollut aina jotain mitä itse "omin käsin" olen voinut parantaa. Nyt vaan ei ole enää mitään sellaista korjattavaa jäljellä enkä silti raskaudu. Jotenkin tyhjä olo, kun tähän saakka on voinut laittaa tahtonsa ja energiansa jonkun asian muuttamiseen, mikä on oman itsen varassa ja nyt ei ole mitään enää jäljellä. Oma ruumiini ei vain suostu "tottelemaan" tahtoani enkä tiedä miten oikein suhtautuisin asiaan.

Ikää on kertynyt (37), mutta olen siitä itselleni antanut synninpäästön, ensimmäinen mies halusi enemmän lasta luonnollisin keinoin kuin jatkaa avioliittoa ja nykyinen mies löytyi vasta muutama vuosi sitten. Lisäksi sairastuin vielä tuossa välissä vakavammin ja meni aikaa ennen kuin lapsiprojekti voitiin aloittaa. Mutta kyllä raivostutti, kun yhdellä toisella palstalla yksi kirjoitti siitä, kuinka väärin on kun 35-40-vuotiaille vielä korvataan hoitoja. Kuulemma on oma vika jos ei ole lasta tuohon mennessä hankkinut. Mutta niinhän se on, ettei toinen ihminen tiedä toisen kärsimystä kun ei sitä itse ole kokenyt. Se on niin helppo sanoa, että hanki lapset nuorena tai laihduta. Toki siihen voi pyrkiä, mutta ei se niin helposti ole toteutettavissa.

Pahimmalta tuntuu nyt, kun tuolta kohdusta se joku ihmeen kysta/polyyppi löytyi, että josko se nyt sitten aiheuttaa toimenpiteitä ja estää seuraavat ICSI:t. Enkä voi mitään tehdä asialle. Ahdistavaa.

Tuohon laihtumiseen sanoisin, että kannattaa tehdä pieniä muutoksia vähitellen. Tehdä vaikka lista niistä ruokavalion ongelmakohdista ja keskittyä aina yhteen kohtaan kerrallaan. Ja kun tekee mieli syödä jotain typerää, niin pakottaa itsensä odottamaan 15 minuuttia ja sen ajan keskittyy ajattelemaan sitä kuinka paljon sitä lasta haluaa saada. Ja jos sen jälkeen vielä haluaa syödä sen herkun, niin syö sitten ja seuraavalla kerralla yrittää tiukemmin.

Kaikkea ei voi muuttaa kerralla, mutta todistettavasti se laihduttaminen onnistuu, kun on riittävän suuri motivaation. Ruokavalion muuttaminen on kuitenkin hemskatin vaikeaa ja onnistuu paremmin jos sitä tekee vähän kerrassaan ja vähitellen laihtuminen on muutenkin terveellisempää.

Lisätään nyt vielä, että tuota painoa tärkeämpi on minun käsitykseni mukaan rasvaprosentti. ihanteellinen rasvaprosentti oli yhden felicitaksen lääkärin mukaan 26-28%. Periaatteessa 10 kilonkin ylipaino voi vaikuttaa, jos on sen mallinen, että rasvaprosentti nousee liian korkeaksi. Mulla on 40 %:n rasvaprosentti kun oli 5 kiloa enemmän painoa kuin nyt, joten en edes uskalla ajatella mitä se oli silloin kun oli se reilu 10 kiloa ylipainoa. Puoli vuotta sitten kävin mittauttamassa ja oli laskenut 34%, ja tänään käyn uudestaan. paino on sama, mutta olen liikkunut enemmän, joten toivon, että oltaisiin 30%:n kieppeillä, mikä olisi jo riittävä. Mutta jollain toisella voi olla paljon enemmän painoa ja silti siitä painosta on lihasta paljon suurempi osa eikä se haittaa. Toisaaltahan taas liian matala rasvaprosentti estää ovulaation, samaisen lääkärin mukaan alle 22 :ssa monet naiset lakkaavat ovuloimasta ja jos lukee erilaisia palstoja netissä, niin monellahan pidetään ihanteellisena rasvaprosenttina jotain 20:tä, joka tapauksessa alle 25:ttä. Joten naisessa pitää olla rasvaa riittävästi, se vaan on ihan yksilöllistä, että mikä paino se kullakin on se normaalipaino.

Mutta en sitten tiedä, onko tämäkin hifistelyä, onhan niitä ylipainoisiakin naisia, jotka on raskautuneet ihan normaalisti, samoin alipainoisia. Toisaalta, jos ei helposti raskaudu, niin ehkä näillä asioilla on siinä tapauksessa merkitystä?

 

Kyllä niin hienosti kirjoititte kaikki että on pakko komppaa =)

Mä olen mielessäni miettinyt kaikkia näitä poppakonsteja mitä on olemassa ja tosiaan en "harrasta" niistä mitään, siis miettinyt pitäisi jotain ekstraa tehdä.

Mutta jos oikeasti omaa terveelliset elämäntavat : pyrkii nukkumaan säännöllisesti, ei käytä liikaa alkoholia, syö monipuolisesti, yrittää liikkua edes hyötyliikunnan muodossa, niin kyllä se tuntuu enemmänkin olevan tuurista kiinni se raskautuminen kuin muusta! Joskus tulee tarpeeksi hyviä alkioita, toisinaan ei.

Kaikkiin tilastoihinhan voi laittaa jotkin keskiarvot ja ideaaliset seikat mutta kuitenkin ne ovat vain tilastoja. Jos niistä oikeasti olisi jotain merkittävää etua, niin kai niitä painotettaisiin enemmän, viitaten myös susirouvan lääkärin/ biologin kerrontaan. Kaikille meille kovasti tsemppiä tähän rumbaan =)

 

Jepelis elä anna tuon lääkärin kommentin masentaa sun mieltä. Mä olen sitä mieltä, että yksi tärkeä tekijä näissä hoidoissa ja niiden onnistumisessa on oma mielentila ja fiilis. Koita pitää se korkealla ja mieli positiivisena Ja se on jännä miltä kantilta ylipainoasiaakin katsoo, mulla oli paha ylipaino n.5v sitten, laihdutin tuolloin 30kg ja sitä ylipainoa jäi varmaan joku 7kg, joka on nyt pysynyt sen 5v. Mua taas lääkärit kehuu kauheasti, eikä mainitse mitään jääneistä 7kg:sta. Ja jos miettii että mun ja sun "ylipainon" ero on 3kg, niin on aika jännä että mun painoa kehutaan ja sulle mainitaan taas täysin eri kantilta.

Ja sulla on eka hoito menossa, eikö vaan? Menet nyt tämän hoidon täysillä, jos ei tärppää, sitten voit mahdollisen hoitotauon aikana laihdutella, jos itsestäsi siltä tuntuu. Mun on paino heiluillut hoitojen aikana aikalailla. Urheilu jää ajoittain vähemmälle, ainakaan muniksia kasvatellessa ja alkioita "hautoessa", en oo ite rajummin urheillut. Ja sitten aina menkkojen alettua, lohtunamia ja -jätskiä on kulunut!!

Joten mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että kannat kilosi ryhdikkäästi ja ajattelet sitä lopputulosta Tsemppiä :heart:

Mulla oli eilen kanssa eka ultra ja kaikki näytti siltä mitä pitää. Eka gonal-f pistetty jälleen. Mä sellasta ihmettelin illalla kotona, että mun annos on 150 ja sama oli lyhyessä kaavassa, jossa oli kuitenkin se oma hormonitoiminta taustalla. Onko täällä ketään jolle tehty sekä lyhyt että pitkä kaava, onko annosmäärä ollut merkittävästi eri? Mulla ei oo mitään hyperinriskiä tms.

 

Hei juttelin apteekin työntekijän kanssa särkylääkkeistä ja hän sanoi että burana ja ibumax vaikuttaa jo raskaaksi tulemisen mahdollisuuksiin ja suositteli syömään ennemmin panadolin tapaisia. Oletteko te kuuleet moisesta? Minua itseäni jäi mietityttämään että miten pitkä vaikutteisia ne sitten ovat lapsen saannin kannalta.

 

Tilannepäivitys DPO 13 pp10, viiva ON vahvistunut, oih!!:heart::heart::heart: Melkeinpä vois tirauttaa itkun sen kunniaksi:heart:



PS. Palaan kommentoimaan kun työkiire hellittää

 

Hei juttelin apteekin työntekijän kanssa särkylääkkeistä ja hän sanoi että burana ja ibumax vaikuttaa jo raskaaksi tulemisen mahdollisuuksiin ja suositteli syömään ennemmin panadolin tapaisia. Oletteko te kuuleet moisesta? Minua itseäni jäi mietityttämään että miten pitkä vaikutteisia ne sitten ovat lapsen saannin kannalta.

Mä joudun syömään buranaa hormonaalisiin pääkipuihin aika paljon. Kun kyselin lääkäriltä milloin voin tuota syödä ja milloin koittaa pärjätä panadolilla (se ei auta yhtä hyvin) niin lääkäri totesi, että burana saattaa ohentaa kohdun limakalvoa eli noin viikkoa ennen punktiota olisi hyvä siirtyä buranaan.
Toisena kyllä totesi, ettei kovasta pääkivusta pidä kärsiä, eli sen mukaan ottaa lääkettä että pärjää.

Jos sulle auttaa panadol niin se on koko ajan "sallitujen" listalla!

 

Sanonpa sanasen tähän "lääkäri sanoi että olen lihava" -keskusteluun: ensinnäkin, Jepelis ei sanonut että lääkäri olisi väittänyt hoitojen epäonnistuvan ylipainon takia, vaan "Lääkäri vähän meinasi että tuo voi vaikeuttaa koko hommaa", ja niinhän asia on. Ylipaino, oli sitä sitten paljon tai vähän, voi vaikeuttaa raskaaksi tuloa. Minkä verran se sitä tekee vai tekeekö, on täysin yksilöllistä. Ja jos ylipainoa on niin paljon että sen voi lääketieteessä määritellä sairaalloiseksi, hoitojen onnistuminen on jo niin epätodennäköistä että on perusteltua edellyttää ylipainon hoitamista ensin. Raskaus- ja synnytysriskitkin ovat isoja sairaalloisen ylipainoisilla. Mun mielestä on ihan oikein ja asianmukaista kertoa potilaalle mitä vaikutusta ylipainolla voi olla, ihan yhtä lailla kuin kertoo mitä vaikutusta hoitamattomalla kilpirauhasen vajaatoiminnalla voi olla. Toki asian kuulemisesta voi tulla ja tuleekin paha mieli, mutta vitutus ei muuta tosiasioita (jos muuttaisi, meillä olisi kaikilla tsijoona vauvaa ). Eikä ylipainosta sitäpaitsi pysty toiselle huomauttamaan niin ettei toinen tuntisi itseään huonoksi ja epäonnistuneeksi, koska meille naisille on sisäänrakennettu semmoinen syyllisyys- ja huonommuusmylly ettei ole tosikaan. Ja lääkärin nimittäminen pimeeksi siitä hyvästä - kuten joku täällä teki - on yksinomaan lapsellista. Itsellänikin on 10-15 kg ylipainoa, ja tiedän kyllä että se pitäisi saada pois. Toki se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta eivät lääkäritkään väitä että se olisi helppoa, ihmisiä hekin ovat - ja usein hiukan tukevia naisia :kieh: Eli älä Jepelis masenna itseäsi turhaan tästä asiasta, painonpudotus on vaikeaa mutta kuitenkin ihan mahdollista, ja onneksi sulla - ja mulla - sitä ei ole niin paljon että se väistämättä vaikuttaisi raskaaksituloon. Hoitoihin ollaan onneksi oikeutettuja kuitenkin.

Ja rasvaprosenttimittauksesta sen verran että mikään nykyään kaupallisessa käytössä oleva mittausmenetelmä ei ole luotettava. Virhelähteitä on aivan liikaa muusta kehonkoostumuksesta, ihon pintarakenteesta ja erilaisista sähkönjohtavuusominaisuuksista eli mm. sen hetkisestä kosteudesta jne jne johtuen. Muuten olen samaa mieltä krisulin kanssa että pienin askelin on paras edetä. Toi vinkki että ajattelee kuinka paljon lasta haluaa kun herkkuhimo iskee on hyvä

Jensar, hyvältä näyttää!!!

 

Jepelis, älä anna tuon masentaa, jos ylipainoa ei ole niin paljon että se olisi merkittävä haitta terveydelle, tuskin se on ainoa syy silloin lapsettomuushoitojen epäonnistumiseen tai vaikeutumiseenkaan. Yhtä hyvin hoito voi epäonnistua mistä tahansa muustakin syystä tai ihan vaan huonosta tuurista tai sattumasta. Hyvä on tiedostaa kuitenkin että niin kuin mikä tahansa muukin sivutekijä, kuten merkittävä sairastuminen tms, voi ylipaino yhtälailla haitata tai jopa estää hoidon onnistumisen. Itselläni oli ongelma liian alhaisen painon ja liian vähäisen ravinnon saanti ensimmäisen IVF:n aikaan. Liekö huono tulos ollut osaltaan niistäkin kiinni kun toisessa hoidossa olin korjannut elämäntapoja ja tuloskin oli merkittävästi parantunut. Tsemppiä hoitoon ja luottavaisin mielin eteen päin, tuo 10 kg on toisaalta semmoinen hyvä määrä karistaa pikku hiljaa, itse sain parissa vuodessa aikanaan n.10 kg pois ja ne jäivät onneksi pysyvästi, tuosta on nyt 4 vuotta aikaa =)

Hautomolle onnea hyvästä siirtoyksilöstä!!

Nuppuska: Mun ymmärtääkseni kaavan pituus ei vaikuta hormoniannoksen suuruuteen, lyhyellä kaavalla lähinnä ajoitukseen ei voi vaikuttaa, pitkällä voi ja sen etu voi olla enemmän tasakokoisia folleja, kuin lyhyessä taas voi olla vähän heittoakin folleissa. Ja siinä lyhyessäkin on ne jarrut mukana jo ennen kuin follit ovat merkittävästi kasvaneet. Jokseenkin näin lääkäri sanoi mulle kun mietittiin kaavan pituutta. Mulla sitten lyhyemmällä oli kuulemma helpompi kontrolloida määrää, eli ei tullut liikaa.

Tsemppiä muille piinaajille tasapuolisesti!!:wave:

 

simpli, johkunen, mulle taas lääkäri suoraan on sanonut, että panadolissa pitäisi pidättäytyä mahd paljon. Jos jotain muuta ottaa, niin ei missään nimessä useampana päivänä peräkkäin. Hyvin harvakseltaan oon ottanut migreeniin, mutta yllättäen tuo migreenikin näyttää olevan sillä lailla psykologista, että siihen on nyt toiminut 2 parasetamolia (pureskeltuna!) ja lepo. Mutta näihin on varmaan eri kantoja ja ehkä se riippuu sitä, miltä se limakalvo sitten näyttää yms.

Kävin muuten tänään uudestaan tuossa kehonkoostumusmittauksessa ja oli rasvaprosentti laskenut 31:een prosenttiin, mikä on jo ihan riittävä. Paino myös pari kiloa matalampi kuin vuosi sitten, BMI 19,7, joten laihtua ei enää saa. Kovasti olen puoli vuotta kuntoillut ja lihasmassa oli noussut sitten huimat 200 grammaa Mutta näissä mitoissa olisi nyt tarkoitus sitten pysytellä ja ylläpitää kuntoa.

rödluvanille sanoisin, että miulla on mitattu tuo rasvaprosentti ensin rtg-DEXA:lla, jonka kyllä pitäisi olla jo ihan tarkka. Sen jälkeen on mitattu uusimmalla Inbodylla ja tulokset on samanlaiset kyllä ollut. Vanhalla inbodyllakin on mitattu, mutta se näytti ihan pieleen. Olen kyllä ymmärtänyt, että tuo rtg-mittausmenetelmä on ihan luotettavana pidetty. Uusin inbody on myös jo hyvinkin luotettava.

 

Heissan ja kiitos ihanista kirjoituksista ja sanoista muruset! :hug::flower: Onneksi itselläkin meni se harmitus eilisen aikana pois. Mä tosiaan olen itsekin tiennyt et hyvä ois näistä 20:stä sokeripaketista eroon päästä, mut helpommin sanottu kuin tehty. Mä olen suht kova hyötyliikkumaan, harrastan itämaista tanssia jne, mut se vaan on kun illalla tuo jääkaapin sisältö houkuttaa. Ja vielä kun aviomiehenä on läpipasko himourheilija joka voi syödä mitä vaan, on lopputulos tässä. Se on niinku kaava et kun esikon saa nukkumaan, me rojahdetaan soffalle ja melkein yhdestä suusta pääsee: "mitä sitä sitten syödään?" Ja sitten sitä syödään. Nyt sanoinki hälle et ei meidän tota tarvi lopettaa, mut oikeesti alkaa kiinnittää huomiota siihen mitä syödään. 30:ksi asti itsekin pysty syömään aika huolettomasti, mut sitten nuo kilot on hiipineet kuin varkain. Ja vielä kun on Pcos ja kilpparivajaatoiminta niin avot. Mut nyt pitää ryhistäytyä ja koitan olla antamatta tämän vaikuttta positiiviseen fiilikseen. Toivotattavasti tämä hoito toisi mukanaan ainakin mukavan saaliin muniksia vaikka ite raskautuminen ei tapahtuisikaan. :/

Mä opiskelen tällä hetkellä terkkariksi ja musta oli jännä kun farmakologian luennolla mein luennoitsija sanoi, et uusimpien tulosten mukaan toi Ibuprofeiini ei oliskaan niin suuri mörkö raskautumisessa/raskaana olemisen aikana. Tokihan on niin että kaikkea lääkkeitä kannattaa käyttää harkiten, mut mut. Et (jos en ihan väärin muista) raskauden loppukolmanneksella sitä tulisi välttää. Pitäs ihan terveysportista kädä kurkkaan et miten se nyt olikaan.

Mut kiitos kaikille vielä kerran kauniista sanoista. Saitte hyvälle tuulelle ihanat! Tsemppiä kaikille ja mukavaa alkavaa viikonloppua.

Ugh, olen puhunut ja oman napani kaivellut.

 

Mä opiskelen tällä hetkellä terkkariksi ja musta oli jännä kun farmakologian luennolla mein luennoitsija sanoi, et uusimpien tulosten mukaan toi Ibuprofeiini ei oliskaan niin suuri mörkö raskautumisessa/raskaana olemisen aikana. Tokihan on niin että kaikkea lääkkeitä kannattaa käyttää harkiten, mut mut. Et (jos en ihan väärin muista) raskauden loppukolmanneksella sitä tulisi välttää. Pitäs ihan terveysportista kädä kurkkaan et miten se nyt olikaan.

Oli pakko vielä puuttua tähän kipulääkekeskusteluun. Joissakin Euroopan (ja muuallakin) maissa juuri parasetamoli on se raskauden aikana kielletty lääke ja tiettyjen tulehduskipulääkkeiden käyttö raskauden aikana sallitaan tarvittaessa. Ihan siis tieteellisten tutkimusten perusteella. En tarkoita sitä, että Suomessa oltaisiin väärässä, koska parasetamoli sallitaan vaan että KAIKKIEN kipulääkkeiden/lääkkeiden kanssa yleensä kannattaa käyttää harkintaa raskauden aikana. Se, mikä tutkimustulosten perusteella on vaaratonta nyt, voi olla vuoden päästä vaarallista. Toki todelliseen tarpeeseen lääkkeitä on pakko käyttää. Mutta esimerkiksi kivun hoidossa kannattaa yrittää lääkkeettömiä keinoja ensin.

 

Onnea kaikille plussanneille:heart:
Antaa taas hirmusesti toivoa näitten hoitojen onnistumisen suhteen kun huomaa että niitä plussia oikeesti tulee!!!

Mulla alkaa nyt sitten se 2.IVF hoito 8.2 synarelalla ja ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Maaliskuun alussa on siis punktio suunnilleen.
Onko muita samassa rytmissä eläviä?

Mulle yksityisellä puolella lääkäri sano tuosta buranasta että älä käytä, voi tosiaan estää raskautumista. Joten olen ottanu panadolia tarvittaessa, mutta yrittäny tosiaan vältellä kaikkia lääkkeitä eli viime hädässä vaan ottanu!

 

Heippa tähänkin ketjuun!
Olen loistanut poissaolollani täältä jonkin aikaa, koska vajavaisten "kärryilläpysymiskykyjeni" takia päätin keskittää vähäisen kirjoitteluni pääasiassa tuonne "Ensimmäistä lastaan odottavat yli 35v." Käyn kyllä taustailemassa jonkin verran niin tässä kuin muissakin ketjuissa....

ON: plussasin toissapäivänä, pp11, ja verikoe varmisti asian=) Mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma, kuten kaikki hyvin tiedämme, mutta kaikesta huolimatta tää on mulle tosi iso juttu, koska häivähdystäkään siitä toisesta viivasta en tähän asti ollut ikinä saanut

Suuret onnittelut plussan saaneille, eikös ainakin Jensarilla taida tällainen tilanne olla päällä=)

Lisäksi voin vaan todeta, että hyviä kannanottoja ja puheenvuoroja täällä on virinnyt tän Jepeliksen painoaiheisen kirjoituksen tiimoilta! Jokainen meistä varmasti yrittää parhaansa tällä kivikkoisella polulla; mitä tulee näihin seikkoihin, joihin voi yrittää itse vaikuttaa. Alituista itsensä kanssa kilvoitteluahan nää hoidot on...
Susirouva, sä taisit kysellä, onko mun herkkulakko pitänyt...täytyy myöntää, että tänään sorruin pieneen askiin salmiakkia, koska jostain syystä iskenyt erityinen himo tähän aineeseen, joka tietty sekin kuuluu rajoitettujen ruoka-aineiden listalle, kuinka ollakaan.
Listasin tuolla toisella palstalla muutamia tässä siirrossa muuttuneita tekijöitä ja mainitsin myös tuon herkkulakon...lähinnä siitä syystä, jonka krisulikin mainitsi: eli mua on jotenkin helpottanu näitä hoitoja läpikäydessä, että yritän itse kokeilla kaiken maailman keinoja avittamaan näitä hoitoja. Sanoisin, että mun herkkulakko on pikemmin aloitettu hiljentämään "sisäistä dialogiani":kieh: Itsellä paino on ollu aina "normaalirajoissa", mutta pitkin elämääni olen korvannut makealla ns. "oikean ruoan" syömistä ja se enemmän tai vähemmän itseäni on häirinnyt...tän herkkulakon siivellä olen muutenkin yrittänyt syödä terveellisemmin, koska ajattelin ennen tätä 4.siirtoa, että kävipä näiden hoitojen kanssa kuinka tahansa, niin tää ruokailuun liittyvien elämäntapojen tarkistaminen saa mut voimaan paremmin niin fyysisesti kuin henkisesti. Tosin, on mulla aikaisemminkin elämässäni ollut näitä "muutoksen tuulia", mutta jossain vaiheessa lipsahtaa vanhoille raiteille. Täytyy myöntää, että tää "toinen viiva" antaa kyllä lisäpontta tällä kertaa...

Päivä vaan ja hetki kerrallansa....

 

Jepelis: Munkin mieheni on ikilaiha läpipaskoja. Ja syö vielä herkkuja joka päivä. Hankaloittaa hieman omaa painonhallintaa mut oon oppinut aika hyvin sulkemaan silmistäni pois sen syömiset. Ugh.

Mangu76: Onnea plussasta!

ON: Tulehdusarvot tänään selvästi laskusuunnassa, ja olokin jo oikeastaan normaali. huomenna kakkosultra. Tänään 6 päivä Puregonia, ja on tuntunut aina välillä sellaista pientä vihlontaa alavatsalla ja lantiossa, muuten ei oireita.

 

Jepelis: Löysin niin itse siun kirjoituksista. Okei tää menee kaka jutuiksi joten ken haluaa välttää älköön lukeko.

Miehet ovat oikeasti läpipaskojia, meillä ainakin. Syö mitä haluaa ja milloin haluaa ja suoli toimii kellon tarkasti, eikä ikinä ongelmia sen kanssa. Mie luulin ettei mieheni paino ikinä nouse yli tietyn laki pisteen mutta sain todistaa toisin, mutta ei hän mikään lihava vieläkään ole vaan normaali.Toisin on asian laita minulla. Miulla jos tekee tulpan suolisto niin saattaa mennä viikko etten tee mitään ja silloin on vasta kipeä ja paisunut olo. Kutsun sitä muumeiluksi, koska muumeilla ei ole pyllyreikää. Kaikki herkut jota syön näkyy aika lailla heti puntarissa ja sen takia en halua leipoa kun mussutan napaani kaiken sen minkä olen leiponutkin. Sain 6 kg tippumaan kun pienensin ruuan määrää ja se myös tuntuu, vatsalaukkuni on pienentynyt ja sellainen turvonneisuus on vähentynyt. Mieheni syö tosin nyt minulta jäävän ruuan joten hänen viime aikainen painon nousu voi johtua siitäkin. Täytyy sanoa että ummetuksesta toisinaan kärsivänä olen kokeillut vaikka mitä poppaskonsteja, mutta sellaista kultaista keskitietä ei tunnu löytyvän kasviksien määrän lisäämisestä huolimatta.