Mua ottaa niin päähän. Tulkaa vaan haukkumaan ja sanomaan, että pitää tehdä niin kuin mies haluaa. Ottaa silti päähän!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kiki"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kiki"

Vieras
Joo lyhyestiu vaan. Tahtoisin toisen lapsen, mies ei. En ole pakottanut, enkä suostutellut. Tänään vähän vihjasin, että toisen tahtoisin niin miestä alkaa ahdistamaan. Eikä todella halua toista kun on kuulema ihanaa kun on omaa elämääkin taas. Ja tiedän nyt, että kaikki vastaa, että pitää tehdä niin kuin mies tahtoo kun toista ei saa pakottaa-

Mutta kun meidän suhteessa se olen minä joka aina kaikkeen saa suostua. Tulisi nyt edes tässä vastaan.

Muuten on ihana isä ja hyvä mieskin.
 
Lapsi tosiaan on sellainen asia, jota ei voi ihan oman pään mukaan parisuhteeseen hankkia.

Mutta kyllä mä silti ymmärrän sun vatutuksesi. Jos mun mieheni ilmottaisia että lapsilukumme on nyt tässä ja piste, niin melko värikkääksi saattaisi meno muuttua.

Jos miehen kanta on ja pysyy, on vaihteohtoja tasan kaksi. Ota tai jätä.
 
Lopeta sinäkin kaikki suostuminen. Ei ole pakko suostua mihinkään. Parisuhde on toisen kunnioittamista ja kompromisseja. Jos toinen ei sitä ymmärrä niin ei toisenkaan tarvi mihinkään suostua.
 
Helvetti soikoon, jos mä olisin sun mies niin mielummin ottaisin eron kuin lisää lapsia.
olemassa oleva on rakas,mutta lisää ei tuu ikinä ei se niin kivaa oo että ryhtyisin uudestaan alusta kaikkeen.
 
[QUOTE="vieras";25493710]Lopeta sinäkin kaikki suostuminen. Ei ole pakko suostua mihinkään. Parisuhde on toisen kunnioittamista ja kompromisseja. Jos toinen ei sitä ymmärrä niin ei toisenkaan tarvi mihinkään suostua.[/QUOTE]

Tottahan tämä. Olen vaan tosi väsynyt siihen, että toinen on aina kaikessa "oikeassa". On siis oikeasti ihana mies ja meillä menee hyvin. Nyt on vaan niin, että olen tosiaan usean vuoden joustanut miehen jutuissa ja tosiaan aiemmin puhuttiin kahdesta lapsesta ja nyt musta tuntuu siltä kuin mies kääntäisi mulle selkänsa tässä asiassa. Ja siiten vielä muka piloillaan sanoi, että johan sä olet 30 v. Tekee sitten kuulema sen toisen jonkun nuoremman kanssa. Ihan piloillaan sanoi ja varmaan olisi pahoillaan jos tietäisi, että pahoitin siitä mieleni. En vaan jaksa alkaa vääntämään tästä.
 
Voi olla hyvinkin että kun annat hänelle hetken aikaa viettää sitä rauhallisempaa elämää, voi mieskin alkaa toisen mahdollisuutta miettimään.

Miksi hetinyt?
 
Lapsi tosiaan on sellainen asia, jota ei voi ihan oman pään mukaan parisuhteeseen hankkia.

Mutta kyllä mä silti ymmärrän sun vatutuksesi. Jos mun mieheni ilmottaisia että lapsilukumme on nyt tässä ja piste, niin melko värikkääksi saattaisi meno muuttua.

Jos miehen kanta on ja pysyy, on vaihteohtoja tasan kaksi. Ota tai jätä.


Totta puhut. ketään ei voi pakottaa. Mä olen nyt vaan niin soppani keittänyt että en voisi miestä jättääkään kun hänen takiaan olen hänen kotimaahansa muuttanut. Ja en tosiaan siis ole miestäni muutenkaan jättämässä. On oikeasti kunnon mies. Hiton ompäinen vaan.
 
Toivottavasti mies muuttaa mielensä. Ja mä ymmärrän että sua vituttaa, vaikka tiedätkin toimivasi oikein.

Mun miehen mielestä yksi lapsi oli aikoinaan passeli määrä. Nyt lapsia on kaksi, kolmas tulossa, eikä olla varmoja jääkö se edes tähän. Niin se mieli voi vuosien varrella muuttua :)

Mulle on ollut tärkeää saada enemmän kuin vain yksi lapsi. Jopa niin tärkeää, että olisin saattanut erota jos olisi käynyt toisin. Ehkä. En tiedä. Ei onneksi koskaan tarvinnut asiaa ihan oikeasti miettiä, kun ekana kohtalo päätti toisin ja sitten mies päätti toisin.
 
[QUOTE="kiki";25493752]Tottahan tämä. Olen vaan tosi väsynyt siihen, että toinen on aina kaikessa "oikeassa". On siis oikeasti ihana mies ja meillä menee hyvin. Nyt on vaan niin, että olen tosiaan usean vuoden joustanut miehen jutuissa ja tosiaan aiemmin puhuttiin kahdesta lapsesta ja nyt musta tuntuu siltä kuin mies kääntäisi mulle selkänsa tässä asiassa. Ja siiten vielä muka piloillaan sanoi, että johan sä olet 30 v. Tekee sitten kuulema sen toisen jonkun nuoremman kanssa. Ihan piloillaan sanoi ja varmaan olisi pahoillaan jos tietäisi, että pahoitin siitä mieleni. En vaan jaksa alkaa vääntämään tästä.[/QUOTE]

Onko ihan oikeasti ihana, jos jyrää sinut aina oman tahtonsa mukaan ja todella rumasti sanottu tuo, että tekee lapsen nuoremman naisen kanssa. Olisiko vakavan juttelun paikka. Jos vaikka kysyt mieheltäsi minkälaisena näkee teidän elämän vaikka kolmen vuoden kuluttua.
 
[QUOTE="Vieras";25493762]Voi olla hyvinkin että kun annat hänelle hetken aikaa viettää sitä rauhallisempaa elämää, voi mieskin alkaa toisen mahdollisuutta miettimään.

Miksi hetinyt?[/QUOTE]

Ei nyt heti nyt tarvitsekaan, mutta kun toinen ei voi edes keskustella asiasta, kun "ahdistaa" ja tästä ei sen takia enää voi puhua. Ja ollaan tosiaan jo päälle kolmikymppisiä. Lapsi on siis kohta 4 v, joten miehellä on muutaman vuosi tässä jo aikaa ollut.
 
Toivottavasti mies muuttaa mielensä. Ja mä ymmärrän että sua vituttaa, vaikka tiedätkin toimivasi oikein.

Mun miehen mielestä yksi lapsi oli aikoinaan passeli määrä. Nyt lapsia on kaksi, kolmas tulossa, eikä olla varmoja jääkö se edes tähän. Niin se mieli voi vuosien varrella muuttua :)

Mulle on ollut tärkeää saada enemmän kuin vain yksi lapsi. Jopa niin tärkeää, että olisin saattanut erota jos olisi käynyt toisin. Ehkä. En tiedä. Ei onneksi koskaan tarvinnut asiaa ihan oikeasti miettiä, kun ekana kohtalo päätti toisin ja sitten mies päätti toisin.

Melko lailla mun näppiksiltäni tämä teksti. Ja tismalleen samatta tapaa ajattelen tuosta eroasiasta.
 
[QUOTE="kiia";25493823]mä ymmärrän miestäsi,en sua.[/QUOTE]

Ok, tahtoisitko selventää, että miksi ymmärrät miestäni etkä minua. Olisi kiva päästä miehen ajatusmaailmaan sisää.
 
En oikeasti tahdo erota miehestäni ja kuten sanottu ei se edes olisi niin helppoa. Olen iäkseni sidottu tähän maahan lapsemme takia ja vaikka täällä onkin hyvä asua ei minulla eromme jälkeen olisi täällä ketään muuta kuin muutama työkaveri ja lapsemme.

Mutta ottaa vaan niin päähän se että mun ylitse jyrätään kaikessa ja ihan oikeasti en ole miestäni mihinkään pakottamassa. Mutta kyllä nyt näin tärkeästä asiasta täytyy keskustella eikä vaan sanoa, että ei voi kun ahdistaa. Mua ahdistaa se, että keskustelun sijaan mies pelaa tappopeliä netissä naapurin kanssa ja mä roikun valittamassa yksin netissä.
 
[QUOTE="kiki";25493841]Ok, tahtoisitko selventää, että miksi ymmärrät miestäni etkä minua. Olisi kiva päästä miehen ajatusmaailmaan sisää.[/QUOTE]

no yövalvomiset, kuukausia/vuosia jatkuvat pyllypesut, kitinä milloin mistäkin,se kun mitään ei saa tehä rauhassa. yks vielä menee,mut kahta en ikinä haluais.

Kaikki menisi vaikeammaksi,ruokapöydässä ja nukkumaan mennessä pelleilyt astuisikuvaan,sisarustappelut, jos ja kun molemmat heittäytyy samaan aikaan hankalaksi. omaa aikaa ois paljon vähemmän, ja ois muutenkin kaikinpuolin hankalampaa.

Mielummin nautin siitä että voin tehä muutakin ja silti lapsi saa riittävästi aikaani, en todellakaan edes 10miljoonasta aloittaisi koko rumbaa alusta ja olisi vuosia sidottu täyttämään koko ajan toisen tarpeita. Sitäpaitsi haluan nukkua :) En kaipaa yhtään yöherätyksiä enään. selvenskö? ison lapsen kanssa on ihan jees elämä,mut vauvat ja pikkulapset on aika vaativia. ja just se että kaikki alkaisi alusta menisi taas 10v että oltas tässä samassa pisteessä niin että elämä ois helppoa.

En siis voi ymmärtää miksijoku haluaa useamman lapsen, mutta ymmärrän hyvin jos yhdessä on ollut tarpeeksi
 
[QUOTE="kiia";25493949]no yövalvomiset, kuukausia/vuosia jatkuvat pyllypesut, kitinä milloin mistäkin,se kun mitään ei saa tehä rauhassa. yks vielä menee,mut kahta en ikinä haluais.

Kaikki menisi vaikeammaksi,ruokapöydässä ja nukkumaan mennessä pelleilyt astuisikuvaan,sisarustappelut, jos ja kun molemmat heittäytyy samaan aikaan hankalaksi. omaa aikaa ois paljon vähemmän, ja ois muutenkin kaikinpuolin hankalampaa.

Mielummin nautin siitä että voin tehä muutakin ja silti lapsi saa riittävästi aikaani, en todellakaan edes 10miljoonasta aloittaisi koko rumbaa alusta ja olisi vuosia sidottu täyttämään koko ajan toisen tarpeita. Sitäpaitsi haluan nukkua :) En kaipaa yhtään yöherätyksiä enään. selvenskö? ison lapsen kanssa on ihan jees elämä,mut vauvat ja pikkulapset on aika vaativia. ja just se että kaikki alkaisi alusta menisi taas 10v että oltas tässä samassa pisteessä niin että elämä ois helppoa.

En siis voi ymmärtää miksijoku haluaa useamman lapsen, mutta ymmärrän hyvin jos yhdessä on ollut tarpeeksi[/QUOTE]



Ok. Mieheni ajattelee varmasti pitkälti samalla tavalla. Paitsi, että minä olen kaikki yöherätykset hoitanut ja ollut pitkiäkin aikoja lapsen kanssa kahden kun mies on ollut keikoilla. Varmaan ehkä ajattelee mua ja munkin jaksamista tässä, mutta mä jotenkin luulin, että kun aikoinamme puhuttiin kahdesta lapsesta niin se tarkoitti tosi elämässäkin kahta lasta.

Mun kaikki sukulaiset ja ystävät asuu Suomessa ja ihan siksikin varmaan haluaisin kaksi lasta. Itsekästä kyllä, mutta omaa yksinäisyyttä estämään.

Mutta totta puhut siinä, että lasten kanssa on rankkaa ja joskus sitä omaa elämää ei ole. Mä vaan kaipaisin sitä vauva-aikaa ja joo yöheräilyjäkin.
 
[QUOTE="kiki";25493752]Tottahan tämä. Olen vaan tosi väsynyt siihen, että toinen on aina kaikessa "oikeassa". On siis oikeasti ihana mies ja meillä menee hyvin. Nyt on vaan niin, että olen tosiaan usean vuoden joustanut miehen jutuissa ja tosiaan aiemmin puhuttiin kahdesta lapsesta ja nyt musta tuntuu siltä kuin mies kääntäisi mulle selkänsa tässä asiassa. Ja siiten vielä muka piloillaan sanoi, että johan sä olet 30 v. Tekee sitten kuulema sen toisen jonkun nuoremman kanssa. Ihan piloillaan sanoi ja varmaan olisi pahoillaan jos tietäisi, että pahoitin siitä mieleni. En vaan jaksa alkaa vääntämään tästä.[/QUOTE]

Kuulostaa ihan meidän tilanteelta, tosin kädenvääntö oli kolmannesta lapsesta. Mä olin alusta asti sanonut haluavani kolme, mies ei kuulemma "ollut kuullut" sitä ennenkuin sitten kun oli kaksi ja kolmannen aika, rupesin oikein kunnolla asiasta vääntämään (mitä sitä taistella asiasta joka ei ole ajankohtainen...?) Joka tapauksessa, totesi, että jos kolmannen lapsen joskus saa niin sitten jonkun toisen kanssa. No, tervemenoa vaan.

Mulla oli ihan sairas vauvakuume, ja lopputulos oli se, että joko me hankittiin kolmas yhdessä, tai olis tullut avioero ja mä olisin hankkinut kolmannen inseminaation kautta...
 
[QUOTE="kiki";25493999]Ok. Mieheni ajattelee varmasti pitkälti samalla tavalla. Paitsi, että minä olen kaikki yöherätykset hoitanut ja ollut pitkiäkin aikoja lapsen kanssa kahden kun mies on ollut keikoilla. Varmaan ehkä ajattelee mua ja munkin jaksamista tässä, mutta mä jotenkin luulin, että kun aikoinamme puhuttiin kahdesta lapsesta niin se tarkoitti tosi elämässäkin kahta lasta.

Mun kaikki sukulaiset ja ystävät asuu Suomessa ja ihan siksikin varmaan haluaisin kaksi lasta. Itsekästä kyllä, mutta omaa yksinäisyyttä estämään.

Mutta totta puhut siinä, että lasten kanssa on rankkaa ja joskus sitä omaa elämää ei ole. Mä vaan kaipaisin sitä vauva-aikaa ja joo yöheräilyjäkin.[/QUOTE]

No uskon että miehesi ei ole tahalleen johtanut sinua harhaan, hänkin on varmasti ollut sitä mieltä ett ä2on ihan sopiva määrä,mutta hänellä ei varmaankaan ollut ihan realistista käsitystä siitä mitä se lapsiperhe-elämä on. Kyllä minäkin lapsettomana ajattelin että 2-3ois sopiva,mut mieli muuttui :D

Yksi on sopiva :)
 
Kuulostaa ihan meidän tilanteelta, tosin kädenvääntö oli kolmannesta lapsesta. Mä olin alusta asti sanonut haluavani kolme, mies ei kuulemma "ollut kuullut" sitä ennenkuin sitten kun oli kaksi ja kolmannen aika, rupesin oikein kunnolla asiasta vääntämään (mitä sitä taistella asiasta joka ei ole ajankohtainen...?) Joka tapauksessa, totesi, että jos kolmannen lapsen joskus saa niin sitten jonkun toisen kanssa. No, tervemenoa vaan.

Mulla oli ihan sairas vauvakuume, ja lopputulos oli se, että joko me hankittiin kolmas yhdessä, tai olis tullut avioero ja mä olisin hankkinut kolmannen inseminaation kautta...

Miten teille sitten kävi? Anteeksi, että urkin. Just nyt ottaa niin paljon päähän, että teklis mieli heittää pillerit rioskinn miehelle sanomatta. Siis en todellakaan ole niin tekemässä, mutta mieli tekisi tehdä jotakin asialle.

Täytyy yrittää saada aikaan keskustelu aiemmasta ja miehen kommentista kun olen rauhoittunut. Mulla on vaan pahamieli ja tuntuu siltä että mua on vedätetty.
Vaikka ei mies tietenkään tahallaan ole ilkeä.
 
Minäkin aattelin nuorena, että kuutisen lasta olis kiva. No, yksi on, ja se on sopivasti. Sen jaksoin suunnilleen kunnialla mutta toinen menisi yli jonglöörintaitojeni.

Oletko tullut ajatelleeksi, että kaksi lasta riippuvaisella äidillä vieraassa maassa voi olla yksinäisempää sinulle kuin yksi, joka kasvaa sinuun kiinni toisella tapaa? Jos nyt itsekkyyslinjalle lähdetään? Et voi hankkia lapsia sillä oletuksella, että niistä on sitten sinulle seuraa ja oma lauma. Sellaiseen työhön synnytetyt lapset ottavat etäisyyttä, jos vain uskaltavat. Et ole silloin heidän äitinsä, vaan lapsensa. Sellainen käy raskaaksi lapsille.

Et voi laittaa miehesi syyksi sitä, jos et itse jostain enemmän tai vähemmän hyvästä syystä ota omaa tilaasi. Jos sinä et sitä tee, mies täyttää reviirisi itse. Et tule saamaan tilaa enempää vaikka miten ympäröisit itsesi lapsilla - paitsi tosiaan jos mies päättää antaa sinulle omankin tilansa.
 
Mun on kyllä nyt pakko sanoa, että en ole tehnyt lastani riippuvaiseksi minusta. Hän on iloinen pieni olento, joka viihtyy pk:ssa, saa yökyläillä usein isovanhemmillaan täällä ja on muutenkin sosiaalinen tapaus. Totta kai lapseni saa elää omaa elämäänsä ja muutta toiseen maahankin isona. Mielestäni on kuitenkin ihan kohtuullista toivoa itselleen jälkeläisiä ja jopa isompaa perhettä jos omaa sukua ei muuten ole olemassa/ympärillä. tietenkin kohtuuden ja terveyden rajoissa.
 
Ja miten saan mieheltä enemmän tilaa? En ole tossukka ja meillä on muuten tasapuolinen suhde, mutta miehen työ ja harrastukset ovat aina sellaisia joihin joudun sovittamaan elämäni, että arki pyörii. Mies totta kai antaa minulle mahdollisuuden harrastaa omiani, mutta hänen harrastuksensa ovat ensisijalla. Olisi myöskin itsekästä alkaa perumaan myönnytyksiäni nyt kuyn olen jo niihin suostunut. en vaan tahtoisi myöntyä tässä asiassa, en ainakaan näin helpolla.
 
[QUOTE="kiki";25494071]Miten teille sitten kävi? Anteeksi, että urkin. Just nyt ottaa niin paljon päähän, että teklis mieli heittää pillerit rioskinn miehelle sanomatta. Siis en todellakaan ole niin tekemässä, mutta mieli tekisi tehdä jotakin asialle.[/QUOTE]

Me sovittiin sitten, että "yritetään" noin puoli vuotta, jos sinä aikana ei tule, niin sitten saa jäädä tulematta. Mies ei kyllä ollut erityisen innostunut "yrittämään", eka kuukausi meni ilman mitään mahiksia... Eli puoliväkisin sain hänet sitten hommiin. Noh, me ollaan ilmeisesti aika hedelmällisiä, eli miehen vastahakoisuudesta huolimatta mä tulin raskaaksi noin 1.5 kk ennen määräajan umpeenmenoa.

Kyllä hän edelleenkin asiasta vihoittelee. Mutta ilmeisesti on kuitenkin perhe on tärkeämpi kuin lasten määrä, eli ei hän ole tästä mihinkään lähdössä. Ja myönsi itse asiassa tänään, että on meillä kuitenkin asiat aikas hyvin.

Ymmärrän muuten aika hyvin tuon ulkomailla asumis-jutun. Me ei kumpikaan olla kotoisin tästä maasta, missä me asutaan, eikä mun mies ole suomalainenkaan. En ole hankkinut lapsia omaksi seurakseni, mutta jotenkin on ollut sellainen olo, että koska me asutaan maassa, missä muuta sukua ei ole (ja muutenkin suku on pieni molempien puolelta), niin olisi kiva lapsillekin että olisi edes sisaruksia. Ja tämä ei siis tarkoita sitä, että eivät "saisi" muutta minne sielu sietää kun ovat aikuisia. Ennemminkin oletan, että muuttavat jonnekin muualle. Joko Suomeen, miehen kotimaahan, tai neljänteen maahan. Se on sitten heidän oma päätöksensä.
 
[QUOTE="vieras";25493785]Onko ihan oikeasti ihana, jos jyrää sinut aina oman tahtonsa mukaan ja todella rumasti sanottu tuo, että tekee lapsen nuoremman naisen kanssa. Olisiko vakavan juttelun paikka. Jos vaikka kysyt mieheltäsi minkälaisena näkee teidän elämän vaikka kolmen vuoden kuluttua.[/QUOTE]

Ihan samaa mieltä. Kaikkea muuta kuin ihana kun tuollaista sontaa päästää suustaan eikä tajua edes loukkaavansa. Jos on kahdesta lapsesta ollut aiemmin puhetta niin otat sen asian puheeksi rohkeasti vain. Sanot että sinä haluat toisen lapsen ja ensimmäisellesi sisaruksen. En ymmärrä nykyajan ihmisten mukavuudenhalua ja itsekkyyttä. Miehesi sitä juuri on. Hänenkö itsekkyytensä takia lapsenne pitäisi jäädä ilman sisarusta???
 
Ihan samaa mieltä. Kaikkea muuta kuin ihana kun tuollaista sontaa päästää suustaan eikä tajua edes loukkaavansa. Jos on kahdesta lapsesta ollut aiemmin puhetta niin otat sen asian puheeksi rohkeasti vain. Sanot että sinä haluat toisen lapsen ja ensimmäisellesi sisaruksen. En ymmärrä nykyajan ihmisten mukavuudenhalua ja itsekkyyttä. Miehesi sitä juuri on. Hänenkö itsekkyytensä takia lapsenne pitäisi jäädä ilman sisarusta???

Mielensähän saa muuttaa milloin vain, vai meinaatkom että naimisiin mennessä sovitut kolme lasta tehdään vaikkei toinen haluaisikaan. Tai voihan toinen tulla ajatuksiin että ei halua lapsia ollenkaan.
Entä jos nainen päättääkin yhden jälkeen että ei varmasti enää koskaan, niin isänkö pitää vaan tyytyväisenä siihen vaikka miten haluaisi isomman perheen?

Kyllä nuo lapsenhankkimisasiat ovat aina yhteisiä päätöksiä ja jos tulee erimielisyys, niin sitten onkin hankalampi juttu. Sitten pitää vaan laittaa asiat puntariin ja tehdä päätöksiä eikä katkeroitua ja vihoitella puolisolle lopun elämää..
 

Yhteistyössä