Mikään ei muuten ole kamalampaa kuin hoitohenkilökunta

Kyse on potilaista, ei asiakkaista.

Asiakas on aina oikeassa, asiakas saa tilata haluamansa tuotteen tai palvelun - mutta potilaaseen nämä asiat eivät päde.

Juuri tuo väärä oletus, että potilas olisi sama asia kuin asiakas kaupassa, hotellissa, tms aiheuttaa monia pettymyksiä. Turhia pettymyksiä.

Se, että potilasta pitää kohdella hyvin myös silloin kun tämä on väärässä ja vaatii jotain mikä ei ole toteutettavissa, on tottakai selvää. Kohtuuden rajoissa. Jos menee haistattelun ja uhkailun puolelle, niin osoitetaan ovea ja toivotetaan tervetulleeksi takaisin sitten kun on oppinut käyttäytymään.

Onks nyt taas kyse potilaista? Kun mä opiskelin 80-luvulla, niin silloin puhuttiin potilaista eikä asiakkaista. Jossain vaiheessa - en enää muista minä vuonna - meille töissä toitotettiin, että potilaat ovat asiakkaita, terveydenhuollon asiakkaita.

*muoks* Niin ja että sairaalat tuottavat terveydenhuollon palveluita. Tuli eri yksiköihin palvelujohtajiakin ja alettiin puhua hoitoketjujen sijasta palveluketjuista. Joskus vuonna 2000?

 

Miksi pitäisi?

Kaupasta saa sitä mitä pyytää, jos sitä on tarjolla ko. liikkeessä.

Sairaalassa homma ei toimi niin - vaikka jotkut potilaat niin luulevat.

Tottakai pitää olla ystävällinen ja kohtelias, mutta potilaan on syytä pitää mielessä se, että nyt ollaan sairaalassa eikä viiden tähden hotellissa tai sekatavarakaupassa joista saa valita haluamansa tuotteen tai palvelun kun siitä kerran maksaa. Että sille, miksi hoitaja saattaa sanoa ei, on ihan oikeasti hyvä syy. Ei asioita kovinkaan usein silkasta vittumaisuudesta kielletä, siksi että haluttaisiin potilasta pompotella.

Ikuisia valituksen aiheita on esim. Kelan taksikorvaukset - "siis mikset sä nyt muka voi kirjoittaa sellaista?". No siksi, että itse Kela on antanut ehdot siitä kenelle saa kirjoittaa ja kenelle ei. Toinen usein kuultu on että "Mulla on tää polvikin kipeenä, voisiksä kuvata sen samalla kun täällä kerran oon?" - En ikävä kyllä voi, koska siihen ei ole lähetettä. "Kerro nyt ne mun eilisen tutkimuksen tulokset kun ne kuitenkin näet siitä koneelta" - niin saatan nähdäkin, mutta kun en voi kertoa, saat tulokset lääkäriltäsi sitten ensi viikolla kun sulla on vastaanottoaika. Jne. Aika iso osa tajuaa asian kun sen heille selittää, mutta aina on niitäkin jotka vänkää, kitisee, ruikuttaa, suuttuu, ovat tuohtuneita siitä että he eivät saa mitä haluavat, eivätkä ollenkaan tajua että nyt ei olla kylpylälomalla tai Stockmannilla vaan perkele sairaalassa.

No ei se nyt aina kaupassakaan mene ihan noin. Eihän esim päihtyneillekään myydä alkoholia tai alaikäiselle tupakkaa. Ja jos ajatellaan muita aloja kuin ruokakauppaa, niin kyllähän muutenkin puhutaan asiakkaista, vaikkei heille ihan kaikkea voi myydäkään. Esimerkiksi vakuutuksia koskevat tietyt ehdot, joitakin matkoja ei voi myydä ilman viisumia, apteekissa ei myydä reseptilääkkeitä ilman reseptiä, parturi ei tee permanenttia erittäin huonokuntoisiin hiuksiin jne.

 

Onks nyt taas kyse potilaista? Kun mä opiskelin 80-luvulla, niin silloin puhuttiin potilaista eikä asiakkaista. Jossain vaiheessa - en enää muista minä vuonna - meille töissä toitotettiin, että potilaat ovat asiakkaita, terveydenhuollon asiakkaita.

Potilaista on puhuttu ainakin -09 asti kun mä alalle eksyin.

 

Potilaista on puhuttu ainakin -09 asti kun mä alalle eksyin.

Okei

 

Onks nyt taas kyse potilaista? Kun mä opiskelin 80-luvulla, niin silloin puhuttiin potilaista eikä asiakkaista. Jossain vaiheessa - en enää muista minä vuonna - meille töissä toitotettiin, että potilaat ovat asiakkaita, terveydenhuollon asiakkaita.

*muoks* Niin ja että sairaalat tuottavat terveydenhuollon palveluita. Tuli eri yksiköihin palvelujohtajiakin ja alettiin puhua hoitoketjujen sijasta palveluketjuista. Joskus vuonna 2000?

Niin tätä minäkin tarkoitin, en siis ihan hakoteillä ollut. Sattuneesta syystä luin muutamia artikkeleita ja ohjeistuksia terveydenhuoltohenkilökunnalle ja niissä puhuttiin nimenomaan asiakkaan kohtaamisesta ja asiakaspalvelusta (taisi olla vähän ennen vuosituhannen vaihdetta) .

 

Miksi pitäisi?

Kaupasta saa sitä mitä pyytää, jos sitä on tarjolla ko. liikkeessä.

Sairaalassa homma ei toimi niin - vaikka jotkut potilaat niin luulevat.

Tottakai pitää olla ystävällinen ja kohtelias, mutta potilaan on syytä pitää mielessä se, että nyt ollaan sairaalassa eikä viiden tähden hotellissa tai sekatavarakaupassa joista saa valita haluamansa tuotteen tai palvelun kun siitä kerran maksaa. Että sille, miksi hoitaja saattaa sanoa ei, on ihan oikeasti hyvä syy. Ei asioita kovinkaan usein silkasta vittumaisuudesta kielletä, siksi että haluttaisiin potilasta pompotella.

Ikuisia valituksen aiheita on esim. Kelan taksikorvaukset - "siis mikset sä nyt muka voi kirjoittaa sellaista?". No siksi, että itse Kela on antanut ehdot siitä kenelle saa kirjoittaa ja kenelle ei. Toinen usein kuultu on että "Mulla on tää polvikin kipeenä, voisiksä kuvata sen samalla kun täällä kerran oon?" - En ikävä kyllä voi, koska siihen ei ole lähetettä. "Kerro nyt ne mun eilisen tutkimuksen tulokset kun ne kuitenkin näet siitä koneelta" - niin saatan nähdäkin, mutta kun en voi kertoa, saat tulokset lääkäriltäsi sitten ensi viikolla kun sulla on vastaanottoaika. Jne. Aika iso osa tajuaa asian kun sen heille selittää, mutta aina on niitäkin jotka vänkää, kitisee, ruikuttaa, suuttuu, ovat tuohtuneita siitä että he eivät saa mitä haluavat, eivätkä ollenkaan tajua että nyt ei olla kylpylälomalla tai Stockmannilla vaan perkele sairaalassa.

Tälle peesi. Tai että tullaan "matkojen päästä" päivystykseen ei niin kiireellisen vaivan takia soittamatta ja sitten ollaan naama mutkalla kun sinne päivystykseen ei pääsekään. Kieltämättä joskus vastata päivystyksessä puhelimeen kun sinne soitetaan asioista joiden selvittely kuuluu johonkin ihan muuhun paikkaan. Välillä tuntuu että ihmisillä on terveydenhuollon puhelinnumeroista ainoastaan se päivystyksen numero ja sieltä kysytään kaikki. Esim jos vaikka pitäisi varata aikaa ajokorttitodistusta varten niin ensimmäisenä asiasta kysytään päivystyksestä. Pitäis jo järkikin sanoa että todistusasiat kuuluu johonkin ihan muuhun kuin päivystykseen mutta kun ei viitsitä edes ottaa selville puhelinnumeroa missä asia voitaisiin hoitaa. Tai että yhtään ei malteta seurata mihin suuntaan se vaiva kehkeytyy vaan heti kun on esim kaaduttu ja vähän takamusta nitkautettu niin rynnätään sinne päivystykseen "tarkistuttamaan" ettei vaan mitään ole sattunut. Ja sit kun hoitaja joutuu vähän toppuuttelemaan niin siitäkös herneet menee nenään.

 

Olen ollut potilaana useita kertoja enkä ole koskaan ymmärtänyt tuota empaattisuuden ihannoimista sairaanhoitajien tai lääkärien kohdalla. Erityisesti empaattiset lääkärit ärsyttää, jotka kaiken sen lässytyksen alta eivät osaa kunnolla tuoda ikäviä faktoja esiin esim. riskien suhteen. Sairaanhoitajilla empaattisuus ei ole ihan yhtä pahasta, mutten heidänkään kohdalla sitä kaipaa. En tarvitse mitään henkistä hellimistä kuin pieni lapsi. Kunhan vain hommat hoituvat sairaanhoitajien kanssa, niin on aivan sama missä suunnassa heidän suupielensä ovat. Poikkeuksena nämä tapaukset, jotka alkavat soveltamaan yhteisiä sopimuksia. Toimimaan esim. lääkityksen suhteen oman päänsä mukaan. Heitä on onneksi harvassa.

 

Hoitajien palkat ovat nousseet moninkertaisesti muihin palkkoiin verrattuna, samoin kuin lääkärien. Suuret ikäluokat halusivat varmistaa että heillä on hoitajia. Varmaan pelkäsivät että omat laspet eivät hoida, kun ei heillekään omat lapset ole mitään merkinneet.

Suuret palkat ovat saaneet aikaan sen, että ne joille varma työ ja iso palkka ovat tärkeintä, ovat hakeutuneet hoitajiksi.

 

Tälle peesi. Tai että tullaan "matkojen päästä" päivystykseen ei niin kiireellisen vaivan takia soittamatta ja sitten ollaan naama mutkalla kun sinne päivystykseen ei pääsekään. Kieltämättä joskus vastata päivystyksessä puhelimeen kun sinne soitetaan asioista joiden selvittely kuuluu johonkin ihan muuhun paikkaan. Välillä tuntuu että ihmisillä on terveydenhuollon puhelinnumeroista ainoastaan se päivystyksen numero ja sieltä kysytään kaikki. Esim jos vaikka pitäisi varata aikaa ajokorttitodistusta varten niin ensimmäisenä asiasta kysytään päivystyksestä. Pitäis jo järkikin sanoa että todistusasiat kuuluu johonkin ihan muuhun kuin päivystykseen mutta kun ei viitsitä edes ottaa selville puhelinnumeroa missä asia voitaisiin hoitaa. Tai että yhtään ei malteta seurata mihin suuntaan se vaiva kehkeytyy vaan heti kun on esim kaaduttu ja vähän takamusta nitkautettu niin rynnätään sinne päivystykseen "tarkistuttamaan" ettei vaan mitään ole sattunut. Ja sit kun hoitaja joutuu vähän toppuuttelemaan niin siitäkös herneet menee nenään.

Kaikissa terveyskeskuksissa ei nuo puhelinnumerot ole kovin selkeitä. Tavallaan siis ymmärrän, että soitetaan päivystykseen, jos kerran sellainen numero löytyy. Mutta ymmärrän myös sen, että ei sinne todellakaan kuulu soittaa. Jos mun pitäisi varata aika terveyskeskukseen, niin joutuisin soittamaan Vantaan kaupungin keskukseen. Ei mulla ole hajuakaan, mihin ajanvarausnumeroon mun pitäisi soittaa..niitä kun on kaupungin sivuilla tuossa Myyrmäen tk:ssa useita.

 

[QUOTE="hmmm";25486776]Hoitajien palkat ovat nousseet moninkertaisesti muihin palkkoiin verrattuna, samoin kuin lääkärien. Suuret ikäluokat halusivat varmistaa että heillä on hoitajia. Varmaan pelkäsivät että omat laspet eivät hoida, kun ei heillekään omat lapset ole mitään merkinneet.

Suuret palkat ovat saaneet aikaan sen, että ne joille varma työ ja iso palkka ovat tärkeintä, ovat hakeutuneet hoitajiksi.[/QUOTE]

Iso palkka? Saan 3-vuorotyöstä käteen kuussa n.1900-2000€, eikä tuo kyllä mun mielestä ole millään tavalla iao palkka suhteessa työaikoihin ja työhön itseensä. Tyhmä on se, joka näihin hommiin pelkän rahan takia hakeutuu.

 

että oma lapseni oli pari vuotta sitten yliopistollisen sairaalan lasten kirurgisella osastolla. Ja siellä sitä vasta oli leipiintyneitä hoitajia. Vaikka lapsi oli jo sen verran iso, että antoi tehdä kaikki tarvittavat toimenpiteet, ettei siitä ainakaan tarvinnut hermostua. Mutta ei mitään myötätunnon osoituksia.
Nyt lapsi on ollut saman sairaalan osastolla, jossa hoidetaan myös aikuisia potilaita ja täytyy sanoa, että kaikki hoitajat ja lääkärit ovat olleet todella ystävällisiä.

 

Kaikissa terveyskeskuksissa ei nuo puhelinnumerot ole kovin selkeitä. Tavallaan siis ymmärrän, että soitetaan päivystykseen, jos kerran sellainen numero löytyy. Mutta ymmärrän myös sen, että ei sinne todellakaan kuulu soittaa. Jos mun pitäisi varata aika terveyskeskukseen, niin joutuisin soittamaan Vantaan kaupungin keskukseen. Ei mulla ole hajuakaan, mihin ajanvarausnumeroon mun pitäisi soittaa..niitä kun on kaupungin sivuilla tuossa Myyrmäen tk:ssa useita.

Niin kyllä minäkin sen ymmärrän että joskus ei tosiaan ole aina niin selvää että mihin pitäisi soittaa mutta joskus se turhauttaa kun tulee tunne että ihmiset eivät viitsi edes ottaa selvää että mikähän se numero sinne ajanvaraukseen esim olisi. Tai että asia koskee selkeästi vaikka röntgeniä niin soitetaan päivystykseen. Varsinkin silloin jos olet työvuorossa yksin ja tulee paljon puheluita ja muut hommat päälle niin pistää turhauttamaan kun ns. turhia soittoja tulee. Meillä on nimittäin puhelinjärjestelmä jossa jokaiseen puheluun on soitettava takaisin.

 

Minä en ole kaivannut tätä ihannoimista, että hoitaja on "sisar hento valkoinen", joka tekee työtä kutsumuksesta. Mulle riittää asiallinen ja ystävällinen suhtautuminen, etenkin kun itse on asiallisesti ja ystävällisesti kysynyt apua. Se että ollaan jo valmiiksi nyrpeänä ja tiuskitaan vastaukseksi, se on asiatonta. Tämä on tuntunut kohtuuttomalta, juuri tuolla vuodeosastolla. Hoitajia pitäisi ymmärtää, että tekevät raskasta työtä. Mutta voisi sitä vähän yrittää ymmärtää kuolevan ihmisen omaistakin, jolla on hätä läheisensä puolesta, saako tämä sitä kipulääkettä tarpeeksi, ettei turhaan tarvitse viime hetkiä kärsiä. Siinä ei kaipaa mitään ylimääräistä kiukuttelua hoitajalta.

 

Niin kyllä minäkin sen ymmärrän että joskus ei tosiaan ole aina niin selvää että mihin pitäisi soittaa mutta joskus se turhauttaa kun tulee tunne että ihmiset eivät viitsi edes ottaa selvää että mikähän se numero sinne ajanvaraukseen esim olisi. Tai että asia koskee selkeästi vaikka röntgeniä niin soitetaan päivystykseen. Varsinkin silloin jos olet työvuorossa yksin ja tulee paljon puheluita ja muut hommat päälle niin pistää turhauttamaan kun ns. turhia soittoja tulee. Meillä on nimittäin puhelinjärjestelmä jossa jokaiseen puheluun on soitettava takaisin.

Mutta löytyykö nuo röntgenin ja muiden numerot helposti jostakin? Varsinkin vanhemmilla ihmisillä voi ihan oikeasti olla vaikeuksia selvittää, mihin numeroon pitäisi soittaa. Mä olen käyttänyt julkisen terveydenhuollon palveluita viimeksi joskus viime vuosituhannella eikä mun mielestä silloinkaan ollut kovin helppoa puhelinluettelosta löytää oikeaa numeroa. Varsinkaan, jos ei ihan tarkkaan tiennyt, mihin asiasta pitäisi soittaa. Tämä ei tietenkään ole hoitajien vika vaan potilasinformaatiota voisi jotenkin parantaa, jotta puhelut eivät tulisi väärään paikkaan.

 

Potilaista on puhuttu ainakin -09 asti kun mä alalle eksyin.

No vaihtelee sitten ilmeisesti paikkakuntakohtaisesti, koska mun aikanani taas painotettiin, että potilaat on nimenomaan ASIAKKAITA, potilas-sana oli melkeimpä tabu... vaikka sitä kyllä kentällä kuitenkin käytettiin...

 

Oma kokemus hoitohenkilökunnasta (sairaalat, terveyskeskukset, yksityiset lääkäriasemat) on olleet ainoastaan neutraaleja. Mieleen ei ole jäänyt montaa superhyvää muttei montaakaan kamalaa hoitajaa tai lääkäriä. Kerran soittaessani Päijät-neuvoon (paikallinen ajanvaraus- ym. puhelin), jäin suustani kiinni hoitajan kanssa ja pälätimme kymmenen minuuttia asian vierestä Kerran taas hoitaja lähes löi luurin korvaani, minulla olisi ollut vielä asiaa.

Itse odotan hoitohenkilökunnalta inhimillisyyttä. Nyrpeä naama ei tunnu kivalta, kun en ole hakeutunut lääkäriin muita kiusatakseni. Nyrpein kohtelu on tullut labrasta yleensä, paras synnäriltä.

 

No en ehkä lukenut tarkasti, kun nous niskavillat pystyyn tosta eika lauseenpätkästä... Mutta joo, oletko miettinyt, että ne kyrsiintyneet ei välttämättä ole edes niitä työhönsä leipääntyneitä, vaan jo ihan perusluonteeltaan vittumaisia? Että vaikka tekisivät mitä, olisivat samanlaisia k-päitä. Siihen työhön harvemmin kukaan leipääntyy, ainakaan erikoissairaanhoidossa ja akuuttipuolella, enemmänkin sitä vaan väsyy siihen alituiseen rumbaan, liian isoihin potilasmääriin ja ylitöihin sekä kiireeseen. Vaaditaan vaan, eikä mitään saa takaisin. Tai ainoa, mitä sai takaisin oli potilailta saatu palaute, mutta ei sekään yksinään siinä ammatissa ketään kyllä pidä, tai ei mua ainakaan.

Sen vielä haluan sanoa, että kun teille osuu mukava hoitaja hoitamaan tai omaisianne, niin muistakaahan kiittää. Enkä tarkoita, että pitäis mitään ylistyssanoja alkaa sadella, mutta se pieni kiitos auttaa sitä hyvää hoitajaa kummasti jaksamaan seuraavaan vuoroon.

Niin, mun mielestä kiittäminen kuuluu ihan perustapoihin ja kiitän aina kun lähden. Ja varmaan moni ihan perusihminen tapaa sanoa kiitos ja hei.

Mä en nyt ymmärrä miksi joka toinen hoitaja on täällä keuhkoamassa että potilaat on niin kauheita, ei noudata ohjeita ja vaatii sitä sun tätä, kun kyse ei todellakaan ollut siitä. Ja kamalaa katsoa kun riepotellaan jotain vanhusta joka hermostuneena vaan naureskelee eikä todellakaan omalla toiminnallaan ansaitse mitään tylyä kohtelua. Ja tätä oli paljon. Ei se ole potilaan vika että on kiire ja ylitöitä, sen myös huomaa naisvaltaisella alalla että pomolle ei uskalleta purkaa mitään vaan se purataan sitten asiakkaisiin/ työkavereihin.

 

[QUOTE="vieras";25487957]Niin, mun mielestä kiittäminen kuuluu ihan perustapoihin ja kiitän aina kun lähden. Ja varmaan moni ihan perusihminen tapaa sanoa kiitos ja hei.

Mä en nyt ymmärrä miksi joka toinen hoitaja on täällä keuhkoamassa että potilaat on niin kauheita, ei noudata ohjeita ja vaatii sitä sun tätä, kun kyse ei todellakaan ollut siitä. Ja kamalaa katsoa kun riepotellaan jotain vanhusta joka hermostuneena vaan naureskelee eikä todellakaan omalla toiminnallaan ansaitse mitään tylyä kohtelua. Ja tätä oli paljon. Ei se ole potilaan vika että on kiire ja ylitöitä, sen myös huomaa naisvaltaisella alalla että pomolle ei uskalleta purkaa mitään vaan se purataan sitten asiakkaisiin/ työkavereihin.[/QUOTE]

Ja höpönlöpön! Mun tuntemat sh:t on kyllä olleet suoraselkäisiä, oman arvon tuntevia ja potilaat huomioonottavia ihan kaikki! Varmasti sanottiin pomoille, jopa lääkäreille, kun jokin asia ärsytti. Kukaan heikompi ei nimittäin sillä alalla pitkälle pötki.

Sun mainitsema "riuhtominen" ei varmaan johdu mistään muusta kuin siitä, että hoitajat ei ehtis tekemään työajan puitteissa pakollisia toimia, jos ne yrittäis toimia äärimmäisen hellästi joka asiassa. Esim. dementikot voi olla tosi aggressiivisia ja joku vaipanvaihto ei vaan onnistu, jos et puoliväkisin käännä potilasta ja pakota jalkoja auki. Ole hyvä vaan ja käy joskus kokeilemassa....

 

Asiakas/potilas/asukas/kuntoutuja/tutkittava. Kaikki ovat nimityksiä palvelujen saajille sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Esim. asiakkaista puhutaan koti(sairaan)hoidossa, potilaita hoidetaan erikoissairaanhoidossa sairaaloissa ja perusterveydenhuollossa tk:ssa, asukkaita ovat esim. hoivaosastoilla tai palvelutaloissa asuvat, kuntoutuja saa vaikkapa kuntoutuspoliklinikan tai -osaston palveluja ja tutkittavaksi voidaan nimittää ihmistä, jolle tehdään esim. työhyvinvoinnin perustutkimus tai muunlainen työkunnon selvitys.

 

Potilaan/asiakkaan/asukkaan/omaisen epäasialliseen/kaltoinkohteluun pitää aina puuttua ja jos kokee että se on niin räikeää ja vakavaa pitää siitä tehdä valitus. Vaikka hoitajalla olisi huono päivä, tuplavuoro, hankala esimies, riidellyt miehensä kanssa ennen töihin lähtöä ei se saa hoitotyössä näkyä eikä se saa vaikuttaa vuorovaikutustilanteisiin eikä kohtaamiseen toisen ihmisen kanssa. Ikävistä fiiliksistä puhutaan työyhteisössä.
On todella ikävää selvittää omaisen tai sen potilaan/asiakkaan/asukkaan kanssa tilanteita jossa hoitaja on käyttäytynyt epäasiallisesti. Että saat korjattua/unohdettua yhden ikävän hoitokokemuksen joudut tuottamaan kymmenen hyvää kokemusta.
Tosin viime vuosina olen huomannut että on lisääntynyt sellainen asiakasryhmä jota on todella vaikea miellyttää. He ovat tottuneet saamaan yhteiskunnassa tahtonsa läpi ja vaativat palvelua kovaäänisesti, yleensä sitä palvelua/hoitoa pitää tulla heti. Tällaisten ihmisten kanssa toimiessa eniten käy sääliksi ne omaiset/potilaat yms. jotka eivät pidä itsestään ja toiveistaan ääntä. He joutuvat valitettavasti toisten jalkoihin kun hoitajien aika menee näiden toisten toiveita toteuttaessa. Säälin myös hoitohenkilökuntaa jotka tekevät kenttätyötä ja joutuvat "palvelemaan" näitä "haasteellisia" asiakkaita. Työnohjausta olisi hyvä järjestää jokaisessa hoitoalan yksiköss.

Tulipas varmaan sekavaa tekstiä. Mutta tarkoitus oli tuoda esille että potilaille ei vittuilla eikä näytetä nyrpeää naamaa vaikka mikä olisi, mutta hoitajankaan ei tarvitse asiatonta käytöstäkään sietää.

 

Asiakkaista puhutaan, ei potilaista. Olisikohan osalla tietojen (ja taitojen????) päivitys kohallaan jos termistökin päin helvettiä...

 

[QUOTE="Irkku";25488087]Asiakkaista puhutaan, ei potilaista. Olisikohan osalla tietojen (ja taitojen????) päivitys kohallaan jos termistökin päin helvettiä...[/QUOTE]

Se mitä termiä käytetään riippuu aika paljon siitä millä sektorilla toimii. Sairaalassa potilas varmaan parhain termi. Jos hoitoa toteutetaan yksityisellä sektorilla, vastaanotolla, ihmisen kotona oikea termi lienee asiakas. Taasen jos ihminen vuokrasuhteisessa asumisessa palvelutalossa yms. termi silloin asukas/asiakas. Potilas sanana aika vanhanaikainen ja sairauskeskeinen. Tuskinpa tuosta oikeasta termistä tarkkaa määritystä on edes annettu. Tuntuu vaihtuvan vuosittain sen mukaan mitä hoito- ja terveystieteilijät haluavat tutkimuksissaan käyttää. Hoitotyöhän on myös terveyden edistämistä ei pelkkää sairauksien/oireiden hoitoa.

 

Ihan ällistyneenä luin näitä joidenkin selityksiä sille, että hoitaja saisi olla epäasiallinen. Ei tietenkään saa. Ei muille ihmisille olla epäasiallisia, sitä me opetetaan jo pienille lapsille päiväkodissa. Harmi, että monet aikuiset ei sitä enää osaa.

Ja se, että on sijaispula, paska palkka, paska työnantaja, paskat asiakkaat jne. ei oikeuta olemaan ikävä sille ihmiselle, jonka kanssa teet työtä. Se on kuulkaa arkipäivää todella monessa työyhteisössä, etenkin naisvaltaisilla aloilla. Ei hoitajilla ole sen kurjempaa kuin muillakaan, ainakaan palkkojen suhteen!

Miltä tuntuisi jos me päiväkodin tädit purettais turhautumistamme pieniin lapsiin? Nekin osaa olla uhmaisia, lyödä, purra, pissata/oksentaa päälle jne. Mutta ei me niille tiuskita eikä huudeta, me sanotaan, että ei saa tehdä näin tai vahingon ollessa kyseessä sanotaan että ei haittaa, ei hätää, vahinkoja sattuu.

Ja samalla tavalla kuin pienet lapset, myös potilaat sairaaloissa jne. on avuttomassa tilassa, peloissaan jne.

 

[QUOTE="Lilli";25488266]Ihan ällistyneenä luin näitä joidenkin selityksiä sille, että hoitaja saisi olla epäasiallinen. Ei tietenkään saa. Ei muille ihmisille olla epäasiallisia, sitä me opetetaan jo pienille lapsille päiväkodissa. Harmi, että monet aikuiset ei sitä enää osaa.

Ja se, että on sijaispula, paska palkka, paska työnantaja, paskat asiakkaat jne. ei oikeuta olemaan ikävä sille ihmiselle, jonka kanssa teet työtä. Se on kuulkaa arkipäivää todella monessa työyhteisössä, etenkin naisvaltaisilla aloilla. Ei hoitajilla ole sen kurjempaa kuin muillakaan, ainakaan palkkojen suhteen!

Miltä tuntuisi jos me päiväkodin tädit purettais turhautumistamme pieniin lapsiin? Nekin osaa olla uhmaisia, lyödä, purra, pissata/oksentaa päälle jne. Mutta ei me niille tiuskita eikä huudeta, me sanotaan, että ei saa tehdä näin tai vahingon ollessa kyseessä sanotaan että ei haittaa, ei hätää, vahinkoja sattuu.

Ja samalla tavalla kuin pienet lapset, myös potilaat sairaaloissa jne. on avuttomassa tilassa, peloissaan jne.[/QUOTE]

Samaa vähän ihmettelin. Ei kukaan saa olla epäasiallinen, asiakaspalvelutyössä ainakaan.

 

Ja höpönlöpön! Mun tuntemat sh:t on kyllä olleet suoraselkäisiä, oman arvon tuntevia ja potilaat huomioonottavia ihan kaikki! Varmasti sanottiin pomoille, jopa lääkäreille, kun jokin asia ärsytti. Kukaan heikompi ei nimittäin sillä alalla pitkälle pötki.

Sun mainitsema "riuhtominen" ei varmaan johdu mistään muusta kuin siitä, että hoitajat ei ehtis tekemään työajan puitteissa pakollisia toimia, jos ne yrittäis toimia äärimmäisen hellästi joka asiassa. Esim. dementikot voi olla tosi aggressiivisia ja joku vaipanvaihto ei vaan onnistu, jos et puoliväkisin käännä potilasta ja pakota jalkoja auki. Ole hyvä vaan ja käy joskus kokeilemassa....

OLEN HOITAJA. Lue koko ketju. En ole peräänkuuluttanut mitään muuta kuin peruskäytöstapoja ja potilaan huomioonottamista yksilönä.

Eli on niin kiire ettei ehdi moita sanoa ja selittämään miten kyseinen toimenpide tehdään. Ei ehditä katsomaan potilasta edes silmiin ja jos jotain kehtaa kysyä niin pidetään suorastaan idioottina. Ja auta nyt armias jos joku mummeli erehtyy soittamaan väärään numeroon. Voivoi, onpa meillä rankka työ.