Mikään ei muuten ole kamalampaa kuin hoitohenkilökunta

[QUOTE="vieras";25484766]No miksi sitten keuhkoat siellä ja otat itseesi? En todellakaan ole sanonut että kaikki hoitajat on paskoja, totesin vaan että ei siinä työssä saisi olla leipääntynyt, etenkin jos työskentelet jossain osastolla mihin ihmiset tulee itku kurkussa.

Ja kyllä ammattitaitoinen hoitaja nyt tajuaa että on vähän eri asemassa kuin kassanhoitaja.[/QUOTE]

No mieti nyt tuota aloitusta: MIKÄÄN ei ole kamalampaa kuin hoitohenkilökunta..... Mä löydän montakin kamalampaa asiaa. Itsekin olin "potilaana", kun lapseni synnytin ja mulle sattui niiiiiiin rasittava kätilö, ettei kukaan (supistusten tultua ei puhettakaan epiduraalista, kun en kuulemma ollut tarpeeksi kipeä kun en huutanut...). Olin kuitenkin ensimmäistä lasta synnyttämässä, joten en puhunut mitään ja onneksi ennen ponnistusvaihetta kätilö vaihtui toiseen ja sain aivan ihanan tyypin sitten jatkamaan homman kanssani loppuun. En silti yleistä sitä ja valita keskustelupalstoilla, koska suurin osa hoitohenkilökunnasta on ihan helmiä! Jaksavat vuodesta toiseen, vaikka työ vie äärimmäisen paljon koko perheeltä, jos kolmivuorotyötä tekee. Ja kiire se on päivätyötäkin tekevillä, en heitä yhtään vähempää arvosta.

Jos todellakin tulee vastaan hoitaja, jota et halua omaksi hoitajaksesi, niin kannattaa kertoa asia osastonhoitajalle/toiselle sairaanhoitajalle. Jos porukkaa on tarpeeksi, niin vaihto kyllä yritetään tehdä, mutta aina se ei välttämättä onnistu.

 

No mieti nyt tuota aloitusta: MIKÄÄN ei ole kamalampaa kuin hoitohenkilökunta..... Mä löydän montakin kamalampaa asiaa. Itsekin olin "potilaana", kun lapseni synnytin ja mulle sattui niiiiiiin rasittava kätilö, ettei kukaan (supistusten tultua ei puhettakaan epiduraalista, kun en kuulemma ollut tarpeeksi kipeä kun en huutanut...). Olin kuitenkin ensimmäistä lasta synnyttämässä, joten en puhunut mitään ja onneksi ennen ponnistusvaihetta kätilö vaihtui toiseen ja sain aivan ihanan tyypin sitten jatkamaan homman kanssani loppuun. En silti yleistä sitä ja valita keskustelupalstoilla, koska suurin osa hoitohenkilökunnasta on ihan helmiä! Jaksavat vuodesta toiseen, vaikka työ vie äärimmäisen paljon koko perheeltä, jos kolmivuorotyötä tekee. Ja kiire se on päivätyötäkin tekevillä, en heitä yhtään vähempää arvosta.

Jos todellakin tulee vastaan hoitaja, jota et halua omaksi hoitajaksesi, niin kannattaa kertoa asia osastonhoitajalle/toiselle sairaanhoitajalle. Jos porukkaa on tarpeeksi, niin vaihto kyllä yritetään tehdä, mutta aina se ei välttämättä onnistu.

Lue se koko aloitus! En todellakaan sanonut että "mikään ei ole kamalampaa kuin hoitohenkilökunta", VAAN "mikään ei ole kamalampaa kuin hoitohenkilökunta JOKA ON TYÖHÖNSÄ LEIPÄÄNTYNYT."

Ja sun tapaukses oli juurikin merkkiesimerkki siitä mitä hain takaa. Kamalaa joutua niinkin pelottavaan (siis moni kokee pelottavaksi) tilanteeseen kuin esikoisen synnytys ja vastassa on joku tuittupirjo.

 

[QUOTE="Vieras";25484885]Lue se koko aloitus! En todellakaan sanonut että "mikään ei ole kamalampaa kuin hoitohenkilökunta", VAAN "mikään ei ole kamalampaa kuin hoitohenkilökunta JOKA ON TYÖHÖNSÄ LEIPÄÄNTYNYT."

Ja sun tapaukses oli juurikin merkkiesimerkki siitä mitä hain takaa. Kamalaa joutua niinkin pelottavaan (siis moni kokee pelottavaksi) tilanteeseen kuin esikoisen synnytys ja vastassa on joku tuittupirjo.[/QUOTE]

No en ehkä lukenut tarkasti, kun nous niskavillat pystyyn tosta eika lauseenpätkästä... Mutta joo, oletko miettinyt, että ne kyrsiintyneet ei välttämättä ole edes niitä työhönsä leipääntyneitä, vaan jo ihan perusluonteeltaan vittumaisia? Että vaikka tekisivät mitä, olisivat samanlaisia k-päitä. Siihen työhön harvemmin kukaan leipääntyy, ainakaan erikoissairaanhoidossa ja akuuttipuolella, enemmänkin sitä vaan väsyy siihen alituiseen rumbaan, liian isoihin potilasmääriin ja ylitöihin sekä kiireeseen. Vaaditaan vaan, eikä mitään saa takaisin. Tai ainoa, mitä sai takaisin oli potilailta saatu palaute, mutta ei sekään yksinään siinä ammatissa ketään kyllä pidä, tai ei mua ainakaan.

Sen vielä haluan sanoa, että kun teille osuu mukava hoitaja hoitamaan tai omaisianne, niin muistakaahan kiittää. Enkä tarkoita, että pitäis mitään ylistyssanoja alkaa sadella, mutta se pieni kiitos auttaa sitä hyvää hoitajaa kummasti jaksamaan seuraavaan vuoroon.

 

Olen ollut runsaan viikon suuressa sairaalassa ja sinä aikana kyllä tajunnut harvinaisen kirkkaasti, että koko homma pysyy tai kaatuu hoitajien myötä. Kyllähän siinä yritti joustaa ja sopeutua ja onnistuikin, ja sai hyvää hoitoa ja oli monta oikein kivaa hoitajakontaktia. Jopa se oli hyvä ihminen lopulta joka oli tullut pitkästä aikaa hommiin ja aloitti homman käskyttämällä minua siitä hetkestä kun silmäni aamulla avasin, ilman että oli tietoinen tilastani. Ärähdin sille lopulta, ja sain niin kauniin anteeksipyynnön hetken kuluttua että halata piti.

Kotona vasta ymmärsin, miten paljon ihminen joutuu venymään antautuessaan hoidettavaksi ja miten paljon luottamusta se vaati, kun pelottaa miten käy. Jos siinä tilassa saa huonoa kohtelua, niin se voi haitata monella tapaa. Hyvä kohtelu taas lohduttaa ja helpottaa valtavasti. Ja tutkitustihan ihmisen paraneminen on paljon kiinni mielentilasta.

Eli mitä toivoisin hoitajilta: ymmärtäkää työnne tärkeys, ja pitäkää huolta että työkaveritkin sen muistavat. Ammattiylpeys täytyy pitää niin korkealla, että mätäpaiseita ei pääse kehittymään. Silloin ilmeisesti on myös helpompi saada sijaisia, jos työympäristö pysyy oikealla tapaa vaativana ja tukevana. Minun on vaikea kuvitella, etteikö potilaiden huono kohtelu myös tuntuisi työympäristön painostavuutena, vaikka hetkeksi syntyisikin tuollainen asetelma, jossa saadaan tukea siitä, että ollaan heikoille häijyjä yhdessä.

Mutta mitä mieltä olette: paljonko asiaan vaikuttaa se, mimmoisia lääkärit tai pomot ovat? Kun yleensä jos on tiukka hierarkia ja ylemmällä portaalla porsaita, niin koko systeemi kärsii.

 

Totuus on se että hoitajan työhön kuuluu asiakkaan hyvä kohtelu.
Kiire, huono työ-yhteisö, paska palkka, likaiset työvaatteet, potilaan oksentelu tai mikään muu ei saa vaikuttaa hoitajan olemukseen asiakasta kohtaan. Kylmä fakta.
Täytyy osata näytellä, valehdella tai vaihtaa alaa.


P.S. Itse olen ollut sairaalassa ainoastaan synnyttämässä. Sillä kokemuksella toivoisin muutaman sairaanhoitajan osastolta vaihtamaan alaa.

 

[QUOTE="vieras";25484249]joka on leipääntynyt/ liian rutinoitunut työhönsä. Nyt raskauden takia on pitänyt juosta siellä täällä ja mietin vaan joskus miten siinä ammatissa voi toimia niin tylyt ihmiset.... kauhulla jo odotan synnytystä jota pelkään kuollakseni, jos siellä on joku nyrppänaama niin huh huh.[/QUOTE]

Mulla kätilöksi sattui juuri sellainen elämäänsä vittuuntunut emäntä. Nainen ei paljon kysellyt, miltä tuntuu tai mitä synnyttäjä ehkä haluaisi, vaan ronkki vuoroin laitteita, vuoroin alapäätä, kunnes tokaisi että nyt ponnistetaan ja väänsi siihen perinteiseen ponnistusasentoon. Eli ei kyllä kovin hyvät muistot synnytyksestä jäänyt, mutta pääasia että vauva ulos saatiin.

 

Mulla kätilöksi sattui juuri sellainen elämäänsä vittuuntunut emäntä. Nainen ei paljon kysellyt, miltä tuntuu tai mitä synnyttäjä ehkä haluaisi, vaan ronkki vuoroin laitteita, vuoroin alapäätä, kunnes tokaisi että nyt ponnistetaan ja väänsi siihen perinteiseen ponnistusasentoon. Eli ei kyllä kovin hyvät muistot synnytyksestä jäänyt, mutta pääasia että vauva ulos saatiin.

Höh! Kätilöt on just yksi niistä ammattikunnista joiden kuuluu osata olla empaattisia oli päivä itsellään mikä tahansa.
Heidän asiakkaansa ovat siellä kokemassa jotain elämää mullistavaa ja ainutkertaista.

 

[QUOTE="hoitaja";25484290]Mä en inhoa mitään muuta niin paljon kuin olla potilaana sairaalassa .
Miten voi olla että mun kohdalle osuu aina ne seipäännielleet dinosaurukset [/QUOTE]

Itse olen poliklinikoilla saanut aina hyvää hoitoa, ei voi valittaa. Läheisten kohdalla olen nähnyt muutakin, hyvinkin ikävää kohtelua. Sairaalassa sisällä osastolla en ole ollut ikinä ja toivon etten joudukaan koskaan, ajatuskin ahdistaa.

 

Anatolia, oletko sairaanhoitaja?

 

Kyllähän se vähän eri asia on käydä ostamassa kaupasta maitoa kuin viedä tajuton lapsi sairaalaan. Siis aika erilaisissa fiiliksissä asiakas noissa tilanteissa on. Mä kuulun siihen sairaanhoitajakaartiin, joka on saanut vanhamuotoisen koulutuksen. Tukholmankadun "Auschwitzissa" iskostettiin päähän, että sairaanhoitaja on organisaationsa edustaja ja ottaa vastaan myös sen mielipahan, kiukun ja muun harmin, mitä potilas mahdollisesti organisaatiota (kadonneet lähetteet, pitkät odotusajat, osaamattomilta vaikuttavat lääkärit jne) kohtaan tuntee. Ja ettei sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti. Mulle tuo iskostui niin hyvin päähän, että kollegat yleensä nakittikin mulle ne potilaat, joiden tiedettiin entuudestaan olevan vaativia tai muuten hankalia. Ja ihan parhaita työssä onnistumisen kokemuksia olikin juuri ne, kun sai valmiiksi sarvet päässä olevan kiukkuisen ja mahdollisesti myös tilastaan huolissaan olevan potilaan tyytyväiseksi ja rauhalliseksi.

Vuosiin en ole enää hoitotyötä tehnyt ja olen huomannut, että hoitohenkilökuntaa vaivaa monissa paikoissa uupumus ja kyllästyminen. Kun ei ole aikaa tehdä työtänsä niin hyvin kuin haluaisi, niin kyllä se vaan alkaa vähitellen nakertaa työmotivaatiota. Ei sairaanhoitajiksi tänäkään päivänä opiskella palkan takia vaan halu auttaa ja olla ihmisten parissa on se keskeisin syy. Ja kun sille ei työssä todellisuudessa olekaan aikaa, niin nakertaahan se naista.

Muutama vuosi sitten esikoiseni leikattiin yksityissairaalassa ja siellä osastolla henki ilmapiiri, jollaista toivoisi muuallekin. Hoitajilla oli aikaa kuunnella niin potilasta kuin omaisiakin, vastata kysymyksiin jne. Myöskään lääkärit eivät tehneet aamukiertojaan puolijuoksua ja kadonneet sen jälkeen kuin piaru Saharaan vaan heilläkin oli aikaa vastata kysymyksiin. Henkilökuntaa oli riittävästi, heillä aikaa tehdä työnsä hyvin ja se myös näkyi hoitajien kasvoilta, äänensävystä ja käytöksestä.

 

Kätilöt ovat oman kokemukseni mukaan niitä pahimpia. Joukossa on tosi asiallisia, mutta osa on kyllä aika elämäänsä kyllästyneitä. Olen ollut synnytysosastolla töissä ja korvat punottaen kuuntelin miten synnyttäjistä puhuttiin kansiliassa ikävästi ja välillä jopa kommentoitiin ikävästi vastasyntyneiden ulkonäköä ("onpa ruma vauva"). Tämä ihan ihan totta ja kunnioitus kyllä laski 100%. Osa kätilöistä on todella kultaisia ja oikeasti läsnä, kiitos heille!

 

Jos saatte huonoa palvelua/kohtelua/hoitoa viekää asiat eteenpäin. Epäkohdat eivät korjaannu "jeesustelulla" eikä voivottelulla. Joskus valitus on aiheesta, joskus taas asiakas on ymmärtänyt hoitoalan tarkoituksen väärin. Tarkoitan tuolla sitä että on olemassa niitä asiakas-/potilasryhmiä joille pitäisi hankkia kuu ja tähdet taivaalta ja mielellään vielä olla vierihoitaja syöttämässä rypäleitä.
Itse toimin esimiehenä ja joudun aika paljon kirjoittelemaan vastineita omaisten ja asukkaiden valituksiin. Toiset valituksista ovat ihan asiallisia ja olen todella ikävissäni joutunut vastailemaan esim. hoitajan huonon käytöksen vuoksi. Osa valituksista taas on näitä kun valitetaan huonosta hoidosta kun Kaarina ei ole päässyt suihkuun joka päivä ja kynnet on lakattu väärän värisellä kynsilakalla....

 

Pitääkö sairaalaan/terveyskeskukseen mennä peloissaan nöyristellen, koska potilashan on hoitajille vain tiellä oleva kiusa, joka on mennyt paikalle huvikseen...? Suurin osa meistähän menee hoitoon vain v*ttuillakseen henkilökunnalle, jolla olisi varmaan parempaakin tekemistä kuin hoitaa potilaita.

Oletteko muuten nähneet elokuvan Edenistä itään? Siinä lopussa James Deanin esittämän hahmon isälle sattuu oikea "nurse from hell". Kyselee vaan tylynä että eikö täällä saa edes kahvia ja pompottelee kuolevan omaisia...

 

Pakko myöntää, että on sattunut näitä hoitajia, joiden toivoisin vaihtavan alaa.

 

[QUOTE="hmm";25485487]Anatolia, oletko sairaanhoitaja?[/QUOTE]
En oo, ei olisi mun juttu, liian tiiviit potilaskontaktit...hermo menis

 

Äideiltä ja isukeilta toivoisin myös sen verran "munaa" että uskaltavat pitää lastaan kunnolla kiinni tutkimusten aikana jos ja kun sellaiseen on tarvetta, eivätkä kyselisi lapsiltaan että haluaisitko sinä kultapieni nyt tämän tutkimuksen vaiko et vaan tekevät selväksi että kun tänne on tultu niin tutkimus tehdään.

Ihan aina ei oikeasti olisi aikaa ja energiaa odotella 45 minsaa sitä, että Hilkka-Ernesti 7 v miettii haluaako tutkimuksen vaiko ei, äidin ja isin odotellessa hiljaa vieressä ja sanoen hoitajille että odottakaa nyt, Hilkka-Ernesti miettii, ei häntä pakottamalla tähän saa, antaa hänen nyt miettiä rauhassa, kyllä hän varmaan suostuu... :kieh:. Ne jutut hei mietitään jo kotona, ja henk.koht. en antaisi lapseni näistä asioista edes päättää vaan tutkimus tehdään jos se on tehtävä, paskat siitä mitä lapsi HALUAA. Ja jos kotona keskustelu ei onnistu niin miettikööt edes aulassa eikä tutkimushuoneessa, kun jonoa on ja muitakin olisi tulossa - sellaisia joiden olisi tärkeää päästä suht ajallaan tutkimukseen. Että ei tarvitse vetää pellollista herneitä nenään siinä vaiheessa kun hoitsu ystävällisesti ohjaa ulos ja sanoo että yritetään joskus toiste.

Tähän sen verran, että mulla kävi toisin välipäivinä tytön neuvolassa. Tyttö kiemurteli ettei tahdo tehosterokotusta, itse pidin tiukasti kiinni ja sanoin hoitsulle, että pistäs nyt. Vielä mitä, tää bambin näköinen nuori nainen alkoi mun tytölle leperrellä, "antaisitkos hei nyt mun antaa tän rokotteen, ihan oikeesti nyt pitäis--" ja mä pidän muksua paikallaan kun se yrittää kiemurrella ja huutaa kurkku suorana. Kyllä mä omasta mielestäni nelivuotiaan vanhempana sanelen säännöt, ilman että mun muksulta tarvii anella LUPAA pistää rokote. Jeesus.

 

Tunnustan että minä olen varmaan joskus ollut näitä tässäkin ketjussa parjattuja naama norsunvitulla olevia hoitajia, myönnän sen. Osin varmasti johtuu vaikka ei olekaan mikään puolustus kärsimättömästä perusluonteesta että tulee hermostuttua jos jotain ei tapahdu heti kun pitäisi. Sen olen huomannut myös että väsyneenä tulee sanottua napakammin kuin ehkä tarpeen olisi ja varmasti tulee pahoitettua jonkun mieli.
Se mikä itseä ärsyttää on ns turhanvalittajat ja heitä ihan oikeasti on. Se että on joutunut päivystyksessä puoli tuntia odottamaan ei kiireellisen vaivan takia ja siitä nostetaan hirveä haloo on minusta täysin kohtuutonta. Tai että joudutaan rajoittamaan päivystykseen pääsyä, valitettava tosiasia kun on että kaikkia nuhakuumeisia ei voida sinne lääkärille ottaa, niin siitä tulee haukut. Samoin omaisissa ne jotka etsimällä etsivät mistä voisivat valittaa, ts yritetään tehdä kaikki potilaan parhaaksi niin aina löytyy joku kohta joka ei ole kohdillaan. Asiallinen palaute on minusta ihan ok ja ymmärrän että sairaana ne pienetkin harmit tuntuvat isoilta mutta sellainen turhanpäiväistä valitusta ei kyllä aina jaksa vaan hymyillen ottaa vastaan. Minusta aika hyvin pitää paikkansa sanonta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

 

Kyllähän näissä tilanteissa tyly kohtelu tuntuu erityisen ikävältä. Mutta itse sanoisin kyllä, että enimmäkseen ihan positiivisia kokemuksia minulla on. Ja monet hoitajat ovat oikeasti kyllä niin ihania, että tekisi mieli rutistaa.

 

Totuus on se että hoitajan työhön kuuluu asiakkaan hyvä kohtelu.

Kyse on potilaista, ei asiakkaista.

Asiakas on aina oikeassa, asiakas saa tilata haluamansa tuotteen tai palvelun - mutta potilaaseen nämä asiat eivät päde.

Juuri tuo väärä oletus, että potilas olisi sama asia kuin asiakas kaupassa, hotellissa, tms aiheuttaa monia pettymyksiä. Turhia pettymyksiä.

Se, että potilasta pitää kohdella hyvin myös silloin kun tämä on väärässä ja vaatii jotain mikä ei ole toteutettavissa, on tottakai selvää. Kohtuuden rajoissa. Jos menee haistattelun ja uhkailun puolelle, niin osoitetaan ovea ja toivotetaan tervetulleeksi takaisin sitten kun on oppinut käyttäytymään.

 

Kyse on potilaista, ei asiakkaista.

Asiakas on aina oikeassa, asiakas saa tilata haluamansa tuotteen tai palvelun - mutta potilaaseen nämä asiat eivät päde.

Juuri tuo väärä oletus, että potilas olisi sama asia kuin asiakas kaupassa, hotellissa, tms aiheuttaa monia pettymyksiä. Turhia pettymyksiä.

Se, että potilasta pitää kohdella hyvin myös silloin kun tämä on väärässä ja vaatii jotain mikä ei ole toteutettavissa, on tottakai selvää. Kohtuuden rajoissa. Jos menee haistattelun ja uhkailun puolelle, niin osoitetaan ovea ja toivotetaan tervetulleeksi takaisin sitten kun on oppinut käyttäytymään.

No ei asiakas kaupassakaan aina ole oikeassa. Ja kyllähän hoitoalalla (käsittääkseni) puhutaan potilaista ihan asiakkaina.

 

Äideiltä ja isukeilta toivoisin myös sen verran "munaa" että uskaltavat pitää lastaan kunnolla kiinni tutkimusten aikana jos ja kun sellaiseen on tarvetta, eivätkä kyselisi lapsiltaan että haluaisitko sinä kultapieni nyt tämän tutkimuksen vaiko et vaan tekevät selväksi että kun tänne on tultu niin tutkimus tehdään.

Ihan aina ei oikeasti olisi aikaa ja energiaa odotella 45 minsaa sitä, että Hilkka-Ernesti 7 v miettii haluaako tutkimuksen vaiko ei, äidin ja isin odotellessa hiljaa vieressä ja sanoen hoitajille että odottakaa nyt, Hilkka-Ernesti miettii, ei häntä pakottamalla tähän saa, antaa hänen nyt miettiä rauhassa, kyllä hän varmaan suostuu... :kieh:. Ne jutut hei mietitään jo kotona, ja henk.koht. en antaisi lapseni näistä asioista edes päättää vaan tutkimus tehdään jos se on tehtävä, paskat siitä mitä lapsi HALUAA. Ja jos kotona keskustelu ei onnistu niin miettikööt edes aulassa eikä tutkimushuoneessa, kun jonoa on ja muitakin olisi tulossa - sellaisia joiden olisi tärkeää päästä suht ajallaan tutkimukseen. Että ei tarvitse vetää pellollista herneitä nenään siinä vaiheessa kun hoitsu ystävällisesti ohjaa ulos ja sanoo että yritetään joskus toiste.

Ja näissä syntyy joskus väärinymmärryksiä, sillä vaikka mies väittää minun olevan varsinainen äiti- Teresa niin olen vastaavassa tilanteessa komentanut vanhemmat ulos ja hoitanut asian työkaverin kanssa. Vanhemmat voivat ihan rauhassa rustata valituksensa sitten kunhan olemme ensin huolehtineet että heidän ipanansa ei kuole vielä tänään. En oletakaan että maallikko osaisi arvioida mikä on juuri nyt välttämätöntä, mutta siksi juuri "uskallan olla julma" että minä tiedän.

 

Mulle on ihan sama hymyileekö sh tai lääkäri vai ei, kunhan pysytään asiallisina puolin ja toisin. Jouduin kerran menemään yöpäivystykseen ottamaan kipupiikkiä ja siinä maatessani 4h tuli kyllä selväksi että hoitajien mielestä suurin osa potilaista oli siellä turhaan. Tiuskivat tosi rumasti ja puhuivat potilaiden asioita suureen ääneen (enkä tarkota että tarttis kuiskata mutta se oli kyllä melkein huutamista).

Sama se periaatteessa mulle on kun sain kipupiikkini eli sain tarvitsemani hoidon, mutta kyllä kävi sääliksi vieressä maannutta vanhaa naista kun kaikki pidätysvaikeudet yms. asiat huudeltiin kaikkien kuullen. Tämä yritti sanoa että pitäis "vaippa" vaihtaa mutta hiljeni ja oli ihan itku kurkussa tämän nolaamisen jälkeen.

Aika rimanalitus....

 

No ei asiakas kaupassakaan aina ole oikeassa. Ja kyllähän hoitoalalla (käsittääkseni) puhutaan potilaista ihan asiakkaina.

Potilaista me puhutaan. Potilasturvallisuus, potilastyytyväisyys, potilaan ohjaus...jne.

Asiakas- sanaan en ole tainnut kertaakaan törmätä.

 

Potilaista me puhutaan. Potilasturvallisuus, potilastyytyväisyys, potilaan ohjaus...jne.

Asiakas- sanaan en ole tainnut kertaakaan törmätä.

No muistan sitten väärin. Mutta joka tapauksessa sama asiakaspalveluasenne pitäisi olla seka hoitajalla, että kaupantädillä.

 

No muistan sitten väärin. Mutta joka tapauksessa sama asiakaspalveluasenne pitäisi olla seka hoitajalla, että kaupantädillä.

Miksi pitäisi?

Kaupasta saa sitä mitä pyytää, jos sitä on tarjolla ko. liikkeessä.

Sairaalassa homma ei toimi niin - vaikka jotkut potilaat niin luulevat.

Tottakai pitää olla ystävällinen ja kohtelias, mutta potilaan on syytä pitää mielessä se, että nyt ollaan sairaalassa eikä viiden tähden hotellissa tai sekatavarakaupassa joista saa valita haluamansa tuotteen tai palvelun kun siitä kerran maksaa. Että sille, miksi hoitaja saattaa sanoa ei, on ihan oikeasti hyvä syy. Ei asioita kovinkaan usein silkasta vittumaisuudesta kielletä, siksi että haluttaisiin potilasta pompotella.

Ikuisia valituksen aiheita on esim. Kelan taksikorvaukset - "siis mikset sä nyt muka voi kirjoittaa sellaista?". No siksi, että itse Kela on antanut ehdot siitä kenelle saa kirjoittaa ja kenelle ei. Toinen usein kuultu on että "Mulla on tää polvikin kipeenä, voisiksä kuvata sen samalla kun täällä kerran oon?" - En ikävä kyllä voi, koska siihen ei ole lähetettä. "Kerro nyt ne mun eilisen tutkimuksen tulokset kun ne kuitenkin näet siitä koneelta" - niin saatan nähdäkin, mutta kun en voi kertoa, saat tulokset lääkäriltäsi sitten ensi viikolla kun sulla on vastaanottoaika. Jne. Aika iso osa tajuaa asian kun sen heille selittää, mutta aina on niitäkin jotka vänkää, kitisee, ruikuttaa, suuttuu, ovat tuohtuneita siitä että he eivät saa mitä haluavat, eivätkä ollenkaan tajua että nyt ei olla kylpylälomalla tai Stockmannilla vaan perkele sairaalassa.