Mikään ei muuten ole kamalampaa kuin hoitohenkilökunta

joka on leipääntynyt/ liian rutinoitunut työhönsä. Nyt raskauden takia on pitänyt juosta siellä täällä ja mietin vaan joskus miten siinä ammatissa voi toimia niin tylyt ihmiset.... kauhulla jo odotan synnytystä jota pelkään kuollakseni, jos siellä on joku nyrppänaama niin huh huh.

 

... mutta sitten kun tulee pipi niin kyllä apu ja hoito kelpaa

 

Naama norsunveellä olevat hoitajat on tosiaan aika ikäviä. Mun kohdalle on 99% osunut vain mukavia hoitsuja onneksi.

Näin hoitajan näkökulmasta sanoisin, että osaa potilaatkin olla syvältä. Jos tutkimus vaatii sen että suoli tyhjennetään ennen sitä, niin ei kannata ihmetellä kun hoitsu lähettää kotiin jos suolta ei ole tyhjennetty kun "se neste maistui niin pahalta, en halunnut sitä juoda". Tms. Ei siinä vittumaisuudesta ole kyse, vaan siitä mitä voidaan tehdä ja mitä ei.

 

[QUOTE="sairaanhoitaja";25484256]... mutta sitten kun tulee pipi niin kyllä apu ja hoito kelpaa [/QUOTE]

Huolimatta kivun tilasta, hoitohenkilökunta joka kulkee naama nyrpällään on kamalaa.
Vaikka mitä ajattelis, ei sen soisi näkyvän naamasta!

 

Mä en inhoa mitään muuta niin paljon kuin olla potilaana sairaalassa .
Miten voi olla että mun kohdalle osuu aina ne seipäännielleet dinosaurukset

 

[QUOTE="sairaanhoitaja";25484256]... mutta sitten kun tulee pipi niin kyllä apu ja hoito kelpaa [/QUOTE]

Just tämmönen asenne.. Samaa mieltä ap:n kanssa. Tietty pakkohan sinne sairaalaan on ottaa "ketä tahansa" kun ei sinne niin tunkua ole, mutta silti on kamalaa kun empatiakyky pitäisi olla kuitenkin minusta hoitajilla se tärkein ominaisuus.. On onneksi hyviäkin hoitajia.

 

Hirveästi eroja.

Lastenosastolla ja poliklinikoilla saamamme palvelu on ollut erinomaista ja hoitajat ystävällisiä ja mukavia.

Mitä tulee sitten välillä aikuisten asioidessa, niin melkoisia mätämunia on mahtunut joukkoon, sekä hoitajina että lääkäreinä. Suurin osa kohtaamistani on kuitenkin olleet ihan asiallisia.
Jokainen potilas kuitenkin ansaitsee asiallisen kohtelun, aivan hyvin voi sairaalalle laittaa viestiä jo kokee tulleensa väärinkohdelluksi.
Mieheni on töissä toisissa tehtävissä sairaalassa, ja kertoo kyllä välillä että etenkin ensiavun hoitajat ovat kohtuuttoman törkeitä potilaille välillä.

 

Täytyy sanoa hoitoalaa nyt kun opiskelen, että on ne hoitajat kamalia! Työharjoittelupaikoissa on ollut useita, inhottavia hoitajia. Niin kauheita, ettei niistä edes voi mainita ääneen . Minusta opiskeluihin pitäisi sisällyttää joku asiakaspalveluosuus, ihan oikeasti!

 

Ihmisiä ne hoitajatkin on. Joskus voisivat potilaatkin mennä itseensä. Potilaan omalla hoitomyönteisyydellä on tärkeä rooli potilaan hoidon ja kuntoutumisen kannalta. Myös potilailla on velvollisuuksia, kuten noudattaa annettuja ohjeita ja käyttäytyä asiallisesti. Älä riko hoitajaasi!

 

Mulla kokemukset on varmaan fifty-fifty.

 

[QUOTE="sairaanhoitaja";25484256]... mutta sitten kun tulee pipi niin kyllä apu ja hoito kelpaa [/QUOTE]

Sä varmaan sitten kuulut juurikin niihin.

Eikö hoitoon yleensä hakeuduta kun tarve on? Onko hoitohenkilökunnalla joku oikeus olla kuin metsästä revittyjä käytöstapoineen, koska sen potilaan on vaan pakko tulla sairaalaan jos on pää halki?

Ja itsekin on lähihoitaja, mutta töissä lasten parissa, en esim. sairaalassa mihin ihmiset voi tulla kauhuissaan. Mun mielestä siinä työssä pitäisi olla erityistä herkkyyttä, jaksaa selittää asioita ja olla ystävällinen. Mutta huomasin kyllä jo harjoittelujeni aikana että tylyjä hoitajia, suorastaan asiattomia, riittää pilvin pimein. Samaa kastia kyllä löytyy lääkäreistäkin...

 

monessa paikassa valitettavasti henkilökunta on liian väsynyttä. Työergonomiasta ei tietoakaan joten työvuorojen väliksi jää yhdeksän tuntia joista kaksi menee työmatkoihin, sijaisia ei saada tai ovat joka päivä eri keikkalaisia ja jos ketään ei ilmesty, joku tekee pitkän päivän jne. eikä kukaan uskalla älähtää ettei saisi hankalan mainetta.

totaalisessa väsymystilassa ei moni enää edes tajua tai jaksa välittää siitä, miltä olemus näyttää ulospäin. esimiehen siihen pitäisi puuttua, mutta eivät uskalla koska tilanteessa jossa mennään minimimiehityksellä ylipitkien vuorojen kanssa kera keikkalaisten, tilanne on täysin mahdoton :|

 

Mun kokemukset on tuota 99,99% luokkaa- tyytyväisyyden puolelta siis.

 

Äideiltä ja isukeilta toivoisin myös sen verran "munaa" että uskaltavat pitää lastaan kunnolla kiinni tutkimusten aikana jos ja kun sellaiseen on tarvetta, eivätkä kyselisi lapsiltaan että haluaisitko sinä kultapieni nyt tämän tutkimuksen vaiko et vaan tekevät selväksi että kun tänne on tultu niin tutkimus tehdään.

Ihan aina ei oikeasti olisi aikaa ja energiaa odotella 45 minsaa sitä, että Hilkka-Ernesti 7 v miettii haluaako tutkimuksen vaiko ei, äidin ja isin odotellessa hiljaa vieressä ja sanoen hoitajille että odottakaa nyt, Hilkka-Ernesti miettii, ei häntä pakottamalla tähän saa, antaa hänen nyt miettiä rauhassa, kyllä hän varmaan suostuu... :kieh:. Ne jutut hei mietitään jo kotona, ja henk.koht. en antaisi lapseni näistä asioista edes päättää vaan tutkimus tehdään jos se on tehtävä, paskat siitä mitä lapsi HALUAA. Ja jos kotona keskustelu ei onnistu niin miettikööt edes aulassa eikä tutkimushuoneessa, kun jonoa on ja muitakin olisi tulossa - sellaisia joiden olisi tärkeää päästä suht ajallaan tutkimukseen. Että ei tarvitse vetää pellollista herneitä nenään siinä vaiheessa kun hoitsu ystävällisesti ohjaa ulos ja sanoo että yritetään joskus toiste.

 

pääosin hyviä kokemuksia ja olen huomannut sen, että omakin mielentila vaikuttaa. Joskus olen mennyt sarvet pystyssä ja helpommin on silloin saanut sitä huonoa palvelua. Ihmisiä ne hoitajat ja lääkäritkin ovat. Epäasiallinen ei toki saa olla, mutta kaikkien kanssa ei kemiat kohtaa ja silloin on parempi pysyä siinä perusasiassa puolin ja toisin.

 

[QUOTE="vieras";25484329]monessa paikassa valitettavasti henkilökunta on liian väsynyttä. Työergonomiasta ei tietoakaan joten työvuorojen väliksi jää yhdeksän tuntia joista kaksi menee työmatkoihin, sijaisia ei saada tai ovat joka päivä eri keikkalaisia ja jos ketään ei ilmesty, joku tekee pitkän päivän jne. eikä kukaan uskalla älähtää ettei saisi hankalan mainetta.

totaalisessa väsymystilassa ei moni enää edes tajua tai jaksa välittää siitä, miltä olemus näyttää ulospäin. esimiehen siihen pitäisi puuttua, mutta eivät uskalla koska tilanteessa jossa mennään minimimiehityksellä ylipitkien vuorojen kanssa kera keikkalaisten, tilanne on täysin mahdoton :|[/QUOTE]

Tämä on niin totta ja nykypäivää! Hoitajat joutuvat jäämään aamuvuorosta iltavuoroon paikkaamaan puuttuvia sijaisia jonkun sairastuttua. Liian pienellä hoitohenkilökunnalla yritetään pärjätä, koska sijaisia ei palkata vaan säästetään. Ylitöistä ei makseta. Tukka putkella teet työsi, yrität siinä samalla olla kohtelias potilaille ja hymyillä. Moni vanhempi (ja nuorempikin) hoitaja väsyy. Ja potilaat jaksavat valittaa jostain niinkin pienistä asioista kuin että "eihän se hoitaja edes hymyillyt"....

 

Ihmisiä ne hoitajatkin on. Joskus voisivat potilaatkin mennä itseensä. Potilaan omalla hoitomyönteisyydellä on tärkeä rooli potilaan hoidon ja kuntoutumisen kannalta. Myös potilailla on velvollisuuksia, kuten noudattaa annettuja ohjeita ja käyttäytyä asiallisesti. Älä riko hoitajaasi!

No just. Että jos sulle on sattunut mätämuna asiakas aamulla niin voit sitten itse olla täys mätämuna koko loppupäivän? Sekään ei ole mun ongelma jos joku muu asiakas on ollut tollo.

 

[QUOTE="vieras";25484366]No just. Että jos sulle on sattunut mätämuna asiakas aamulla niin voit sitten itse olla täys mätämuna koko loppupäivän? Sekään ei ole mun ongelma jos joku muu asiakas on ollut tollo.[/QUOTE]

En puhunut itsestäni. Itse jaksan AINA hymyillä potilaille enkä näytä ulospäin huonotuulisuuttani. Mutta ymmärrän kyllä että toisinaan voi pinna palaa, kenellä tahansa. Ihmisiä ne hoitajatkin on, usko tai älä!

 

onhan noita tympäntyneitä hoitajia, eiköhän kaikissa ammateissa ole. Eikä ne asikkaatkaan aina niin lutuisia ole, varsinkaan kun tulee nyrkkiä, purraan, revitään hiuksista ja parhaassa tapauksessa vielä omaisetkin huutaa naaman edessä asioista joille sinä et voi yhtään mitään. No kaikkeen tottuu toki ja itse jaksan vielä hymyillä ( varsinkin nyt kun olen äitiyslomalla ) mutta on toki alanvaihtokin käynyt mielessä.

 

Tule meidän osastolle hoitoon. Työkavereistani 98% on mukavia, ystävällisiä potilaille. Saamamme palautte on aina ollut huippuluokkaa!

 

Äideiltä ja isukeilta toivoisin myös sen verran "munaa" että uskaltavat pitää lastaan kunnolla kiinni tutkimusten aikana jos ja kun sellaiseen on tarvetta, eivätkä kyselisi lapsiltaan että haluaisitko sinä kultapieni nyt tämän tutkimuksen vaiko et vaan tekevät selväksi että kun tänne on tultu niin tutkimus tehdään.

Ihan aina ei oikeasti olisi aikaa ja energiaa odotella 45 minsaa sitä, että Hilkka-Ernesti 7 v miettii haluaako tutkimuksen vaiko ei, äidin ja isin odotellessa hiljaa vieressä ja sanoen hoitajille että odottakaa nyt, Hilkka-Ernesti miettii, ei häntä pakottamalla tähän saa, antaa hänen nyt miettiä rauhassa, kyllä hän varmaan suostuu... :kieh:. Ne jutut hei mietitään jo kotona, ja henk.koht. en antaisi lapseni näistä asioista edes päättää vaan tutkimus tehdään jos se on tehtävä, paskat siitä mitä lapsi HALUAA. Ja jos kotona keskustelu ei onnistu niin miettikööt edes aulassa eikä tutkimushuoneessa, kun jonoa on ja muitakin olisi tulossa - sellaisia joiden olisi tärkeää päästä suht ajallaan tutkimukseen. Että ei tarvitse vetää pellollista herneitä nenään siinä vaiheessa kun hoitsu ystävällisesti ohjaa ulos ja sanoo että yritetään joskus toiste.

Ja jos ei onnistu, ei onnistu, mutta tosiaan se tossa tilanteessa lepertely on kyllä erittäin rasittavaa. Ei siitä LS-ilmoa tule, jos lastaan kiinni pitää tutkimustilanteessa.

 

Tämä on niin totta ja nykypäivää! Hoitajat joutuvat jäämään aamuvuorosta iltavuoroon paikkaamaan puuttuvia sijaisia jonkun sairastuttua. Liian pienellä hoitohenkilökunnalla yritetään pärjätä, koska sijaisia ei palkata vaan säästetään. Ylitöistä ei makseta. Tukka putkella teet työsi, yrität siinä samalla olla kohtelias potilaille ja hymyillä. Moni vanhempi (ja nuorempikin) hoitaja väsyy. Ja potilaat jaksavat valittaa jostain niinkin pienistä asioista kuin että "eihän se hoitaja edes hymyillyt"....

Teen itsekin hoitotyötä, mutta lasten parissa ja ihan samaa kiirettä ja aliarvostusta saa kokea sielläkin, mutta ei mulle ikinä tulis mieleenkään tölviä vanhempia taikka olla lapsille kuin myrskynmerkki.

Sama juttu kun olen ollut jonkunaikaa vanhainkodissa, en ymmärrä miksi sitä väsymystä ja turhautumista omaan elämään pitää purkaa niihin vanhuksiin? Sydämetöntä. Vaikka olisin ollut kuinka väsynyt niin aina tuli hyvä mieli vähintään siitä ettei sen irma-mamman tartte nukkua yötään ripuleissa, vaikka sen omaiset niin hemmetin hankalia olikin.

Ja joku hymyily nyt ei paljoa vaivaa maksa, jos ei siihen edes kykene niin sitten kannattaa hakeutua hermolomalle.

 

Mun tapani on sellainen, että jos saan huonoa palvelua, niin alan itse ihan yliystävälliseksi, ja se käytös tarttuu. Tosin sairaana tai huolissaan on vaikea tehdä tuollaisia ylitekoja, mutta kun kokeilee, niin saattaa omakin olo ja mieli parantua hiukan hetkiseksi.

Hoitajia on kyllä moneen junaan, kuten muitakin ihmisiä. Eikä kemiat aina kohtaa. Silti pitäisi muistaa olla asiallinen ja huomioida alan vaatimat eettiset näkökohdat (eikä sekään helppoa ole, koska eettisyyteen ei useinkaan ole yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta).

 

En puhunut itsestäni. Itse jaksan AINA hymyillä potilaille enkä näytä ulospäin huonotuulisuuttani. Mutta ymmärrän kyllä että toisinaan voi pinna palaa, kenellä tahansa. Ihmisiä ne hoitajatkin on, usko tai älä!

Minä OLEN hoitaja. Ja ihan turha väittää etteikö hoitoalalla ole hoitajia ihan liiaksi jotka on naama nurinpäin päivästä toiseen, ihan sama kuka sieltä ovesta tulee.

Ja tottakai olen tavannut myös ihania hoitajia ja ihania lääkäreitä, erityisesti kun olin ns. "turhaan" hakeutunut hoitoon kiireiseen päivystykseen, silti nuori naislääkäri jaksoi kuunnella huoleni ja olla ystävällinen ja empaattinen. Tai kun minulta yöpäivystyksessä otettiin kokeita ja viereisessä punkassa potilas huusi vittua ja saatanaa niin hoitaja jaksoi silti olla ystävällinen ja pitää huolen että kaikilla oli kaikki hyvin.

 

Äideiltä ja isukeilta toivoisin myös sen verran "munaa" että uskaltavat pitää lastaan kunnolla kiinni tutkimusten aikana jos ja kun sellaiseen on tarvetta, eivätkä kyselisi lapsiltaan että haluaisitko sinä kultapieni nyt tämän tutkimuksen vaiko et vaan tekevät selväksi että kun tänne on tultu niin tutkimus tehdään.

Ihan aina ei oikeasti olisi aikaa ja energiaa odotella 45 minsaa sitä, että Hilkka-Ernesti 7 v miettii haluaako tutkimuksen vaiko ei, äidin ja isin odotellessa hiljaa vieressä ja sanoen hoitajille että odottakaa nyt, Hilkka-Ernesti miettii, ei häntä pakottamalla tähän saa, antaa hänen nyt miettiä rauhassa, kyllä hän varmaan suostuu... :kieh:. Ne jutut hei mietitään jo kotona, ja henk.koht. en antaisi lapseni näistä asioista edes päättää vaan tutkimus tehdään jos se on tehtävä, paskat siitä mitä lapsi HALUAA. Ja jos kotona keskustelu ei onnistu niin miettikööt edes aulassa eikä tutkimushuoneessa, kun jonoa on ja muitakin olisi tulossa - sellaisia joiden olisi tärkeää päästä suht ajallaan tutkimukseen. Että ei tarvitse vetää pellollista herneitä nenään siinä vaiheessa kun hoitsu ystävällisesti ohjaa ulos ja sanoo että yritetään joskus toiste.

ja sitten sitä lepertelyä " ei se kultapieni satu" vaikka hoitaja on neulan kanssa valmiina tjmv. No helvetti sattuuhan se ja sen voi ihan reilusti sanoa eikä valehdella.