Olinko kohtuuton? Suutuin miehen työmatkasta!

[a.p.]

no miten sä opit koskaan pärjäämäänkään,jos et edes yritä??mutta voitko sä vastata siihen,että miksi sä tai siskosi ette voi ajaa autolla,jos on lapsia kyydissä?

On siskolla kortti ja hyvä kuski on, mutta hiukan mietityttää. Olen tosi tarkka kenen kyytiin lapset saa mennä. Olen hiukan hysteerinen tässä suhteessa. Mitä vaan voi sattua.

 

[plm]

Siis ootteko te ihan aivottomia? Kuka viitsii edes ehdottaa että vaimo soittaa työnantajalle?!?!? Ja mikä estää perheellisen ihmisen työmatkustelun?!?!? Jos ei voi matkustella, silloin ei olla sellaisessa työssä joka matkustelua vaatii.

 

[Keittiönoita]

haluanhan pärjätä. Siksi sisko tuleekin tänne. Onko parempi uupua itse kun pyytää apua? Ehkä te supermammat olette sellaisia. kitkutatte viimeisillä voimilla ja tulokset nähdään iltapäivälehtien sivuilla sitten. Niin hyvin pärjäätte!

ja johan sanoin, että en ole tottunut olemaan pitkiä aikoja yksin kolmen kanssa.

Hyvä juttu Nyt kannattaa kirjoittaa ylös kaikki asiat ensi viikolta, mistä et olisi selvinnyt ilman siskosi apua. Ja tehdä sen jälkeen suunnitelma, miten ongelmat ratkaistaan seuraavalla kerralla, kun miehelläsi on työmatka. Joitain asioita voi tehdä etukäteen ja joitain asioita voi jättää tekemättä. Kun sulla on suunnitelma, selviät seuraavasta kerrasta ihan hyvin

 

[Nalkuttava Talonmies]

On minulla kortti, mutta en todellakaan tykkää ajaa kun lapset on kyydissä. En edes sinne eskariin. Ja mummolaan en ainakaan lähde ajamaan noiden kolmen kanssa. Junalla pääsisi, mutta on sekin todella raskasta yksin.

Nyt alkaa provo haisemaan oikein urakalla. Mitään todellista ongelmaa ei ole kuin "mä en tykkää". Sun elämäs on varmaa vaikeaa ihan arkenakin, ellei mies tee kaikkea? No, nyt sun täytyy kestää junamatkan rankkuus ja mennä junalla. Uskon että selvit hengissä, kun sulla on vain yksi oikeasti hoidettava lapsi ja vanhemmat lapset kyllä sen verran osaavat olla, että junaan pääsee.

Normaalielämässä toki meillä arvotettaisiin ja keskusteltaisiin työnantajan kanssa onko matka lyhyellä varoitusajalla ihan kriittinen, mutta jos se olisi tärkeä, niin sinne sitten lähdettäisiin.

 

["noh"]

Olit kohtuuton. Mitä miehesi pitäisi mielestäsi tehdä? Kieltäytyä tekemästä töitään? Teille molemmille lienee ollut selvää, että työhön kuuluu myös matkoja.

Tosin, ymmärrän kyllä, että harmittaa, jos torstaina saa vasta tietää, että koko ensi viikko menee ulkomailla. Se on mielestäni aika lyhyt varoitusaika. Viikko olisi parempi varoitusaika, joten jos olisin mieheni, puhuisin asiasta esimieheni kanssa. Tosin jos matkat ovat sellaisia, ettei niitä voi etukäteen aina suunnitella, niin ei sille sitten mitään voi.

 

[a.p.]

[QUOTE="huh";25482776]Taidat olla aika nuori?
Hyvä että saat apua jos olet itse uupunut. Mutta kannattaisiko silti ihan vastaisuudenkin varalta opetella pärjäämään paremmin YKSIN lasten kanssa?
Minusta myös se, että on viikon omien lastensa kanssa ei tee kenestäkään supermammaa...[/QUOTE]

Olen 32v

Naurakaa vain. Jo lapsuuden perheessä me tehtiin aina kaikki perheenä eikä huideltu yksin missään työmatkoilla tai vastaavissa. Siihen kasvoin ja minkäs sille voi. Perhe on yhteinen yritys.

Eihän työlle tietenkään mitään voi, mutta luulen, että ei ole edes keskustellut asiasta muiden kanssa. On monesti puhunut, että haluaisi mennä noille työmatkoille kokemuksen takia ja nyt sitten varmaan ilomielin lähtee. Siellä töissä olisi ollut kyllä lapsettomiakin lähtemään. Ihan varmasti.

Työkokemusta saa ja kielitaito kohenee ja pääsee käyttämään sitä, mutta ei työ ole kaikki kaikessa. Vähempikin riittäisi. Näin olen aina sanonut. Mies on hirveän kunnianhimoinen työnsä suhteen.

 

[ghdg]

Voitko sä ap kertoa, kuka sen eskarilaisen normaalisti vie ja hakee? Ja kuka kuskaa muihin harrastuksiin? Ja missä muut lapset on sillä aikaa? Ihan vaan uteliaisuudesta, että tekeekö se mies teillä lähes kaiken työnsä lisäksi. Niin ja kuka yleensä kaupassa käy?

 

[moona81]

Eskarin ja harrastukset voi suruttaa jättää viikoksi pois, jos koet sen helpommaksi, että olet lapsien kanssa kotona.

Miehen reissuun on vielä aikaa. Joten kerkeätte käymään kaupassa ostamassa ensi viikon ruuat, ja muut tarvittavat. Joten sinun ei tarvitse viikolla lasten kanssa kantaa kaupasta suuria määriä ostoksia.

Omalla tavalla ymmärrän, että olet pettynyt. Et ole tainnut olla lasten kanssa keskenään pitempää aikaa vielä. Vaikka se nyt tuntuukin ylitsepääsemättömältä. Kyllä se siitä menee. Päivä kerrallaan. Ja loppujen lopuksi huomaatkin, että viikko onkin mennyt jo.

Isommista voit jopa saada apua arjen askareisiin. Moni nauttii siitä, kun saa jotain touhuta. Äläkä ota stressiä kotitöistä. Siivous esimerkiksi voi ihan hyvin odottaa siihen kun mies palaa.

Onko ketään sukulaista/ystävää joka voisi vaikka matkustaa teille, sinun seuraksi edes jossain vaiheessa viikkoa. Niin sinun ei tarvitsisi lähteä lasten kanssa matkan päälle.

Muistat vain eskariin ilmoittaa, ettei lapsi tule ensi viikolla.

Ja vaikka kuinka paljon harmittaa ja suututtaa. Koita olla purkamatta sitä ainakaan koko aikaa mieheesi. Se on työreissu, joka miehesi on tehtävä. Ja kummallekkaan ei ole mukavaa jos lähtö tapahtuu kireässä tai jopa riidallisissa tunnelmissa.

 

[plm]

Olen 32v

Naurakaa vain. Jo lapsuuden perheessä me tehtiin aina kaikki perheenä eikä huideltu yksin missään työmatkoilla tai vastaavissa. Siihen kasvoin ja minkäs sille voi. Perhe on yhteinen yritys.

Eihän työlle tietenkään mitään voi, mutta luulen, että ei ole edes keskustellut asiasta muiden kanssa. On monesti puhunut, että haluaisi mennä noille työmatkoille kokemuksen takia ja nyt sitten varmaan ilomielin lähtee. Siellä töissä olisi ollut kyllä lapsettomiakin lähtemään. Ihan varmasti.

Työkokemusta saa ja kielitaito kohenee ja pääsee käyttämään sitä, mutta ei työ ole kaikki kaikessa. Vähempikin riittäisi. Näin olen aina sanonut. Mies on hirveän kunnianhimoinen työnsä suhteen.

Lässynlässyn.
Perhe on yhteinen yritys ei tarkoita sitä että ei voisi käydä töissä vai tarkoittaako?
Huidella työmatkoilla? Menepä itse joskus viikoksi tekemään bisnestä ulkomailla ja puhu sitten ulkomailla huitelusta.

 

[Pennie]

Olen 32v

Siellä töissä olisi ollut kyllä lapsettomiakin lähtemään. Ihan varmasti.

QUOTE]

Öh, mitä sitten? Pitäisikö kaikki itsensä kehittäminen ja uran luonti lopettaa lasten myötä?

 

["mä"]

On siskolla kortti ja hyvä kuski on, mutta hiukan mietityttää. Olen tosi tarkka kenen kyytiin lapset saa mennä. Olen hiukan hysteerinen tässä suhteessa. Mitä vaan voi sattua.

Olet oikeassa mitä tahansa voi sattua, suihkussakin voi liukastua.

 

[ziisus]

:O Älä pirussa tee enää enempää lapsia.

 

[ulkonainen]

Olen 32v

Naurakaa vain. Jo lapsuuden perheessä me tehtiin aina kaikki perheenä eikä huideltu yksin missään työmatkoilla tai vastaavissa. Siihen kasvoin ja minkäs sille voi. Perhe on yhteinen yritys.

Eihän työlle tietenkään mitään voi, mutta luulen, että ei ole edes keskustellut asiasta muiden kanssa. On monesti puhunut, että haluaisi mennä noille työmatkoille kokemuksen takia ja nyt sitten varmaan ilomielin lähtee. Siellä töissä olisi ollut kyllä lapsettomiakin lähtemään. Ihan varmasti.

Työkokemusta saa ja kielitaito kohenee ja pääsee käyttämään sitä, mutta ei työ ole kaikki kaikessa. Vähempikin riittäisi. Näin olen aina sanonut. Mies on hirveän kunnianhimoinen työnsä suhteen.

Olet varmasti provo. Mutta kuitenkin… anteeksi nyt vaan mutta en ihmettele jos miehesi lahtee innoissaan tyomatkalle, teidan perhe-elama kuullostaa ahdistavalta, kun missaan ei saa edes "yksin huidella".

Perhe on yhteinen yritys, se ei kuitenkaan tarkoita sita etta kaksi vanhempaa tarvitaan saman katon alle 24/7.

 

["Maija"]

Mä oon poissa vakityöstäni, joten mä hoidan päätyönäni lapsia ja kotia eli teen ruoat, pesen pyykit, siivoan jne. Mies kyllä illalla auttaa, jos on tarvetta, mutta mun mielestä ne on pääasiassa mun hommia. Sitten tilanne muuttuu, kun palaan töihin. Mies taas tekee töitä, ja myös töitä johon kuuluu myös reissaamista, ja se on ollut tiedossa ja siihen on sopeuduttu. Aika lailla ihmetyttää nämä perheet, joissa mies työnsä lisäksi hoitaa myös merkittävän osan "kotitöistä" yms. Ei mikään ihme, että miehet kyllästyy ja palaa loppuun (perhe-elämään). Esim. tänään olen kolannut lumet ja hoitanut talonlämmittämisen samalla kun lasten kanssa pihalla oltiin, koska sen ehdin tekemään siinä samalla. Mieskin ne kyllä olisi tehnyt illalla. Kohta lähden viemään lasta jumppaan tai mies vie, jos ehtii tulla kotiin. Ja kyllä, ajan sinne autolla! Jestas mua alkoi ärsyttämään tollainen avuttomuus ja saamattomuus.

 

[a.p.]

Voitko sä ap kertoa, kuka sen eskarilaisen normaalisti vie ja hakee? Ja kuka kuskaa muihin harrastuksiin? Ja missä muut lapset on sillä aikaa? Ihan vaan uteliaisuudesta, että tekeekö se mies teillä lähes kaiken työnsä lisäksi. Niin ja kuka yleensä kaupassa käy?

Mies vie klo. 8 ja hakee sitten kun tulee töistä ( poika on myös hoidossa )

Mies on käynyt nuo urheiluharrastukset kun ne on pojan ja miehen yhteiset jutut ( minä olen muiden kanssa kotona silloin, joskus keskimmäinen on lähtenyt mukaan )

Kaupassa käydään koko perhe yhdessä.

jos tämä nyt tässä oli olennaista tietoa. Minusta kyllä ei. Kyse on tästä viikon työmatkasta.

 

["vieraana"]

Sulla voi olla nyt jotenkin ekstraraskasta ja olet väsynyt, mutta hei, tommosta se on kolmen lapsen kanssa. Pitää hakea apua, jos ei jaksa. Sulla on kuitenkin kaks isompaa, jotka ihan omin jaloin kävelee ja ymmärtää, kun niille sanoo jotain.

Jos on koko ajan kaikki niin vaikeeta ja hankalaa ja mahdotonta, niin rupeisin miettimään omaa asennetta hiukkasen tai menisin juttelemaan mielenterveystoimistoon, josko tutkisivat, onko sulla alkavaa masennusta...

Peesi tälle!

Varsinkin masentuneena sitä tuntuu kaikki ylitsepääsemättömältä.... I know, 2 krt. masentuneena ollut. (kun vauvat huutaneet 24h, ja esikoisella adhd). Silloin en olisi itsekään jaksanut mitenkään viikkoa yksin

 

[Keittiönoita]

Olen 32v

Naurakaa vain. Jo lapsuuden perheessä me tehtiin aina kaikki perheenä eikä huideltu yksin missään työmatkoilla tai vastaavissa. Siihen kasvoin ja minkäs sille voi. Perhe on yhteinen yritys.

Eihän työlle tietenkään mitään voi, mutta luulen, että ei ole edes keskustellut asiasta muiden kanssa. On monesti puhunut, että haluaisi mennä noille työmatkoille kokemuksen takia ja nyt sitten varmaan ilomielin lähtee. Siellä töissä olisi ollut kyllä lapsettomiakin lähtemään. Ihan varmasti.

Työkokemusta saa ja kielitaito kohenee ja pääsee käyttämään sitä, mutta ei työ ole kaikki kaikessa. Vähempikin riittäisi. Näin olen aina sanonut. Mies on hirveän kunnianhimoinen työnsä suhteen.

Nämä on aina ikäviä tilanteita, kun toinen puolisosta on kunnianhimoinen ja toinen ei. Aina asia ei tule ilmi edes puolisoa valitessa, koska ihminen voi muuttua. Mä en nuorena ollut tippaakaan kunnianhimoinen ja siksi hakeuduinkin työhön, jossa ei ollut työmatkoja, ylitöitä eikä mitään muutakaan perhe-elämää tai vapaa-aikaa häiritsevää. Keski-iän lähestyessä homma kuitenkin alkoi maistua puulta ja aloin haluta jotain muutakin kuin sen hetkistä työtäni.

 

[fsgg]

Mies vie klo. 8 ja hakee sitten kun tulee töistä ( poika on myös hoidossa )

Mies on käynyt nuo urheiluharrastukset kun ne on pojan ja miehen yhteiset jutut ( minä olen muiden kanssa kotona silloin, joskus keskimmäinen on lähtenyt mukaan )

Kaupassa käydään koko perhe yhdessä.

jos tämä nyt tässä oli olennaista tietoa. Minusta kyllä ei. Kyse on tästä viikon työmatkasta.

No on se olennaista. Eli sä et normaalisti tee juuri mitään ja mies saa työnsä lisäksi hoitaa kotiasiatkin ja kuskaamiset. Ei ihme että haluaa välillä työmatkalle.

 

[a.p.]

No on se olennaista. Eli sä et normaalisti tee juuri mitään ja mies saa työnsä lisäksi hoitaa kotiasiatkin ja kuskaamiset. Ei ihme että haluaa välillä työmatkalle.

teenhän minä. Hoidan kotia. Vauvan kanssa menee oma aika jne. Ei minulla työt lopu.

 

["vieras"]

miksi sä et voi ajaa autolla,kun lapset on kyydissä ja estääkö siskosi lapsettomuus häntä ajamasta autolla,kun on lapsia kyydissä :O

Hei ne ei oo ehkä ajaneet lapsikorttia. Ei saa syyllistää.

 

["kolmen äiti"]

Mies vie klo. 8 ja hakee sitten kun tulee töistä ( poika on myös hoidossa )

Mies on käynyt nuo urheiluharrastukset kun ne on pojan ja miehen yhteiset jutut ( minä olen muiden kanssa kotona silloin, joskus keskimmäinen on lähtenyt mukaan )

Kaupassa käydään koko perhe yhdessä.

jos tämä nyt tässä oli olennaista tietoa. Minusta kyllä ei. Kyse on tästä viikon työmatkasta.

No tämähän on NIMENOMAAN oleellista.
Tietysti sinulla ei ole kokemusta kaikkien kolmen kanssa olemisesta ja arjen pyörittämisestä, KUN ET KOSKAAN SITÄ TEE!!!
Olen aivan pöyristynyt!!!
Siis miehesi vie ja hakee isommat lapset ja sinä möllötät kotona vauvan kanssa kaiket päivät!
Aivan uskomatonta.
Ja mies hoitaa harrastukset!
MINÄKIN HALUAISIN ULKOMAILLE lepäämään jos olisin sinun miehesi. Hänhän on sinun kotiorjasi.

En pidä itseäni todellakaan minään superäitinä vaikka PÄIVITTÄIN vien esikoisen eskariin ja 2 kertaa viikossa keskimmäisen seurakunnan kerhoon. Ja vauva menee mukana matkassa vaunuissa.
Yleensä myös hoidan ruokaostokset päivän aikana, jotta illalla iskän tultua kotiin ei enää tarvitse lähteä.
Enkä koe tätä mitenkään erityisen vaikeana tai hankalana

IHAN OIKEASTI sinun pitäisi vähän opetella selviämistä oman perheesi kanssa.

 

["niina"]

Ihan ensiksikin; jos haluat tukea johonkin, en suin surminkaan neuvo kysymään täältä mitään. Et saa kuin paskaa niskaan.
Ja toiseksi: ymmärrän suuttumuksesi. Meitä äitejä on erilaisia. Joku pärjää paremmin ja joku joka ei ole paljoa yksin ollut lasten kanssa(siis tarkoitan nyt 24/7) jännittää tilannetta etukäteen ja se purkautuu suuttumuksena.

Mutta neuvoisin järjästämään sille viikolle jotain kivaa tekemistä miten sais ajan kulumaan mukavasti eikä tulis niitä kurjia hetkiä. Kyläilet tai pyydät kylään jotain, soitat MLL:lle jos saisit lastenhoitajan joillekin illoille että pääset vaikka yksin lenkille, käytte kirjastossa, kaupassa ym. Raskaimmat kauppaostokset jos teette valmiiksi ennen miehen lähtöä, mutta päivittäiset ostokset hoidat lasten kanssa niin saat ajan mukavasti kulumaan siinäkin.

En tiedä miehestäsi, mutta oman miehen työpaikalla silloin tällöin pitkiäkin keikkahommia johonkin pidemmälle. Mies kertoi että usein tietyt miehet ilmottautuu vapaaehtoisiksi "kun eivät jaksa hullunmyllyä kotona" ja näin äiti saattaa jäädä useammankin lapsen kanssa yksin kotiin. Reilua?????

 

["mie"]

Ymmärrän ap:ta hyvin. Miehesi luultavasti nauttiikin työmatkoistaan, koska pääse irti arjesta, olemaan aikuisten joukossa - kun työvelvollisuudet hoidettu, niin vapaana kuin ellun kana. Karua, mutta valitettavan usein myös totta. Yrittikö miehesi edes sanoa työnantajalle, että ei käy? Että tällaisella varoitusajalla ei perheellinen ihan vaan lähdekään? Vai oliko vaan, että joojoo tottakai lähden vaikka tunnin päästä? Mun mielestä siinä on jo aika iso ero...

Onko miehesi yrittänyt vaihtaa työtä sellaiseen, jossa vähemmän matkustusta? Vai onko vain salaa tyytyväinen tilanteeseen, kun on "pakko" mennä tekemään muutama tunti töitä ja nautiskella loppupäivä vieraalla maalla?

Olen kyyninen ja suorastaan ilkeämielinen, mutta pelkäänpä olevani myös realisti...

Onko realisti tehnyt ikinä reissuhommia? Sellaisia, jossa joutuu jättämään perheensä viikoksi-pariksikin? Jos et, niin sinun realismisi on aika kaukaa haettua...

 

[Big Bang Theory]

[QUOTE="niina";25483011]Ihan ensiksikin; jos haluat tukea johonkin, en suin surminkaan neuvo kysymään täältä mitään. Et saa kuin paskaa niskaan.
Ja toiseksi: ymmärrän suuttumuksesi. Meitä äitejä on erilaisia. Joku pärjää paremmin ja joku joka ei ole paljoa yksin ollut lasten kanssa(siis tarkoitan nyt 24/7) jännittää tilannetta etukäteen ja se purkautuu suuttumuksena.

Mutta neuvoisin järjästämään sille viikolle jotain kivaa tekemistä miten sais ajan kulumaan mukavasti eikä tulis niitä kurjia hetkiä. Kyläilet tai pyydät kylään jotain, soitat MLL:lle jos saisit lastenhoitajan joillekin illoille että pääset vaikka yksin lenkille, käytte kirjastossa, kaupassa ym. Raskaimmat kauppaostokset jos teette valmiiksi ennen miehen lähtöä, mutta päivittäiset ostokset hoidat lasten kanssa niin saat ajan mukavasti kulumaan siinäkin.

En tiedä miehestäsi, mutta oman miehen työpaikalla silloin tällöin pitkiäkin keikkahommia johonkin pidemmälle. Mies kertoi että usein tietyt miehet ilmottautuu vapaaehtoisiksi "kun eivät jaksa hullunmyllyä kotona" ja näin äiti saattaa jäädä useammankin lapsen kanssa yksin kotiin. Reilua?????[/QUOTE]

ap:n tekstejä luettuani niin ymmärrän hyvin näitä miehiä. On ko naiselta reilua olla tuollainen? Lapsia halutaan monta, mutta kyvyt eivät riitä ilmeisesti ollenkaan arjen pyörittämiseen!

 

["niina"]

...niin ja jos tämän aloituksen tekijä olisi mies, niin asiasta nousisi järjetön kohu.... niin että KUKA ÄITI JÄTTÄÄ PERHEEN VIIKOKSI ja isästä kehkeytyisi todellinen arjen sankari. Kaikki ymmärtäisi miten rankkaa viikko voi olla ym...ym...ym...

ja muista; kun miehesi palaa reissusta hommaat itsellesi aikaa vaikka shoppailuun, hierontaan tai johonkin muuhun hemmotteluun niin että saat olla hetken ihan yksin! Tsemppiä!