Mun ystävä kirjotti mulle jäähyväisviestin ja yritti just tappaa ittensä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "epätoivoinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"epätoivoinen"

Vieras
En haluu kuvitellakkaan mitä ois käyny jos en ois ollu hereillä kirjottamassa blogiin ja nähnyt sitä viestiä... Nyt onneks ehtisin ajoissa sinne. Se oli mun elämän kamalin kokemus. Makasin sen vieressä/päällä ja pakotin pysymään kylkiasennossa ja juomaan lääkehiiltä. Ambulanssin odottaminen oli hirveetä. Mulla on aivan kauheen huono omatunto ja syyllisyyden tunne... Miten mä en oo tajunnu että sillä on asiat noin huonossa jamassa? Se ei oo uskaltanut kertoa mulle, sen pitäis vähän kertoa siitä kuin huono ystävä oon... Ja kuitenkin olin just se henkilö jonka se halus hyvästellä.
 
Ihan ekaks: talla tapahtumalla EI OLE mitaan tekemista sun kanssa. Eli, tama ei liity siihen oletko ollut huono/hyva ystava, tehnyt tai ollut tekematta sita tai tata. Onneksi olit 'paikalla' ja onnistuit auttamaan ystavaasi - menneisyydella ei ole mitaan merkitysta nyt. Vaikeita, monipiippuisia asioita - ja laheisille aina itsesyytosten aika. Kun niin ei kuitenkaan pitaisi olla. Tasta eteenpain - tee selvaksi etta olet valmis tukemaan, kuuntelemaan, auttamaan, avoimin mielin - jos itse niin haluat.
 
Et kuulosta huonolta ystävältä. Uskaltamattomuus ja masennus(?) kuuluvat samaan pakettiin kuin itsemurhakin. Et voi tietää sellaista, mitä et tiedä.

Jos ei olisi ollut kovaa itseinhoa, hän olisi uskaltanut puhua asioistaan. Asialla ei tarvinnut olla mitään tekemistä sinun ystävyysominaisuuksiesi kanssa. Et voinut nähdä kätkettyjä varoitusmerkkejä, jos sinua ei ole koulutettu asiaan eikä ole muuten kokemusta vastaavasta tilanteesta.

Eikä ystävä kai kantanut kaunaa, koska et järkyttynyt viestistä suuremmin. Toki syyllisyydentunteita tulee, se tekee meistä ihmisen ja herkistää. Mikä tekee meistä toimivan ihmisen, on kyky olla syyllistymättä liikaa niistä tunteista. Niitä voi pohtia, mutta niille ei tarvitse antautua.

Toivottavasti itselläsi on kuuntelija nyt sitten. Tarvitset sellaista, että jaksat auttaa ystävää uuteen elämään.
 
korppikotkat menkää nukkumaan ja nokkikaa vaikka napaanne. Se on porvootakin jännempi juttu tuo, että mistä aina löytyy itsemurhaketjuihin joku ilkkuja. Ei ole mulle vielä valjennu, että miten heikosti sitten täytyy mennä, kun ei ketään muuta uskalla rääkätä kuin ihmistä, joka uhkaa itsemurhalla tai sen läheisiä.
 
pahoittelen välikohtausta, ap! Olisin voinu varoittaa, että pedot kyttää jo. Sen vaan tietää että ne iskee kun aihe on tätä luokkaa, ja joskus ovat niin sitkeitä etteivät päästä irti melkein millään.
 
mun täytyy nyt mennä, eiköhän kohta ole kello senverran että löytyy tolkullisiakin ihmisiä juttelemaan tänne, jos susta siltä tuntuu. Ja anna kuulua ittestäs jos jaksat. Älä vaivu ahdinkoon yksin, muista jutella asiasi auki.
 
tekstistäsi saa kuvan että sinä annoit lääkehiiltä, mikäli tuskin on mahdollista mikäli ensivasteyksikkö on jo paikalla. ei sinun siinä vaiheessa tarvi tukea ketään kylkiasennossa.
 
Lääkehiili... Kun aloittaja on nähnyt ystävänsä viestin jossa tämä on kertonut syöneensä jotain vaarallista, niin ei mun mielestä ole mitenkään kummallista, että aloittaja on napannut lääkehiilipullon omasta lääkekaapistaan ja painellut ystävänsä luo.
Lääkehiiltä pitäisi olla jokaisen lapsiperheen lääkekaapissa AINA.

Ystävän on pitänyt asua tosi lähellä aloittajaa, koska tämä on ehtinyt hänen luo ennen ambulanssia...

Olemme itse olleet vähän vastaavassa tilanteessa kerran... tosin vielä kaameammassa tavallaan.
Mun setä soitti mulle yöllä, että tiedänkö tätini osoitteen. Tädiltä oli tullut viesti että hän on ottanut verenpainelääkkeitä ja kuolee kohta.
Me ei kukaan tiedetty missä täti sillä hetkellä asui (elämä oli pahasti rempallaan hänellä).
Onneks mun miehellä välähti että poliisi pystyy löytämään tädin kännykkänumeron avulla ja niin apu ehti ajoissa paikalle ja täti pääsi sairaalaan ja oli iloinen avusta jälkeenpäin.
 
[QUOTE="epätoivoinen";25406486]En haluu kuvitellakkaan mitä ois käyny jos en ois ollu hereillä kirjottamassa blogiin ja nähnyt sitä viestiä... Nyt onneks ehtisin ajoissa sinne. Se oli mun elämän kamalin kokemus. Makasin sen vieressä/päällä ja pakotin pysymään kylkiasennossa ja juomaan lääkehiiltä. Ambulanssin odottaminen oli hirveetä. Mulla on aivan kauheen huono omatunto ja syyllisyyden tunne... Miten mä en oo tajunnu että sillä on asiat noin huonossa jamassa? Se ei oo uskaltanut kertoa mulle, sen pitäis vähän kertoa siitä kuin huono ystävä oon... Ja kuitenkin olin just se henkilö jonka se halus hyvästellä.[/QUOTE]

Tosta saa kyllä sen kuvan, että sitä lääkehiiltä annettiin jo ennen ambulanssin tuloa. Ja jos se kaveri ei asu ihan lähellä, niin ambulanssi olis ollut perillä jo ennen ap:ta - tokihan sitä soittaa ENSIN hätänumeroon moisen viestin jälkeen ja lähtee vasta sitten katsomaan mikä on tilanne? Enkä ole koskaan kuullut, että kaveri olisi joutunut auttamaan ensihoitajia niiden hommissa. Mutta joo, itsaria yrittävät ovat yleensä sellaisia, ettei ne aikeistaan puhu - paitsi jos haluavat apua, vaikkeivät aina osaa vastaanottaa sitä apua, joka olisi tarjolla. Joskus itsaria voi vain lykätä, ei estää kokonaan. Kun tilaisuus tulee, tuollainen tyyppi hoitaa homman kerralla ja kunnolla loppuun, eikä hyvästele yhtään ketään.
Kokemusta on.
 
[QUOTE="aapee";25406521]ei tullu mieleen et ne ensihoitajat toi sitä?

mun käy sua sääliks. sul täytyy olla aika helvetin paska elämä jos sul ei oo ees tarpeeks sydäntä olla tulematta vittuilemaan tämmösessä asiassa[/QUOTE]

Tuleeks ensihoitajat tavallisella autolla vai? Vai miks odottelit ensihoitajien kanssa ambulanssia?
 
Tapahtunut ei ole mitenkään sinun vikasi. Valitettavasti itsemurhaa ei pysty estämään jos joku haluaa sen tehdä. Omien voimavarojen mukaan ystävää kannattaa tukea ja keskustella. Elämähän voi nyt olla hänelle arvotonta, mutta pitäsi huomata, että elämä on arvokas ja välillä se on myös mukavaa ja ihanaakin ja usein on tasaisia, hyviä aikoja..
 

Yhteistyössä