En ymmärrä

["vieras"]

Siis en voi mitenkään ymmärtää että naapuri ei hae lasta hoidosta jo kolmelta vaikka on kotona kuten minä. Minä ainakakin haen! Enkä voi mitenkään tajuta, että äiti voi sanoa haluavansa palata töihin vaikka lapsi on alle kaksivuotias, siis täh?! Sterilisaatio sanon minä, tuohan on ihan käsittämätöntä! Lastensuojelu hoi! Minä ainakin olen kotona AINAKIN siihen asti kunnes lapsi on täyttänyt kolme. Muutenkaan en siis VOI MITENKÄÄN KÄSITTÄÄ etteivät toiset elä ja ajattele kuin minä, siis ei VOI OLLA TOTTA! Kyllä on ihmeellistä :O

 

[neljäs_tulossa]

No kyllä mulla on pikkasen vaikea käsittää, että virikehoidossa oleva lapsi haetaan aina viimeisenä 17:20 (hoitoaika 17:15 saakka), eikä äidillä ole koskaan minkäänlaista kiirettä hakemaan.. Ja joo, itse olen saikulla, vien toisinaan lapsen hoitoon mutta aina on kiire hakemaan mahdollisimman pian Ehkä me vaan ollaan niin erilaisia.

 

[Anatolia]

Juuri niin . Miten joku kehtaa ajatella ja tehdä eri lailla kuin MINÄ?!

 

[hrrm]

ollaanhan me erilaisia. ja jotkut on oikeestikin liian erilaisia. on olemassa terveempää ja sairaampaa itsekeskeisyyttä. nättiä ei ole kumpikaan.

vaikka eihän sekään ole hyvä asia, itsensä kadottaminen. saman sukuisia ilmiöitä molemmat

 

[Littledeath]

Onneksi mä kykenen ajattelemaan asioita monelta kantilta ja myös toisten näkökulmasta, se on oikeasti hyvä taito olla olemassa. Alahan sinäkin harjoitella

 

[thetööt]

On se kauheeta :O

 

[meah]

ollaanhan me erilaisia. ja jotkut on oikeestikin liian erilaisia. on olemassa terveempää ja sairaampaa itsekeskeisyyttä. nättiä ei ole kumpikaan.

vaikka eihän sekään ole hyvä asia, itsensä kadottaminen. saman sukuisia ilmiöitä molemmat

Ja yksi itsensä kadottamisen muoto on mielestäni sairaalloinen kiinnostus muiden ihmisten ratkaisuihin, ja niiden äärinegatiivinen arvostelu, kommentointi ja ruotiminen sellaisissa tilanteissa ja sellaisilla foorumeilla, joilla arvostelun kohteen on mahdotonta esittää omaa kantaansa (ts. ns. selän takana).

Edit. Tämän aloituksen käsitin tosin ihan sarkasmina.

 

["Manttu"]

 

[hrrm]

Ja yksi itsensä kadottamisen muoto on mielestäni sairaalloinen kiinnostus muiden ihmisten ratkaisuihin, ja niiden äärinegatiivinen arvostelu, kommentointi ja ruotiminen sellaisissa tilanteissa ja sellaisilla foorumeilla, joilla arvostelun kohteen on mahdotonta esittää omaa kantaansa (ts. ns. selän takana).

Edit. Tämän aloituksen käsitin tosin ihan sarkasmina.

Joo en minäkään ihan tollo ole, vaikken kaikesta sarkasmista jaksa huvittua.

Olet varmaan oikeassa tuossakin, mutta se on kritiseeraaminen on myös naisellisuuden perusolemus. Naistenvälinen joukkopaine pitää lauman kasassa ja viime kädessä myös miehet ruodussa. Ilman sitä joukkopainetta lapsista huolehdittaisiin miten kuten, ja ryhmä hajoaisi eripuraan.

Ongelma taitaa olla siinä, että kun ei eletä luontaisen kokoisissa laumoissa, niin se paine ei pysy kohtuuden rajoissa, koska ryhmä ei silloin pysty säätelemään ylilyöntejä. Samaten ryhmän tuoma turva, synergiaedut ja muu hyöty jäävät saamatta.

Eli elämme semmoisia aikoja, jolloin kompromississa on menetetty hyvät puolet ja käteen jää ne huonot. Samaan aikaan naiset ovat sitten raivokriittisiä ja toisaalta myös suuntaavat saman raivokritiikin mukamas liberaalina ylenkatseena muita raivokkaita vastaan. Kukaan ei voi sitten enää kokea onnistuvansa muuten kuin asettumalla moraalisesti muita naisia ylemmäs.

Surullista. Olemme kuin korppilauma, paitsi että olemme alkaneet nokkia toisiamme silmiin. Eikä kukaan siltä rähinältä näe, miten huonosti kaikenkaikkiaan menee.