Susirouva pahoittelut sinnekin
No nähtäväksi jää mikä se hcg-tulos sitten sulla on.
Mulle lääkäri siis soitti hetki sitten ja piti hyvänä sitä että hcg oli noussut. Sanoi, ettei se olisi noussut ellei kiinnittymistä olisi yrittänyt tapahtua!
Me ollaan myös hoitoja kevennetty vitseillä, mutta nyt on meinannut olla mehut vähissä. Meille siis tehdään kolmas hoito vielä kevään aikana (katsotaan mahdutaanko seuraavaan) mutta lääkäri sanoi ettei parempaa tulosta alkioiden suhteen kannata edes odottaa, eli joudutaan olemaan iloisia siitä jos edes päästään siirtoon!
Täytyy kyllä olla iloinen ja osata iloita siitä että on ihana kumppani vierellä joka hokee, että kyllä me se lapsi vielä saadaan tavalla tai toisella :heart:
ON: oon siis käynyt "luopumisen tuskaa" läpi tässä viikon päivät ja nyt alkaa mieli hivenen helpottaa tuon lääkärin puhelun jälkeen vaikkei hyviä uutisia ollutkaan. Mietin vain mielessäni kuinka monta hoitoa on järkevä tehdä (nyt siis kolmas julkisella edessä ja seuraavaksi tie yksityiselle) ja missä vaiheessa siirtyä eteenpäin. Ajatus on mennyt siihen suuntaan, että luovutetuihin siittiö/ munasolu-hoitoihin ei lähdetä vaan sitten seuraava on adoptio! Omalla tavalla olisi melkein helpompi jos jokin selvä syy olisi, mutta mulla tämä endo ei kuitenkaan ole pahimmasta päästä, eikä näillä tiedoilla siittiöistä/ munasoluista selvää syytä löydy koska hedelmöittyminen tapahtuu hyvin, jakaantumisen kanssa vain alkaa ne ongelmat ja siihen lääkäri totesi, että se ei sitten olekaan enää meidän käsissä! Haluan kyllä yksityiseltä kuulla kommentit myös ja katsoa ainakin sen yhden hoidon, mutta sitten samalla en halua maksaa turhaa siitä jos tilanne on se ettei kannata jatkaa! No josko tämä mieli tästä alkaisi tasaantua
Sartsa onnea oviksen bongailuun! Mullakin viiva ei aina kovin paksu ole, mutta on saman vahvuinen väriltään kuin testiviiva, mutta tuo cb nyt pitäisi olla ainakin varma!
No nähtäväksi jää mikä se hcg-tulos sitten sulla on.
Mulle lääkäri siis soitti hetki sitten ja piti hyvänä sitä että hcg oli noussut. Sanoi, ettei se olisi noussut ellei kiinnittymistä olisi yrittänyt tapahtua!
Me ollaan myös hoitoja kevennetty vitseillä, mutta nyt on meinannut olla mehut vähissä. Meille siis tehdään kolmas hoito vielä kevään aikana (katsotaan mahdutaanko seuraavaan) mutta lääkäri sanoi ettei parempaa tulosta alkioiden suhteen kannata edes odottaa, eli joudutaan olemaan iloisia siitä jos edes päästään siirtoon!
Täytyy kyllä olla iloinen ja osata iloita siitä että on ihana kumppani vierellä joka hokee, että kyllä me se lapsi vielä saadaan tavalla tai toisella :heart:
ON: oon siis käynyt "luopumisen tuskaa" läpi tässä viikon päivät ja nyt alkaa mieli hivenen helpottaa tuon lääkärin puhelun jälkeen vaikkei hyviä uutisia ollutkaan. Mietin vain mielessäni kuinka monta hoitoa on järkevä tehdä (nyt siis kolmas julkisella edessä ja seuraavaksi tie yksityiselle) ja missä vaiheessa siirtyä eteenpäin. Ajatus on mennyt siihen suuntaan, että luovutetuihin siittiö/ munasolu-hoitoihin ei lähdetä vaan sitten seuraava on adoptio! Omalla tavalla olisi melkein helpompi jos jokin selvä syy olisi, mutta mulla tämä endo ei kuitenkaan ole pahimmasta päästä, eikä näillä tiedoilla siittiöistä/ munasoluista selvää syytä löydy koska hedelmöittyminen tapahtuu hyvin, jakaantumisen kanssa vain alkaa ne ongelmat ja siihen lääkäri totesi, että se ei sitten olekaan enää meidän käsissä! Haluan kyllä yksityiseltä kuulla kommentit myös ja katsoa ainakin sen yhden hoidon, mutta sitten samalla en halua maksaa turhaa siitä jos tilanne on se ettei kannata jatkaa! No josko tämä mieli tästä alkaisi tasaantua
Sartsa onnea oviksen bongailuun! Mullakin viiva ei aina kovin paksu ole, mutta on saman vahvuinen väriltään kuin testiviiva, mutta tuo cb nyt pitäisi olla ainakin varma!