Te, joiden lapset saa huutaa kaupassa, kun ei sille kuitenkaan mitään voi...Niin saako ne lapset huutaa

Mitkä TURHAT luulot? Höpöhöpö..mun lapset osaa käyttäytyä, ja sillä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että oon niitä edes yrittäny kasvattaa...toisin kuin monet, jotka tännekkin kirjoittelee. Enkä m nyt tiedä, onko vaikeita lapsia olemassa, on olemassa lapsia, jotka on hankalia, kun niiden vanhemmat ei viitsi niitä kasvattaa.

Juurikin ne TURHAT luulot jotka paistaa kilometrin päähän. Ei tiedä pitäskö nauraa vai sääliä, jotain siltä väliltä Hassu juttu. Mä olen reilusti sua nuorempi ja silti tuntuu että sinä olet muutaman muun palstalaisen kanssa hirvittävän naiivi ja ajattelutapa todella mustavalkoinen, siis todella. Toisaalta mä uskon että pistät omiasi joukkoon mutta anatolia on ainakin tosissaan Ja ei, mun lapset ei ole huutaneet kun esikoinen joskus monen monta vuotta sitten eikä mulla ole "erityis"lapsia tai vaikeita lapsia tai muutakaan mutta en voi tajuta miten nelikymppiset muorit on noin kapeakatseisia.

 

Onko siis huutava lapsi aina huonosti kasvatettu jos huutaa omaa tahtoaan jossain paikassa? :O

Haha mut on huonosti kasvatettu kun mökötän toisinaan kun en saa tahtooni läpi ja oon tosi temperamenttinen kuten mun huonosti kasvatetut lapset joilla on myös omaa tahtoa

 

[QUOTE="vieras";25333150]Mua naurattaa nää kiillottajat. Jotenkin niin surkuhupaisan läpinäkyvästi naamioitua minäminäminä -mölinää. Kuten aina.[/QUOTE]

Mä en ainakaan oo itsekehuani mitenkään yrittäny piilotella

 

[QUOTE="vieras";25333158]Toisaalta mä uskon että pistät omiasi joukkoon mutta anatolia on ainakin tosissaan .[/QUOTE]
Siis juu, aina ihan haudanvakavana täällä kirjoittelen :xmas:

 

Joo, heh, sä oot sit niinku neljännesosaisesti paska mutsi ap:n logiikalla!

Voi ei, niin mä vähän ajattelinkin :'( :'(

 

Miksi siitä huudosta ei saisi ärsyyntyä?

Nyt oli puhe helisemässä olemisesta, ei ärsyyntymisestä. Helisemässä oleminen tarkoittaa jonkinnäköisiä vaikeuksia, ei epämukavaa olotilaa.

 

Miksi siitä huudosta ei saisi ärsyyntyä?

Saa, ärsyynny ihmeessä...mutta olisko helpompi olla ärsyyntymättä????

Jos hermostun muista ihmisistä helposti niin yleensä huomaan kyllä itse olevani tosi stressaantunut...eikä sille tietty aina mitään voi, mutta ainakin mua helpottaa, että mä itse tiedostan asian...

 

Itsellänikin on erityislapsi,joka osaa käyttäytyä kaupassa ja ravintolassa.Ei ne erityiset aina automaattisesti oo niitä kaupan kiljuvia kauhukakaroita.

 

Voisiko joku nyt viisaampana kertoa että jos nyt joku ei ole saanut niitä lapsiaan opetettua olemaan huutamatta siellä kaupassa joten lapsi alkaa syystä tai toisesta huutaa niin miten siinä tilanteessa oikein pitäisi toimia kun kerran huomioimatta ei saa olla eikä kaupasta myöskään saa lähteä kesken ostosten lapsen kanssa pois?

Sulla pitää olla sellanen salasana, kuten vaikka Lego joka on viimeinen varotus ja sen jälkeen tapahtuu jotain HIRVEETÄ, sen hirveen voit itse keksiä, pari kertaa näytät lapselle mitä se sana merkitsee, niin tietää sitten kaupassa että niin tapahtuu kotona jos ei olla hipi hiljaa.

 

Miksi siitä huudosta ei saisi ärsyyntyä?

Mikä siitä eniten ärsyttää?

 

[QUOTE="vieras";25333158]Juurikin ne TURHAT luulot jotka paistaa kilometrin päähän. Ei tiedä pitäskö nauraa vai sääliä, jotain siltä väliltä Hassu juttu. Mä olen reilusti sua nuorempi ja silti tuntuu että sinä olet muutaman muun palstalaisen kanssa hirvittävän naiivi ja ajattelutapa todella mustavalkoinen, siis todella. Toisaalta mä uskon että pistät omiasi joukkoon mutta anatolia on ainakin tosissaan Ja ei, mun lapset ei ole huutaneet kun esikoinen joskus monen monta vuotta sitten eikä mulla ole "erityis"lapsia tai vaikeita lapsia tai muutakaan mutta en voi tajuta miten nelikymppiset muorit on noin kapeakatseisia.[/QUOTE]

Voi toista Sullakin on varmaan useempi palstailuvuosi takana, että pystyt tän tasn palstapsykologiaan? MItkä turhat luulot? Mitä turhaa luuloa siinä on, jos tietää, että onnistunut kasvattamaan ihan kelpo yksilöitä lapsistaan?

 

Ei erityislapset kaikki sellaisia ole, jotka vaan huutaa ja terrorisoi...

Ystävän adhd-tyttö ei ainakaan ole, eikä toisen kamun asperger-poika. Kai ne osaa tosi hankaliakin olla, mutta vanhemmat on aina askeleen pari lastaan edellä ja homma toimii.

Ei meidänkään esikoinen huuda ja terrorisoi, vaikka e-lapsi on. Mut tiedän tasan tarkkaan koska homma toimii ja koska ei. Ja sillon kun ei toimi, emme mene esim. kauppaan.

 

[QUOTE="vieras";25333198]Mikä siitä eniten ärsyttää?[/QUOTE]

Ööö...se huuto?

 

[QUOTE="vieras";25333150]Mua naurattaa nää kiillottajat. Jotenkin niin surkuhupaisan läpinäkyvästi naamioitua minäminäminä -mölinää. Kuten aina.[/QUOTE]

Äläpä sano muuta Siis TÄYDELLISEN kasvattajan lapset ei tietenkään huuda mutta JOS ne joskus huutaa niin kuin tämän toisen täydellisen äidin niin minusta se ei kyllä ole täydellistä eikä edes hyvää kasvatusta että lapselle annetaan valta sen huutamisen kautta ja poistutaan kaupasta. Itse olen tehnyt ja tekisinkin niin että jätän huomiotta ja annan huutaa, kyllä se hetken päästä loppuu. Ja vaikka teen /tekisin näin niin en todellakaan kuvittele että juuri minun tapani olisi SE OIKEA.

 

Aina te meette tähän samaan vanhaan

 

Voisiko joku nyt viisaampana kertoa että jos nyt joku ei ole saanut niitä lapsiaan opetettua olemaan huutamatta siellä kaupassa joten lapsi alkaa syystä tai toisesta huutaa niin miten siinä tilanteessa oikein pitäisi toimia kun kerran huomioimatta ei saa olla eikä kaupasta myöskään saa lähteä kesken ostosten lapsen kanssa pois?

Mutta kun tähän ei ole vastausta, mikä toimii yhdellä ei toimi välttämättä toisella.
Kaikki lapset ei ole luonteeltaan sellaisia että saavat raivareita ollenkaan, , jotkut taas kokeilevat hetken rajojaa, mutta tietävät kokemuksesta ettei siitä ole hyötyä ja lopettavat ja sitten on myös lapsia jotka saavat raivareita joihin ei tehoa muu kuin aika.
Luulisin että tärkeintä näissä on se että tuntee lapsensa ja tietää millä tavalla asiaa lähestytään. Kuhan ei anneta lapselle periksi ja edes yritetään kasvattaa, niin mielestäni hyvin sujuu

 

Ei hemmetti, mulla on kasvatus mennyt molempien lapsien kohdalla ihan metsään. Jos eivät saa haluamaansa, saattavat suuttua jopa niin paljon että taju lähtee. Pitäisköhän nuo antaa jollekin toiselle kasvatettavaksi. Neurologi tosin sanoi, että tyypillistä temperamentisille lapsille, mutta taisi olla väärässä. Huonosti ne vaan on kasvatettu, kun eivät osaa olla suuttumatta ja huutamatta.

Kaupassa onneksi eivät ole vielä raivareita saaneet, joten olisko mulla sittenkin vielä toivoa?

 

Voisiko joku nyt viisaampana kertoa että jos nyt joku ei ole saanut niitä lapsiaan opetettua olemaan huutamatta siellä kaupassa joten lapsi alkaa syystä tai toisesta huutaa niin miten siinä tilanteessa oikein pitäisi toimia kun kerran huomioimatta ei saa olla eikä kaupasta myöskään saa lähteä kesken ostosten lapsen kanssa pois?

Joillain lapsilla on luonnostaan tarve olla ihmisiksi kylillä. Sitä kutsutaan vieraskoreudeksi. Se on se suuri salaisuus, mutta sitä ei kaikki ymmärrä. Ystävälle avautui asia vasta, kun numero neljä syntyi ja uhmasi, testasi ja raivosi.

 

Aina te meette tähän samaan vanhaan

Eli nyt kaikki oli sitten vain vitsiä? :O Ja mitäs iloa tästä nyt sitten oli?

 

Aiheeseen liittyen; mä en tajua miten vanhemmat ei osaa lukea lapsiaan.

Jos muksu on rättiväsynyt ja nälkäinen, niin pakkoko se on sinne hypermarkettiin raahata - ja siis nimenomaan vielä siten että mukana on sekä äiti ja isä. Lapsi kiukkuaa, käy ihan ylikierroksilla, ja vanhemmat selittelee toisilleen (lue: jotta ympäristö tajuaisi että ei tässä suinkaan huonoja vanhempia olla) että "Jalmaria varmaan väsyttää jo kovasti kun heräsi aamulla viideltä, ja nälkäkin taatusti jo on".

Ööö, ruokkikaa se ja laittakaa nukkumaan, sen sijaan että kauppaan raahaisitte.

 

Jep, erityislapsia on monenlaisia...valitettavasti monella tuntuu olevan se käsitys, että erityislapset ovat häiriköitä.

Ei mun ainakaan ole, vaikka raivareita saakin! Kaupassakin. :kieh: opcorn:

 

[QUOTE="Vieras";25333223]Mutta kun tähän ei ole vastausta, mikä toimii yhdellä ei toimi välttämättä toisella.
Kaikki lapset ei ole luonteeltaan sellaisia että saavat raivareita ollenkaan, , jotkut taas kokeilevat hetken rajojaa, mutta tietävät kokemuksesta ettei siitä ole hyötyä ja lopettavat ja sitten on myös lapsia jotka saavat raivareita joihin ei tehoa muu kuin aika.
Luulisin että tärkeintä näissä on se että tuntee lapsensa ja tietää millä tavalla asiaa lähestytään. Kuhan ei anneta lapselle periksi ja edes yritetään kasvattaa, niin mielestäni hyvin sujuu [/QUOTE]

Ja sitten on lapsia jotka tietävät millä konstilla pääsee kaupasta pois, kun ei satu huvittamaan ja jotkut lapset tietää että saa takuulla jotain kivaa kun hetken huutaa.

 

Voi toista Sullakin on varmaan useempi palstailuvuosi takana, että pystyt tän tasn palstapsykologiaan? MItkä turhat luulot? Mitä turhaa luuloa siinä on, jos tietää, että onnistunut kasvattamaan ihan kelpo yksilöitä lapsistaan?

No juuri se että sä kuvittelet olevasi jotenkin muita parempi kasvattaja. Tietenkin on paskoja vanhempia mutta luulis sun iässä oppineen jo sen verran että lapsillakin on hurjia temperamenttieroja. Minä olisin ainakin tosi huolissani jos lapset ei olisi koskaan vanhempiaan vastaan uhmanneet! Se uhmaa joka luottaa ja uskaltaa. Minusta ei ole mitään kehumisen arvoista siinä jos lapsi on epäluottamuksella ja kylmyydellä hiljennetty. Enkä väitä että juuri teillä olisi näin. Turha luulo on juuri siinä että sinä kuvittelet että sun tapasi on se AINUT ja OIKEA. Ja juuri sinä olet täydellinen kasvattaja ja juuri sen ansiosta lapsesi ovat mitä ovat. Minä kasvatan ainakin tässä asiassa eri tavalla ja silti mun lapset on kelpo yksilöitä ja ihania vaikka heistä ääntä välillä lähteekin. Ajattele :O

 

Aiheeseen liittyen; mä en tajua miten vanhemmat ei osaa lukea lapsiaan.

Jos muksu on rättiväsynyt ja nälkäinen, niin pakkoko se on sinne hypermarkettiin raahata - ja siis nimenomaan vielä siten että mukana on sekä äiti ja isä. Lapsi kiukkuaa, käy ihan ylikierroksilla, ja vanhemmat selittelee toisilleen (lue: jotta ympäristö tajuaisi että ei tässä suinkaan huonoja vanhempia olla) että "Jalmaria varmaan väsyttää jo kovasti kun heräsi aamulla viideltä, ja nälkäkin taatusti jo on".

Ööö, ruokkikaa se ja laittakaa nukkumaan, sen sijaan että kauppaan raahaisitte.

No minun lapseni eivät kyllä ole sillä tavalla ennalta-arvattavia, että jokaisen kiukunpuuskan osaisin ennustaa. Onhan se nyt selvää, että nälkäisenä ja väsyneenä se raivari helposti repeää, mutta meillä on ainakin tuhansia muitakin tilanteita elämässä, joissa se raivari voi tulla (myös ihan puskan takaa). Voitko kuvitella?

 

Voi toista Sullakin on varmaan useempi palstailuvuosi takana, että pystyt tän tasn palstapsykologiaan? MItkä turhat luulot? Mitä turhaa luuloa siinä on, jos tietää, että onnistunut kasvattamaan ihan kelpo yksilöitä lapsistaan?

No se on hienoa jos tuntuu tuolta, minusta tuntuu myös että olen onnistunut ainakin tähän asti ja voin sanoa olevani hyvä äiti rehellisesti! =) Hieno tunne, mutta ei kai sitä muiden kasvatustapoja kannata alkaa halveksumaan ihan noin räikeästi, kuitenkin melko pienen asian vuoksi? Itseään saa ja pitääkin(mun ehdoton mielipide!) kehua toki jos tuntee onnistuneensa äitinä!