Yhden kiljukaulan äitinä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä muut ajattelevat jos lapseni huutaa kaupassa. Jos on pakko tehdä ostokset, niin todellakin teen ne loppuun, tosin lyhimmällä mahdollisella kaavalla. Tunnen lapseni, ei siihen huutoon mikään uhkailu auta. Hänellä on tunteidenhallinnan kanssa ollut aina ongelmia (tosin helpottamassa, mutta aina välillä lohikäärme nostaa päätään), ja ainoa apu on jäähyllä rauhoittuminen jos lapsella menee yli.
Ikää siis tosiaan jo 6v, mutta edelleen joskus tulee pahoja tilanteita. Viimeksi koulun joulujuhlassa. Ja voin kertoa että on helkkarin vaikeaa kun on ainoana aikuisena lasten kanssa jossain, esikoinen oli esiintymässä ja minä raahasin huutavan 6v:n (esiintymisjännitys meni hiukkasen yli) ja 4v:n hädissäni kellarikäytävään, kun tajusin että takit ovat juhlasalin vieressä. Onneksi ex oli kotosalla, tuli kun soitin ja pelasti hakemalla nuoremmat pois.
Esikoiseeni ja kuopukseeni kyllä tepsii auktoriteetti, pelkkä paha katse saa kitinän/huudon vaikenemaan. Mutta kaikki eivät ole samasta muotista.