Koittakaa jo käsittää, että lapsi ei "valita" lahjasta ilkeyttään tai että olisi huonosti kasvatettu

En ymmärtänyt koko ketjun ideaa. :ashamed: Siis millä tavalla se että lapselle opetetaan ettei lahjoista tarvi kiittää ja pettymyksensä voi purkaa suoraan lahjan antajaan parantaa niiden lasten oloja jotka eivät saa kotonaan edes ruokaa?

Itse muistan omasta lapsuudestani että sain useinkin lahjoja jotka eivät olleet juuri sitä mitä olisin halunnut, mutta kyllä niistäkin silti pystyi iloitsemaan ja kiittämään niiden antajaa. Tietty meille ei oltu opetettukaan että joulut ja syntymäpäivät tarkoittavat sitä että voidaan lelukatalogeista ruksittaa ne mitä halutaan ja sitten jos kaikki ei toteudu niin systeemissä on jotain vikaa. Jokainen lahja oli oma plussansa, aina jotain ekstraa.

Omat isommat lapset on erityislapsia joilla sosiaaliset taidot ovat heikkoja (kehitysvammaa & autismia). Heillä ei ole kykyä samaistua lahjan antajaan jne. Itse näkisin tuon lähinnä haasteena, eli minun tulee silloin erityisesti ohjata lasta kiittämään tai kiittää lapsen puolesta. mahdollisesti selittää tilannetta lahjanantajalle, niin kuin esim eilen kun 5v tyttö heitti vain paikalla olleen ystäväni antaman lahjan sivuun ja siirtyi vainoamaan veljensä paketeita (siis selittää että lahja oli itseasiassa tosi hyvä ja tulee varmasti käyttöön kunhan lapsi ensin rauhoittuu tuosta pakettistressistään).

 

[QUOTE="Jonna";25295710]Tarkoitin aloituksella sitä että ne lahjoista valittamiset on hyvin pientä vielä. Ja se sallittakoon.
Mä muistan, miten tälläkin palstalla on arvosteltu, haukuttu ties miksi niitä vanhempia joiden lapsi on kuollut esim tietä ylittäessään. Ja sit tulee näitä kommentteja: kyllä on vitun huonot vanhemmat kun eivät opettaneet sitä kersaansa ylittään edes tietä oikein!
Mun tutun lapsi kuoli sähköiskuun, eikös heti palstan hyeenat kertoneet miten se "olis pitänyt kasvattaa jottei olis kuollut sähköiskuun" jne
Ja te vittu valitatte, kun jollain ei ole muka käytöstapoja kun se kehtas itkee lahjoista?[/QUOTE]

No mutta haloo. Ei huonoa käytöstä voi oikeuttaa sillä että on ollut rankkaa itsellä tai että jollain muulla tässä elämässä on rankempaa. Ihmeellisiä argumentteja ja todella ihmettelen jos sunlaisesi ihminen toimii erityislasten ja perheiden parissa. Ei noilla tiedoilla ja taidoilla... huh.

 

Olisiko minun pitänyt heittäytyä ilkeäksi ja katkeraksi kun olin lapsi, siksi että isäni ja äitini olivat alkoholisteja, ja isäni hakkasi äitiäni? Mikä oikeus kenelläkään lapsella, olipa huono lapsuus tai ei, valittaa lahjoista. Kyllä ne käytöstavat pitää olla joka iikalla.

Pelottavia tollaset hurupää aikuiset kuin ap.

 

Mun täytyy sanoa, että monella aikusella menee lahjojen vaaliminen ihan yli. Sorry, nää palstan jutut villasukkien lahjoituksista lapsille ja lapsen vielä pitäisi silmät kiiluen kiitellä oikeuttaan lahjaan. Yöks.

Mä haluaisin että lahjoista voisi puhua rakentavasti. Palstalla näkee niin monessa ketjussa, että suomalainen mököttää ja kostaa ja puhuu täyttä paskaa silmät sinisenä toiselle. On tietty kohtelias käytös, minkä lapsen on syytä oppia, mutta tämä "lahjoista ei saa valittaa" - en jaa täysin. Vaikeistakin asioista voi oppia puhumaan nätisti ja kivasti ja ehkäpä näin kertoa vinkkejä miten seuraavalla kerralla lahjan saaja tulisi oikeasti ilahtuneeksi.

Voi olla kohtelias ja samalla kertoa lahjoittajalle, että on allerginen saamalle hyasintille. Tai että vaatteet ovat väärää kokoa, jne. Miksi lahjoittaja olisi onnellinen, jos lahja on oikeasti ollut ihan väärä? Olisitko itse, vai haluaisitko kuulla kivalla tavalla, että meni vähän mönkään? Mä kyllä mielummin kuulisin totuuden, kuin elisin väärässä uskossa ja todennäköisesti vielä tekisin toisenkin kerran väärin...

 

On tietty kohtelias käytös, minkä lapsen on syytä oppia, mutta tämä "lahjoista ei saa valittaa" - en jaa täysin. Vaikeistakin asioista voi oppia puhumaan nätisti ja kivasti ja ehkäpä näin kertoa vinkkejä miten seuraavalla kerralla lahjan saaja tulisi oikeasti ilahtuneeksi.

Voi olla kohtelias ja samalla kertoa lahjoittajalle, että on allerginen saamalle hyasintille. Tai että vaatteet ovat väärää kokoa, jne. Miksi lahjoittaja olisi onnellinen, jos lahja on oikeasti ollut ihan väärä? Olisitko itse, vai haluaisitko kuulla kivalla tavalla, että meni vähän mönkään? Mä kyllä mielummin kuulisin totuuden, kuin elisin väärässä uskossa ja todennäköisesti vielä tekisin toisenkin kerran väärin...

Joo mutta kun siinä vaiheessa sitä mokaa (= annettua lahjaa) on vähän vaikea enää korjata. Lahjan antajalle siis tulee väistämättäkin paha ja nolo fiilis, jos seuraava mahdollisuus korjata virheensä on vasta vuoden päästä. Ellei sitten tietysti pitäisi hymyssä suin pyytää se lahja takaisin ja käydä vaihtamassa kaupan lahjakorttiin niin vastaanottaja saa valita itse sillä muutamalla eurolla jotain jos ei vanttuut olleet tarpeeksi hyvä muistaminen.

Ei kaikista lahjoista tarvitse olla tohkeissaan, mutta antajalle ei minun mielestäni pidä valittaa, sori. Ja vinkeillekin on oma aika ja paikkansa. Sen tulevista lahjoista vihjailemisen voi hoitaa tahdikkaammin ja niin, ettei se viittaa JO ANNETTUIHIN LAHJOIHIN, joka on siis se jo tehty "moka". Yhtä turhaa olisi joulupöydässä selittää kokille, miten paljon parempaa laatikoista ja kinkuista olisi saanut, jos ne olisi tehty eri tavalla.

 

Joo mutta kun siinä vaiheessa sitä mokaa (= annettua lahjaa) on vähän vaikea enää korjata. Lahjan antajalle siis tulee väistämättäkin paha ja nolo fiilis, jos seuraava mahdollisuus korjata virheensä on vasta vuoden päästä. Ellei sitten tietysti pitäisi hymyssä suin pyytää se lahja takaisin ja käydä vaihtamassa kaupan lahjakorttiin niin vastaanottaja saa valita itse sillä muutamalla eurolla jotain jos ei vanttuut olleet tarpeeksi hyvä muistaminen.

Ei kaikista lahjoista tarvitse olla tohkeissaan, mutta antajalle ei minun mielestäni pidä valittaa, sori. Ja vinkeillekin on oma aika ja paikkansa. Sen tulevista lahjoista vihjailemisen voi hoitaa tahdikkaammin ja niin, ettei se viittaa JO ANNETTUIHIN LAHJOIHIN, joka on siis se jo tehty "moka". Yhtä turhaa olisi joulupöydässä selittää kokille, miten paljon parempaa laatikoista ja kinkuista olisi saanut, jos ne olisi tehty eri tavalla.

Tässä maailmassa voi väärän leffan vaihtaa ja sama pätee vähän mihin tahansa. Mutta minusta on törkeämpää sanoa mummille kirkkain silmin, että "juu nico-petteri leikkii sillä lelulla ja tykkää siitä", jos asia ei ole sitä. Hyväkään tarkoitus ei mulla oikeuta valehteluun enkä halua että muut valehtelevat minulle jonkun lahjan takia. Miksi aikuisella pitäisi elämä mennä murskaksi, jos onkin tullut väärä lahja? Eikös mekin olla sen takia aikuisia, että pieniä takaiskuja selvitämme.

Mun lähipiirissä tosin lahjan kanssa joskus jopa tulee kuitti siltä varalta, että lahjan saaja oli arponut lahjan kanssa ja sen voi vaihtaa, jos ei mennyt vikaan. Ymmärrämme olevamme vain ihmisiä ja parempi on, että lahjan saaja oikeasti tykkäisi siitä...

 

Mun täytyy sanoa, että monella aikusella menee lahjojen vaaliminen ihan yli. Sorry, nää palstan jutut villasukkien lahjoituksista lapsille ja lapsen vielä pitäisi silmät kiiluen kiitellä oikeuttaan lahjaan. Yöks.

Mä haluaisin että lahjoista voisi puhua rakentavasti. Palstalla näkee niin monessa ketjussa, että suomalainen mököttää ja kostaa ja puhuu täyttä paskaa silmät sinisenä toiselle. On tietty kohtelias käytös, minkä lapsen on syytä oppia, mutta tämä "lahjoista ei saa valittaa" - en jaa täysin. Vaikeistakin asioista voi oppia puhumaan nätisti ja kivasti ja ehkäpä näin kertoa vinkkejä miten seuraavalla kerralla lahjan saaja tulisi oikeasti ilahtuneeksi.

Voi olla kohtelias ja samalla kertoa lahjoittajalle, että on allerginen saamalle hyasintille. Tai että vaatteet ovat väärää kokoa, jne. Miksi lahjoittaja olisi onnellinen, jos lahja on oikeasti ollut ihan väärä? Olisitko itse, vai haluaisitko kuulla kivalla tavalla, että meni vähän mönkään? Mä kyllä mielummin kuulisin totuuden, kuin elisin väärässä uskossa ja todennäköisesti vielä tekisin toisenkin kerran väärin...

Väärä koko tai allergia nyt on sellaisia syitä mistä voi sanoa, että harmi kun tämä nyt on väärää kokoa, voisiko tämän kenties vaihtaa koska pidän tästä?

Mun mielestä myöskään lahjatoiveita ei esitetä enään siinä kohtaa kun paketit on revitty auki ja petytty, jos toiveita haluaa esitellä niin ne esitetään sitten hyvissä ajoin. Ja kaikenkaikkiaan mun mielestä "vääriä" lahjoja ei ole olemassakaan, ei kukaan ole velvollinen antamaan mulle yhtään mitään. Oma on ongelmani jos ei kelpaa. Tietysti timanttisormus on hienompi kuin sukat, mutta ei se tarkoita että olisi väärin antaa lahjaksi sukat. Kyllähän me kaikki sukkia käytetään.

 

Tässä maailmassa voi väärän leffan vaihtaa ja sama pätee vähän mihin tahansa. Mutta minusta on törkeämpää sanoa mummille kirkkain silmin, että "juu nico-petteri leikkii sillä lelulla ja tykkää siitä", jos asia ei ole sitä. Hyväkään tarkoitus ei mulla oikeuta valehteluun enkä halua että muut valehtelevat minulle jonkun lahjan takia. Miksi aikuisella pitäisi elämä mennä murskaksi, jos onkin tullut väärä lahja? Eikös mekin olla sen takia aikuisia, että pieniä takaiskuja selvitämme.

Mun lähipiirissä tosin lahjan kanssa joskus jopa tulee kuitti siltä varalta, että lahjan saaja oli arponut lahjan kanssa ja sen voi vaihtaa, jos ei mennyt vikaan. Ymmärrämme olevamme vain ihmisiä ja parempi on, että lahjan saaja oikeasti tykkäisi siitä...

No tehkää te lähipiirissänne miten lystäätte, mutta minulle on aina ollut tärkeää, että lahjan antajallakin on hyvä mieli. Minulle itselleni kun lahjojen antaminen on isompi ilo kuin niiden saaminen, niin tykkään ajatella, että muillekin tulisi yhtä hyvä mieli jos minulle jotain haluavat antaa.

Joo, jotkut lahjat ovat huteja, deal with it. Ei elämä mene siitäkään murskaksi, jos sitä DVD:tä ei saa kuitin kanssa vaihdettua juuri siihen mistä olisi eniten tykännyt.

 

[QUOTE="Vieras";25296534]Väärä koko tai allergia nyt on sellaisia syitä mistä voi sanoa, että harmi kun tämä nyt on väärää kokoa, voisiko tämän kenties vaihtaa koska pidän tästä?

Mun mielestä myöskään lahjatoiveita ei esitetä enään siinä kohtaa kun paketit on revitty auki ja petytty, jos toiveita haluaa esitellä niin ne esitetään sitten hyvissä ajoin. Ja kaikenkaikkiaan mun mielestä "vääriä" lahjoja ei ole olemassakaan, ei kukaan ole velvollinen antamaan mulle yhtään mitään. Oma on ongelmani jos ei kelpaa. Tietysti timanttisormus on hienompi kuin sukat, mutta ei se tarkoita että olisi väärin antaa lahjaksi sukat. Kyllähän me kaikki sukkia käytetään.[/QUOTE]

Sulla on eri katsantokanta lahjaan. Jos mä arvostan toista, mä haluan että lahja on onnistunut, muutenhan ei sitä lahjaa olisi edes kannattanut antaa. Lahjanantaja voi vaikuttaa lahjaan, saaja taas ei Lahjanantaja ei ole velvollinen antamaan lahjaa, mutta miksi antaa lahjaa, joka ei tuota iloa? Ja väärä lahja ei sitä tuota eikä keinotekoiset kiitokset erityisesti lämmitä...

Joten enemmän mulle tulee iloa siitä, että DVD vaihdetaan oikeaan, kun heitetään nurkkaan...

 

Sulla on eri katsantokanta lahjaan. Jos mä arvostan toista, mä haluan että lahja on onnistunut, muutenhan ei sitä lahjaa olisi edes kannattanut antaa. Lahjanantaja voi vaikuttaa lahjaan, saaja taas ei Lahjanantaja ei ole velvollinen antamaan lahjaa, mutta miksi antaa lahjaa, joka ei tuota iloa? Ja väärä lahja ei sitä tuota eikä keinotekoiset kiitokset erityisesti lämmitä...

Mutta kato kun jotkut ihmiset HALUAVAT antaa onnistuneen lahjan ja YRITTÄVÄT PARHAANSA, ja silti voi tulla huti, kun kenenkään makua ei voi sataprosenttisesti ennustaa. Ja jotkut luulevat aina antavansa juuri sopivia lahjoja, mutta epäonnistuvat aina enemmän tai vähemmän, ihan hyvällä tahdolla ja jopa opastetunakin.

Parempi siis, että tuollaiselta ihmiseltä otetaan luulot pois, ettei vain luule antaneensa kivaa lahjaa? Arvostellaan noita ei-niin-kivoja lahjoja kunnes se pölvästi tajuaa itsekin lopettaa yrittämisen ja antaa vastedes pelkkiä lahjakortteja ettei tule aiheuttaneeksi pettymyksiä? Oikein hyvä strategia.

 

Sulla on eri katsantokanta lahjaan. Jos mä arvostan toista, mä haluan että lahja on onnistunut, muutenhan ei sitä lahjaa olisi edes kannattanut antaa. Lahjanantaja voi vaikuttaa lahjaan, saaja taas ei Lahjanantaja ei ole velvollinen antamaan lahjaa, mutta miksi antaa lahjaa, joka ei tuota iloa? Ja väärä lahja ei sitä tuota eikä keinotekoiset kiitokset erityisesti lämmitä...

Joten enemmän mulle tulee iloa siitä, että DVD vaihdetaan oikeaan, kun heitetään nurkkaan...

Tottakai haluan että lahja ilahduttaa, mutta yleensä näillä jotka niistä lahjoista marmattaa on sellaiset vaatimuksetkin ettei mulla ole sellaisiin lahjoihin varaa. Lahjan idea myös minusta on lähinnä muistaa pienellä tavalla ja eleellä, se kuinka kipeästi saaja sitä tarvitsee ei ole oleellisin kriteeri. Lahja on jotain extraa, ehkä jotain mitä muuten ei tulisi hankittua.

 

[QUOTE="vieras";25296639]Tottakai haluan että lahja ilahduttaa, mutta yleensä näillä jotka niistä lahjoista marmattaa on sellaiset vaatimuksetkin ettei mulla ole sellaisiin lahjoihin varaa. Lahjan idea myös minusta on lähinnä muistaa pienellä tavalla ja eleellä, se kuinka kipeästi saaja sitä tarvitsee ei ole oleellisin kriteeri. Lahja on jotain extraa, ehkä jotain mitä muuten ei tulisi hankittua.[/QUOTE]

Se lahjan saaja ei silti ole välttämättä kanssasi samaa mieltä, ja hänellä on kaikki oikeus siihen omaan katsantokantaansa.

Tämä lahjajuttu on minusta todella vaikea, sillä itse haluaisin valita suurimman osan jutuistani ihan itse. En tiedä, miksi pitää olla kiitollinen saamastaan lahjasta, jos sillä ei tee yhtään mitään? Me olemme sanoneet, että karsimme keittiöstä turhaa tavaraa tulevan keittiöremontin tieltä, ja sitten saamme joululahjaksi voileipägrillin? Sanoimme että kiitos, ja autossa sitten harmittelimme että mihin tämäkään enää mahtuu. Soitin siskolle että haluatko tämän ja sisko oli innoissaan että kyllä!

Minusta lahjan pitää olla saajansa, ei antajansa näköinen. Jos näet sisustuskaupassa mielestäsi ihanan tyynyn, osta se itsellesi mieluiten ja tutullesi sinne lahjakortti.

 

Se lahjan saaja ei silti ole välttämättä kanssasi samaa mieltä, ja hänellä on kaikki oikeus siihen omaan katsantokantaansa.

Tämä lahjajuttu on minusta todella vaikea, sillä itse haluaisin valita suurimman osan jutuistani ihan itse. En tiedä, miksi pitää olla kiitollinen saamastaan lahjasta, jos sillä ei tee yhtään mitään? Me olemme sanoneet, että karsimme keittiöstä turhaa tavaraa tulevan keittiöremontin tieltä, ja sitten saamme joululahjaksi voileipägrillin? Sanoimme että kiitos, ja autossa sitten harmittelimme että mihin tämäkään enää mahtuu. Soitin siskolle että haluatko tämän ja sisko oli innoissaan että kyllä!

Minusta lahjan pitää olla saajansa, ei antajansa näköinen. Jos näet sisustuskaupassa mielestäsi ihanan tyynyn, osta se itsellesi mieluiten ja tutullesi sinne lahjakortti.

No mun mielestä sun katsantakantas on juurikin omahyväinen ja omaan napaan tuijottava. Ja se että teidän keittiöön ei mahdu voileipägrilli on minun mielestäni vain ja ainoastaan teidän päänvaivanne, sekä vielä melko naurettavaa. Sitten on paree ilmoittaa että me emme tarvitse mitään lahjoja, joten lahjoja ei tartte tuoda.

En ostele kenellekkään mitään vain koska se sopisi meidän kotiin, vaan mietin aina miten se sopisi saajalle. Ja aina ei voi osua oikeaan, mutta mitäs sitten.

 

Tämä lahjajuttu on minusta todella vaikea, sillä itse haluaisin valita suurimman osan jutuistani ihan itse. En tiedä, miksi pitää olla kiitollinen saamastaan lahjasta, jos sillä ei tee yhtään mitään? Me olemme sanoneet, että karsimme keittiöstä turhaa tavaraa tulevan keittiöremontin tieltä, ja sitten saamme joululahjaksi voileipägrillin? Sanoimme että kiitos, ja autossa sitten harmittelimme että mihin tämäkään enää mahtuu. Soitin siskolle että haluatko tämän ja sisko oli innoissaan että kyllä!

No eikö tuo käynyt sitten aika hyvin? Sisko sai voileipägrillin.

Ei sun ole pakko OLLA kiitollinen, mutta aika turhaan saisit aikaan pahan mielen lahjan antajalle, jos rupeaisit sille ÄÄNEEN marmattamaan, että eikö me sanottu ettei me tarvita keittiöön mitään lisää, mitä hittoa me tälläkin tehdään, olisko kuittia jäljellä niin voitaisiin saada vaikka ne rahat tilalle? (tätäkin on tullut todistettua)

 

Se on kasvatuskysymys aika pitkälti. Erityislasta mulla ei ole, mutta mun lapsella on hyvin erityiset vanhemmat(toinen epävakaa pershärö ja toinen narsisti).
Mutta. ihan alunalkaen, niin nämä kaks idioootin huipentumaa, on yirttänyt kilpailla että kumpi saa kasvatettua paremmin. Lopputulos: Meillä on erittäin hieno ja hyväkäytöksinen teini, joka suunnattomasti nauttii jokaisesta lahjastaan.A inakin näyttää siltä Ja taatusti ei näytä kellekkään, jos ei lahja miellytä Tunteitaan saa näyttää, mutta käytöstavat täytyy pitää.

 

No eikö tuo käynyt sitten aika hyvin? Sisko sai voileipägrillin.

Ei sun ole pakko OLLA kiitollinen, mutta aika turhaan saisit aikaan pahan mielen lahjan antajalle, jos rupeaisit sille ÄÄNEEN marmattamaan, että eikö me sanottu ettei me tarvita keittiöön mitään lisää, mitä hittoa me tälläkin tehdään, olisko kuittia jäljellä niin voitaisiin saada vaikka ne rahat tilalle? (tätäkin on tullut todistettua)

Lahjanantaja tiesi, mitä mieltä olemme tavarasta. Mikä oikeus hänellä on pahoittaa sitten meidän mieli? Noin niin kuin periaatteessa. Mikä oikeus muilla on ostaa meillä krääsää ja sitten sanoa, että sorry ei ole mun ongelma?

Eikö tuo ole myös omahyväistä? "Sinun pitää arvostaa minun lahjaani koska minä ostin sen sinulle ja se on minun antama!"


Hmm. Ristiriitaista.

 

Se lahjan saaja ei silti ole välttämättä kanssasi samaa mieltä, ja hänellä on kaikki oikeus siihen omaan katsantokantaansa.

Tämä lahjajuttu on minusta todella vaikea, sillä itse haluaisin valita suurimman osan jutuistani ihan itse. En tiedä, miksi pitää olla kiitollinen saamastaan lahjasta, jos sillä ei tee yhtään mitään? Me olemme sanoneet, että karsimme keittiöstä turhaa tavaraa tulevan keittiöremontin tieltä, ja sitten saamme joululahjaksi voileipägrillin? Sanoimme että kiitos, ja autossa sitten harmittelimme että mihin tämäkään enää mahtuu. Soitin siskolle että haluatko tämän ja sisko oli innoissaan että kyllä!

Minusta lahjan pitää olla saajansa, ei antajansa näköinen. Jos näet sisustuskaupassa mielestäsi ihanan tyynyn, osta se itsellesi mieluiten ja tutullesi sinne lahjakortti.

Samoilla linjoilla. Mä kieltämättä eilen hieman yllätyin, kun en saanut isältäni muuta kuin itse tekemänsä cd-rompun lähialueen maisemista. Isäni kun kuitenkin on ollut aina se, joka ostelee kaikista kalleimpia lahjoja ja kaikille muille niitä kaliita lahjoja ostikin. Kun katsoin äsken tuon rompun, sen sisältö oli sykähdyttävä. Isäni nimittäin ihan vasta muutama viikko sitten todella tiedosti, että olen suomenuskoinen ja minimalisti. Rompulla isäni kertoi testamentanneensa mun osuuteni hänen perinnöstään mulle tärkeään asiaan eli eläinsuojeluyhdistykselle. Parempaa lahjaa en voisi saada :heart:

 

Niin ja piti lisätä, että mun veljen lapsi(diagnoosittomat vanhemmat), heidän tytär( 10 v.) paiskoo lahjat ihan konkreettisesti seinään, ja sanoo suoraan että paska lahja, en tykkää

 

Lahjanantaja tiesi, mitä mieltä olemme tavarasta. Mikä oikeus hänellä on pahoittaa sitten meidän mieli? Noin niin kuin periaatteessa. Mikä oikeus muilla on ostaa meillä krääsää ja sitten sanoa, että sorry ei ole mun ongelma?

Eikö tuo ole myös omahyväistä? "Sinun pitää arvostaa minun lahjaani koska minä ostin sen sinulle ja se on minun antama!"


Hmm. Ristiriitaista.

Juu... taidat olla kehityksessäs vielä kesken. Tuollaisia argumentteja voisi odottaa kuulevan huonokäytöksisen 15 vuotiaan suusta.

 

[QUOTE="vieras";25296741]Juu... taidat olla kehityksessäs vielä kesken. Tuollaisia argumentteja voisi odottaa kuulevan huonokäytöksisen 15 vuotiaan suusta.[/QUOTE]

Ja tuollaista sellaisen vanhemman suusta, joka ei osaa muuta enää vastata. "Kasvapas nyt niin ymmärrät sitten". Niin mitä? "No sen näet sitten. Menepäs nyt siitä kyselemästä".

 

Lahjanantaja tiesi, mitä mieltä olemme tavarasta. Mikä oikeus hänellä on pahoittaa sitten meidän mieli? Noin niin kuin periaatteessa. Mikä oikeus muilla on ostaa meillä krääsää ja sitten sanoa, että sorry ei ole mun ongelma?

Eikö tuo ole myös omahyväistä? "Sinun pitää arvostaa minun lahjaani koska minä ostin sen sinulle ja se on minun antama!"


Hmm. Ristiriitaista.

Joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää, että mitään lahjaa ei tarvitse edes antaa. Mun äitini on jo yli 80 v eikä ymmärrä asiaa vieläkään. Ilokseni isäni - joka hänkin yli 80 v - tänä vuonna ensi kertaa asian ymmärsi

 

Ja tuollaista sellaisen vanhemman suusta, joka ei osaa muuta enää vastata. "Kasvapas nyt niin ymmärrät sitten". Niin mitä? "No sen näet sitten. Menepäs nyt siitä kyselemästä".

No mitä tuohon oikeasti voi vastata? jos aikuinen ihminen tosissaan väittää tulleensa loukatuksi, kun sai lahjaksi voileipägrillin joka ei mahdu keittiöön? Enpä vaan itse kehtaisi mitenkään päin.

 

[QUOTE="vieras";25296765]No mitä tuohon oikeasti voi vastata? jos aikuinen ihminen tosissaan väittää tulleensa loukatuksi, kun sai lahjaksi voileipägrillin joka ei mahdu keittiöön? Enpä vaan itse kehtaisi mitenkään päin.[/QUOTE]

Noin niin kuin periaatteessa, kirjoitin.

 

Pheobsi ja Nalkuttava ei ne sukulaiset aina muista tai ajattele mitä joku sukulainen on sanonut joululahjoista. En mä vedä hernettä nekkuun sen takia, että sieltä tulee lapsille jotain ei toivottua. Toivoisin vain etteivät des kysyisi mitään lahjoista jos tuottaa vaikeuksia muistaa/ymmärtää tullutta lahjatoivetta. Mutta tätä en voi sanoa koska silloin menisi välit.

 

Koko joulu oikeastaan pitäisi lailla kieltää...niin paljon murhetta ja harmia se tuntuu aiheuttavan