Koittakaa jo käsittää, että lapsi ei "valita" lahjasta ilkeyttään tai että olisi huonosti kasvatettu

[QUOTE="Jonna";25295661]Joo, tiedän. Mä olen äiti joka on pilannut raha-asiansa.
Mutta se ei liity siihen mitä aiemmin kirjoitin. Ja muuten, on paljon lapsia, joilla ei ole ketään välittämässä. Vanhemmat voi vedättää sitä neuvolaa, koulua jne. Olen tavannut kyseisiä lapsia ikävä kyllä.[/QUOTE]
Kerroit hoitavasi e-lapsia, joten sulla on jo lain vaatima velvollisuus tehdä ls-ilmoitus, jos huomaat lapsen olevan päiviä ilman ruokaa. Tiedän, että viranomaisilla ei ole riittävästi resursseja puuttua asioihin, mutta tähän asiaan pitäisikin saada muutos.

Oletko sä kokenut, että tuo "Mä olen äiti joka on pilannut raha-asiansa" on vaikuttanut meidän väliseen suhteeseen? Mä en nimittäin ole edes ajatellut, että sä olisit erityisemmin sössinyt asioitasi. Mutta ei tästä tarvitse enempää keskustella.

 

Unohdetaan nyt rankan taustan omaavat lastenkotilapset yms, ja pysytään ihan tavallisten perheiden tavallisissa lapsissa. Tai siis, mä ainakin unohdan kun totean seuraavaa:

Jo pieni lapsi osaa kiittää ja olla iloinen lahjastaan, jos hänelle on opetettu kiitollisuutta, ja jos "tylsäkin" lahja markkinoidaan hänelle oikein. Tässä kasvatuksella on suurensuuri rooli - mutta se toki vaatii sen, että vanhemmat osaavat olla kiitollisia, kaikkihan ei sitä osaa eikä lapsetkaan näinollen opi.

Siinä missä meillä mukelot on aina osanneet kiittää, ja ihan oikeasti aidosti tykkäävät myös saada sukkia ja kalsareita joulupaketeista, niin esim. tyttöni "kaveri" (lainausmerkeissä siksi, että koulukamujaan ei voi valita) on sellainen joka vielä 8-9 v iässä tuhahtelee että "höh, en mä tällaista oo toivonut" yms kun avaa paketteja kaverisynttäreillään - aiheuttaen pahan mielen monelle pienelle lahjan tuojalle, äitinsä hymistessä vieressä ihan hiljaa vaan. Yök että mä ällöän sillä lailla käyttäytyviä lapsia ja niiden vanhempia.

 

[QUOTE="Jonna";25295582]Vissiin sit näin. Olen töissä e-lasten parissa, on huostaanottoja, vanhempien päihteiden käyttöä jne.
Hieman katos rankempia tapauksia kuin sä ajattelet?[/QUOTE]

Rajoja ja rakkautta nekin lapset tarvitsee. Erityisesti ne lapset.

 

Ymmärrän hyvin, miksi osa teistä ei ymmärrä tän mun aloituksen pointtia.

 

[QUOTE="Jonna";25295693]Ymmärrän hyvin, miksi osa teistä ei ymmärrä tän mun aloituksen pointtia.[/QUOTE]

Onko tullut maisteltua terästettyä glögiä? On vain sen verran kummallisia nämä sun kirjoitukset.

 

[QUOTE="Jonna";25295582]Vissiin sit näin. Olen töissä e-lasten parissa, on huostaanottoja, vanhempien päihteiden käyttöä jne.
Hieman katos rankempia tapauksia kuin sä ajattelet?[/QUOTE]

yleensä he jotka ovat rankemmalla kädellä elämältä saaneet ovat kiitollisempia pienistä asioista.

 

Tarkoitin aloituksella sitä että ne lahjoista valittamiset on hyvin pientä vielä. Ja se sallittakoon.
Mä muistan, miten tälläkin palstalla on arvosteltu, haukuttu ties miksi niitä vanhempia joiden lapsi on kuollut esim tietä ylittäessään. Ja sit tulee näitä kommentteja: kyllä on vitun huonot vanhemmat kun eivät opettaneet sitä kersaansa ylittään edes tietä oikein!
Mun tutun lapsi kuoli sähköiskuun, eikös heti palstan hyeenat kertoneet miten se "olis pitänyt kasvattaa jottei olis kuollut sähköiskuun" jne
Ja te vittu valitatte, kun jollain ei ole muka käytöstapoja kun se kehtas itkee lahjoista?

 

[QUOTE="Jonna";25295710]Tarkoitin aloituksella sitä että ne lahjoista valittamiset on hyvin pientä vielä. Ja se sallittakoon.
[/QUOTE]

Eli saa elää kuin sika pellossa kunhan vetoaa siihen että jollain on aina rankempaa, niin tää on niin pientä? Koskeeko se vain lapsia, vai aikuisia myös? Mä oon luullu että tää on toisinpäin, ei valiteta turhasta kun jollain on aina huonommin.

 

[QUOTE="Jonna";25295643]Joo, niin meilläkin. Mutta miten käsitellä pettymystä oikein sen jälkeen, kun se sun rakas, hyvin kasvatettu lapsesi on jo kiittänyt jne. Mutta on silti pettynyt?[/QUOTE]

Ja sinäkö ammatiksesi oikein teet töitä erityislasten kanssa ja silti tätä kysyt?

Lapsi opetetaan kiittämään sellaisestakin lahjasta, josta hän ei pidä ja hänet opetetaan pitämään valitukset mahassaan. Se on ihan perushyvää käytöstä.

Jälkeenpäin voi lapsen kanssa asiasta keskustella ja vaikka kysyä, että oliko lahja x sinusta sellainen, että olisit toivonut sen tilalle jotakin muuta.

Sitten voi selittää, että lahjat ovat nimensä mukaisesti lahjoja, eivät jotakin mitä tilataan pelkästään oman maun mukaan. Kaikki lahjat millään aina voi olla yhtä mukavia ja kivoja, koska antajat eivät välttämättä tiedä mistä saaja pitää. Silti niistä huonommistakin kuuluu kiittää.

Katsoisin, että tilanne on nimenomaan erinomainen sekä hyvien tapojen että pettymyksen käsittelyyn. Mutta se vaatii aktiivisuutta, viitseliäisyyttä ja keskusteluapua aikuiselta.

 

No unohdetaan sitten käytöstavat, koska Afrikassa kuolee lapsia nälkään. Annan lapseni tänään heitellä ruokaa ympäriinsä ja kiipeillä verhossa, koska eihän pienistä saisi valittaa!

 

[QUOTE="pim";25295731]No unohdetaan sitten käytöstavat, koska Afrikassa kuolee lapsia nälkään. Annan lapseni tänään heitellä ruokaa ympäriinsä ja kiipeillä verhossa, koska eihän pienistä saisi valittaa![/QUOTE]
Oikee meininki.

Kannattaa antaa naapurin naarmuttaa autoa ihan rauhassa, tai mölytä pitkälle yöhön, olla vähät välittämättä siitä jos lapset riehuu, jne, koska saletisti jossain sotatantereella on hiukan suurempiakin ongelmia.

Mikä hiton logiikka tässä ketjussa taas on?

 

[QUOTE="Jonna";25295710]Tarkoitin aloituksella sitä että ne lahjoista valittamiset on hyvin pientä vielä. Ja se sallittakoon.
Mä muistan, miten tälläkin palstalla on arvosteltu, haukuttu ties miksi niitä vanhempia joiden lapsi on kuollut esim tietä ylittäessään. Ja sit tulee näitä kommentteja: kyllä on vitun huonot vanhemmat kun eivät opettaneet sitä kersaansa ylittään edes tietä oikein!
Mun tutun lapsi kuoli sähköiskuun, eikös heti palstan hyeenat kertoneet miten se "olis pitänyt kasvattaa jottei olis kuollut sähköiskuun" jne
Ja te vittu valitatte, kun jollain ei ole muka käytöstapoja kun se kehtas itkee lahjoista?[/QUOTE]

Siis noinko se menee? Että kun isompia ongelmia on olemassa, pienempiin ongelmiin ei saa puuttua? Ja jos lapsi valittaa lahjoista, siitä ei saa torua, vaan pitäisi olla kiitollinen ettei lapsi sentään tehnyt jotain pahempaa, vaikkapa puukottanut pikkuveljeään?

Tässä ketjussa ei ole kyllä päätä eikä häntää. Ap moittii meitä jostain, mutta se moittimisen aihe muuttuu koko ajan...

 

Tällä palstalla näytetään ajattelevan yleisesti niin, että lapsi ei saa olla pettynyt lahjaan (tai esim. Joulupuu-keräyksestä tulleeseen täysin sopimattomaan pakettiin), mutta aikuiset ihmiset, palstamammat itse, saa motkottaa kun mies ei ostanut juuri sitä täydellistä lahjaa.

 

[QUOTE="vieras";25295757]Tällä palstalla näytetään ajattelevan yleisesti niin, että lapsi ei saa olla pettynyt lahjaan (tai esim. Joulupuu-keräyksestä tulleeseen täysin sopimattomaan pakettiin), mutta aikuiset ihmiset, palstamammat itse, saa motkottaa kun mies ei ostanut juuri sitä täydellistä lahjaa.[/QUOTE]

Minä ainakin olen sitä mieltä, että lasta pitää opettaa olemaan kohtelias silloinkin, kun lahja ei miellytä ja kiittämään siitä. Sama koskee aikuisia.

Se, että aikuinen täällä palstalla purkaa anonyyminä pettymystään ei ole kovinkaan kamalaa, jos hän lahjan antajan kanssa on kuitenkin käyttäytynyt korrektisti.

 

Toki saa olla pettynyt, ja kaikki TUNTEET ovat sallittuja, mutta on lapsen oma etu, että aikuiset opettavat hänelle, miten ja missä tilanteissa niitä tunteita on sopivaa käsitellä. Lahjasta kiittäminen on samalla tavalla käytöstapoja kuin se, että ruokapöydässä ei ole tapana kailottaa ensimmäiseksi "hyi yök en syö, pahaa ruokaa yrjöttävää hyyyi". Toki lapsella on oikeus olla pitämättä ruoastakin (niistä Afrikan lapsista huolimatta), mutta ei oikeutta pilata toisten ruokarauhaa yököttelemällä isoon ääneen.

Lapsi on vasta lapsi, kyllä, eikä kolmivuotiaan kiukuttelu lahjasta ole maailmanloppu. Mutta kyllä pienenkin lapsen käytökseen voi ja kannattaa puuttua. Näistä asioista voi myös keskustella lapsen kanssa ihan hyvässä hengessä etukäteen, jos on esim. joulu tai synttärit tulossa, miten suhtaudutaan, jos paketista ei tulekaan sitä lempilelua, ja että se ajatuskin on tärkeä.

Tämä on nyt provosoivasti sanottu, mutta minusta on yhden sortin heitteillejättöä ajatella, että koska lapsi on vasta lapsi, häntä ei saa ohjata mitenkään tai puuttua hänen käytökseensä. Mukavampaa, että oma turvallinen vanhempi opastaa, miten täällä ollaan ja eletään, kuin että esim. muut lapset alkavat hylkiä, kun kukaan ei jaksa pomottavan, marisevan, kaikki lelut omivan tai muuten öykkärimäisen ikätoverin seuraa.

 

Työskentelen muuten itsekin erityislasten kanssa, ja minulla on perstuntuma, että ne kaikista huonoimmin voivat lapset eivät yleisesti ottaen tule niistä perheistä, joissa on tiukka kuri, ja esim. lahjoista kiukutteluun puututaan (kunhan kuri ei tarkoita mitään väkivaltaa tms.), vaan niistä, joissa vanhemmilla on niin paljon omia ongelmia, että lapset saavat kasvaa miten parhaiten taitavat, hengailevat jo pienestä asti kavereiden kanssa ulkona iltakaudet ja ovat paljon yksin kotona. Mutta mitään tilastoa asiasta minulla ei toki ole.

 

Mun siskon lapset eivät ole koskaan kiittäneet lahjoistaan, mutta moitteita on tullut. Kerran ostin jouluksi siskon pojalle kännykän ja sisko ilmoitti, että poika ei pidä kännykästä, ei ole tarpeeksi hieno. Olin aika tyrmistynyt. Nuo lapset ovat myös kummilapsiani ja aina muistan jouluna ja synttäreinä. Minun on paha mieli, koska tilanne on tämmöinen. Ehkä minun on aika lopettaa huonojen lahjojeni ostaminen ja antaa olla......

 

Minä ainakin olen sitä mieltä, että lasta pitää opettaa olemaan kohtelias silloinkin, kun lahja ei miellytä ja kiittämään siitä. Sama koskee aikuisia.

Se, että aikuinen täällä palstalla purkaa anonyyminä pettymystään ei ole kovinkaan kamalaa, jos hän lahjan antajan kanssa on kuitenkin käyttäytynyt korrektisti.

Mutta Joulupuu-lahjoja ei saa täällä arvostella edes anonyymisti, niihin pitää olla tyytyväinen vaikka paketista tulisi likainen rikkinäinen lelu tai puoliksi syöty konvehtirasia.

 

Mun siskon lapset eivät ole koskaan kiittäneet lahjoistaan, mutta moitteita on tullut. Kerran ostin jouluksi siskon pojalle kännykän ja sisko ilmoitti, että poika ei pidä kännykästä, ei ole tarpeeksi hieno. Olin aika tyrmistynyt. Nuo lapset ovat myös kummilapsiani ja aina muistan jouluna ja synttäreinä. Minun on paha mieli, koska tilanne on tämmöinen. Ehkä minun on aika lopettaa huonojen lahjojeni ostaminen ja antaa olla......

Suosittelen lämpimästi tätä. Mulla loppuisi lahjojen antaminen sukulaisille heti, jos huomaisin, että ei ollutkaan lahja tarpeeksi kallis tai hieno. Onneksi olen jo sen verran iäkäs, että ei nyrpistellä nenäämme saamillemme lahjoille ja olemme vielä osanneet opettaa omat lapsemmekin olemaan nyrpistelemättä. Aika näyttää, nyrpistelevätkö lapsenlapsemme.

Aloittajalle kuitenkin kiitos ketjusta. Voin tunnustaa pahoittaneeni mieleni, mutta otan opikseni.

 

Ja tälle palstalle tyypillisesti joku vertaa tätä aloitusta siihen kun joku naarmuttaa autoja, lyö jne.

 

[QUOTE="Jonna";25295912]Ja tälle palstalle tyypillisesti joku vertaa tätä aloitusta siihen kun joku naarmuttaa autoja, lyö jne. [/QUOTE]

Kun kaikki huono käytös on huonoa käytöstä. Helpompi siihen lapsen nyrpeilyyn ja kiittämättömyyteen on puuttua kuin väkivaltaiseen käytökseen.

 

Kyllä minä nyt ymmärrän, että pienen lapsen (ja isommankin) kiukku on tunne, ja tunteita saa tuntea. Mutta minä sitten vanhempana puutun peliin ja ohjaan käyttäytymään oikein.

 

Aloittajalle kuitenkin kiitos ketjusta. Voin tunnustaa pahoittaneeni mieleni, mutta otan opikseni.

Tunnetteko te toisenne?

 

[QUOTE="utelias";25295929]Tunnetteko te toisenne?[/QUOTE]
No miten nyt vanhat vakkarit täällä toisiaan tuntee

 

[QUOTE="jep";25295811]Työskentelen muuten itsekin erityislasten kanssa, ja minulla on perstuntuma, että ne kaikista huonoimmin voivat lapset eivät yleisesti ottaen tule niistä perheistä, joissa on tiukka kuri, ja esim. lahjoista kiukutteluun puututaan (kunhan kuri ei tarkoita mitään väkivaltaa tms.), vaan niistä, joissa vanhemmilla on niin paljon omia ongelmia, että lapset saavat kasvaa miten parhaiten taitavat, hengailevat jo pienestä asti kavereiden kanssa ulkona iltakaudet ja ovat paljon yksin kotona. Mutta mitään tilastoa asiasta minulla ei toki ole.[/QUOTE]


Samat tuntumat minullakin, teen siis itsekin työtä juurikin sellaisten lasten kanssa.