V
"vieras"
Vieras
onko täällä muita joilla raskaus ei olekkaan tuntunut täydelliseltä ja ihanalta?
Olen ensimmäistä kertaa raskaana, ja raskaus oli toivottu. Innoissani olin tasan siihen asti kunnes pahoinvointi alkoi. Nyt pahoinvointi on jokseenkin hellittänyt (orjallisella ruokavaliolla), mutta tuntuu että voin huonosti jo ihan pelkästä ajatuksesta että olen raskaana. En haluaisi ajatella koko asiaa. Tulen huonovointiseksi jos pelkästään näen vauvan vaatteita. Suoraan sanottuna olen kauhuissani.. kuinka rakaus on saanut tuntemaan itsensä kipeäksi ja suunnilleen syöpäsairaaksi vaikka en siitä mitään tiedäkkään ( jatkuva huonovointisuus, väsymys, säryt eri puolilla kroppaa ). Lisäksi pelkään kuinka paljon meidän elämä tuleekaan muuttumaan lapsen myötä, ajattelen koko ajan että sitten kun vauva tulee niin ei voida enään tehdä tätä eikä lähteä tänne näin jnejnejne. Mikä minuun oikeen on iskenyt? raskaus ei ole ollenkaan sitä mitä odotin....
Olen ensimmäistä kertaa raskaana, ja raskaus oli toivottu. Innoissani olin tasan siihen asti kunnes pahoinvointi alkoi. Nyt pahoinvointi on jokseenkin hellittänyt (orjallisella ruokavaliolla), mutta tuntuu että voin huonosti jo ihan pelkästä ajatuksesta että olen raskaana. En haluaisi ajatella koko asiaa. Tulen huonovointiseksi jos pelkästään näen vauvan vaatteita. Suoraan sanottuna olen kauhuissani.. kuinka rakaus on saanut tuntemaan itsensä kipeäksi ja suunnilleen syöpäsairaaksi vaikka en siitä mitään tiedäkkään ( jatkuva huonovointisuus, väsymys, säryt eri puolilla kroppaa ). Lisäksi pelkään kuinka paljon meidän elämä tuleekaan muuttumaan lapsen myötä, ajattelen koko ajan että sitten kun vauva tulee niin ei voida enään tehdä tätä eikä lähteä tänne näin jnejnejne. Mikä minuun oikeen on iskenyt? raskaus ei ole ollenkaan sitä mitä odotin....