Joulu illan vitsi
Pikku Liisa katseli kuusta, sen kauniita kynttilöitä ja värikkäinä hohtavia palloja. Isän kanssa oli aamulla kietaistu lippunauha oksalle yhdessä. Sen nauhan oli Liisa itse koulussa kuvaamataidon tunnilla tehnyt tätä iltaa odottaen. Äiti hääri keittiössä. Kotona tuoksui ihanalta, joulusiivouksen puhtaus sekoittui herkkuruokien tuoksuun. Oli hyvä olla.
Liisa katseli kuusen alla olevia paketteja. Niiden kauniita nauhoja, värikkäitä papereita ja kauniita pakettikortteja. Pakkohan niitä pakettikortteja oli kurkistaa; mikä tai mitkä noista lukuisista lahjoista kätki sisäänsä hänen toivomiaan asioita. Niitä, jotka oli pukin kirjeeseen jo marraskuussa kirjoitettu.
Liisa alkoi käydä kortteja läpi poskipäät jännityksestä punoittaen. Isille, äidille, veljelle, isille, veljelle, äidille, äidille, veljelle. Pikkuhiljaa toivo vaihtui pettymykseen. Yhdessäkään pakettikortissa ei lukenut Liisan nimeä. Koirallekin oli luun muotoinen paketti, mutta Liisalle ei mitään. Ei yhtään mitään.
Liisa meni äidin luo keittiöön ja itkua nieleskellen kysyi:
"Äiti, äiti, kerro minulle, miksei minulle ole yhtään lahjaa kuusen alla?"
Äiti katsoi Liisaa hetken ja hymähti:
"Ajateltiin, että turha sinulle on enää ostaa lahjoja, kun sinulla on tuo syöpäkin."
:ashamed: :ashamed: :ashamed:
Pikku Liisa katseli kuusta, sen kauniita kynttilöitä ja värikkäinä hohtavia palloja. Isän kanssa oli aamulla kietaistu lippunauha oksalle yhdessä. Sen nauhan oli Liisa itse koulussa kuvaamataidon tunnilla tehnyt tätä iltaa odottaen. Äiti hääri keittiössä. Kotona tuoksui ihanalta, joulusiivouksen puhtaus sekoittui herkkuruokien tuoksuun. Oli hyvä olla.
Liisa katseli kuusen alla olevia paketteja. Niiden kauniita nauhoja, värikkäitä papereita ja kauniita pakettikortteja. Pakkohan niitä pakettikortteja oli kurkistaa; mikä tai mitkä noista lukuisista lahjoista kätki sisäänsä hänen toivomiaan asioita. Niitä, jotka oli pukin kirjeeseen jo marraskuussa kirjoitettu.
Liisa alkoi käydä kortteja läpi poskipäät jännityksestä punoittaen. Isille, äidille, veljelle, isille, veljelle, äidille, äidille, veljelle. Pikkuhiljaa toivo vaihtui pettymykseen. Yhdessäkään pakettikortissa ei lukenut Liisan nimeä. Koirallekin oli luun muotoinen paketti, mutta Liisalle ei mitään. Ei yhtään mitään.
Liisa meni äidin luo keittiöön ja itkua nieleskellen kysyi:
"Äiti, äiti, kerro minulle, miksei minulle ole yhtään lahjaa kuusen alla?"
Äiti katsoi Liisaa hetken ja hymähti:
"Ajateltiin, että turha sinulle on enää ostaa lahjoja, kun sinulla on tuo syöpäkin."
:ashamed: :ashamed: :ashamed: