Olenko liian täydellinen mies?

En pysty ajattelemaan kanssaihmisistäni noin negatiivisesti, joten en usko sinua

Ilman muuta, olemme tunteneet jo vuosia tämän tytön kanssa ja olemme yhä yhteydessä aika tiukaan.

Mutta ette seurustele, asu yhdessä, elää sitä harmaata arkipäivää...... On mullakin kavereita, joiden kanssa voi pitää suhdetta yllä vaikka netin välityksellä useita vuosia. Mutta seurustelu ja yhdessä asuminen on sitten jotain muuta, tarkoitin haastetta parisuhteessa.

 

Edelleen olen sitä mieltä (totesinkin tuolla aiemmin), että kenties naiset saavat sinusta hieman kylmän kuvan, jos olet liian hillitty/kohtelias. Toki tavat pitää olla, mutta helposti ymmärtäisin liian jäykän kanssakäymisen niin, että et olisi kiinnostunut oikeasti. Pieni salamyhkäisyys on kiinnostavaa, anna naisten huomata hyviä puoliasi, äläkä luettele niitä.

 

Hyvä pointti. On totta että leijonamiehenä minun on oltava varovainen etten jyrää tai dominoi. Yritänkin aina olla ystävällinen toisille ja antaa tilaa oikeissa kohdissa (tätä olen oppinut). Siksi toisenkin pitäisi arvostaa itseään. Keskityn itseeni ensi sijassa sinkkuna ja odotan sitä toiseltakin kun hän on vapaa. Suhteessa kuitenkin keskityn eniten, joskus olen liiankin kanssa keskittynyt, toiseen. Minun on pitänyt menneisyydessä opetella olemaan itsekkäämpi ja muistamaan omat tarpeeni ja nyt toteutan sitä. En kuitenkaan pidä siitä, jos toinen ei välitä muista ihmisistä keskittyessään itseensä/kehittäessään itseään.

Suosittelen thai-vaimoa Ja onni kukoistaa

 

En ihmettele jos et ole löytänyt kumppania. Etsit erikoista mutta samalla pitkäkestoista kumppania. Kuulostat hieman samalta kuin harlekiineihin hurahtaneet naiset jotka etsivät ihannettaan. Erityisiä hetkiä voi kyllä järjestää mutta arki on liima suhteessa. Minkälaisia ystäväsi ovat? Voitko siellä olla erityinen ja nauttia erityisyydestä?

Arki on liima, kyllä, mutta ihastuminen ei ole minulle mitään arkista. Eivät nämä minusta sulje toisiaan pois.

Ystäväni antavat minun olla minä, mikä kai on tärkeää. Ja minä annan heidän olla he. En koskaan ajattele samoin ystävistäni kuin kumppanistani, kumppanin on itselleni aina oltava jotain vielä enemmän ollakseen kumppani.

 

[QUOTE="Minni";25174265]Ai vielä ihan leijonamiehiä? Hyllytätkö deitit joiden horoskooppi ei sovi leijonille?[/QUOTE]

Richard the Lionheart

 

Kuule, musta tuntuu ettet tässäkään keskustelussa oikeasti hae apua, vaan haluat vain puhua itsestäsi. Kuulla muiden analysointia ja arvailuja - ja keskittyä itseesi.

Ei kukaan jaksa tuollaista, tai jos jaksaa, niin sinä et jaksa ihmistä joka ei arvosta itseään ja palvoo vain sinua. (Eikä oikeastaan edes palvo sinua, vaan palvoo ketä tahansa toista ihmistä.)

 

Haha! No en kai sinun kriteereilläsi Juuri sinun kriteeriesi mukainen mies en koe olevani ainakaan paljoa, jos tulkitsen oikein että sinulle miehen ei saa niin välittää ulkonäöstään.

Mun puolesta mies saa puunata peilin edessä niin paljon kuin sielu sietää ja tilailla erikoisesti leikattuja vaatteitaan ulkomailta. Mut jessus jos oisin lähössä miehen kanssa ulos ja mies huikkais "et oota, mä käyn vähän LAITTAUTUMASSA!"

 

Mutta ette seurustele, asu yhdessä, elää sitä harmaata arkipäivää...... On mullakin kavereita, joiden kanssa voi pitää suhdetta yllä vaikka netin välityksellä useita vuosia. Mutta seurustelu ja yhdessä asuminen on sitten jotain muuta, tarkoitin haastetta parisuhteessa.

Ok, totta. Se on tavoitteeni. Mutten siltikään usko muiden ihmisten ajatuksia niin synkiksi kuin kerroit.

 

[QUOTE="Minni";25174276]Mun puolesta mies saa puunata peilin edessä niin paljon kuin sielu sietää ja tilailla erikoisesti leikattuja vaatteitaan ulkomailta. Mut jessus jos oisin lähössä miehen kanssa ulos ja mies huikkais "et oota, mä käyn vähän LAITTAUTUMASSA!"[/QUOTE]

Ei ei, tuollainen en ole.

 

Laittaudut treffeille, ostat tyylikkäitä vaatteita netistä ja uskot horoskooppeihin. Olet todellakin harvinaislaatuinen suomalainen mies Minäkin olen muuten leijona enkä jyrää tai dominoi...

Sellaista kuin normaali tavallinen suomalaismies ei ole olemassakaan. Kaikissa meissä on sekoitus naisellisia ja miehisiä piirteitä. Herkkiä miehiä löytyy suomestakin vaikka kuinka samoin kuin ritarillisia, taiteellisia tai älykköjä.

Saan sinusta mielikuvan että kammoksut tavallisuutta ja haluat tuntea itsesi erikoiseksi. Oletko varmasti sitä vai kammoksutko myös tavallisuutta itsessäsi?

 

Tästä keskustelusta saa jo aika hyvän kuvan siitä minkälainen olet ja miten vuorovaikutat muiden ihmisten kanssa. Kiinnitin huomioni erityisesti siihen, että jätät vastaamatta tiettyihin kommentteihin kokonaan. Olisiko niin, että miten näet itsesi ja miten kuvaat itseäsi eroaa melkoisesti siitä minkälaisena muut näkevät sinut oikeasti.

Jo pelkästään sen toistelu, että olet persoonallisempi kuin muut, antaa vaikutelman siitä, että pidät itseäsi muita parempana, ja omia tapojasi ja mielipiteitäsi tärkeämpinä kuin muitten. Kun sanot, että et ole "trendikäs", se kuulostaa omaan (epäluuloiseen) korvaani siltä, että olet varsin taipumaton asiassa kuin asiassa. Mitä sinulle on trendikkyys?

Peesaan tätä. Mun kommentteihin ei ole vastattu, tai siis kysymyksiin...

 

Sun rima on liian korkealla. Sä oot määrittänyt itselles tarkasti minkälainen nainen kelpaa, ja sen lisäksi tavatessa pitää heti tuntua "joltain". Mitä jos kokeilisit tutustua johonkin kaverinaiseen, työkaveriin tai tutun tuttuun, ja oppia arvostamaan ja ihailemaan sitä kuinka persoonallinen hän on?

Toinen ongelma on ehkä se että sua viehättää nuoret naiset, mutta ne ei taas ole noin vanhasta kiinnostuneet, tai halua ainakaan mitään vakavaa suhdetta vielä.

 

[QUOTE="Minni";25174276]Mun puolesta mies saa puunata peilin edessä niin paljon kuin sielu sietää ja tilailla erikoisesti leikattuja vaatteitaan ulkomailta. Mut jessus jos oisin lähössä miehen kanssa ulos ja mies huikkais "et oota, mä käyn vähän LAITTAUTUMASSA!"[/QUOTE]

Tuosta tulee mieleen kun itse puhuin olkalaukustani käsilaukkuna Pitäisi olla tarkempi noiden sanojen kanssa ettei tule väärinymmärryksiä

 

"viitisen penniä": kiitos kommenteista, voit olla ihan oikeassa! Kaipa vain haluaisin välttää toisen torjumista ja parisuhteeseen johtamattomia tapaamisia, joita tulee enemmän jos kerron vain ihan pari juttua itsestä.

 

Ei ei, tuollainen en ole.

Minulla on vaikutelma että yrität selittää kaiken parhain päin. Olet kuin teflonia. On hyvä että huomioi muut mutta kuinka paljon muutat itseäsi toisen toiveiden mukaan. Tai antamaasi mielikuvaa sen perusteella mitä muut sanovat?

 

[QUOTE="...";25174275]Kuule, musta tuntuu ettet tässäkään keskustelussa oikeasti hae apua, vaan haluat vain puhua itsestäsi. Kuulla muiden analysointia ja arvailuja - ja keskittyä itseesi.

Ei kukaan jaksa tuollaista, tai jos jaksaa, niin sinä et jaksa ihmistä joka ei arvosta itseään ja palvoo vain sinua. (Eikä oikeastaan edes palvo sinua, vaan palvoo ketä tahansa toista ihmistä.)[/QUOTE]

Tämä on kyllä osuvin kommentti.

 

[QUOTE="Minni";25174276]Mun puolesta mies saa puunata peilin edessä niin paljon kuin sielu sietää ja tilailla erikoisesti leikattuja vaatteitaan ulkomailta. Mut jessus jos oisin lähössä miehen kanssa ulos ja mies huikkais "et oota, mä käyn vähän LAITTAUTUMASSA!"[/QUOTE]

Jostain kumman syystä minulle tulee AP:n habituksesta mielikuva kasinovuosien Jukka Keiteleestä, joka keikaroi monokkelilla ja kävelykepillä. Sisällä vielä epävarma runopoika joka nauraa väärässä paikassa treffeillä.

 

Mulle tulee mieleen aapeestä et se on huumorintajuton. Mikään ei oo kamalampaa kun huumorintajuton mies.

 

[QUOTE="hmm";25174153]kerros mies 31v että mllainen nainen vie jalat altasi ja saa ajatukset sekaisin[/QUOTE]

Elämänmyönteinen, kuuntelutaitoinen, neuvottelukykyinen, kunnioittava, luotettava. Ulkonäöstä ei ole mitään tarkkaa vaatimusta paitsi naisellinen tai tyttömäinen eikä liian trendikäs.

 

Tuosta tulee mieleen kun itse puhuin olkalaukustani käsilaukkuna Pitäisi olla tarkempi noiden sanojen kanssa ettei tule väärinymmärryksiä

Joskus takavuosina majoitin miespuolista ystävää pari viikkoa. No kysyinpä kerran pyykkikonetta ladatessani:

- Onko sulla pyykkiin menevää?
- Ai minkälaisia?
- Tummia 40 astetta, esim sukkia tai pikkuhousuja.

Sainko vähän kuulla että miksi niitä miesten alushousuja nimitetään

 

[QUOTE="sasa";25174240]Elät kyllä tavallaan selvästi jossain fantasiamaailmassa. Tavoittelet ihmissuhteissa ja niiden rakentamisessa jotain, jota kenties ei koskaan ollutkaan. Toinen, joka pistää silmään on se, että oletko huomannut, että jossain vaiheessa olisi pitänyt aikuistua? Vai kuinka moni aikuinen mies käyttää aikuisesta(?) naisesta ilmaisua "tämän tytön kanssa".

Pikku Peter Pan rimpuilee oikeassa maailmassa?[/QUOTE]

Aikuistuminen ei ole joka elämänalueella minusta hyvä.

 

Äh, mä luovutan. Jospa se "liian täydellinen" löytyy sinullekin =)

 

Tuosta tulee mieleen kun itse puhuin olkalaukustani käsilaukkuna Pitäisi olla tarkempi noiden sanojen kanssa ettei tule väärinymmärryksiä

"Mä käyn vähän laittautumassa ja hakemassa mun käsilaukun!" Voi jessus! Mä kyllä seurustelin yhen miehen kanssa parikymppisenä, jota aina sai olla odottamassa kun se puunas peilin edessä. Ei se suhde sentään siihen kaatunut.

 

Oletko aapee sitten itse ihastunut naisiin? Jotka eivät sitten ole sinua kelpuuttaneet. Koska kuulostaisi aika itsekkäältä valittaa ettei naiset ihastu jos ei itsekään ihastu.


Oletko vastannut naisten ilmoituksiin vai onko sinun ilmoitukseesi vastattu?

Olen ihastunut, viimeksi tähän ulkomaalaiseen nuoreen naiseen. En siis ihan jatkuvasti ihastu, mutta sitten yleensä aika vahvasti. En ole tietenkään aina saanut vastakaikua.

 

Ja aapee, jotenkin kun sun juttuja lukee niin tulee mieleen sanonta:

Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on.

Eli sussa täytyy olla jokin epämääräinen vika jota et itse lainkaan hahmota, ja jota ei pysty näin netitse analysoimaan.

Vaikka paljon hyviä vinkkejä olet saanut, laitan osan niistä omankin korvan taakse, sinkku kun myös olen. Kannattaisiko sellainen, että kokeilee jotain neuvoa joka tuntuu ensin jotenkin oudolta? Kun jos kerran ei tiedä missä vika on, niin ei voi myöskään tietää mikä sen korjaa.